culture, alienation, boredom & despair

Luettua tammikuu 2012

2012-01-31T12:27:00.002+02:00

Matti Torkkomäki: Häntälän notkot
Mikael Jungner: Outolintu
Jörn Donner: Elämänkuvia
Jari Juslen: Netti mullistaa markkinoinnin - hyödynnä uudet mahdollisuudet
Kauko Röyhkä: Kesä Kannaksella
Kimmo Jylhämö & Klaus Welp (toim.): Louserit Vuittuun ja muita Voiman vastamainoksia
Risto Anttonen: Miksi kunta menestyy?
Satu Itkonen: Taidekuvan äärellä
Matti Wiberg (toim.): Populismi - kriittinen arvio
Reima Flyktman: Suuri digikuvauksen käsikirja

Luettua joulukuu 2011

2012-01-03T13:23:00.007+02:00

Kauko Röyhkä, Juha Metso: Rajantakainen Karjala

"Mikä minua vaivaa kun syrjäiset, kolkot paikat, sota ja vankileirit ovat aina kiehtoneet minua? Ja kauniit naiset. Siinä suhteessa Venäjä on ihmeiden maa. Lotinanpellonkin kaltaisessa perslävessä näkyy näin perjantai-iltana useita siroja, pitkäsäärisiä tyttöjä minihameissa. Taitavasti he harppovat korkkareillaan kuoppien ja haljenneiden laattojen yli."

Walter Isaacson: Steve Jobs

"Minun intohimonani on ollut rakentaa kestävä yritys, jossa ihmisiä motivoidaan tekemään erinomaisia tuotteita. Kaikki muu oli toissijaista. Totta kai oli hienoa tehdä voittoa, koska juuri se antoi mahdollisuuden tehdä hyviä tuotteita. Mutta motiivin lähde olivat tuotteet, eivät voitot. Sculley käänsi nämä prioriteetit toisin päin niin, että tavoitteena oli tienata rahaa. Ero voi vaikuttaa pieneltä, mutta lopulta se merkitsee kaikkea. Se ratkaisee millaisia ihmisiä palkkaat, ketkä saavat ylennyksiä, mistä palavereissa puhutaan."

Victor Norwood: Tyttö nuoralla

Marshall Grover: Bill ja Ben petturin jäljillä

Jari Järvelä: Zombie

Val McDermid: Sammunut syke

Kauko Röyhkä: Job

Timo Soini: Maisterisjätkä

"Tulevaisuuden maailmassa ja Suomessa puhdas ruoka ja vesi tulevat entistä tärkeämmiksi, siksi kaupunkilaistenkin on syytä seurata, mitä maataloudessa tapahtuu."

Luettua marraskuu 2011

2011-11-30T12:13:00.004+02:00

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys

Pauliina Tuomola: Waltari – Suomimetallin pioneerit

Charles Bukowski: Auringonvalo, tässä olen – haastatteluja ja kohtaamisia 1963-1993

Teemu Masalin: Mac –käsikirja

Wilson Kirwa, Heikki Saure: Voihan Wilson! – positiivisia tarinoita

Seppo Saraspää ja Pertti Turunen: Inarin vuosi – kirjeitä Kenkäniemestä

"Paikallisen marketin kalatiskiltä tapasin argentiinalaisen savukirjolohen. Saman kaupan käytävällä puhuttelin inarilaista ammattikalastajaa, joka kertoi myyvänsä lähes kaikki saamansa kalat lentorahtina Pariisin ja New Yorkin hienostoravintoloihin. Siellä kun saa villistä luonnonkalasta parhaan hinnan.

Joskus kesäisin olen katsellut vessapolulla ahertavia muurahaisia. Yksi kuskaa neulasta tuonne, toinen tänne. Kolme vipukinttua pänkeää heinänkortta juuren yli ja kiskoo sitä kohta takaisin. Täysin järjettömän näköistä puuhaa. Nykyään olen ajatellut, ettei tämä meidän tavarankuskaus pilven reunalta katsottuna paljon kummempaa ole."

Mari Mörö, Petri Volanen: Paratiisi

"Yömyöhään saapui paikalle autio mies,
metsä pani sen merkille.
Tarjosi polun, puron, kiven,
ja unen, joka meni nuotilleen.
Hattutelineen.

Mies alkoi hengittää.
Parissa viikossa metsä laittoi hänet
muutenkin järjestykseen."

Pekka Korvenmaa: Taide ja teollisuus – johdatus suomalaisen muotoilun historiaan

"Vaikka 80-luvun kiihtyvä kansainvälistyminen oli monella tapaa kaivattua, toi se jälleen pintaan maan taideteollisuuskeskustelun erään kestoteeman, "kansallisen" omintakeisuuden ja kansainvälisten, usein uhaksi koettujen virtausten välisen jännitteen. Suomi muotoilee -näyttelyiden raadin arvioissa esiintyivät usein määreet, jotka leimasivat tarjotut esineet väärällä tavalla kansainvälisiksi, vierasperäisiksi. Postmoderni kokeilevuus koettiin uhkana suomalaiskansallisen modernismin perinteelle. Tämä perinne puolestaan miellettiin talonpoikaisen esinekulttuurin yksinkertaisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden jatkeeksi. Näillä eväin Suomi oli menestynyt jo Pariisin maailmannäyttelyssä 1900. Ajat vaihtuvat, argumentit pysyvät, vain kaapua muuttaen."

Mikael Jungner: Toimistokuukkeli - Miksi työssä pitää olla elämyksiä ja tarkoitus

"Strategia on yritykselle hiukan sama kuin elämän tarkoitus yksittäiselle ihmiselle. Ilman strategiaa tai elämän tarkoitusta toki pärjää, mutta silloin on suuri riski päätyä maailman tuulten riepoteltavaksi tai kaiken maailman komeljanttarien komenneltavaksi. Strategiasta ja elämän tarkoituksesta löytää lohtua erityisesti silloin, kun maailma potkii ja onni kääntää selkänsä. Mikä parasta, molemmat voi myös tarvittaessa vaihtaa ja yrittää sitten uudelta pohjalta uudella tarmolla."

Luettua lokakuu 2011

2011-11-02T12:39:00.006+02:00

Sami Hantula: Eläköön demokratia! - muistinmenetyksiä, muunneltuja totuuksia ja muita poliittisia päästöjä

Juhani Aho: Helsinkiin
"Häntä pelotti se, mitä hänelle oli matkalla kerrottu ja mitä hän olis kokenut. Enin kaikesta hänen omat aikomuksensa ja toiveensa tuosta uudesta elämästä joka oli tuossa tuokiossa alkava. Eikä voinut sitä enää lykätä toistaiseksi, tuonnemmaksi."

Terho Pursiainen: Mielekäs elämä, mielekäs yhteiskunta
"Onnen toissijaisuus merkitsee sitä, että ihminen on onnellinen kun - ja siitä syystä että - hänen elämässään toteutuu jotakin sellaista, mikä on hänelle tärkeää. Onnellinen olo on tilanteessa toissijaista. Ensisijaista on se, mitä onnellinen on pitänyt tärkeänä ja mikä on tuonut onnen mukanaan. Onnen etsijällä, jolle tärkeää ei ole muu kuin oma onnellisuutensa, ei ole mitään, minkä toteutuminen voisi tuoda onnen mukanaan. Onnenonkija siis tuomitsee itsensä osattomaksi onnesta. Vain se, joka antaa merkitysten hallita elämäänsä, joka elää mielekkäästi, avaa porttejaan onnen tulla.
Onni ja onnellisuus ovat täyttymyskäsitteitä. Onnellinen ihminen on täynnä jotakin. Olennaista on se, mikä hänet täyttää, ei se että hän on täynnä."

Arvo Salo: Koetut runot
"En minä aina iloitse.
Usein itken ihmisen vuoksi.
Olen nähnyt kaupungin kuolevan ihmisen vuoksi:
en tämän, vielä."

"Älkää sitäkään unohtako, että Suomen suuresta työväentalosta vähintään yksi nurkka on veistetty pilkkakirveellä."

Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja
Mark Eglington: James Hetfield - peto Metallican ovella

Matti Kärkkäinen: Metsieni kirja
"Ruotsissa tunnetaan hyvin tukiongelman vaikeus yritettäessä luovia tehottomuuden ja pikkutarkkuuden välillä. Siellä on luovuttu yrittämästä. Metsänomistaja hoitakoon omalla kustannuksellaan taimikkojen perkauksen, ojiensa kunnossapidon, terveyslannoituksensa, laatupuidensa pystykarsinnan ja mitä kaikkea metsätaloustoimia niitä onkaan. Valtio ei tue eikä puutu muutenkaan asiaan. Tulos ei ole mittausten mukaan mairitteleva. Ruotsin metsät ovat rappeutumassa hoidon puutteeseen. Mutta ei tulos ole Suomessakaan hyvä."

Juba, Vesa Anttonen (toim.): Wagnerin olutkirja

Seppo Konttinen: Suomalainen ruokalasku
"Stockmannin, Keskon ja S-ryhmän yhteenlasketut voitot olivat vuonna 2009 noin 46 miljoonaa euroa kuukaudessa. Kaupan työnantajien runsaan puolen prosentin palkankorotustarjous saman vuoden kevään palkkaneuvotteluissa olisi puolestaan merkinnyt koko kaupan alalle kahden miljoonan kustannusta kuukaudessa. Lukujen eri suuruusluokka paljastaa sen, kuinka kaupanteolla tehdään rahaa muiden selkänahasta."

"Nykyään maataloutta tuetaan yli kahdella miljardilla eurolla. Lukuun ei sisälly luopumistuki eikä eläketuki. Maataloustuki maksaa yhtä paljon kuin peruskoulutus tai puolustus. Nyt kun maatalouden osuus on enää vain vähän yli prosentin bruttokansantuotteesta, olisi vihdoin aika aloittaa arvokeskustelu maatalouspolitiikasta. Sadassa vuodessa tukipolitiikka on saavuttanut mittasuhteet, joita kukaan ei pysty ymmärtämään."

Laura Gustafsson: Huorasatu

Luettua syyskuu 2011

2011-10-05T11:06:00.006+03:00

- Rikkonen, Harmoinen, Teräväinen (toim.): Maatilayrityksen menestystekijät:

"Maanviljelijöiden roolia ja asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa on perinteisesti rakennettu tuottaja-käsitteen kautta. Maanviljelijöiden ja maatalouden tehtävänä on ollut tuottaa ruokaa koko väestölle, ja toteuttamalla tätä tehtävää maanviljelijät eivät ensisijaisesti ole ajaneet omaa taloudellista etuaan. Maataloudella on näin ollut yhteiskunnassa muusta yritystoiminnasta poikkeava eritysiasema eikä maaniviljelijöiden rinnastaminen muihin yrittäjiin ole ollut itsestään selvää."

- James Lee Burke: Pimeän hehku
- David Hume: Kuoleman talo
- Antti Vuolanne: Sosiaalinen tasaus ja tehokas talous:

"Itsekkyyden ja omaan etuun pyrkimisen asettaminen talouden ohjauksen yksinomaiseksi normiksi aiheuttaa lopulta esteitä vapaudelle."

- Ari Turunen: Humalan henki, eli juomatapojen tarina:

"Filosofin (Aristoteles) mielestä oluen ja viinin aiheuttama humalatila on erilainen. Oluen aiheuttama humala saa juojan kaatumaan taaksepäin, kun taas viinihumala saa juojan kaatumaan tasapuolisesti joka suuntaan."

"Raittiusaatteesta paasannut Lönnrot joutui huomaamaan Kalevalaan runoja kerätessään, ettei kansanrunous juuri raittiutta vaalinut, pikemminkin päinvastoin. Kalevalan runot tuoksuivat vahvasti maltaille. Silti tämä maa ei ole vuosikymmeniin arvostanut omaa olutkulttuuriaan vaan tarjoilee janoisille kansalaisilleen laimeita versioita ulkolaisista oluttyypeistä kopioituine nimineen ja etiketteineen. Milloinkahan Suomessa saataisiin vahvaa Väinämöisen vierrettä, makeaa Ukon vakkaa tai humaloitua Pellonpeikkoa?"

Luettua kesäkuu - elokuu 2011

2011-09-07T15:29:00.002+03:00

Kesäkuu 2011

Sofi Oksanen: Puhdistus
Knut Hamsun: Nälkä
Bertolt Brecht: Me - Ti
Unto Tikkanen: Suomalaisen olutkirja
Michael Jackson: Olutta
Häkkinen, Kauppinen: Sankarimatkailijan Pietari
Londen, Nård, Parland: Pietari - metropoli nurkan takana

Heinäkuu 2011

Jennifer Lynch: Laura Palmerin salainen päiväkirja
Elizabeth Lemarchand: Turha johtolanka
Erle Stanley Gardner: Perry Mason ja papukaija todistajana

Elokuu 2011

Turkka Hautala: Salo
Pekka Lehtonen: Märyn laukausten kaiku

Paras-hankkeesta elokuussa 2011

2011-09-07T10:41:00.000+03:00

Lähipalvelut voidaan turvata Somerolla

Päivi Malin-Perho kirjoittaa Salon Seudun Sanomissa 5.8.2011 Someron kaupungin järjestämästä tilaisuudesta Paras-hankkeen tiimoilta. Toimittaja laittaa jutussa suuhuni suoran lainauksen, jota en ole lausunut. En siis ole väittänyt, että olisi ”turha kuvitella, että voimme jatkaa omalla terveyskeskuksella.”

Totesin kyseisessä tilaisuudessa, että Paras-hankkeen myötä Someron terveydenhuollon järjestäminen ei enää onnistu kunnan omana toimintana. Oma terveyskeskus kaikkine oheispalveluineen (mm. laboratorio ja röntgen) voidaan kuitenkin säilyttää. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Paras-hankkeessa on kysymys sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteellisesta uudelleenjärjestämisestä, jossa pyritään takaamaan hyvät palvelut kaikkialla Suomessa. Samalla halutaan varmistaa, että näiden palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta vastaisi sellainen taho, joka kykenisi suoriutumaan tästä tehtävästä myös tulevaisuudessa.

Paras-hanke pakottaa Someron kaupungin ratkaisuihin tämän kuun aikana. Lakiin kirjattu 20 000 henkilön väestötavoite on Someron osalta erittäin kaukana. Samoin ovat muut poikkeusperusteet. Siksi tuntuu pään laittamiselta pensaaseen olettaa, että Somerolle annettaisiin oma poikkeuslupansa toimia kuten tähän asti.

Jos vastaamme valtioneuvostolle, ettemme lähde hakemaan yhteistoiminta-aluetta, on meidän kuitenkin hyvin vakavasti mietittävä, miten meinaamme väestön ikääntymisen mukanaan tuomiin haasteisiin vastata. Oli vastauksemme valtioneuvoston kyselyyn Paras-hankkeen suhteen mikä tahansa, on edessä siis joka tapauksessa hankalia päätöksiä, joihin tulisi varautua viipymättä. Tärkeintä on pitää huolta peruspalveluista, niiden saatavuudesta ja laadusta.

Päätös kunnan terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen tulevaisuudesta on merkittävä ja väkisinkin tunteisiin vetoava. Tilannetta ei tule sekoittaa ylimääräisiä uhkakuvia lietsomalla tai muulla poliittisella pelillä. Uskon, että tavoitteet ja tahtotila ovat yhteisiä: Someron palvelujen säilyttäminen vähintään nykytasolla myös tulevaisuudessa ja mahdollisuuksien mukaan jopa niiden parantaminen.

Antti Kotti

Someron kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (sd.)

Lainattu manifesti

2011-06-14T23:19:00.000+03:00

Quot homines tot sententiae
(=so many men, so many thoughts)

"Come gather 'round people wherever you roam
And admit that the waters around you have grown
And accept it that soon you'll be drenched to the bone.
If your time to you is worth savin'
Then you better start swimmin' or you'll sink like a stone
For the times they are a-changin'.

Come mothers and fathers throughout the land
And don't criticize what you can't understand
Your sons and your daughters are beyond your command
Your old road is rapidly agin'.
Please get out of the new one if you can't lend your hand
For the times they are a-changin'."

- Bob Dylan

"Vain lukutoimitus voi täydellistää luomistapahtuman, koska taiteilijan täytyy uskoa toiselle sen lopettaminen, minkä hän on aloittanut, koska vain lukijan tietoisuuden kautta kirjailija voi kokea itsensä olennaisena suhteessa teokseensa, sen vuoksi jokainen kirja on vetoomus. Kirjoittaessani minä kehotan lukijaa antamaan objektiivisen olemassaolon sille, mitä minä itse kielen avulla olen ryhtynyt paljastamaan."

Jean-Paul Sartre (Mitä kirjallisuus on? suom. Pirkko Peltonen ja Helvi Nurminen)

"Jossain joku sanoi, että jokainen ihminen on luotu samanarvoiseksi."

Aki Kaurismäki (Peter von Bagh: Aki Kaurismäki)

"Lapsen orpouden tunteesta on katkerien vuosien kuluessa, ihmisen yksinäisyyden voittamiseksi, kehittynyt kaikkien pettymysten ja kuvitelmain uhalla jonkinlainen elämänkatsomus: pyrkimys suvaitsevaisuuteen ja inhimillisyyteen, ihmisten keskinäiseen solidaarisuuteen toisiaan kohtaan ihmisinä, riittävään yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, joka ihmisiä tappamatta voisi tehdä jo meidän aikanamme ihmisten suurelle joukolle elämän edes hiukan helpommaksi elää ja samalla jättäisi vähäisen tilan maisemassa myös kauniille turhuudelle, orjuuttamatta sitä pelkästään hyödyn palvelukseen."

Mika Waltari (Vallaton Waltari/ 1949)

"Lukuisia nuoruuteni työsuhteita yhdisti se, että ne olivat yleensä sosiaalisen arvoasteikon alapäässä. Opin hyvin varhain katsomaan yhteiskuntaa ikäänkuin sammakkoperspektiivistä. Kun ihminen on näennäisesti, sosiaalisesti, menettänyt kaiken, jäljelle jää ylpeys. Ennakkoluulo on ylempien luokkien etuoikeus. Primo Levin ja Jorge Semprumin keskitysleirimuistelmista voimme lukea, että silloinkin kun ihmisen fyysinen arvokkuus on murskattu fasistisen koneiston alle, on itsekunnioitus mahdollista säilyttää. "

Aki Kaurismäki (Peter von Bagh: Aki Kaurismäki)

"Nurkan takana odottaa muurahaisyhteiskunta, muuten olen tavallinen sosialidemokraatti."

Ingmar Bergman (Aki Kaurismäen mukaan)

"Libraries gave us power/
then work came and made us free/
what price now for a shallow piece of dignity"

Nicky Wire (Manic street preachers: Everything must go)

"Ellemme tyydy paikallamme polkemiseen tai ajelehtimiseen, meidän on määriteltävä päämäärämme ja pyrittävä niitä kohti. Poliittinen toiminta edellyttää ihanteita ja monenasteisia päämääriä, joista lähempänä olevat pyritään nopeasti toteuttamaan. Kuitenkin juuri kaukaisimmat ja ylevimmät päämäärät, kansojen ja ihmisyksilöiden täysi vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus, ovat niitä, jotka erottavat kansanvaltaisen poliittisen työväenliikkeen muista yhteiskunnallisista ja poliittisista liikkeistä."

Mauno Koivisto (Liikkeen suunta)

"Ehkä eksistenssini onnettomuus on juuri siinä, että olen liiaksi kiinnostunut kaikesta enkä mistään erityisesti..."

Soren Kierkegaard (Elämä ymmärretään taaksepäin - mutta se täytyy elää eteenpäin, kertomus Soren Kierkegaardista/ Peter Thielst suom. Torsti Lehtinen)

"Työ on orjuutta, kun sillä pyritään valheellisiin tai itsekkäisiin päämääriin ja iloa, kun sitä tehdään ihmiskunnan hyväksi."

Henry Miller

"Typeryys on jakaantunut tasaisesti rikkaiden ja köyhien kesken. Rikkailla on vain paremmat mahdollisuudet osoittaa se."

Henrik Tikkanen (Testamenttini elämälle)

"Joku pölkkypää, tyhmä kuin saapas ja yhtä moraaliton kuin typeräkin, voi pitää orjinaan monia viisaita ja kunnollisia miehiä vain siitä syystä että sattuu omistamaan ison kasan kultarahoja. Jos jokin kohtalonisku tai kiero lakipykälä - jollainen voi yhtä hyvin kuin kohtalo itse keikauttaa asiat päälaelleen - siirtäisi nuo rahat isännältä kaikkein halvimmalle hänen palvelusväkeensä kuuluvalle lurjukselle, isäntä joutuisi saman tien oman palvelijansa palvelijaksi, aivan kuin hän olisi vain rahojensa ylimääräinen lisäke."

Thomas More (Utopia)

"Ajatus suuntautuu aina eteenpäin. Se näkee liian kauas, kauemmas kuin ruumis, joka pysyy nykyhetkessä. Toivon tukahduttaminen on ajatuksen rajoittamista ruumiiseen. Ja ruumiin on mädännyttävä."

Albert Camus (Kapinoiva ihminen)

"Kun kuusikymmentäluvun radikaaleilla oli vielä vannoutuneet vihollisensa, seuraavat sukupolvet aina x-sukupolveen asti välittävät ennen kaikkea vain itsestään. Kulttuurikritiikki sortuu kirjailijoiden oletettuihin asenteisiin, ei niinkään heidän kirjallisuuteensa. Niinpä lyöttäytyvät yhteen sellaiset muuten uneliaat, nyt intoa täynnä olevat, jotka menevät yli siitä mistä aita on matalin pseudo-isien vastaiseen rintamaan. (..)
Ilmeisesti nykyään on niin pitkästyttävää eikä ihmisillä ole omia elämyksiä. Ne on korvattava lukemalla elämänkertoja, katsomalla pitkästyttäviä elokuvia, jopa väittelemällä Ernst Jüngeristä, hänhän on ollut mukana kahdessa sodassa. Ja tv:n tosikertomusten on näytettävä meille, toisessa todellisuudessa, miten osallistua toisten todellisuuteen. Siinä näytetään onnettomuuksia ja kerrotaan dramaattisista rikoksista makuukamarissa. Naapurin puutarha on maailma. Pulinan sanattomuus, röntgenkatseen sokeuttava vaikutus on järjestelmällistä."

Christoph Klimke (Olemme kaikki vaarassa ? Pasolini - Oikeusjuttu suom. Juha Lares)

"Ehdottomasti mä olen poliittinen tekijä. Mun mielestä me kaikki ollaan poliittisia, koska jokainen meidän teko on poliittinen viime kädessä. Politiikka ei tarkoita puoluepolitiikkaa, vaan jos sulla on joku päämäärä, siitä voidaan vetää joitain päätelmiä. Politiikka on tässä maailman ajassa kaikkein toivottavinta ja kaikkein tärkeintä. Ottaa kantaa, olla poliittinen."

Jari Halonen (Haastattelijana Markus Ånäs, Like uutiset 10/3001)

"Ydinteknologia niin aseiden kuin ydinvoiman hyödyntämisessä on havainnollinen esimerkki siitä utooppisesta ajattelusta, jonka mukaan edistys johtaa vääjäämättä ihmiskuntaa kohti valoisampaa tulevaisuutta, jota on mahdollista rakentaa kehittämällä yhä täydellisempää ns. fail safe -teknologiaa, sellaista joka lopulta kykenee korjaamaan omat virheensä ja estämään inhimillisen erehdyksen aiheuttamat riskit. Utooppista tämä ajattelu on senkin vuoksi, että siihen sisältyy oletus, jonka mukaan ihminen voi kehittää itseään täydellisempää teknologiaa, tuottaa sellaista joka ylittää inhimillisen."

Matti Wuori (Faustin uni)

"Minun pasifismini on vaistomainen tunne, tunne joka pitää minua vallassaan, koska ihmisten murhaaminen on inhottavaa. Asenteeni ei perustu mihinkään älylliseen teoriaan vaan syvään antipatiaani kaikenlaista julmuutta ja vihanpitoa kohtaan."

Albert Einstein (Michael Paterniti: Ajelulla Albertin kanssa; suom. Seppo Loponen)

"Vallanhaluisia sanotaan usein voimakkaiksi. Voimakkaita miehiä on usein ylistetty. En ole milloinkaan yrittänyt esiintyä voimakkaana miehenä. Minua on joskus syytetty pehmeydestä. Syytös on ehkä oikea, mutta en ole koskaan ottanut sitä loukkauksena, olkoonkin että syytteen tarkoituksena on ollut häpäisy. En yksinkertaisesti pidä ns. voimakkaista miehistä. Historia on täynnä esimerkkejä voimakkaiden miesten etenemisestä. Onnettomuudet ja kurjuus seuraavat usein heidän jäljissään. Miten edisti voimakas Napoleon maailmaa? Tai Hitler? Maailma on täynnä suurempia ja pienempiä diktaattoreita. Juuri he ovat voimakkaita miehiä. He ovat taistelleet ja saaneet vallan. Mutta heidän vallankäytölleen alistettu kansa kärsii."

K.-A. Fagerholm (Puhemiehen ääni 1977)

"Suurvaltojen suurin heikkous on se, että niiden on aina todistettava voimansa."

Henrik Tikkanen (Testamenttini elämälle)

"Hallitus on hyvä olemassa, koska siihen voi purkaa kiukkunsa, kun on epäonnistunut naisten parissa."

Pentti Saarikoski (Prahan päiväkirjat)

"Olen aina ollut sosialidemokraatti ja pysyn sosialidemokraattina. Silloin kun puolueen politiikka on mielestäni ollut virheellistä, olen yrittänyt vaikuttaa siihen sisältäpäin. En ole kaihtanut arvostelemasta päätöksiä, jos siihen on ollut aihetta."

K.-A. Fagerholm (Lasse Lehtinen: Fagerholm, Kekkosen tasavallan kakkonen, 1981)

"Eri yhteyksissä - kannanotoissamme ja ohjelmissamme - olemme vakuuttaneet, että sosialismia ei mielestämme ole ilman vapautta. Sosialidemokratia ei ole aatteen diktatuuria, pakkososialidemokratiaa ei ole olemassakaan. Meidän mielemme mukaisessa demokratiassa ihmisillä on täysi vapaus antaa kannatuksensa haluamalleen toimintalinjalle. Tässä me sosialidemokraatit tarjoamme oman vaihtoehtomme."

Rafael Paasio (Kun aika on kypsä)

"Joskus en käy viikkoon ulkona ja olen hyvin tyytyväinen olooni; yhtä pitkä pakollinen kotiaresti tekisi minut sairaaksi. Vapauden vallitessa ihminen liikkuu keveästi kehässään; ajatuspakon alaisuudessa sallitutkin ajatukset tulevat esiin pelokkaina."

G.C. Lichtenberg (Töherryskirjat suom. Juhani Ihanus)

"Kriittisyyttä Oittinen piti itsenäisen ihmisen pettämättömimpänä ilmauksena ja uuden löytämisen edellytyksenä. Usko antaa voimaa, mutta jos se asetetaan kriittisyyden sijaan, niin edistyminen tulee riippumaan vain niiden harvojen kriittisyydestä, joille joukot vannovat tai pakotetaan vannomaan luottamusta. 'Kriittisyys yhtyneenä rehellisyyteen, aktiivisuuteen ja tulevaisuudenuskoon on elämää edistävä voima, mutta toimettomuuteen ja pessimismiin liittyneenä kaiken kehityksen jarru.'"

Viljo Ripatti R.H. Oittisesta (R.H. Oittinen -Työväen sivistäjästä koulun uudistajaksi)

"Yhteiskunta joka on kesyttänyt kapinallisensa, on saavuttanut rauhan, mutta menettänyt tulevaisuutensa."

Anthony de Mello (Kuuletko linnun laulun?, suom. Paavo Rissanen, 1982)

"Poliittiset väitteet ovat ja niiden tuleekin olla pinnallisia, mutta ne ovat arvokkaita vain siinä tapauksessa, että pinnan alla on selkeä, ajateltu, rationaalinen näkemys maailmasta ja niistä päämääristä, joihin olisi pyrittävä."

Pentti Saarikoski (Prahan päiväkirjat)

"Ongelma kuuluu: Kuinka rakastaa täysin tarpeettomia ihmisiä? Aikaa myöten lähes kaikki ihmiset käyvät tarpeettomiksi tavaroiden, ravinnon, palvelusten ja uusien koneiden tuottajina ja käyttökelpoisten ideoiden lähteenä talouselämässä, tekniikassa ja luultavasti myös lääketieteessä. Jos siis emme keksi syitä ja keinoja arvostaa ihmisiä koska he ovat ihmisiä, voimme yhtä hyvin, kuten monesti on ehdotettukin, pyyhkäistä heidät pois maan päältä."

Kurt Vonnegut (Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater; suom. Marjatta Kari)

"Diogeneeltä (Diogenes Laertios) kysyttiin, mikä on oikea aika syödä illallista. - Jos on rikas, silloin kun tahtoo, jos köyhä, aina kun on tilaisuus."

Ikivanha - Antiikin vitsejä ja sukkeluuksia (2002)

"Vain yksi mies on koskaan ymmärtänyt minua eikä hänkään todella ymmärtänyt"

Hegelin viimeiset sanat (Ylikarjula: Minä elän -ja muita viimeisiä sanoja

Luettua huhtikuu 2005 - toukokuu 2011

2011-06-14T23:14:00.002+03:00

Lopetettuani nettisivuni siirrän osan sisällöstä tänne blogiini. Tässä lukemani kirjat välillä huhtikuu 2005 - toukokuu 2011

Toukokuu 2011

Rob Jovanovic: A version of reason - in search of Richey Edwards

Huhtikuu 2011

Osmo Soininvaara: Sata-komitea -miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa

Markku Halme: Nisse M.

Jutta Urpilainen: Rouva puheenjohtaja

Matti Klinge: Jupisteeri - päiväkirjastani 2009-2010

Groucho Marx: Groucho ja minä - omaelämäkerta

Pauliina Laitinen-Laiho: Miten sijoitan taiteeseen - mistä taideteoksen arvo muodostuu

Turtiainen, Wahlroos(toim.): Maaemon lapset - tolstoilaisuus kulttuurihistoriallisena ilmiönä Suomessa

Maaliskuu 2011

John Harris: Hail! Hail! Rock 'n' Roll - äärimmäinen opas musiikkiin, myytteihin ja mielettömyyteen

Ismo Alanko: Sanat

Dave Thompson: Ozzy Osbourne omin sanoin

Simo Ralli: Ralli radalla

Helmikuu 2011

Wenner & Seymor (toim.): GONZO - Hunter S. Thompsonin elämä

Toni Lahtinen (toim.): Timo K. Mukka: Näin hetki sitten ketun - runoja, proosaa ja muita kirjoituksia 1960 - 1971

Tammikuu 2011

Arvid Järnefelt: Toinen herääminen - päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1916-19

Hannu Luntiala: Petri Vallin toinen elämä

Stephen Farthing: Art - the whole story

Tuula Karjalainen: Kantakuvat - yhteinen muistimme

Helin, Harjumaaskola: Thaimaa parhaimmillaan

Jefferey Deaver: the Vanished man

Manu Kärki: Tapahtui Somerolla vuosituhannen kahta puolen

Hannu Jouhki: Demari ajaa Bemarilla - punakoneen viritysopas

Joulukuu 2010

Dan Brown: Digital fortress

Jukka Lindfros ym.: Dumari - kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan

Numminen (toim.): Image - vaaran vuodet 1985-2010

Jouni K. Kemppainen: Paha maisema

Ari Väntänen: Hanoi Rocks - all those wasted years

Reidar Palmgren: Jalat edellä

Marraskuu 2010

Annastiina Henttinen: Maaseutu politiikan tantereena

Tapani Ruokanen: Hauki salkussa - päätoimittajan muistikirjasta

Jari Tervo: Pyhiesi yhteyteen

Fagerholm, Riihimaa: Albert Järvinen

Lokakuu 2010

Wrede, Nordberg (toim.): Vieraita työssä - työelämän etnistyvä eriarvoisuus

Antti-Pekka Pietilä: Maatalousmafia syö rahamme!

Syyskuu 2010

McCrystal, Chester, Aris, Shawcross: Watergate - agenttitarina vallan huipulta

Jussi Lähde: Känsä tietää

Jukka Relander: Ankkalinna ja lajien synty

Markus Heikkinen: Paral-lel city

Donald Spoto: Marlene Dietrich - sininen enkeli

Tarja Cronberg: Uuden työn politiikka

Tuomas Kyrö: Taide ja tolkku

Richard Stengel: Mandelan tie : 15 oppituntia elämästä, rakkaudesta ja rohkeudesta

Jyrki Niemi: Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2005 - kymmenen vuotta Euroopan unionissa

Elokuu 2010

Jeffery Deaver: Tikapuita pitkin taivaaseen

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Markus Jokela: Jotain on tapahtunut

Hautala, Lappalainen: Luontohetkiä

Markku Salo: Varo narsistia - asianajajan kokemuksia luonnehäiriöisistä

Frank McShane: Raymond Chandlerin elämä

Rami Hanafi (toim.): Vuoden lehtikuvat 2008

Vuoden luontokuvat 2009 - Suomen luonnon vuodenkierto

Vuoden luontokuvat 2008 - Suomen luonnon vuodenkierto

Sami Perttilä: Autiotalo

Mark Maher: American polaroids

Olli Jaatinen: Virne - huumori suomalaisessa valokuvataiteessa

Matti Klinge: Nainen kävi parvekkeella - päiväkirjastani 2007-2008

Päivi Erola: Puola - Itämeren rannoilta Tatran vuorille

Erkki Berndtson: Politiikka tieteenä - johdatus valtio-opilliseen ajatteluun

Heinäkuu 2010

Pierre Cabanne: Van Gogh

Raymond Chandler: Pitkät jäähyväiset

Pauli Jokinen: Sunnuntaikävelyllä Helsingissä - 52 reittiä historiaa ja nähtävyyksiä

Mercedes Abad: Veri

Ira B. Nadel: Leonard Cohen - elämänkerta

Anthony Bozza: AC/DC - Tulkoon rock

Marco Kosonen: Rock 'n' roll suicide bar - lopunaikojen matkakirja

Kesäkuu 2010

Erkki Pulliainen: Moraalista irrotettu talous

Qiu Xiaolong: Tapaus Mao

Charles Bukowski: Pulp

Jonathan Moorhouse: Helsinki - modernismin etujoukko

Kalle Holmberg: Viimeinen erä

Timo Sandberg: Dobermanni

Raymond Chandler: Vuosien varjo

Otto Talvio: Biff! Bang! Pow! -seikkailuja populaarikulttuurissa

Helena Petäistö: Aamiainen Cocon kanssa - Roomassa, Milanossa ja Ateenassa

Alison Bing: Best of Milan

Pirkko Peltonen-Rognoni: Ihmeellinen Italia

Sally Roy: Italia

Toukokuu 2010

Paul Reiser: Lapsekas parisuhde

Kenning, Jackson: Olutmaailma - yli 350 perinteistä olutmerkkiä

Marc Spitz: David Bowie

Oittinen & Grinberga: Sankarimatkailijan Riika

Kjell Östberg: Olof Palme 1927-1986 - valtiomies ja humanisti

Helena Waris: Uniin piirretty polku

Huhtikuu 2010

Jukka Rislakki: Tapaus Latvia - pieni kansakunta disinformaatiokampanjan kohteena

Ijäs, Kuusamo & Niemelä (toim.): Kuinka tehdä taidehistoriaa?

Jörn Donner: Kuolemankuvia

Jerry Bloom: Musta ritari Ritchie Blackmore

Slash & Anthony Bozza: Slash

Pekka Himanen: Kukoistuksen käsikirjoitus

Markus Kajo: Kettusen kirja

Kultela - Punasaven kylä

Maaliskuu 2010

Paavo Lipponen: Muistelmat I

Manu Kärki: Uutisia Somerolta ja Somerniemeltä

Stan Lauryssens: Dali ja minä - surrealistinen tarina

Tommi Liimatta & Jouni Hynynen: Rillipää ja läski

Timo Airaksinen: Parasta kaikille - onnen ja hyvinvoinnin ehdot

John Follain: Viimeiset kummisedät - mahtavan mafiaperheen nousu ja tuho

Alaja & Boldt (toim.): Tehokkaiden markkinoiden harha - Näkökulmia nykykapitalismin kriisiin

Koikkalainen, Riepula: Näin valta ostetaan - lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006-2009

Annika Sjögren: Ei liikahda lehtikään

Tommy Tabermann: Runot 1970-2006

Dan Brown: Kadonnut symboli

Helmikuu 2010

Denise Mina: Viimeinen Hengenveto

Mauno Saari: Haavikko-niminen mies

Barack Obama: Rohkeus toivoa: ajatuksia amerikkalaisen unelman pelastamisesta

Timo Mäkelä & Jukka Parkkari: Jos vain hiihdettäs, Matti - Timpan piirroksia 2000-2009

Rauni Vornanen: Istanbul

Matti Klinge: Onko omaisuus varkautta? - päiväkirjastani 2008-2009

Leskinen, Keski-Vähälä: Päällystakki

Tommy Tabermann: Yllytyshullun päiväkirja

The Doors & Ben Fong-Torres: The Doors

Tammikuu 2010

Charles Bukowski: Tarinoita tavallisesta hulluudesta

Ronnie Wood: It's only rock 'n roll - Rolling Stones -kitaristin ihmeelliset seikkailut

Esa Kero: Pieni kirja Juhani Leskisestä

Anneli Nikula (toim.): Ytimen ympäriltä - 30 tarinaa Olkiluodosta

Robert J. Serling: Presidentin kone kateissa

Denis Leary: Why we suck

Film posters of the 70's

Joulukuu 2009

Esko Rahikainen: Impivaaran kaski - Aleksis Kivi kirjallisuutemme korvenraivaajana

Barack Obama: Unelmia isältäni - kertomus rodusta ja sukuperinnöstä

Florida - eyewitness travel guide

A.W. Yrjänä: Päiväkirja 1995 - 2008 taiteesta ja elämästä

Hannu Lehtilä: Politiikan myrskyissä Seppo Kääriäinen

Marraskuu 2009

Sami Rainisto: Conan O'Brienin maailma

Lauri Timonen: Lähikuvassa Matti Pellonpää

Päiviö Tommila: Suomen autonomian synty 1808-1819

Jouni Hynynen: Mies katoaa

Lokakuu 2009

Stephen Davis: Guns n' Roses - Watch you bleed, koko ?!*@ tarina

Rice, Rice: Moscow eyewitness travel guide

Antti Kauppinen: Sankarimatkailijan Moskova

Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi

Kari Hotakainen: Iisakin kirkko

Berg, Niemi: Kenen kuntavaalit?

Nick Cave: Bunny Munron kuolema

Hildur Boldt (toim.): Arvot-aate-intressit - puheenvuoroja eurooppalaisesta sosialidemokratiasta

Syyskuu 2009

Mark Putterford (toim.): Metallica - omin sanoin

Hal Sirowitz: Aikansa kutakin - runoja

Timo Valjakka: Modernin kahdet kasvot

Leo Tolstoi: Ivan Iljitsin kuolema

Ovaska, Hämäläinen: Parhaat Terhot - pilapiirroksia 1991-2005

Jari Tervo: Koljatti

Henry David Thoreau: Kävelemisen taito

Arturo Perez-Reverte: Yhdeksäs portti

Elokuu 2009

Robert Capa: Sotakuvaaja

Kylänpää, Niemi: Taru II to be continued

Boxberg, Heikka: Lumedemokratia

Blåfield, Vuoristo: Kalevi Sorsan suuri rooli

Risto Niku: Ministeri Ritavuoren murha

Heinäkuu 2009

Riitta Konttinen: Sammon takojat - Nuoren Suomen taiteilijat ja suomalaisuuden kuvat

Alex Haley & Malcolm X: Malcolm X

Anthony Kiedis & Larry Sloman: Arpikudos - Anthony Kiedisin tarina

Veijo Meri: Vuoden 1918 tapahtumat

Jarkko Sipilä: Kulmapubin koktaili

Harri Nykänen: Raid ja legioonalainen

Jaana Airaksinen: Lamerica

Panu Räty: Muuri

Panu Räty: XYZ

Nina Honkanen: Joka kymmenes vuosi

Kesäkuu 2009

Heikki Taimio(toim.): Kurssin muutos - kestävään kasvuun ja hyvinvointiin

Töyssy, Vartiainen, Viitanen: Kuvataide - visuaalisen kulttuurin käsikirja

Kostiainen, Ylönen, Luoti, Vesala: PMMP

Matti Wiberg: Hallitseeko hallitus?

Henri Bergson: Nauru - Tutkimus komiikan merkityksestä

Edward Lucie-Smith: Taide tänään - Modernismin vuosisata

Tutta & Kristian Runeberg: Jugend

Tolonen, Nikula: Pieni taidehistoria

Okkonen, Salokorpi: Suomalainen arkkitehtuuri 1900-luvulla

Edgar Allan Poe: Punaisen surman naamio

Kalle Isokallio: Yrjänä Mäyräjärven iltalypsy

Arto Leivo: Liikemies Pauli - mies Lech Walesan takana

Kämäräinen, Huusko, Kuosmanen: Pinx - Maalaustaiteen mestareita: Näkyvän maailman palapeli

Toukokuu 2009

Yrjö Varpio(toim.): Taiteen tutkimuksen perusteet

Altti Kuusamo: Kuvien edessä

Töyssy, Vartiainen, Viitanen: Kuvataide - visuaalisen kulttuurin käsikirja

Kirsti Kujanen(toim.): Pinx - Maalaustaiteen mestareita: Todellisuus ylittää ihanteet

Robert Cumming: Taide

Mika Waltari: Vallaton Waltari

Edgar Allan Poe: Pelon ja kuoleman kirjoituksia

Huhtikuu 2009

Helena Sederholm: Tämäkö taidetta?

Anna Kortelainen & Hannu Mäkelä: Pöytä kahdelle - ikkunan ääreltä

Nikki Sixx & Ian Gittings: Heroiinipäiväkirja

Rax Rinnekangas: Muisti on valon toinen kieli

Moon Unit Zappa: America the beautiful

Tuomas Keskinen: Aika sotia - aika sopia - Väinö Leskinen 1917-1972

Hannes Markkula: Suomalainen murha

Maaliskuu 2009

Jukka Kemppinen: Uusi taivas toinen maa

Teemu Keskisarja: Suomen ainoa sarjamurhaaja - Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus

Martti Jokinen: Somerolaisia

Antti Mykkänen (toim.): Valtuutetun käsikirja

Raymond Chandler: Näkemiin, kaunokaiseni

Kimmo Kiljunen: Satakolmetoista viikkoa - politiikkaa siltä puolelta

Liisa Lindgrem (toim.): Taidetta Pikkuparlamentissa - Puun kansasta Menneisiin ritareihin

Helmikuu 2009

Böök, Ellisaari, Lodenius (toim.): Ydinaseet eurooppalaisessa politiikassa

Suorto (toim.): Kuntatalous - monen muuttujan summa

Marael Johnson: Los Angeles

Heiskanen, Nousiainen: Kalifornia

Katja Kettu: Hitsaaja

Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia

Sisko Rytkönen: Ihanat naiset kankaalla - filmitähtiä suomalaisen elokuvan kultakaudelta

Donner, Eskola: Löytöretki Helsinkiin - paikkoja, polkuja, puutarhoja

Raymond Chandler: Nainen järvessä

Tammikuu 2009

Peter von Bagh: Aki Kaurismäki

Tuomas Nevanlinna: Surullinen tapiiri ja muita kirjoituksia

Siri Kolu: Metsän pimeä

Leonard Cohen: Kaipauksen kirja

Paavo Haavikko: Kansalaisvapaudesta

Steven Bach: Leni Riefenstahl - elämänkerta

Pelle Miljoona: Villarica

Marko Ruonala: EU-perusteos

Raymond Chandler: Vanha kultaraha

Raymond Chandler: Syvä uni

Joulukuu 2008

Tom Wolfe: Täydessä terässä

Paavo Haavikko: Rauta-aika

Noam Chomsky: Savijalkainen jättiläinen - Vallan väärinkäyttö ja hyökkäys demokratiaa vastaan

Jason Draper: Led Zeppelin - koko ura

Lemmy Kilmister, Janiss Garza: Lemmy - omaelämänkerta

Henrik Karlsson, Pekka Vuoristo: Karlssonin vuosi 2008 - pilapiirroksia ja pakinoita

Juan Manuel de Prada: Myrsky

Kaija Kaitavuori: Nykytaiteen museon opas

Anna Kortelainen: Rakkautta sattumalta -kirjoituksia

Marraskuu 2008

Mac Montandon (toim.): Tom Waits - takapihan taikuri

Hannele Klemettilä: Keskiajan julmuus

Lokakuu 2008

Hunter S. Thompson: Suuri hainmetsästys - outoja tarinoita oudolta ajalta

David Lynch: Catching the big fish - Meditaatio, tietoisuus ja luovuus

Johan Bäckman: Saatana saapuu Helsinkiin - Anna Politkovskajan murha ja Suomi

Ian Christe: Pedon meteli - Heavy metallin vanha ja uusi testamentti

Veijo Meri: Julma prinsessa ja kosijat - esseitä

Esa Saarinen: Sartre - pelon, inhon ja valinnan filosofia

Syyskuu 2008

Mika Waltari: Surun ja ilon kaupunki

Naomi Klein: Tuhokapitalismin nousu

Sylvia Plath: Lasikellon alla

Sandee Cohen: Adobe InDesign

Elisa Pesonen: Julkaisijan käsikirja

Raninen, Rautio: Mainonnan ABC

Elokuu 2008

Ilkka Mattila (toim.): Eläkeläiset - suuri suomalainen juopottelukirja

Tony Spiteris: Kreikkalainen ja etruskilainen maalaustaide

Riitta Uosukainen: Nuijanisku pöytään - hajamietteitä intohimosta, vallasta ja sivistyksestä

Töyssy, Vartiainen, Viitanen: Kuvataide - visuaalisen kulttuurin käsikirja

Kuutti Lavonen: Aamun hauraat kädet

Heinäkuu 2008

Michael White: Firenzen salaliitto

Hautojen lauluja - muistosanoja antiikin hautakivistä

Veijo Meri: Peiliin piirretty nainen

Sundman, Rekola (toim.): Solidaarisen Euroopan puolesta

Frank Miller: Viskiä, vaaroja & vamppeja

Heikki Valkama (toim.): Bileet Tornissa

Chris Rodley: Lynch on Lynch

Jami Bernard: Tarantino on Tarantino

Matti Salo: Seinä vastassa

Pierre Rey: Mies Lacanin kourissa

Karin Fossum: Rakas Poona

Leskinen (toim.): Maailma kaupan - parempaan globalisaatiohallintaan

Sota ja rauha - tällä vuosisadalla -kirjoituskokoelma

Kesäkuu 2008

Kaari Utrio: Kiilusilmä feministi eli miksi en enää matkusta junassa -kirjoituksia

Peter von Bagh: Sininen laulu - itsenäisen Suomen taiteiden tarina

Torro - kylä muutakin kuin suota

Antero Rautio: Retki stadissa

Kuusela, Rönkkö (toim.): Puolueiden kriisi

Kimmo Kiljunen: Globalisaatio ja demokratian itsepuolustus

Aleksi Henttonen: Valinnanvapaus, vastuu ja tasa-arvo - koulutuksen kustannusten jakautuminen

Hakulinen ym.: Tarkastuslautakunnan arviointitoiminta - arvata, arvioida vai mitata?

Mika Waltari: Yksinäisen miehen juna

Bret Easton Ellis: Vetovoiman lait

Meskanen (toim.): Naisia Eurooppalaisilla toreilla

Poliisi kertoo 2003

Poliisi kertoo 2008

Toukokuu 2008

Susanna Rahkonen: Valta istuu sohvalla

Paavo Lipponen: Järki voittaa

Kari Kyrönseppä: Reidet

Milonoff, Rantala, Lahdenmäki: Madventures - kansainvälisen seikkailijan opas

Pentti Haanpää: Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925 - 1939

Mary Woronov: Swimming underground - vuoteni Warholin tehtaassa

Ulla Piela, Seppo Knuuttila & Tarja Kupiainen (toim.): Kalevalan hyvät ja hävyttömät

Huhtikuu 2008

Paul Reiser: Parisuhteellisuus

Nikolai Gogol: Muotokuva

David Leaf & Ken Sharp: Kiss -maskin takaa

Murray Engleheart & Arnaud Durieux (toim.): AC/DC Maximum rock & roll

Agatha Christie: Seitsemän kellon salaisuus

Evan McGregor & Charley Boorman: Halki Euroopan ja Afrikan

Kopra, Lehikoinen (toim.): Parempaa sosiaaliturvaa - 40 ensimmäistä esitystä

Maaliskuu 2008

Hannu Salama: Novellit

Pekka Tiilikainen: Pekka puhuttelee

Poliisi kertoo 2005

Poliisi kertoo 2006

Veijo Meri: Tätä mieltä

Raunio & Saari (toim.): Euroopan tulevaisuus

Käärmelahti, Laitinen (toim.): Sosialidemokraattisen puolueen paikallistoiminnan opas

Helmikuu 2008

Heikki Taimio (toim.): Talouskasvun hedelmät - kuka sai ja kuka jäi ilman?

Jouko Turkka: Häpeä

Seppo Heikkinen: Myyty maa

Rosse, Sillantaus, Gylling: Yhä naisen kanssa

Ari Lahdenmäki ja Riku Rantala: Isänmaan asialla - matkaopas syrjäytettyjen Suomeen
Erno Paasilinna (toim.): Pidot Aulangolla - viisi keskustelua

Veijo Meri: Amleth ja muita Hamletteja

Tammikuu 2008

Martti Valkonen: Sananvapaus kauppatavarana

Erkki Tuomioja: Sakari Tuomioja - Suomalainen sovittelija

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rakkauden lait

Juhani Tamminen: Teamwork - Meillä on unelma: Sport liigaan!

Jörn Donner: Kuolemankuvia

Simo Frangen (toim.): Pahkasika - hinta pärstän mukaan

Jouko Turkka: Aiheita

Erkki Liikanen: Brysselin päiväkirjat 1990-94
Ritva Mitchell (toim.): Uusi teknologia, taiteet, taidepolitiikka

Joulukuu 2007

Ville Kopra: Perustulo - kova vai pehmeä paketti?

Woody Allen: Pelkkää anarkiaa

Henry Miller: Ilmastoitu painajainen

Mikko Lahtinen: Ihminen, poliittinen eläin

Georg Simmel: Suurkaupunki ja moderni elämä - kirjoituksia vuosilta 1895 - 1917

John Gray: Voltaire

William Isaacs: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito

Marraskuu 2007

Jukka Gustafsson: Ihmisyys haastaa itsekkyyden

Liisa Jaakonsaari & Päivi Lipponen: Suoraan sanoen

Isola, Larivaara ja Mikkonen (toim.): Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä

Knut Hamsun: Mysteerioita
Jouni Hynynen: Rakkaudella, Hynynen

Kauko Röyhkä: Job

Lokakuu 2007

Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista - Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa
Muutoksen suunta -osaava ja oikeudenmukainen Suomi (SAK asiakirja)
Jari Jula (toim.): Taiteen etiikka
Albert Camus: Onnellinen kuolema
Dennis McNally: Kerouac -elämänkerta
Knut Hamsun: Maan siunaus
Jaakko Nousiainen: Suomen poliittinen järjestelmä
Hakkarainen, Airaksinen, Selin (toim.): Talous ja demokratia - Ratkaisuja Suomesta ja muualta maailmasta
Kuikka & Aarrevuo (toim.): Tasavallan tulppa Lasse Lehtinen

Syyskuu 2007

Vesa Karvinen (toim.): Työn ja aatteen lehdet
Tuhat toveria -juhlavuoden matrikkeli, Solid 2000
Veijo Meri: Manillaköysi
Eero Pasanen: Kononen ja naulamurhat
Dick Oliver: Kotisivut
Reijo Wilenius: Marx ennen Marxia -Marxin ajattelun ensimmäinen vaihe
Niiniluoto, Ilkka & Sihvola, Juha: Nykyajan etiikka

Elokuu 2007

Kari Levola: Kunnian kentät
Markus Aaltonen (toim.): Miten meistä tuli kansanedustajia?
Bertrand Russell: Filosofian ongelmat
Marael Johnson: Los Angeles (matkaopas)
Pamela Tola: Miksi näyttelen?
Paavo Haavikko: Kullervon tarina
Barry Miles: Frank Zappa
Tuula-Liina Varis: Maailman kansalainen Tarja Cronberg
Pauliina Laitinen-Laiho: Röyhkeästi ryöstettyä taidetta
Ilkka Taipale: Koetetut teot
Patrick McGrath: Groteski
Olli Rehn: Liike vai puolue?
Jorma Melleri & Matts Dumell: Operaatio Mäntyniemi
Pentti Sillantaus: Yöpakkasista jäittenlähtöön - kokoomuksen kujanjuoksu 1958-87
Lindroos & Ruohonen: Metsätekoja -ajallaan

Heinäkuu 2007

Eero Silvasti: Mies ja kehykset
Kari Kovalainen: Sudenveri
Dan Rhodes: Timoleon Vieta palaa kotiin
Kurt Vonnegut: Mestarien aamiainen
Dylan Jones: Vettä sakeampaa
Salman Rushdie: Vimma
Laakso & Åberg: Sosialismiin! Sosialidemokraattiset nuoret 1906-2006
Lauri Meri: Pentti Siimes - Näyttämöllä, kotonaan
Nelson Lichtenstein (toim.): Wal-Mart - globalisaation kova ydin
Pekka Himanen: Suomalainen unelma - innovaatioraportti
Uudistumisen alku - SDP:n vaalianalyysi 2007

Kesäkuu 2007

Michael Bradley: Salaseurojen käsikirja
Emile Durkheim:Itsemurha - sosiologinen tutkimus
Saaristo, Jokinen:Sosiologia

Toukokuu 2007

Neil Hardwick: Paluu Timbuktuun
Merja Pyhälä: the Matka - omin päin kaukomaille
Jean Baudrilliard: Amerikka
Marko Hamilo (toim.): Älkää säätäkö päätänne -häiriö on todellisuudessa - suomalaisen psykokulttuurin kritiikki
Samuel Beckett: Miten sanoa - runoja vuosilta 1930-1988

Huhtikuu 2007

Glenn D. Wilson: Esittävän taiteen psykologia
Sakari Saarikivi: Taidehistorian ääriviivat
Jörn Donner: Terveenä laitoksessa
Emile Zola: Kertomuksia
Jeannette Winterson: Paino

Maaliskuu 2007

Hiden, Honka-Hallila: Miten eduskunta toimii
Osmo Pekonen (toim.): Elämän värit
Pamela des Barres: Kuumana bändiin - bändärin tunnustukset
Hubert Selby jr.: Odotus
Karjalainen, Söderlund: Taidelitografia

Helmikuu 2007

Kiander, Pekkarinen ym.: Suomi maailmantaloudessa - Uuden ajan talouspolitiikkaa
Vesa Puttonen: Onko omistamisella väliä? - EVA raportti
Pernaa, Pitkänen (toim.): Poliitikot taistelivat, media kertoo - suomalaisen politiikan mediapelejä 1981-2006
Santanen, Susiluoto (toim.): Uusi ääni - uuden runouden antologia
Tom Sjöblom: Druidit - Tietäjiä, pappeja ja samaaneja

Tammikuu 2007

Paavo Arhinmäki: Punavihreä sukupolvi
Tuula Haatainen: Arjen kuningattaret
Juha Partanen: Cyrano ja hullu koira - Nuoruusvuosia Leevi and the Leavingsin Gösta Sundqvistin kanssa
Jussi Sydänmäki: Lucky Dan
Frederick Douglass: Amerikkalaisen orjan omaelämänkerta
A.W. Yrjänä: Mechanema
C.J. Gardberg: Veritas - Totuus! -Turun dominikaanit keskiajalla
Kari Karkola: Kuolemalla on tarina - oikeuslääkäri selvittää

Joulukuu 2006

Mauno Saari: Näkymätön käsi - kertomus vallasta ja vallan käyttäjistä
Orvo Bogdanoff: Rauhan ja solidaarisuuden postikortteja
Oscar Wilde: Aristoteles iltapäiväteellä ja muita kirjoituksia
Matti Wiberg: Politiikka Suomessa
James Graham: Juoppohullut vallankahvassa - alkoholismin salattu historia

Marraskuu 2006

Timo Aarniala: Kuolemantanssi
Lauri Timonen: Aki Kaurismäen elokuvat
Sandee Cohen: Adobe InDesign - Parhaat ratkaisut ja olennaiset taidot
Manuel Vicent: Matissen morsian
Lauri Siivonen: Viimeinen proletaari, Rafael Paasio
Matti Rinne: Kiila - Taidetta ja taistelua 1936-2006
Katri Merikallio: Miten rauha tehdään - Ahtisaari ja Aceh
Stefan Lindfors & Jörn Donner: Himo, rakkaus ja raivo
Hannu Jouhki & Pentti Holappa: Mies miehelle

Lokakuu 2006

Lasse Lehtinen: Entisen presidentin tekijä
Julia Kristeva: Muukalaisia itsellemme
Thomas More: Utopia
Markku J. Jääskeläinen & Tapio Pekkola: Kampanja, jonka ei pitänyt onnistua
Veikko Laakso & Petja Raaska(toim.): 100 vuotta kansanvallan puolesta - Varsinais-Suomen Sosialidemokraattinen piiri ry. 1906-2006

Syyskuu 2006

Lyytikäinen, Mäkitalo: Dreamweaver MX 2004
Lindroos ym.: Flamenco
Asikainen, Majava, Valve: Salon seudun kuntarakenneselvitys - loppuraportti, kesäkuu 2006
Pekka Sauri: Hyvä mies
Morris West: Proteus
Thomas Nykrog: Digikuvaajan käsikirja
Knut Hamsun: Viktoria
Esko Seppänen: Taloudellinen valta Suomessa (pamfletti 70-luvulta)
Hunter S. Thompson: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa
Hellemann (toim.): 21 Nobel-kirjailijaa
Ritva Kovalainen & Sanni Seppo: Puiden kansa

Elokuu 2006

Tuomas Nevanlinna: Hyväkuntoisena taivaaseen
Lyytikäinen, Mäkitalo: Dreamweaver MX 2004
Lakkala, Nilsson, Sundman: Arvioita SDP:n periaateohjelmasta - SDP:n periaateohjelman synnystä, sen suhteesta marxismiin ja käytännön politiikkaan (vuodelta 1976)
Suomen Työväenpuolueen perustavan kokouksen (17.-20.7.1899) pöytäkirja
Asikainen, Majava, Valve: Salon seudun kuntarakenneselvitys - loppuraportti, kesäkuu 2006
M.W. Evans: Medieval drawings
Jorma Tiainen: Trubaduureista pyhimyksiin - edustaminen ja julkisuus keskiajalla
Risto Kari: Suomalaisten keskiaika - myytit ja todellisuus
Jay Jay Leskinen: Tää on myös mun maailma - Tommi Läntinen
Nykänen & Sjöberg: Rööperi
Aleksis Kivi: Kullervo
Katajavuori, Pääskynen (toim.): Ryhmä 06 - 14 uuden kirjoittajan runo- ja novelliantologia
Esko Rahikainen: Metsän poika - Aleksis Kiven elämä

Heinäkuu 2006

Pauli Hanhiniemi: Soitto on sanoja
Arto Melleri: Runot
Ilmari Susiluoto: Takaisin Neuvostoliittoon - Venäläisen huumorin täydellistäminen
Anttonen, Heikka ym. (toim.): Taiteilija kuvassa - Suomalaisia kuvataiteilijoita valokuvissa 1864-2004
Tumppi Varonen: Syökö kuningas makkaraa?
Arne Nevanlinna: Harharetkiä Helsingissä
Kimmo Kiljunen: Nahkurin orsilla - Kansanedustajana Suomessa
Kari Kontio & Tuomas Nevanlinna: Kirjava lehmä - Suuri luento Suomen sodanjälkeisestä historiasta
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Paavo Haavikko: Ei. Siis kyllä
Veijo Meri: Aleksis Stenvallin elämä
William Shakespeare: Myrsky
Kinisjärvi ym. (toim.): Elokuva ja analyysi
Valokuvataiteen keräilijän opas

Kesäkuu 2006

Knut Hamsun: Nälkä
Peter von Bagh: Aki Kaurismäki
Matti Wuori: Kaikki on totta - kirjoituksia kahdelta vuosituhannelta
Tapani Bagge (toim.): Murhan sävel
Soren Kierkegaard: Filosofisia muruja
Osku Pajamäki: Ahne sukupolvi
Lamppu Laamanen: Matkalla tuntemattomaan - Pelle Miljoona muiden mukaan
Vesa Kontiainen: Aitoa suomirokkia - Poko recordsin historia

Toukokuu 2006

Kolanen (toim.): TYÖTÄ! - Hyvinvointi globaalissa murroksessa
Rolf Büchi: Kohti osallistuvaa demokratiaa
Joel Lehtonen: Hyvästijättö lintukodolle
Hannu Lehtilä: Tarja Halonen - yksi meistä
Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet
Rohkeutta vai nihkeyttä? - suomalaisen kansallistunteen ja globalisaation suhde

Huhtikuu 2006

Dayton & Davis: Photoshop wow!
Tapio Liinoja: Raapaisuja
Laurie Lynn Drummond: Kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan
Miska Rantanen: Love records - 1966-1979 - tarina, taiteilijat, tuotanto
Charles Bukowski: Kuuman veden musiikkia - novelleja
Heikki Malme: Grafiikka - tekniikkaa ja taidetta
Benoit Duteurtre: Tyttö ja tupakka
Kai Vakkuri: Omakustantajan käsikirja
Jean-Paul Sartre: Sanat
Ervo Vesterinen: Kauneinta maailmassa - Rudolf Koivun ja Raul Roineen satujen lähteellä

Maaliskuu 2006

Richard Lynch: Photoshop 6
Francisco Umbral: Lorca - kirottu runoilija
John Berger: Toisinkertoja
Kauko Röyhkä : Avec
Auli Mantila: Varpunen
Jan Kaus & Harri Rinne (toim.): Ajattelen koko ajan rahaa - kivikovaa virolaista nykyrunoutta
Jasinskaja-Lahti, Liebkind ja Vesala: Rasismi ja syrjintä Suomessa
Karmela Liebkind(toim.): Monikulttuurinen Suomi
Karmela Liebkind(toim.): Maahanmuuttajat - kulttuurien kohtaaminen Suomessa
Hannu Eerikäinen & Taneli Eskola: Toisinnäkijät - Uusi valokuva Neuvostoliitossa

Helmikuu 2006

Pesonen, Tarvainen: Julkaisun tekeminen
Dick Oliver: Kotisivut
Richard Lynch: Photoshop 6
Liisa Saariluoma: Muuttuva romaani
Charles Bukowski: Eläkeläinen Kaliforniasta
Tiina Nyrhinen & Hannu Väisänen: Vedostuksia - Suomalaista taidegrafiikkaa 2000-luvulta
Tuomas Vimma: Toinen
Tero Liukkonen (toim.): Novellit 2006
Kaari Raivio: Akseli Amerikassa - Akseli ja Mary Gallen-Kallelan kirjeenvaihtoa vuosilta 1915-31
Vasquez-Peterson, Chow: Web design

Tammikuu 2006

Henry Miller: Kravun kääntöpiiri
Lars Fr. H. Svendsen: Ikävystymisen filosofiaa
Tuija Kuusela: Taiteilijat kirjaimia piirtämässä - Suomen kultakauden kirjataidetta
Ilkka Arminen: Juhannustansseista Jumalan teatteriin
George Steiner: Heidegger

Joulukuu 2005

Karin Fossum: Marraskuun neljännen vastainen yö
Teppo Turkki: Kahdeksan pilven takaa
Henry James: Eurooppalaiset
Marketta Rentola: Kirjoita hyvin
Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma
Pentti Haanpää: Noitaympyrä
Bob Dylan: Muistelmat osa 1
Dan Brown: Da Vinci -koodi
Jean-Paul Sartre: Mitä kirjallisuus on?
Harri Nykänen: Ariel ja hämähäkkinainen

Marraskuu 2005

Martin Heidegger: Oleminen ja aika
Serge Raffy: Fidel
Max Jakobson: Tulevaisuus?
Juha Siltala: Työelämän huonontumisen lyhyt historia - muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyperkilpailuun

Lokakuu 2005

Karin Fossum: Hullujenhuone
Juhani Suomi: Pysähtyneisyyden vuodet - Mauno Koiviston aika 1981-1984
Martin Heidegger: Silleen jättäminen
Gabriel Garcia Marquez: Elää kertoakseen

Syyskuu 2005

Douglas Adams: Linnunrata - viisiosainen trilogia
Antonella Gambotto: Pimennys - itsemurhamuistelmat
Frank Miller: Takaisin helvetistä
Leif Salmen: Palatsi Bosporin rannalla
Sauli Niinistö: Viiden vuoden yksinäisyys
William S. Burroughs: Nisti
Lasse Lehtinen: Aatosta jaloa ja alhaista mieltä - Urho Kekkosen ja SDP:n suhteet 1944-1981
Jarmo Laine: Kyky, taito vaiko koeteltu poliittinen kunto - poliittiset virkanimitykset maan tapana
Juho Juntunen: Tatuoitu
Sylvia Plath: Ariel
Sylvia Plath: Sanantuojat
Sylvia Plath: Päiväkirjat
Contemporary american poetry

Elokuu 2005

Rafael Paasio: Kun aika on kypsä
Tiilikainen ym: Euroopan perustuslaki
Kairamo, Rautio (toim.): Minne nyt, vasemmisto?
Ahmadou Kouroma: Ei Allahin tartte
Esa Saarinen & Ensio Miettinen: Muutostekijä
Jukka Lyytinen & Antti Reini: Parisuhdepäiväkirja
Jan Mårtenson: Murha valtiopäivätalossa
Frank Miller: Sin city
Erkki Vuorinen: Visosta tavoitteiksi
Matti Wiberg: Valta kunnassa
Parkko (toim.): REVIIRI 2004 - uuden kirjallisuuden vuosikirja

Heinäkuu 2005

Kalevi Sorsa: Sisäänajo
Pertti Paasio: Minä ja mr. Murphy
Pertti Paasio: Punatulkku ja sikarodeo
Viljo Ripatti: R.H. Oittinen -Työväen sivistäjästä koulun uudistajaksi
Esko Aho: Kolme kierrosta
Jaakko Iloniemi Vallan käytävillä
Simo Ylikarjula: Minä elän ja muita viimeisiä sanoja
Suomen retkeilyopas

Kesäkuu 2005

Ansa Ikonen: Tähtiaika
Per Olov Enquist: Hamsun -elokuvakertomus
Helena Suomela: Fredan ja Roban kulmassa
Christoph Klimke Olemme kaikki vaarassa : Pasolini : oikeusjuttu
Jussila ym: Suomen poliittinen historia 1809-2003
Rakel Kallio: Albert Edelfelt : 1854-1905
Tero Liukkonen (toim.): Novellit 2005
Catherine Deneuve: Itseni varjossa - kuusi kuvauspäiväkirjaa ja Pascal Bonitzerin haastattelu
Pier Paolo Pasolini: Tuhkan laulaja - runoja
Dick Oliver: Kotisivut
Martti Ahtisaari: Tehtävä Belgradissa
Ville Lukkarinen: Suomi-kuvasta mielenmaisemaan - kansallismaisemat 1800- ja 1900-luvun vaihteen maalaustaiteessa

Toukokuu 2005

Suomi-ilmiö - Puheenvuoroja hyvinvointiyhteiskunnasta 2000-luvulla
Someron Talousarvio 2005 & Taloussuunnitelma 2005-07
Robert Gordon: Hoochie Coochie Man - Muddy Watersin elämä ja teot
Alexander Stubb: Hymyile, olet EU:ssa! - Europarlamentaarikon päiväkirja
Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja
Jaana Venkula: Taiteen välttämättömyydestä
Jaana Nikula: Polttava katse - Regina Linnanheimon elämä ja elokuvat
Satu Itkonen: Enkelin kosketus - Ikkuna suomalaiseen taiteeseen
Harri Manner: Suuri performanssi
Jussila ym: Suomen poliittinen historia 1809-2003

Huhtikuu 2005

Lasse Lehtinen: Fagerholm - Kekkosen tasavallan kakkonen
Kalevi Sorsa: Muistikuvia, mielikuvia
Annika Waenerberg (toim.): Rooman kävijät
Ketil Björnstad: Edvard Munch - taiteilijaelämänkerta
K-A. Fagerholm: Puhemiehen ääni
Viljami Puustinen & 22 pistepirkko: 22 pistepirkko

Ympäristö- ja kansainväliset aloitteet - puoluekokousblogi 4

2010-05-06T15:54:00.000+03:00

”Sanat katkeaa askareet päättyy,
kun salojen takana petojen mylvintä,
räikkien rääyntä käy.”
-CMX

Puoluekokouksen läheneminen alkaa hiljalleen näkyä myös mediassa. Mikael Jungnerin ilmoittautuminen puoluesihteerikilpaan sähköisti tilanteen. Paikoin ilmoitus on saanut haltioituneen vastaanoton, mutta olen saanut myös poikkeuksellisen jyrkän negatiivisia yhteydenottoja Jungnerin ehdokkuudesta. Jätän aikaa ja tilaa omalle kannalleni muodostua tässä viimeisten viikkojen kuluessa.

Varsinais-Suomen puoluekokousedustajien ryhmä kokoontui viime sunnuntaina käsittelemään ympäristö- ja kansanvälisiä aloitteita. En ehtinyt paikalle, mutta käsittelen myös nuo asiat nyt ja tässä.

Ensimmäinen keskeinen ja mielenkiintoinen asiakohta aloitekimpussa tällä kertaa on ydinvoima, jonka kanssa olemme painiskelleet myös eduskunnassa. Tuntuu siltä, että tästä asiasta kaikilla on mielipide. Olen ollut varsin ydinvoimavastainen, joskin talvinen käynti Olkiluodossa ja sen myötä omaksumani informaatio hieman lievensivät kantaani. Niiden myötä olen omaksunut saman kannan kuin kansanedustajani Katja Taimela, eli yhden lisäluvan tulisi riittää.

Ydinvoimassa askarruttaa oikeastaan kaksi asiaa. Ensinnäkin olen skeptinen tieteen kaikkivoipaisuuteen. Tätä kuvaa nettisivuilleni vuosia sitten poimimani lainaus suuresti arvostamaltani Matti Wuorelta:
"Ydinteknologia niin aseiden kuin ydinvoiman hyödyntämisessä on havainnollinen esimerkki siitä utooppisesta ajattelusta, jonka mukaan edistys johtaa vääjäämättä ihmiskuntaa kohti valoisampaa tulevaisuutta, jota on mahdollista rakentaa kehittämällä yhä täydellisempää ns. fail safe -teknologiaa, sellaista joka lopulta kykenee korjaamaan omat virheensä ja estämään inhimillisen erehdyksen aiheuttamat riskit. Utooppista tämä ajattelu on senkin vuoksi, että siihen sisältyy oletus, jonka mukaan ihminen voi kehittää itseään täydellisempää teknologiaa, tuottaa sellaista joka ylittää inhimillisen."

Toinen askarruttava peruspiirre ydinvoimassa on se, että se on suuren rahan käsissä. Ja kaiken kaikkiaan minut saa hyvin varautuneeksi kaikki se informaatio, jota suuri raha tuottaa, tehdäkseen lisää rahaa.

Kaiken kaikkiaan energia-asioista puoluehallituksenkin lausumat ovat varsin tolkullisia. Yhdyn Varsinais-Suomen delegaationkin kokouksessa esitettyyn ajatukseen siitä, että ydinvoimakannasta kannattaisi lausua myös visioasiakirjassa.

Joukkoliikenneasioista lausutut asiat eivät Someron vinkkelistä katsottuna tarjoa mitään. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin on unohtunut vuoden 2008 lopulla liikenne- ja viestintäministeriöstä lähtenyt avaus haja-asutusalueiden asukkaiden kyytitakuusta, jolla haluttiin turvata julkinen liikenne myös maaseudulla.

Takuulla tarkoitettiin, että syrjäkyliltäkin pääsisi vähintään kaksi kertaa viikossa asioimaan taajaman tai kuntakeskukseen julkisen liikenteen lipun hinnalla. Idea nojasi kutsuliikenteen ideaan, eli matkustajia noudettaisiin tarpeen mukaan. Palvelun kertamaksuksi hahmoteltiin 2-5 euroa. Tälle takuulle oli myös hintalappu, jonka 11 miljoonasta valtion osuudeksi kaavailtiin noin puolta. Tuolloisten kaavailujen mukaan takuu oli tarkoitus toteuttaa jo tämän vuoden (2010) alusta.

Asiaa tiedusteli eduskunnassa muutamakin kansanedustaja (ml. ed. Taimela) maaseutupoliittisesta selonteosta käydyssä keskustelussa, mutta vastaus jäi hämärän peittoon liikenneministerin poissaolosta johtuen.

Kansainvälisten aloitteiden puolella SONK:in aloite EU:n demokratisoimisesta on nyt ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan. Tämä on koko EU:n tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys. Nyt kun talous vedetään Kreikan surkean puhalluksen myötä tavallaan appoisen aukinaisena koko yhteenliittymän keskiöön, kasvaa kiusaus alkaa puhua euroskeptisesti.

Talouden puolella unioni on suuren rahan asialla. Tämä on tunnustettava ja sen sijaan että nostettaisiin kädet pystyyn ongelman äärellä tai romutettaisiin koko järjestelmä, sitä on pyrittävä muuttamaan. Itse uskon edelleen kaikesta huolimatta EU:iin nimenomaan niiden kauniiden ajatuksien takia, joiden pohjalle se aikoinaan on perustettu. On silti myönnettävä, että nykyisellään EU on kurjassa tilassa.

Tämän aloitenipun hännänhuippuna nostan esiin kansalaispalveluksen. Kannatan molemmille sukupuolille pakollista kansalaispalvelusta. Siitä tulee kuitenkin erottaa aseellinen maanpuolustus. Kansalaispalvelus voisi olla kahden viikon – kuukauden kansalaistaitoja, vaikuttamista ja esim. ensiaputaitoja käsittelevä kokonaisuus, jonka myötä ainut armeijassa säilyttämisen arvoinen asia säilytettäisiin, eli yhteiskuntaluokasta tai taustasta riippumatta kerättäisiin ikäluokkaa yhteen, jolloin tutustuisi erilaisiin ihmisiin ja ymmärtäisi hieman suomalaisen elämänmuodon monipuolisuudesta. Tästä kasvaa suvaitsevaisuus ja yhteisöllisyys.

Asevelvollisuuden puolella kannatan edelleen vaiheittaista siirtymistä kohti rauhan tilaa. Nykyisenlainen asevelvollisuusarmeija on aikansa elänyt ja äärettömän kallis ylläpitää. Natoon liittymistä en kannata. Euroopan unionin kehittämisestä on tehtävä maailman johtava rauhanprojekti.

Laki- kunta- ja järjestöaloitteet - puoluekokousblogi 3

2010-04-15T12:40:00.000+03:00

”A slave begins by demanding justice and ends by wanting to wear a crown”- Albert Camus

Alkuun kiitos äänestäjille. Tulos jäsenäänestyksessä oli minulle ja etenkin Somerolle loistava. Jonnan ja minun työ alkaa tästä, kun aloitenivaska ja ohjelmat käydään läpi Varsinais-Suomen delegaation ryhmäkokouksissa, Someron Ty:n kokouksissa ja tietysti omissa hiljaisissa lukuhetkissä.

Pyrin nostamaan mielenkiintoisimmat aloitteet ja ohjelmakohdat esiin sitä mukaa kuin delegaatio niitä käsittelee. Ensimmäiseen varsinaiseen kokoukseen järjestäytymiskokouksen jälkeen aiheiksi tulivat laki- ja kuntavaliokuntaan sekä järjestövaliokuntaan liittyvät aloitteet, joten niistä hieman seuraavassa.

***

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirjan ratifioiminen pistää heti silmään (aloite 221). Tähän olen törmännyt myös työssäni. Suomi on siis allekirjoittanut tämän lisäpöytäkirjan, joka koskettelee lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa. Allekirjoituksella Suomi on ilmaissut hyväksyvänsä pöytäkirjassa ilmaistut periaatteet.

Ratifiointi tarkoittaisi sopimuksen hyväksymistä laillisesti sitovaksi Suomessa. Kyse lienee lainsäädäntömme hitaasta muokkaamisesta oikeaan suuntaan, mutta sopimus on vuodelta 2000, joten luulisi että kymmenen vuotta on riittävän pitkä aika muokata lainsäädäntöä. Varsinkin kun kyse on tämänkaltaisista asioista. Ehdottomasti kannatettava aloite.

***

NUS on tehnyt aloitteen eduskunnan avustajajärjestelmän muuttamisesta (aloite 229). Asiasta on puhuttu työpaikallani paljon ja omassa työporukassa jatkuvasti luonnollisista syistä. Avustajajärjestelmään liittyy useita epäkohtia.

Aloitteen ensimmäinen huono puoli on se, että asiaa yritetään näin hoitaa kansanedustajien ohi. Aloitteen tekijöiden menettelystä voi päätellä, että he pitävät juuri kansanedustajia järjestelmän muuttamisen kannalta suurimpana kantona kaskessa. Tämä on kuitenkin väärä tapa toimia.

Alkuun kun ruotsin mallista puhuttiin, olin vahvasti sen kannalla. Tarkemmin asiaa pohdittuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että järjestelmää tulisi muuttaa nykypohjalta. Moniin aloitetekstissäkin mainittuun epäkohtaan on jo puututtu ja avustajajärjestelmän kehittämiseksi tehdään paljon töitä tällä hetkellä. Esimerkiksi mediaseurantaa on keskitetty, ja muitakin päällekkäisyyksiä on korjattu.

Aloitteessa on jätetty huomioimatta se, että jos kaikki avustajat (nyt noin 45 demariavustajaa) siirrettäisiin ryhmäkanslian alaisuuteen, heidän työnsä organisointiin ja työsuhteisiinsa liittyvien asioiden hoitoon tarvittaisiin lisäresursseja. Ryhmätoimiston henkilökunta on tällä hetkellä selkeästi alimitoitettu etenkin asiantuntijapalvelujen osalta, joten mielestäni sinne tarvitaan paukkuja lisää joka tapauksessa. Samalla puolueen ja ryhmäkanslian työnjakoa on kehitettävä (tosin sitä itse asiassa kehitettiin hiljattain huonompaan suuntaan puolueen organisaatiomuutoksen yhteydessä).

***

Aloitteessa 238 vaaditaan opiskelijoille oikeus hoitaa luottamustoimia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, enkä oikein ymmärrä puoluehallituksen löperöä kantaa asiaan. Toivottavasti puoluekokous ottaa asiaan jyrkemmän kannan aloitteen tekijöiden ajatuksen mukaisesti. Samoin puoluekokouksen päätös aloitteen 247 pohjalta, joka on kannanotto työttömän mahdollisuuksista hoitaa luottamustoimia, tulisi olla selkeästi aloitteen ehdotuksen mukainen.

***

Jari Virtasen eri tahoilla masinoimaa opintovapaalain muuttamista selvittelin mm. SAK:sta, ja yhtyisin asiassa heidän kantaansa siinä, ettei työnantajalla tarvitse olla oikeutta pitää toiseen ammattiin opiskelevaa henkilöä palkkalistoillaan. Tätähän aloitteella ajetaan takaa. Nykykäytäntö, että opintovapaata voi saada maksimissaan kaksi vuotta, on mielestäni riittävä.

En oikein ymmärrä, mitä mieltä on pitää ”vanha” työsuhde ”varalla”, jos haluaa kouluttautua uuteen ammattiin kolmekin vuotta kestävällä koulutuksella. Tai siis sinänsä hyvältähän se kuulostaa työntekijän kannalta, mutta miksi työnantajan tulisi tähän suostua? Esim. muutosturvan kohdalla asia on toinen, eli jos nykyinen työpaikka on lähdössä alta, silloin on hyvä, jos pääsee kouluttautumaan uuteen ammattiin, mutta silloin kysymys on aivan eri asiasta, kuin opintovapaan käyttämisestä.

***

Järjestöpuolella otetaan kantaa puoluekokouskauden muuttamiseksi takaisin kolmivuotiseksi. Tämän suhteen on järkevää, kuten puoluehallituskin toteaa, katsella rauhassa. Kieltämättä tämä puoluekokous tuli vähän äkkiä yllättäen ja tapahtuma vaatii aina paljon työtä ja panostuksia, mutta on se silti verraton kansanjuhla ja monella tapaa arvokas foorumi. Tällä hetkellä olen nykyisen kahden vuoden puoluekokouskauden kannalla.

***

Aloitteessa 340 Mikkelin demarit vaativat SDP:lle uutta vammaispoliittista ohjelmaa. Samansisältöisen aloitteen tekivät puoluehallitukselle noin vuosi sitten Salon ja Someron Työväenyhdistykset. Silloinen vastaus oli sama kuin nyt, eli todettiin että moinen ei ole tarpeen. Olen asiasta eri mieltä ja tahtoisin edelleen että ohjelma tehtäisiin.

***

Globaalisosialidemokraattien aloitte 345 puhuu emansipatorisesta tuotannosta. Mielestäni on erittäin ongelmallinen lähtökohta, jos tämäntyyppisiä asioita ei osata sanoa kansantajuisesti käyttämättä turhia sivistyssanoja. Aloite sinänsä on varsin kannatettava.

Työstä ja taloudesta, puoluekokousblogi 2, muista #28!

2010-03-11T10:54:00.001+02:00

"We, Jah people, can make it work;
Come together and make it work, yeah!
We can make it work;
We can make it work."
- Bob Marley

Yksi eduskuntatyöni keskeinen painopiste on ollut pääjohtaja Taimelan valiokuntatyön myötä työelämäasioissa. Olen osallistunut melko aktiivisesti sosialidemokraattisen valiokuntaryhmään työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kohdalla. Tällä vaalikaudella on ollut huolestuttavaa, kuinka vähän puolue on panostanut työelämäkysymyksiin. Varsinainen työryhmätyöskentely, joka olisi tuottanut aloitteellisia työkaluja eduskuntaryhmälle, on puuttunut kokonaan.

Eduskunnassa työntekijän puolustamisen osalta olemme hävinneet aloitevaltikan selkeästi vasemmistoliitolle. Tämä on sosialidemokraattisen puolueen suurin häpeätahra tämän oppositiokauden aikana. Työelämävaliokunnan jäsenet ovat eduskuntaryhmän tuella suorittaneet omaa osuuttaan, mutta uusien ja mullistavien avausten suhteen on ollut hiljaista. Työmääristäkin johtuen on jouduttu asemaan, jossa vain reagoidaan muiden esityksiin. Tämän suhteen ollaankin onnistuttu paremmin, mutta reaktiivinen lähtötilanne on väärä, kun SDP:n tulisi ottaa proaktiivisesti aloite omiin käsiinsä.

Puoluekokoukselle jätetyissä talous- ja työelämätavoitteissa korostuu huoli taloudellisesta tilanteesta ja etenkin suomalaisesta työstä. Paikoin tilanteeseen reagointi on aloitteissa varsin suoraviivaista ja korostetun jyrkkää, mutta varsinaisen talouspoliittisen linjan ja vaihtoehdon luominen lienee kestävämpi keino vaikuttaa asioihin kuin nopeat ja yliradikaalit vedot.

Tarvitaan puolueen talouspoliittinen linja joka katsoo tulevaisuuteen ja hahmottelee, millaisen yhteiskunnallinen kehityksen tulisi olla, jotta eläisimme tulevaisuudessa sosialidemokraattisessa ihannevaltiossa. Samalla tarvitaan konkreettisia lyhyen tähtäimen toimia.

Jussi Ahokas hahmottelee Kalevi Sorsa säätiön julkaisemassa Tehokkaiden markkinoiden harha -kirjassa talouden perustavanlaatuista muutosta. Nykytalous perustuu tuotannolle, eli tarjonnalle. Luodaan tarjontaa, jolle sitten kilpaillaan kysyntää. Tämän sijaan pitäisi harkita painopisteen siirtämistä kysyntään, eli lähdettäisiin miettimään mitä tarvitaan ja sitten tuotettaisiin sitä. Kuulostaisi järkevältä toiminnalta, vaikka herääkin kysymys miten samaan aikaan huolehdittaisiin talouskasvusta, joka nykyään perustuu kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen tehtyihin hankintoihin. Suurena linjana tämäkin näkökulma tulisi pohtia puolueen talouspolitiikkaa linjattaessa.

Lyhyen tähtäimen toimina tulisi, kuten puolueen tuore linjaus meneekin, vahvistaa veropohjaa ja korottaa rikkaiden verotusta. Pääomaveron korottaminen ei ole pelkästään oikeudenmukaisuuden tunteen asia, kuten kokoomuslaiset painottavat. Se on aidosti oikeudenmukaisuuden asia!

Samalla elvyttävää politiikkaa tulisi jatkaa. Veroelvytys on katsottu tappiin ja yli. Nyt on aika lähteä tukemaan mm. rakennustoimintaa investointiavustuksin ja lisättävä selkeästi menoelvytystä. Kaiken elvytyksen rakentavana ideana tulee olla työllistämisen tukeminen.

Aloitekimppua selatessa silmään pistää Keski-Espoon Sosialidemokraattien aloite, jossa korostetaan pienyrittäjien ryhmää potentiaalisena SDP:n äänestäjäkuntana. Vastauksessaan puoluehallitus linjaa puolueelle valmisteltavaksi yrittäjyysohjelman seuraavalla puoluekokouskaudella. Olisi jo aikakin. Pienyrittäjät OVAT SDP:n keskeistä äänestäjäkuntaa. Kokoomus on unohtanut heidät jo aikapäiviä sitten juostessaan ison rahan perässä. Pienyrittäjien asema on varsin lähellä, joskin ratkaisevan kaukana, perusduunarin tilannetta, joten tarkoin pohdittu poliittinen linja tekisi SDP:stä aidosti johtavan yrittäjäpuolueen. Tämä olisi aivan varmasti toteutettavissa ilman, että puolueen perusperiaatteista tarvitsisi joustaa.

EHDOLLA PUOLUEKOKOUKSEEN, VARSINAIS-SUOMI #28

2010-03-10T17:07:00.001+02:00

"MAYBE THIS TIME WE'LL KISS AND WE'LL NOT SHAKE HANDS
INDIAN SUMMER, STILL AND UNBROKEN
AND LEAVE ALL THIS MATERIAL BENEATH
REMEMBER THE REASONS
THE REASONS THAT MADE US BE

I GUESS WE'LL HAVE TO TEST
WHAT'S DARKER THAN OURSELVES
WE SAID THE TRUTH WAS FIXED
IT'S LOST WITHOUT A TRACE"
-MANIC STREET PREACHERS

Täytyy alkajaisiksi todeta, että blogihiljaisuus on ollut tosiasia jo jonkin aikaa ja tunnustaa se, että syy hiljaisuuden päättymiseen on ehdokkuuteni puoluekokousedustajista käytävässä jäsenäänestyksessä Varsinais-Suomessa. Tarkoituksenani on nyt muutamalla blogikirjoituksella avata mielipiteitäni ja ajatteluani joistain teemoista sekä vähän työni ja luottamushenkilötoiminnan kehitystä ja arviota niistä. Otan mielelläni ideoita, kysymyksiä ja ehdotuksia käsiteltävistä teemoista vastaan. Josko aloittaisin kuitenkin henkilökysymyksistä.

Puoluekokouskauden lyhentäminen kahteen vuoteen ja oikeastaan lyhentämisen sattuminen juuri tähän puolueen uudistumisen saumaan tekee helpoksi todeta, että puoluejohdolle on hyvä antaa jatkokausi. Olin kaksi vuotta sitten äänestämässä puoluejohtoa nykyisekseen, enkä ole mieltäni muuttanut. Puolueen kehittämistoimenpiteet on saatu aluilleen, mutta henkilöiden vaihdokset tässä tilanteessa olisivat hankalia. Toki jos mielessäni olisi herännyt suurta tyytymättömyyttä siihen tapaan jolla puoluetta johdetaan tai pettymystä perustavaa laatua oleviin poliittisiin linjauksiin, voisin kuvitella että henkilövaihdokset olisivat mahdollisia nytkin, mutta onneksi kuvaamiani pettymyksiä ei ole tullut.

Viime puoluekokouksen valintojen jälkeen palaset loksahtivat lopullisesti kohdilleen vasta Eero Heinäluoman tultua valituksi eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Filatov hoiti toki ryhmän puheenjohtajuuden moitteetta, mutta tämä aika politiikassa vaati tietynlaista ryhmäjohtajan linjan muutosta. Samalla saimme puolueen näkymiselle leveyttä erittäin positiivisella tavalla. Porvarihallituksen ministerit ovat toinen toisensa jälkeen puikahdelleet pakoon Eeron sivalluksia ja lähteneet aika läpinäkyvästi keskustelun välttelylinjalle.

Puolueen puheenjohtaja Urpilaiseen olen täysin tyytyväinen. Hän tuli uuteen tilanteeseen pitkän hallituskauden jälkeen johtavan oppositiopuolueen johtajaksi ja toimintatapojen luominen lähti aika lailla tyhjistä. Oma linja ja oma tyyli ovat alkaneet muotoutua ja odottaisinkin, että pikkuhiljaa Eeron leveän selän takaa ponnistaa ajatuksiaan selvittänyt ja sanomaansa entisestään terävöittänyt Jutta Urpilainen.

Puolueen varapuheenjohtajisto on nuorekas ja valovoimainen. Sen jatkoa on helppo toivoa, joskin oma salainen toiveeni olisi nähdä eräs Katja Taimela puolueen varapuheenjohtajana. Mene ja tiedä.

Puheenvuorot valtuustossa 8.6.2009

2009-06-09T19:06:00.005+03:00

SDP:n ryhmäpuhe Tilinpäätöksestä 2008

Puheenjohtaja, valtuutetut, lehdistön edustajat ja kuntalaiset!

Viime valtuustokausi oli talouslukujen valossa Somerolle varsin hyvä. Kaupungin talous on tällä hetkellä vahvassa kunnossa, mikä onkin äärimmäisen tärkeää ottaen huomioon sen, että taloudellisesti haastavammat ajat alkavat olla käsillä.

Nyt käsiteltäessä vuoden 2008 tilinpäätöstä onkin kiitoksen paikka. Someron vahvasta taloudesta kuuluu suuri kiitos kaupungin henkilöstölle. Samoin kiitos kuuluu viime vaalikauden luottamushenkilöille. Talousluvut kertovat omaa kieltään kaupungin asioiden hoidosta.

Asia ei ole kuitenkaan täysin niin valoisa kuin talousluvut osoittavat. Voidaan kysyä ovatko toiminnalliset tavoitteet linjassa talouslukujen kanssa? Jo viime vuonna toimintamenojen kasvu oli korkealla tasolla ja sama meno jatkuu tänä vuonna. Kehitys on toisaalta taloustilanteen kohdalla ja toisaalta väestön ikääntymisen oloissa erittäin hankala.

Menojen lisääntyminen on ollut siis varsin nopeatahtista, vaikka mihinkään ylimääräiseen ei ole lähdetty laittamaan rahaa. Herääkin kysymys tarkoittavatko viimeaikaiset menolisäykset itse asiassa sitä, että kunnallisiin palveluihin panostaminen on laiminlyöty lihavina vuosina?

Käsiteltäessä tämän vuoden budjettiin lisättyjen kotihoidon työsuhteiden sekä diabeteshoitajan ja päihdetyöntekijän palkkaamista kävi selkeästi ilmi se, että näille työntekijöille on suuri tarve. Sitä ei kiistänyt kukaan.

Kaiken kaikkiaan ehkä etenkin perusturvan kohdalla näkyy tehokkuusajattelun menneen jo liiankin pitkälle. Lisääntyneistä ja laajentuneista tehtävistä huolimatta henkilöstömäärä ei ole merkittävästi lisääntynyt.

Tilinpäätöskirjassa ja henkilöstöraportissa kiinnittää huomiota henkilöstön poissaolopäivien suuri määrä. Positiivinen esimerkki tämän suhteen on hammashoitola, jonka kohdalla mainitaan, että henkilökunnalla oli sairauspoissaoloja erittäin vähän.

Oireellista on kuitenkin se, että hammashoitolan työtahtia kuvataan sanoilla pakkotahtinen kiire. Voidaan kysyä millainen tilanne muissa yksiköissä on ja toisaalta kauanko hammashoitolan väki jaksaa painaa töitä pakkotahtisessa kiireessä?

Hammashoitolan kohdalla huomiota herättää myös peruuttamattomien poisjääntien määrä – 599. Tämä on melkoista haaskausta. Asiaan myös tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota. Toimenpiteisiin luvun pienentämiseksi on ryhdyttävä heti.

Arvoisat läsnäolijat!

Viime aikoina olemme tehneet monta suurta päätöstä, joiden vaikutukset Someron tulevaisuuteen ovat suuret pidemmälläkin aikavälillä. Paras-hankkeessa valittu itsenäisen Someron tie ei ole helppo. Tehdyn päätöksen takana on kuitenkin seisottava yhtenäisenä ja haettava toimivat yhteistoimintaratkaisut.

Keskeistä on tiedostaa se, että toimenpiteet eivät loppuneet päätökseen kuntaliitosten hylkäämisestä, vaan päinvastoin, siitä alkoi varsinainen työ. Meidän on nyt saatava kaupungin palvelut ja talous niin hyvään tasapainoon, että se kelpaa myös valtioneuvostolle ja ennen kaikkea omille kuntalaisillemme nyt ja tulevaisuudessa. Kun on päätetty, että palvelut hoidetaan omin voimin, ne on myös hoidettava kunnialla.

Sama pätee kouluverkonkin suhteen. Jos päätetään, ettei kouluja lakkauteta, on samalla myös sitouduttava pitämään huolta siitä, että kaikilla Somerolaisilla koululaisilla on toimivat, ehjät ja siistit oppimistilat sekä pätevät opettajat koulusta riippumatta.

Hyvät kuulijat!

Menneestä on otettava oppia tulevaan. Edessämme ovat kuten kaikki tiedämme taloudellisesti kovat ajat. Meidän valtuutettujen on valmistauduttava tekemään myös vaikeita päätöksiä, koska meidät on niitä päätöksiä tekemään valittu.

Olemme tässä hiljattain huomanneet, että virkamieskunnallamme on jaloja pyrkimyksiä tulla jakamaan tätä vastuuta. Asia on kuitenkin niin, että vastuu päätöksistä ja toimintalinjoista kuuluu pääosin luottamushenkilöille. Meidän on itse pidettävä huolta siitä, että myös käytämme vastuun tuomaa valtaa.

Se vaatii luottamusta ja puoluerajat ylittävää yhteistyötä, jonka toimiminen on hieman yskähdellyt, mistä kertoo ehkä osaltaan runsas tasaväkisten äänestysten määrä eri toimielimissä.

Vaikeiden aikojen yli päästään kunnialla vain hyvällä yhteistyöllä ja se vaatii keskustelua asioista niiden oikeilla nimillä. Se vaatii rehtiä politiikkaa. Riitaisa luottamushenkilöjohto ulkoistaa valtansa aina helposti virkamiehille. Somerolla tämä kehitys on jo liian pitkällä. Itse ainakin näin tuoreena valtuutettuna haluan olla tekemässä niitä päätöksiä, josta olen vastuussa kuntalaisille.

---

(Tämän seuraavan, kronologiassa ensinnä olleen, puheen kohdalla siis tilaisuus jäi käyttämättä, kun Mauri antoi puheenvuoron ainoastaan Tarkastuslautakunnan puheenjohtajalle. Puhelin osioita tästä puheenvuorosta ryhmäpuheen kauniiksi lopuksi, joten julkaistakoon myös se tässä.)

Puheenjohtaja!

Käytän nyt tämän tilaisuuden hyväkseni, kun pääsen ensimmäistä kertaa valtuustossa kommentoimaan tarkastuslautakunnan arviointikertomusta. Olen ollut tarkastuslautakunnan jäsen menneen nelivuotiskauden, jonka viimeinen arviointikertomus tämä on, ja jatkan samassa tehtävässä myös tulevat neljä vuotta.

Haluaisin ensinnäkin korostaa tarkastuslautakunnan merkitystä. Tehtävämme on valvoa nimenomaan valtuuston tahdon toteutumista. Tämän on aivan oleellinen tehtävä, koska tavallisen valtuutetun on mahdotonta valvoa päätösten toteutumista erilaisissa kaupungin toimielimissä.

Arviointityön keskeinen työkalu on talousarviokirja ja toisaalta tilinpäätös. Tarkastuslautakunnan jäsenenä törmääkin harmittavan usein puutteisiin asetetuissa talousarviotavoitteissa. Tämänkertaisessa arviointikertomuksessa olemmekin kiinnittäneet huomiota hyvin pitkälti sellaisiin puutteisiin talousarviossa, jotka haittaavat arviointityötä tai jopa tekevät sen mahdottomaksi.

Vetoan teihin hyvät valtuutetut, että eri lautakuntien jäseninä kiinnitätte huomiota talousarvioprosessissa taloudellisten seikkojen ohella myös toiminnallisiin tavoitteisiin. Tarkastuslautakuntaa tai sen jäseniä voi tarvittaessa lähestyä, jos tarvitsette vinkkejä, siitä millaisia hyvät tavoitteet ovat. Toiminnallisten tavoitteiden asettamiseen rohkaisisin erityisesti sosiaalityöstä vastaavaa perusturvalautakuntaa sekä tilahallinnosta vastaavaa teknistä lautakuntaa.

Esimerkkinä tavoitteen asettamisen kummallisuuksista voisi mainita, että yleishallinnon tavoitteena oli viime vuoden huhtikuuhun mennessä päivittää kaupungin strategia. Strategiapäivitys oli tavoitteena jo vuonna 2007. Viime vuonna strategian päivitys siirrettiin tälle vuodelle ja nyt prosessi on sen suhteen jo hyvässä käynnissä. Olikin loogista ja ymmärrettävää, ettei kauttaan lopetteleva valtuusto tee strategiapäätöksiä, jotka tavallaan velvoittaisivat uutta valtuustoa aika pitkällekin tulevaisuuteen. Sitä vastoin vaikeampaa on ymmärtää miksi strategiapäivitys oli ylipäätään tavoitteena, kun sen täyttämiseen ei ollut oikeastaan edes mitään aitoa pyrkimystä.

Tavoitteiden ohella myös toteuman arviointi kiinnostaa tarkastuslautakuntaa. Olennaista on, että toteuma kertoo selkeästi nimenomaan tavoitteen toteutumisesta. Tarkastuslautakunta nosti esimerkkinä tästä esiin perusturvatoimen hallinnon tavoitteen, jossa on mainittu erittäin tavoittelemisen arvoisia asioita, eli henkilöstön hyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Tavoitteen mittaaminen vuoden 2008 osalta on kuitenkin mahdotonta, koska toteumatiedot pohjaavat jo vuonna 2007 tehtyyn tyytyväisyyskyselyyn. Tämän tavoitteen osalta tarkastuslautakunnan on mahdotonta toteuttaa lakisääteistä tehtäväänsä.

Sivumennen sanoen viime mainitussa tavoitteessa käsitellyn asian huomioiminen, eli henkilöstön työhyvinvointiin liittyvät asiat kaipaisivat kovasti kaupungin henkilöstöstrategiaa, jonka hyväksyminen on - yllätys yllätys – ollut keskushallinnon toteutumattomien tavoitteiden listalla ainakin vuodesta 2007.

Vaalit on taas! Koska meillä on vaalit?

2009-05-19T15:26:00.003+03:00

"What's the point in an education
When you have to pay for the privilege?
This side of the truth where no sun shines
They don't count the cripples and the blind

I was thinking everybody had a chance
Like a dream stretched way too far
All this time such a debt to the city
I don't know who's the real enemy

This is a socialist serenade
Yes I have money but I hate champagne
This is a socialist serenade
I can't see the past anywhere"
-Manic Street Preachers

Varoitus! Sisältää äänestyssalaisuuden rikkovaa tietoa.

Eurovaalien lähestyessä jokainen tiedostava kansalainen pohtii, kuka ehdokkaista olisi oman äänen arvoinen. Pois tiedostavuus minusta, mutta pohdintaan taivuttakoon.

Pääjohtajani toimii Ahmed Al Chibibin (#162) vaalipäällikkönä, joten on luonnollista, että Ahmed on varteenotettava ehdokas numero 1. Ahmedissa yhdistyvät monet sellaiset piirteet, joita ehdokkaassani haluan nähdä. Kyky ideoida ja ajatella itse, verkostoitua ja ajaa asioita yhteistyössä erilaisten ihmisten kanssa ovat mielestäni Ahmedin vahvuuksia.

Mieleni palaa nuorisoliiton liittokokoukseen viime vuonna, kun puskista ja tuntematta Ahmedia tulin salin puhujapöntössä pitämään kannatuspuheen hänen valitsemiseksi liittohallitukseen. Puheestani huolimatta Ahmed valittiin äänivyöryllä. Samassa liittokokouksessa juhlistettiin Ahmedia myös mestarillisena jäsenhankkijana. Hän voitti Demarinuorten jäsenhankintakilpailun ylivoimaisesti.

Entinen kollegani eduskunnasta Jenny Lindborg (#171) puolestaan olkoon varteenotettava ehdokas numero 2. Työkokemus europarlamentissa sekä tietynlainen asiantuntemus ja jämäkkä ote vakuuttavat. Myös Jennyn esiintyminen miellyttää oli kysymyksessä sitten vähäisestä kuulijakunnasta Someron ilmastoseminaarissa tai valtakunnallisen television vaalikeskustelu.

Ylen vaalien avauslähetyksen markkinameiningistä voi olla montaa mieltä, mutta Jennyn kohdalla se oli onnistunut esiintyminen. Itse asiassa kyseisessä ohjelmassa onnistuneiden ehdokkaiden joukko oli varsin vähäinen. Jopa kokeneet poliitikot takeltelivat luvattoman paljon. En tiedä oliko kysymys onnesta, mutta Jennyn valitseminen samaan pöytään mm. Jukka Relanderin ja Ari Vatasen kanssa oli jättipotti. Kyseinen 'keskusteluke' muodosti koko ohjelman miellyttävimmän kokonaisuuden. Jotenkin Jennystä huokuu se, että hän tietää mistä puhuu ja se puolestaan johtaa siihen, että Jennyä myös aidosti kuunnellaan.

Kolmas nuori demariehdokas Niko Korte (#170) mainittakoon varteenotettavana ehdokkaana numero 3. MTV3:n parjattu vaalikone löysi Nikon ja Ahmedin kahden kärjeksi kohdallani. Niko valittiin Ahmedin kanssa Varsinais-Suomen edustajaksi liittohallitukseen mainitussa Demarinuorten liittokokouksessa. Asiakysymyksissä olemme siis jo vaalikoneenkin mielestä samoilla linjoilla, joten painotan Nikon musiikkiharrastusta. Mies, joka soittaa rockabilly-musiikkia tämän päivän Suomessa, ei voi olla läpeensä paha. Niin Niko, Ahmed kuin Jennykin ovat suuria lupauksia, joista kuullaan vielä.

Pilvi Torsti (#181) nousee varteenotettavaksi ehdokkaaksi numero 4. Pilvin ansioluettelo on hämmentävän vahva. Lisäksi hänen esille tuomansa asiat ovat juuri sellaisia joita sosialidemokraateilta on muodon ja sisällönkin puolesta puuttunut jo pitkään. Äärimmäisen raikas tuulahdus.

Varteenotettava ehdokas numero 5 olkoon kansanedustaja Kimmo Kiljunen (#169), jonka kansainvälinen meriittilista on kattava, ja nimenomaan sen puolesta hän olisi mainio europarlamentaarikko. Ehdottomasti valmis päätöksentekijä ja poliitikko kansainvälisille areenoille, mitä ehkä neljä ensin mainittua ehdokasta eivät aivan täysin ole.

Äänestin muistini mukaan viime eurovaaleissa Nesrin Cania (#166), joka olkoon varteenotettava ehdokas numero 6. Nesrin on aikaansaapa ja kansainvälinen ihminen, jolla on nuoresta iästään huolimatta kokemusta poliittisesta päätöksenteosta jo runsaasti.

Ja onhan noita muitakin loistavia ehdokkaita Liisa Jaakonsaari (#168), Reijo Paananen (#174), Petra Paasilinna (#175), Ilkka Taipale (#179) jne. jne. Perhana, mainio listahan demareille lopulta kasaantui.

Oma pohdintani on tällä hetkellä siis melkoisen auki. Hyvistä ehdokkaista on suorastaan runsaudenpulaa. Äänestyskulttuurini on aina ollut ehdokas- ja puoluelähtöistä. Näiden lisäksi olen tavannut äänestää yleensä naista aina silloin kun se on mahdollista. Systeemi on yksinkertainen mutta toimiva. Olen saanut olla erittäin tyytyväinen sellaisiin naisiin, joita olen ollut jossain yhteydessä äänestämässä kuten Tarja Halonen, Jutta Urpilainen, Heli Paasio ja Katja Taimela. Olisikohan aika lisätä listaan Jenny Lindborgin nimi?

JK Sikäli kun muistini palvelee minua oikein, äänestin ensimmäistä kertaa äänioikeuden saatuani SIG -yhtyeestä tunnettua Matti Inkistä, joka pyrki tuolloin demarien listalta eduskuntaan. Toivon kovasti, että Matti - tuo Suomen Richey Edwards - löydetään pikapuoliin, ja kunnossa mikäli mahdollista.

Confessions of a culture slut

2009-04-17T10:40:00.002+03:00

"Despair seeps through and cuts our eyes
Unified collapse of everything inside
We understand but can't accept
You are not dead 'cos we hate"
-Manic street preachers

Se kuuluisa aamukahvi lirahti jälleen väärään kurkkuun perjantaina 17.4.2009, kun luin Salon Seudun Sanomien yleisönosastoa. Silmiini osui raflaava otsikko: "Salon on leikattava menoja kulttuurirahoista".

Heikki Tamminen pohtii kirjoituksessaan vuodenvaihteessa yhdistyneen Salon kaupungin taloustilannetta. Suuren mittakaavan kuntaliitos on saanut osakseen kovaa kritiikkiä. Viime vuoteen lakanneiden kuntien hyvin erityyppiset painolastit on puheissa yhdistetty yhdeksi suureksi perusteluksi sille, miksi kuntaliitos oli virhe.

Kuntaliitos ei tuonut mukanaan välittömiä hyötyjä ongelmien kasautuessa uuden kunnan alkutaipaleelle. Ympäröivän maailman talouskriisi lyö samalla Saloa kovemmalla kädellä kuin muita paikkakuntia elinkeinorakenteen vuoksi. Tulevaisuudenusko on Salossa koetuksella. Uskallan väittää, että pidemmällä aikavälillä nimenomaan kuntaliitos pelastaa Salon ja sen palvelut.

Mistä päästäänkin Tammisen kirjoituksen varsinaiseen älyttömyyteen. Taloustilanteen varjolla Tamminen ehdottaa kulttuurirahojen leikkaamista, kun "ilman sitä voi sentään elää". Kulttuuripanostuksethan yleisesti keräävätkin varsinkin huonoina aikoina kriitikoita kuin hyvinvointivaltio hajottavia oikeistovoimia. Siinä ei ole mitään uutta.

Eikä minulla ole tarjota uusia kulttuurin tärkeyttä painottavia argumenttejakaan. Ne vanhat ovat edelleen hyvin toimivia. Väitän, että Suomen taloudellinen menestys, joka ei olisi mahdollista ilman innovatiivista tuotekehitystä pohjaa rikkaaseen kulttuurielämään. Se puolestaan ei tule annettuna. Siihen tulee panostaa myös rahallisia resursseja. Nykyisellä piraattiaikakaudellahan mistään kulttuurituotteesta ei haluta maksaa. Samalla kaikenlainen arvokas sisällöntuotanto kuihdutetaan pois.

Kulttuurin ja taiteiden merkitystä ei yleisesti ymmärretä tai haluta ymmärtää. Ne ovat aidosti uusien ajatusten herättäjinä elämän mielekkyyden tae. Nykyihmisestä ollaan tekemässä työntekokonetta. Suurin vastavoima tälle on kulttuuri- ja taide-elämä. Tulevaisuus syntyy uusista ideoista ja sitä ei ole ilman ihmisten ennakkoluulotonta ajattelua.

Taide – varsinkin nykytaide - laittaa ihmisen hämmentäviin tilanteisiin kohtaamaan jotain uutta ja erilaista, ehkä ärsyttävääkin. Tällaisten kokemusten kasvattava vaikutus on korvaamaton. Siksi kulttuuritohtori Kotti määrääkin hoidoksi Tammisenkin edustamien perussuomalaisten muukalaiskammoon aimo annoksen kotimaista taidetta ja kulttuurielämyksiä. Niistä kumpuaa myös sitä tulevaisuudenuskoa.

Päätösvalta kuuluu valtuustolle

2009-04-03T11:10:00.002+03:00

"seinään pää ja uudelleen
sitä rytmissä päivittäin mä teen"
-Ismo Alanko/Hassisen kone

Mielipidekirjoitus julkaistu Somero-lehdessä 3.4.2009

Hannu Salo esitti Somero-lehdessä (31.3.) kysymyksiä hoitohenkilöstön työsuhteiden täyttämisestä ja viranhaltijoiden toimivallasta. Salon ansiokkaan kirjoituksen jälkeen oli luettavissa perusturvajohtaja Parpon vastine, joka puolestaan herätti suuren kysymyksen päätöksentekokulttuurista Somerolla.

Parpo viittaa perusturvatoimen harkintaan ja korostaa pehmeiden keinojen käyttämistä tiukkenevaan talouteen valmistautuessa. Tällä perusturvajohtaja siis perustelee sitä, ettei valtuuston päätöstä uusista käsipareista perusturvaan ole vielä toteutettu, vaikka päätöksen mukaan paikat pitäisi olla jo täytetty ja uusien työntekijöiden töissä.

Viranhaltijan hyvästä tarkoituksesta ei liene epäselvyyttä, mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja. Ohittamaton fakta on, että näiden kenties kivuliaidenkin päätösten tekeminen ja niiden harkinta kuuluu kaupunginvaltuustolle. Kuntalaiset valitsevat valtuutetut, joiden tehtävänä on tehdä päätöksiä, vaikeitakin sellaisia, kuntalaisten parhaaksi. Tämä lain vahvistama perustotuus tuntuu unohtuvan Someron viranhaltijoilta yllättävän usein.

Vaikka kunnan taloudellinen tilanne muuttuisi kuinka nopeasti tahansa, ei valtuuston valtaa ja selkeäsanaista päätöstä voida ohittaa virkamiehen toimesta. Oikea menettely muutoksen tilanteessa on kutsua valtuusto koolle ja tarvittaessa avata talousarvio, jolloin valtuusto pääsee ottamaan kantaa tehdäänkö muutoksia tehtyihin linjauksiin vai ei. Valtuutetut kantavat tietysti myös vastuun tekemistään päätöksistä.
Jos tehtyihin päätöksiin ei asianmukaisesti haeta valtuustolta muutosta, tulee virkamiesten kunnioittaa valtuuston talousarviopäätöksiä ja laittaa ne viipymättä täytäntöön.

Antti Kotti
kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja
sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja

Kuin kaksi marjaa

2009-03-27T10:40:00.005+03:00

"If you think they are ready to forget
Look at the faces in street 69"
- Peer Günt

Jyrki 69

Matti 69

Kalifornian unelmia ja todellisuutta

2009-03-20T13:24:00.012+02:00

"I been bad, I been good,
Dallas, Texas, Hollywood.
I aint askin for much.
I said, lord, take me downtown,
I'm just lookin for some tush."
-ZZ top

Tämän blogini suosituin kirjoitus saamani palautteen perusteella oli heinäkuussa 2007 julkaistu "Rakkautta ilmassa" –otsikoitu tekele matkastani Amerikan Yhdysvaltoihin. Tein paluun maahan nyt maaliskuussa 2009, joten nyt lienee paikallaan rahastaa jatko-osa. Jään odottamaan palautetta.

Päivittelin edellisellä kerralla maan huonoa mainetta ja hieman yritin hakea nyansseja Amerikka-kuvaan. Paljon on muuttunut kahdessa vuodessa. George W. Bush on vaihdettu Obamaan, talouskupla on puhjennut ja muuta sellaista.

Rannalla kävellessäni kuulin ihmisten puheita ja niissä taloustilanne ja suuret odotukset uutta presidenttiä kohtaan vilisivät tiheästi. Sain myös vastata paikallisten kysymyksiin, vieläkö maailma vihaa meitä George W. Bushin takia? Vastauksessani viittasin diplomaattisesti mainittuihin suuriin odotuksiin uutta presidenttiä kohtaan.

"What happens in Vegas stays in Vegas
But what if it don't?
What happens in my head stays in my head
But sometimes it won't"
-Natasha Bedingfield

Las Vegasissa näytti olevan menossa hää- ja rakennusbuumi. Jokaisen pienen vihkikappelin edessä näkyi naimisiin haksahtaneita. Vaikka kauempaa koko Vegas näyttää hyvin pieneltä, on se kuitenkin yllättävänkin laaja pläntti. Yllättävää oli se, että Vegasin keskustassa oli meneillään todella suuria rakennusprojekteja. Näyttää siltä, että vanhan Vegasin skyline tulee peruuttamattomasti muuttumaan.

Suurempia ja pienempiä rakentamisprojekteja oli muutenkin käynnissä taloustilanteesta huolimatta huomattavan paljon myös majapaikkanani toimineella Hermosa Beachin ja sen naapurikaupungin Manhattan Beachin alueella. Meksikolaistyövoima on tietysti halpaa aina ja rakennustarvikkeiden hintojen ollessa edullisia rakentaminen kannattanee ihan hyvin. Usko huomiseen ei amerikkalaiselta ihan heti lopu.

Hermosa Beachin alue oli jotain täysin erilaista kuin identtisillä taloillaan ja asuinalueillaan ihmetyttänyt Texas. Hermosa Beachiltä ei kahta samannäköistä taloa löytynyt. Päinvastoin, vierekkäin saattoi nähdä tyylisuunniltaan täysin päinvastaista edustaneita tönöjä, ja kuten jenkkilässä on tapana, vierekkäin saattoi olla melkoisen rahakkaan oloinen kartano ja miltei asuinkelvottoman näköinen vaja. Varsin monen talon ovenpielestä oli myös bongattavissa "for rent" -kyltti, joten ehkä taloustilanne näkyy vuokrapuolella enemmän. Nyt ei kannata myydä kämppää, vaan yrittää pikemminkin vuokrata se eteenpäin.

Vastakohtaisuuksia ja kummallisuuksia kohtasin vähän joka paikassa. Yksi lempipaikoistani oli Venice beach, joka kerää kaikki friikit mielenkiintoiseksi sopaksi. Jotenkin paikasta tuli mieleen kotimaiset rokkifestarit paitamyyntikojuineen ja loputtomine pikaruokakioskeineen.

Mielenkiintoinen oli myös bussimatka Hermosa Beachiltä Los Angelesin keskustaan. Kotimaassa vältän julkisia loppuun asti, mutta jenkkilässä olin kerran pakotettu nyssen kyytiin. Huomasin olevani ainut jokseenkin eurooppalaisen näköinen valkoinen ihminen kyydissä. Muuten löytyi kyllä latinoista tummaihoisten kautta eri variaatioihin itäisistä ihonväreistä.

Julkisten kulkuvälineiden käyttäjä on Amerikassa pohjasakkaa. Vaikkakin bussit olivat uudehkoja, siistejä ja muutenkin mukavia. Bussin käyttäminen on myös halpaa, puolentoista dollarin kertamaksulla pääsee pidemmänkin matkan. Bussimatkustamisen suurin ongelma on hitaus ja se, että määränpään löytäminen saattaa vaatia useammankin bussin vaihdon, jotka lisäävät v-tutuskäyrää aika nopeasti. Kotimaassa palaan yksityisautoilun ja apostolinkyydin kannattajaksi välivaihtoehtoja karttamaan.

Ei-luottamuksellisia asioita luottamuksesta

2009-02-05T13:26:00.001+02:00

"Welcome to the jungle
Watch it bring you to your shu n,n,n,,n,n,,n,n,n,,n,n,,n,n,,n knees, knees"
-Guns n' roses

Maailmalla näyttää olevan koko ajan jokin tavallisen ihmisen käsityskyvyn helposti ylittävä kriisi menossa. Se on ainoita asioita jotka maailmankylää enää yhdistää ihmisyyden peruslainalaisuuksien lisäksi.

Länsimainen ihminen voi hyvinkin pitkälti nykyään valita miten elämäänsä elää. Lähtökohtien tasa-arvo ei tietysti täysin toteudu, mutta valinnanmahdollisuudet ovat monet, oikeastaan paljonkin laajemmat mitä ymmärretään.

Pirstoutunut yhteisömme asettaa ymmärryksemme valtavien haasteiden eteen. Niihin vastaaminen on työlästä puuhaa, eikä moiseen ole nykyihmisellä aikaa. On helpompi olla suvaitsematon ja käpertyä omaan totuuteensa.

Olemme omille asioillemme sokeita. Otamme lomaa omista ongelmistamme kuunnellessamme muiden vaikeuksista. Niihin meillä on yleensä hyvin yksinkertainen ja ehdottoman mainio ratkaisu.

Maailmanluokan kriisit kumpuavat ihmisten välisestä kommunikaatiosta, sen puutteista ja luottamuksenpuutteesta. Maailmankriisien sykli on vajaat kymmenen vuotta. Olihan 90-luvulla talouslama. Se linkittyi luottamuspulaan monella tavalla. Samoin 2000-luvun alkutaipaleella tullut terrorismikriisi, joka valtasi mielet miltei maailman joka kolkassa. Nyt ponnistava talouskriisi on jälleen aallonpohja, jossa luottamus lunastaa jälleen kerran paikkansa ihmiselämän keskeisenä tekoaineena veden, ravinnon, rakkauden, hapen, suklaan ja muiden välttämättömyyksien rinnalla.

Suurinta kokoluokkaa edustavat kriisit ovat siitä mielenkiintoisia, että vakavuudessaan ja laajuudessaan ne koetaan yhdessä. Talouslama koskettaa meistä useimpia hyvinkin konkreettisella tavalla, mutta itse asialle kenenkään on yksin melko mahdotonta tehdä mitään. Samoin yksilö on aseeton kansainvälisen terrorismin edessä. Vihollinen on suuri ja tuntematon hyttynen jota tähtäämme haulikolla.

Kriisit eivät lopu, ne korkeintaan tasaantuvat ja unohtuvat hetkeksi. Seuraava terrori-isku on ehkä jo ovella. Ilmastonmuutos olisi siitä mielenkiintoinen maailmankriisi, että se ei kumpua luottamuksesta, vaikkakin linkittyy siihen epäsuorasti. Kriisin ehkäisyssä luottamus on keskeisessä asemassa, kun eri toimijat, valtiot ja ihmiset, kyttäävät toisiaan ja välttäisivät kantamasta vastuutaan enemmän kuin muut.

Maailmaa syleilevä filosofointisooda sikseen ja asiaan. Luottamuksesta on nimittäin kysymys myös kunnallisissa luottamustoimissa.

"Once they killed his monster when it went into a trap
now he's making better ones on a higher step

Dr. Stein grows funny creatures
let's them run into the night
they become great politicians
and their time is right"
-Helloween

Kuntavaalien menestyksekäs tulos toi osalleni kaupunginvaltuutetun komealta kalskahtavan tittelin lisäksi roppakaupalla muitakin askareita.

Kävimme Somerolla luottamuspaikkaneuvotteluja pitkään ja hartaasti. Luottamusta puolueiden välille etsittäessä poikettiin muistaakseni paikoin jopa kahdentoista vuoden takaisissa asioissa. Kengässä tuntui olevan useita hiertäviä kiviä, joiden ravisteluun meni useampi parituntinen. Lopulta sopu syntyi. Puolueryhmittymämme sisällä luottamuspaikat saatiin sitten jaettua huomattavasti helpommin.

Osalleni puolueosaston puheenjohtajana tuli kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtajuus, joka takaa minulle puolivallattoman pääsyn kaupunginhallituksen kokouksiin. Jatkan myös tarkastuslautakunnassa, mikä sopii mainiosti täydentämään rooliani kaupungin päätöksenteossa. Ongelmana kuviossa – jos sen sellaisena haluaa nähdä – on se, että näissä rooleissa on vaikeampi profiloitua kuntalaisten silmissä kuin lähempänä arkea olevien lautakuntien jäsenenä.

Sosialidemokraattien valtuustoryhmän puheenjohtajana käytin ensimmäisessä valtuuston kokouksessa puheenvuoroja taajaan ehdotellessani väkeämme erilaisiin luottamustoimiin. Samalla valtuustossa puhumisen rutiinit tulivat tutuiksi ja minua ajoittain vaivaava puheenvuoron pyytämisen peikko putosi hartioiltani ainakin hetkeksi.

Kokouksen tiimellyksessä ehdin ihmetellä Someron valtuustosalin sijoittelua. Puheenjohtaja on selkä seinää vasten nokikkain valtuutettujen pöytärivien kanssa ja näiden takana on kuntalaisille varattu katsomo-osa. Jotenkin luontevammalta olisi valtuutettuna istua kuntalaisia vastapäätä. Nyt näköalaani kuuluu ainoastaan valtuutettujen selkiä, puheenjohtajan koroke ja salin etuseinä kauniine vaakunoineen (ähäkutti salolaiset!).

Vaatiessani suhteellista vaalia tunsin kuntalaisten katseet selässäni. Olisin mielelläni vastannut niihin sellaisella katsella, joka kertoo että sori nyt vaan, mutta pidämme loppuun asti kiinni siitä, ettemme hyväksy kepulaisten väkisin kahmimaa enemmistöä kaupunginhallitukseen. Äänestyksen ottama aika on vähäinen uhraus tämän pointin selväksi tekemisen eteen.

Mielestäni kautta linjan tulisi edistää sellaista tilannetta, jossa kuntalaiset kohtaavat valtuutetut silmästä silmään. Jonkinlainen kyselytuntiperinne pitäisi Somerollekin rakentaa. Julkinen vastaus kuntalaisen kysymykseen voi olla vallan erilainen kuin kahden kesken kioskin eteisessä lausuttu tokaisu.

Mihin tarvitsemme mediaa?

2008-12-30T15:52:00.002+02:00

"You, why do you use my head?
I'm so scared cause you you use my head, I'm scared.
Yeah you, why do you have my dreams?
Because you have my dreams, I'm blind."
- the Nights of iguana

"Kun sosialismille alkaa käydä huonosti, se alkaa ja yrittää matkia kapitalismia.

Kun kapitalismilla menee huonosti, se huutaa apuun heti jotain yhteiskunnallista, ja köyhiä.

Ja he eivät olisi tosi köyhiä, jos he eivät kuulisi tätä huutoa ja lemmenkutsua ja tulisi sankoin joukoin

koko joukkovoimallansa. Kapitalismia tukemaan. Että se selviäisi, humalastansa, hulluudestansa."
- Paavo Haavikko (Kansalaisvapaudesta 1989)

ai niin ja..

"Mahdottomat asiat on alettava heti"
- sama kuin edellä

..josta on tuleva mottoni, mikäli alan joskus tavoitella onnellisuutta.

Mielipidekirjoitus ensiapupakkauksista (julkaistu Salon Seudun Sanomissa 19.12.2008)

2008-12-23T12:43:00.001+02:00

Ensiapupakkaus auttaa kun hätä on suurin

Onnettomuuspaikalla on tärkeintä, että ammattilaisapua saadaan hälytettyä nopeasti paikalle, mahdolliset lisäonnettomuudet saadaan estettyä ja loukkaantuneille tarjotaan tarvittava ensiapu. Onnettomuuspaikalla aivan yksinkertaisimmilla toimilla voidaan pelastaa ihmishenkiä

Ensiaputaitojen lisäksi on tärkeää, että esimerkiksi kolaripaikalla on saatavilla asianmukaisia ensiapuvälineitä. Jos ensiapupakkaus olisi pakollinen varuste jokaisessa autossa, voitaisiin taata, että välineitä on käytettävissä silloin kun tarve on suurin. Kysymyshän olisi käytännössä vastaavasta määräyksestä kuin esimerkiksi palovaroittimen pakollisuus jokaisessa asuinhuoneistossa tai vaikkapa polkupyöräkypäräpakko.

Mainittuihin esimerkkeihin verrattuna ensiapupakkauspakkoa olisi myös huomattavasti helpompi valvoa. Valvonta voitaisiin järjestää jo olemassa olevien järjestelmien puitteissa osana tavallista liikennevalvontaa ja ajoneuvojen määräaikaiskatsastuksia. Ajan myötä ensiapupakkauksesta tulisi itsestään selvä varuste jokaiseen autoon.

Kansanedustaja Katja Taimela tiedusteli kirjallisen kysymyksen muodossa maan hallituksen kantaa ensiapupakkauksen pakollisuuteen. Vastauksessaan liikenneministeri Vehviläinen toteaa: "ensiaputaito ja ensiapupakkaus autossa ovat hyviä asioita, ja on toivottavaa, että liikenteessä olisi runsaasti ajoneuvoja, joissa nämä toteutuvat. Ensiapupakkauksen määrääminen pakolliseksi varusteeksi kaikkiin henkilöautoihin ei ole kuitenkaan kustannustehokas keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi".

On huomattava, että mm. Itävallassa, Kreikassa, Tsekissä ja Venäjällä kustannustehokkuus on jäänyt kakkoseksi ihmisten akuutin hädän ollessa kyseessä. Mainituissa ja monissa muissa maissa ensiapupakkaus on pakollinen varuste henkilöautoissa. Nyt joululahjojen ostosesongin aikana suosittelisinkin ensiapupakkausten varaamista pukin konttiin jokaiselle autoilevalle lähimmäisellemme. Tästä lahjasta koituva mahdollinen hyöty saattaa lopulta osua omallekin kohdalle.

kuulostaa kerrankin ihan järkevältä Jyrkiboy

2008-11-20T09:26:00.002+02:00

"Blessed be the blades
Blessed be the sighs
Dionysus against the crucified

Find your truth
Face your truth
Speak your truth
And be your truth...

Clean your flesh and mock your fears
The brightest sun is the purest gun

Heal yr'self
Hurt yr'self
Judge yr'self..."
Manic Street Preachers

Sattumalta silmilleni netin ihmemaasta pongahtanut uutinen vuodelta 2003:

"Kokoomuksen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Jyrki Katainen varoittaa romuttamasta hyvää julkisen ja yksityisen terveydenhuollon järjestelmää väärillä päätöksillä. Sellaisiksi hän laskee ehdotukset terveydenhuollon asiakasmaksujen korottamisesta ja Kela-korvausten osittaisesta poistamisesta.

Kunta- ja alueministeri Hannes Mannisen (kesk.) esitykset julkisen terveydenhuollon asiakasmaksujen korottamisesta ns. hyvätuloisten kansalaisten osalta uhkaavat Kataisen mielestä pahasti terveydenhuollon tulevaisuutta.

- Mikäli julkisen terveydenhuollon maksut koetaan liian korkeiksi, on vaara, että osa terveyspalvelujen käyttäjistä ei koe julkista terveydenhuoltoa enää hyväksyttäväksi ja siirtyy yhä enemmän yksityisten palvelujen käyttäjiksi. Tämä vaarantaisi julkisen palvelutuotannon tulevaisuuden, Katainen sanoi perjantaina Silmälääkäriyhdistyksen koulutuspäivillä Kuopiossa."
(www.verkkouutiset.fi) IKK, 19.9.2003

Voittajia, häviäjiä ja muutama Juudas

2008-11-17T16:07:00.003+02:00

"The times are different, the image remains the same
Repeating backflashes remembering the name
Approaching visions of things I can't recall
A familiar smile awakes the pain
Unkept promises
The night awaits
The act of confidence
The kiss of Judas
I feel the lips on my cheek
The kiss of Judas"
-Stratovarius

Nyt parin viikon jälkeen kun vaalipöhnä alkaa asettua on hyvä tutkailla Someron kuntavaalisaldoa. Kysymyksessä olivat ensimmäiset vaalit, jotka sain viedä läpi puheenjohtajan asemassa. Rooli oli työläs ja haastava. Kampanjan aikana koettiin niin onnistumisia kuin epäonnistumisia. Kannatuksemme konkretisoiduttua luvuiksi ja asiaa hetken sulateltuani voin olla numeroiden kertomaan pääosin tyytyväinen.

Someron Demarit oli suurista puolueista ainut voittaja Somerolla. Lisäsimme äänimääräämme yli sadalla (+ 3,0 %) valtuustopaikkojemme säilyessä kahdeksassa. Kannatuksemme on Somerolla nyt 23,6 %, minkä myötä pitkäaikainen trendi saavutti yhden tavoitteensa, eli Someron Demarien kannatus nousi korkeammaksi kuin SDP:n kannatus valtakunnallisesti. Jatkossa myös meidän somerolaisten täytyy panostaa enemmän kirittäjän sparraamiseksi parempaan juoksuun. Itse uskon SDP:n vahvaan nousuun puheenjohtaja Urpilaisen johdolla.

Voittajiin Somerolla lukeutuu ohellamme myös perussuomalaiset, jotka ainoina päihittivät meidät äänimäärän kasvussa. Ero oli parikymmentä ääntä. Perussuomalaisten lisäksi lisäpaikan valtuustoon ottivat kristillisdemokraatit ja vasemmistoliitto. Näistä vain kristilliset onnistuivat kasvattamaan äänisaalistaan edellisistä kuntavaaleista.

Suuret porvaripuolueet keskusta ja kokoomus ottivat takkiin äänissä suhteellisesti saman verran. Keskustan kannatus putosi yli kaksisataa ääntä, joten me demarit otimme kepua kiinni reippaasti yli kolmesataa ääntä (prosenttiyksiköissä tämä tekee miltei kuuden prosenttiyksikön kirin). Keskusta menetti kaksi paikkaa valtuustossa ja yksinkertaisen enemmistönsä vaaliliitostaan huolimatta. Kokoomus putosi kuuteen paikkaan valtuustossa menettäen yhden valtuutetun.

Vaalien jälkeen keskusta kiiruhti tekemään kauppoja vasemmistoliiton kanssa. Näin kepu omii itselleen laskennalliset mahdollisuudet saada kaupunginhallitukseen edelleen yksinkertaisen enemmistön. Sanelupolitiikan takuumieheksi ilmoittautunut vasemmistoliitto sai kaupassa paikan sieltä ja paikan täältä. Kutsuisin tätä halvaksi hinnaksi omien äänestäjien pettämisestä.

Luottamuspaikkaneuvottelut puolueiden kesken saivat näin ollen huonon alun. Luottamuksen rakentaminen puolueiden ja valtuutettujen välille olisi erittäin tärkeää tulevan kauden vaikeat haasteet tietäen. Nyt kristillinen keskustavasemmistomme luo Somerolle hallitus-oppositio –asetelmaa. Vaalien häviäjät kahmivat asemia itselleen häikäilemättä. Vaalitulos, äänestäjien tahto ja demokratia ovat kepulle ja vasemmistoliitolle yhdentekeviä.

"When you think it's all said and done

Bow down
Sell your soul to me
I will set you free
Pacify your demons

Bow down
Surrender unto me
Submit infectiously
Sanctify your demons

Into abyss
You don't exist
Cannot resist
The Judas kiss"
-Metallica

Someron sosialidemokraatit vaativat vaalituloksen kunnioittamista ja sen huomioimista luottamuspaikkoja jaettaessa. Me emme voi missään tapauksessa hyväksyä sitä, että keskusta ottaa viidellätoista valtuutetulla kolmestakymmenestäviidestä (osuus siis vajaa 43 %) ja 43,4 prosentin kannatuksella yksinkertaisen enemmistön kaupunginhallitukseen. Yksinkertainen enemmistö missä tahansa elimessä, oli se sitten demokraattisesti valittu tai ei, toimii ainoastaan demokratian rajoittajana ja keskustelun tukahduttajana. Tämä on nähty Somerolla kuluvalla kaudella.

Nyt ollaan väärillä raiteilla, mutta suunnanmuutos ei ole vielä myöhäistä. Someron demarien väen tulee olemaan hyvin vaikeaa hyväksyä minkäänlaista neuvottelutulosta luottamuspaikkajaossa. Kentän paine neuvottelijoita kohtaan on kova. Myös demariväki kokee itsensä petetyksi, poikkeuksena muihin pettyneisiin äänestäjiin on siis se, että omat eivät ole pettäneet vaan muut.

Itse haluan loppuun asti tehdä työtä sen puolesta, että neuvottelutulos saataisiin aikaan ja Somerolla pystyttäisiin hiljalleen hakemaan yhteistyötä yli puoluerajojen. Nyt valtuutettujen vaihtuessa suurelta osin tähän olisi mainio mahdollisuus. Saatan olla yhteistyötoiveineni liian idealistinen, mutta nuorena politiikan tekijänä haluan varata siihenkin oikeuden. Toisaalta varaudun myös siihen toiseen, hyvin todennäköiseltä näyttävään, vaihtoehtoon. Me demarit olemme joka tapauksessa valmiit taistoon ja tekemään työtä jokaisen somerolaisen puolesta tänään ja huomenna, niin kuin olemme vaaleissa luvanneet.

Aivan lopuksi haluan (puolueemme puheenjohtajaa kompaten) kiittää kaikkia sosialidemokraattien listoilla olleita ehdokkaita, vaalityötä tehneitä ja tukeneita, sekä tietysti kaikkia äänestäjiämme.

"Lights out - we live in a world of darkness
No doubt - everythings up for sale
We sleep - all of the world is burning
We pray - to God for a better deal

Nothing is sacred - back then or now
Everythings wasted
Is that all there is?
Can I go now?

Judas my guide
Whispers in the night
Judas my guide"
-Iron Maiden

Enoni on toista maata

2008-10-20T14:25:00.005+03:00

"Anna anteeksi eno että katosin
sanomatta sanaakaan
en tahtonut navetan piikaa
syliini kikattamaan
en sietänyt silakan hajua
ja koirien haukuntaa
en jaksanut lypsää lehmää
viideltä aamulla"
- Tuomari Nurmio

Näin vaalien alla on reilua tuoda taustastaan esille myös joitain hieman vähemmän miellyttäviä asioita. Sellaisia pelkoa ja inhoa herättäviä juttuja, joista Hunter S. Thompson kertoo kirjoituksissaan.

Ei, en ajatellut puhua tällä kertaa siitä, että olen käynyt sivarin tai siitä, että olen käynyt armeijan. Tai siitä, että olen poliittinen broileri, tai siitä, ettei minua olisi olemassa ilman SDP:n nuorisojärjestöä (jonka työntekijöinä ollessaan vanhempani aikanaan tapasivat). En ajatellut retostella Britney Spears –diggailullani.

Ei, nyt tunnen pakottavaa tarvetta kertoa teille Risto-enostani. Hän sanoo vaalikoneen esittelytekstissä itsestään seuraavaa:

"Olen nimeltäni Risto Kotti ja edustan näköjään miehisyyden viimeistä linnaketta Suomessa.( Ja jos minä sitä edustan niin ei ole maa kunnon kantimissa ). Olen 54 -vuotias ensimmäinen rehellinen autokorjaamoyrittäjä."

Risto on Järvenpäässä keskustapuolueen ehdokkaana kuntavaaleissa. Annetaanpa Riston jatkaa vielä hieman:

"Siskoja on kolme nuorimmasta vanhimpaan: Riitta, Tarja ja Leena. Valitettavasti he ovat kaikki sossuja eli heidän näkemyksensä elämästä on lähes yhtä rajoittunutta veljespuolueensa Kokoomuksen ( myös työväen puolue )."

Olen siskoista nuorimman, Riitan, poika. Valitettavasti siis "sossu" itsekin ja vieläpä ylpeä siitä. Riitan ja Riston äiti on Elsa, joka on ollut elämänsä sosialidemokraatti ja äänestänyt puoluetta tunnollisesti. Tilanteessa, jossa oma poika on kepun listoilla, Elsa on hyvän äidin tapaan pakotettu äänestämään keskustaa.

Me sosialidemokraatit, "sossut" kuten minä, äiti, isä, tädit, isoäiti ja suurin piirtein muukin suku, haluamme painottaa hyvää ja inhimillistä vanhuutta. Sellaista, jossa saa hyvää hoitoa ja muuta huolenpitoa, eikä ketään pakoteta äänestämään keskustapuoluetta.

Kuten arvoisa lukija on toivottavasti jo huomannut, keskeisin minua ja Ristoa yhdistävä tekijä verisiteiden ohella on hienostuneella tavalla kieroutunut huumori.

Lopuksi haluan nostaa arvoon rakkaan enoni Riston ja minun yhteisen historian kauniita muistoja. Molemmat harrastamme kulttuuria. Käydessämme serkkuni häissä Teksasissa toissakesänä Risto luki Rikoksen ja rangaistuksen. Itse olin lukenut sen jo lukioaikoina. Minä ostin Teksasista Dixie Chicksin uusimman levyn.

Olemme molemmat hyvin tyylitietoisia. Mainitun reissun aikana Risto osti suuren valkoisen stetsonin. Minä ostin sandaalit. Veikkaan, että molemmille on löytynyt matkan jälkeen yhtä paljon käyttöä.

Risto maalailee: "Työnteko on harrastukseni. Aikaisemmin, kun oli aikaa, valmensin Haukkojen pikkujunnuja ikäluokkia 79,82,86. Se oli hienoa aikaa." Kuuluin itse ensin mainitussa ikäluokassa Riken valmennettaviin. Se todellakin oli hienoa aikaa.

Epilogi

Eihän tuolla kaikella polittisella harhailulla ole mitään merkitystä. Kaikkein tärkeintä on, että enoni nimi ei ole Tero.

"Tero ja minä olemme ystäviä
vaikka täysin erilaisia
tykkäämme eri asioista
Tero tykkää viinasta minä käyn lenkillä
Tero polttaa tupakkaa minä olen raitis
Tero tykkää pojista minä tykkään tytöistä
Tero käyttää hametta minä käytän housuja
Tero haisee kakkalle minä haisen ruusulle
Tero on ruma minä olen komea
Tero on tyhmänläntä minä olen älykäs
Tero on länkisääri minä olen pihtipolvi
Tero on sakilainen minä olen herrasmies
Terolla on psoriasis minulla on puhdas iho
Tero on lyhyt minä olen pitkä
Tero on laiha minä olen vanttera
Tero on maalta minä olen kaupungista
Tero on naimisissa minä olen vapaa
Terolla on velkaa minä olen varakas
Tero kulkee jalan minulla on auto
Tero on kusipää minä olen joviaali"
- Lapinlahden linnut

Viesti somerolaisille numerolta 58, vain kultainen Rolls puuttuu..

2008-10-16T15:06:00.001+03:00

"I'm your top prime cut of meat, I'm your choice,
I wanna be elected,
I'm your yankee doodle dandy in a gold Rolls Royce,
I wanna be elected,
Kids want a saviour, don't need a fake,
I wanna be elected,
We're all gonna rock to the rules that I make,
I wanna be elected, elected, elected.

I never lied to you, I've always been cool,
I wanna be elected,
I gotta get the vote, and I told you 'bout school,
I wanna be elected, elected, elected..."
-Alice Cooper

Hienovarainen äänestyskehoitus...

2008-10-07T17:41:00.003+03:00

...eli edelliseen viestiin liittyvä lainaus:

"Sitten karjuin kuin mies
kuolintuskissaan,
en tiennyt mitä tahdoin.
Ehkä tarjoilijan, jonka taivuttaisin kaksinkerroin
kuin hakaneulan,
sylkäisisin hullut siemeneni ennen kuin
siemenjohtimeni sidotaan
tai ajetaan ulos kaupungista muiden koirien kanssa
kun en mennyt
äänestämään."

Hunter S. Thompson (Vastasähke hullulta koiralta, Spider magazine 7/1965, kirjassa Suuri Hainmetsästys suom. Pekka Markkula 1982)

Suljetut suut

2008-10-07T17:38:00.001+03:00

(julkaistu myös somerondemarit.net -sivuilla)
Somero-lehti on pantannut pari viikkoa kuntavaaliehdokkaiden kirjoituksia ja julkaisee ryppään niitä tulevana perjantaina 10.10. Ei voi kuin kummastella paikallislehden linjaa rajoittaa keskustelua vaalien alla. Toivottavasti keskustelua tulevan perjantain jälkeen sallitaan enemmän.

Tänään tiistaina (7.10) yrityskummi Arto Arvonen kirjoittaa samaisessa lehdessä, että uimahallin paikasta ei pitäisi vielä keskustella. Asiaa selvittävä työryhmä julkistaa selvityksensä marraskuun puolella ja keskustelua pitäisi Arvosen mukaan lykätä sen jälkeiseen aikaan.

Viime perjantaisessa lehdessä valtuuston puheenjohtaja Mauri Salo totesi, että Paras -hankkeesta pitäisi keskustella luottamuselimissä vasta sitten kun vaihtoehdot on saatu rajattua kahteen –kolmeen. Nyt niitä on vielä laskujeni mukaan viisi, joten keskustelu lykkääntynee ainakin vaalien yli.

Tällainen on siis keskustelukulttuuri poliittisista asioista Somerolla. Kuntalaisen mielipiteille ei anneta arvoa lainkaan ja demokratiaa suorastaan halveksitaan. Päätökset halutaan tehdä pienellä porukalla suljettujen ovien takana vähän niin kuin aina on tehty. Lopulta valtuuston kumileimasin kopahtaa keskusteluitta ja nopeasti.

Kuntalaisen on otettava valta takaisin itselleen. Se tapahtuu äänestämällä kuntavaaleissa.

Ai niin, 58.

2008-10-01T09:27:00.004+03:00

"Viisikymmentäkahdeksan sekunnin sadasosaa. Sen verran jäi Hanna-Maria Seppälän ja olympiamitalin väliin. Seppälä sijoittui sadan metrin vapaauinnissa neljänneksi. Sijoitus on olympialaisissa se kaikista inhottavin."
-Suomen Kuvalehti

"Kantatie 58 on Kangasalta Kärsämäelle kulkeva kantatie. Tiestä käytetään myös nimitystä Suomenselkätie, ja sitä on markkinoitu vaihtoehtoisena tieyhteytenä valtateille 4 ja 9. Tien pituus on noin 385 kilometriä, ja se on Suomen pisin kantatie. Tie on päällystetty, mutta sen laatu vaihtelee voimakkaasti: joillain osuuksilla tie on valtatietasoinen, mutta toisaalla se on kapea, mutkainen ja mäkinen. Toisaalta tien liikennemäärät ovat pääosin sangen vähäiset." -Wikipedia

"Fifty-eight is the sum of the first seven prime numbers, an 11-gonal number, and a Smith number. Given 58, the Mertens function returns 0.

There is no answer to the equation x - φ(x) = 58, making 58 a noncototient. However, the sum of the totient function for the first thirteen integers is 58." -Wikipedia

Blogin toimituskunta suosittelee seuraavia musiikkinautintoja:
John Cage: "Fifty-Eight"
58 (Nikki Sixxin sivuprojekti): "Alone Again (Naturally)"
Squid 58: Dismantled
Dvorak: Stabat Mater Op 58 (Lähteet: Wikipedia ja cdon.com)

Somerolla asustaville suosittelemme kuntavaaliehdokasta numero 58.

Punainen planeetta ja kieroon painettu roponen

2008-09-30T19:48:00.004+03:00

"Minä valvoin aamuun asti
ullakon kamarissa
ja katselin putkeni läpi
punaista planeettaa

otin käskyjä vastaan kaukaa
viisailta olennoilta
jotka käyttävät vaivattomasti
valtavaa energiaa"

- Tuomari Nurmio

Hyvät blogiani seuraavat sielut! Olen tekemässä matkaa kohti punaista (reilua) planeettaa lokakuun loppupuolelle asti. Se pitää minut kiireisenä.

Seivaan nyt kuukausittaisen postaustavoitteeni viime metreillä tällä kehoituksella kulttuurin pariin. Eli kiinnostuneet käykööt tutustumassa proosalaatikostani karkuun päässeeseen tekeleeseen osoitteessa www.kotti.info kohdassa "tuotoksia".

Kysymyksessä on kuluneen kesän aikana sepustamani kirjoitelma "Kieroonpainettu roponen", jolla osallistuin Solidaarisuus-säätiön kirjoituskilpailuun valitettavan laihoin joskin ymmärrettävin tuloksin.

Oli mielenkiintoista huomata pitkästä aikaa fiktioon palatessa, kuinka haastava laji se onkaan. Asiatekstiä tulee suollettua työksensä miltei päivittäin. Silti kirjoittaminen on haaste jokaisen tyhjän ruudun kohdalla molemmissa lajeissa. Kirjoittamisen alkamiseen asiatekstin kanssa on tullut työn kautta parempi rutiini. Fiktio tarvitsee inspiraation.

Tarina on siis fiktio, vaikkakin se perustuu löyhästi yhteen todelliseen tapahtumaan. Päähenkilöön ja hänen ajatuksiinsa olen piilottanut kieli poskessa lausuttuja viittauksia tosielämään, mutta nekin on käsitelty fiktiosuodattimen läpi.

"Lukeminen kannattaa aina.." - Jörn Donner
"..ehkä jopa tässä tapauksessa." -Antti Kotti

Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin

2008-08-20T11:04:00.005+03:00

"Sometimes I feel so down and out
Like emotion that’s been captured in a maze
I had my ups and downs
Trials and tribulations,
I overcome it day by day,
Feeling good and almost powerful
A new me, that’s what I’m looking for"
- Sugababes

Rentouttavan kesän jälkeen, nyt kun jaksaa taas, palaan vielä hieman rankkaan kevääseen. Työn ollessa kutsumus, harrastus ja leipäpuu mahdolliset turbulenssit kiikuttavat ihmistä melko perusteellisesti, vaikka tilanteessa ei sitä ehkä huomaakaan. Loman alussa huomasi pian kuinka pahasti loman tarpeessa olikaan ollut.

"Ei ole helpompaa hommaa kuin olla demareitten rivikansanedustaja. Sinulla on kolme nappia, joita pitää painaa. Ja sitten joku vielä kertoo, mitä nappulaa painetaan. Mutta jos haluaa jatkoaikaa, täytyy tehdä jotain muutakin."
- Pekka Myllykoski (Freud, Marx, Engels & Jung, Soundi 7/97)

Eduskunnassa myrskysi koko kevään. Ministeritason heppulit sekoilivat naisten kanssa kuin teinipojat. Media herkutteli ja kansanedustuslaitoksen arvovallasta murennettiin palasia toistensa jälkeen. Vaalirahaskandaalia käsiteltiin kaikista sellaisista kulmista, joista siitä saatiin otsikoita. Todella halpaa.

Avustajapuolella oltiin ottavana osapuolena osin median silmässä, mutta osiltaan eduskuntatalon sisällä näkymättömissä. Jokunen skandaalinpoikanen avustajiin liittyen jäi medialta huomaamattakin.

Avustajajärjestelmä on melko tuore ilmiö Suomessa. Se, miten systeemi aikanaan ajettiin ylös, on jättänyt eduskunnan sisällä selvästi joitain umpeutumattomia haavoja. Paikoitellen avustajia kohdellaan jonain muuna kuin työtovereina. Pääosin tietysti eduskunnan henkilökunta on mukavaa ja yhteistyöhaluista, mutta poikkeuksia löytyy. Osin nihkeys johtuu siitä kuvasta, joka työstämme annetaan. Meidät nähdään monin paikoin vain kulueränä, ahtaita tiloja täyttävänä amatöörisakkina. Varsinaista työtämme ei arvosteta, koska siitä ei tiedetä mitään.

Ja kuinka voisikaan tietää, kun ensinnäkään kahta samanlaista toimenkuvakokonaisuutta ei talon avustajilla ole. Toiseksi harva edustajakaan jakaa kiitosta avustajalleen, jota ilman esimerkiksi tietokoneen hienoudet, kuten sähköpostin käyttäminen eivät onnistuisi. Tämä oli nyt siis karrikoitu, joskaan ei niinkään kaukana totuudesta oleva esimerkki. Oma edustajani on siitä kiitollinen tapaus, että hän ei säästele kiitoksen sanaa minua kohtaan niin henkilökohtaisessa kanssakäymisessä kuin ihmisten edessäkään. Ja tietokoneenkin perustoiminnot Katja hallitsee ihan hyvin.

Se jättää minulle aikaa hoitaa tärkeämpiä työtehtäviäni, joihin kuuluvat mm. yhteydenpito sähköpostitse ja puhelimitse, valtiopäivätoimien valmistelu ja taustoitus (esim. kirjalliset kysymykset ja erilaiset aloitteet), internet-sivujen ylläpito ja päivitys, vierailujen järjestelytehtävät sekä kaikenlaiset juoksevat tehtävät mitä ikinä eteen tulee. Edustajani valtiopäivätoimet ovat vapaasti luettavissa eduskunnan internet-sivuilla ja sieltä toivottavasti ilmenee asiakokonaisuuksien määrä ja aiheiden laajuus.

Olen talven ja kevään aikana tehnyt taustatutkimusta mm. keliakiavauvoista, nuorten huumekuolemista, aspergerista, häistä, naisten hemmotteluhoidoista, SDP:n historiasta, naisten historiasta (sic.), työ- ja elinkeinoministeriön yhdistämisestä, työvoimatoimistojen toiminnasta, maahanmuuttajien ongelmista, opiskelijoiden asumislisästä, autokatsastuksesta, ympäristöluvista, omaishoidosta ja arvonlisäveroasioista. Laiska töitään laskee, mutta vastapainona sille riittämättömyyden tunteelle, joka seurasi kevään stressistä, on hyvä huomata mitä kaikkea tuli sitten kuitenkin tehdyksi.

"Ei mitään juttua voi lähteä tekemään sillä tavalla, että mitähän noi ajattelee tästä jutusta. Silloin pitäis miellyttää ja lipasta kaikkien persettä ja sehän on ihan demaritouhua."
- Matti Pellonpää (Soundi 3/91)

Myös puolueen jatkuva ryöpytys meinasi käydä voimille. Tie puoluekokoukseen oli kivikkoinen, eikä puoluejohdon vaihtaminen ollut mikään autuaaksitekevä hokkus pokkus –temppu. Tuskin kukaan siitä sellaista toivoikaan. Erilaisia vääntöjä nimenomaan henkilökysymyksiin liittyen käytiin ja paikoin oli tuskallisen vaikeaa erottaa oliko väittelykumppani kuinka tosissaan.

Vaikka puoluekokouksessa henkilökysymykset menivät niin kuin äänestin, ei juhlamieli voinut oikein kohota. Niinhän se on näissä puoluehommissa kun äänestetään, että vaikka itse olisi voittaneen kannan puolella, niin miltei aina siellä toista mieltä olleiden joukossa on monia hyviä tyyppejä, joiden olisi suonut voittaa myös, kun tietää miten vahvasti ovat mielipiteensä takana.

Toinen harmituksen aihe samoin puoluekokouksen kuin viime kevään eduskuntatyönkin kohdalla on se, että asiakysymykset jäivät vähäpätöisempien henkilöön liittyvien kysymysten varjoon. Näin se näyttäisi menevän ja siksi voidaan sanoa politiikan olevan kriisissä. Niin ja siksi silloin tällöin tekee mieli heivata koko homma. Onneksi moisia mielenhäiriöitä on harvoin ja ne menevät nopeasti ohi.

"Valehtelisin jos sanoisin, että rakastan elämää, sillä minä en rakasta sitä sellaisena kuin se on vaan sellaisena kuin sen pitäisi olla. Ei ole mittaa minun kaipuulleni todelliseen elämään. Elämään joka näännyttää itsensä vaihtelevien intohimojen ruuhella, elämään jossa ei ole tietoa rajoista, kohtuudesta eikä johdonmukaisuudesta."
- Akseli Gallen-Kallela (Peter von Bagh: Sininen laulu)

Puoluekokouksesta saatiin ehkä edes yksi asiakysymys julki. Maksuton päivähoito. Luonnollista, että media nappasi tästä kiinni, sillähän on helppo takoa ja polkea demareita vähän joka mutkassa. Minusta tämä yksittäinen kanta oli liikkeelle elintärkeä askel takaisin kohti politiikan tekemistä, jossa arkipäiväisten poliittisten päätösten taustalla on selvä kaukaisempi tavoite. Forssan ohjelma on tällaisesta paras esimerkki.

Uuden puoluejohdon lanseeraama unelmakiertue on tälle looginen ja mainio jatko. Pitää uskaltaa unelmoida tulevaisuutta sellaiseksi millainen se olisi jos saisin päättää omien arvojeni pohjalta. Silloin on helppo tehdä johdonmukaisesti valinnat pienissä politiikan avulla ratkaistavissa kysymyksissä päivittäin, kun tietää mihin suuntaan on menossa. Jos demareilla olisi ollut kaukaisempi visio viime vaalikaudella, varallisuusveroa ei olisi poistettu.

Someron Työväenyhdistyksen puheenjohtajana päätin perustaa kuntavaaleja valmistelemaan oman unelmaryhmäni. Kokoan siihen muutamia toimijoita, joiden suusta ei kuule sellaisia lausahduksia kuten:
"Onhan tätä yritetty jo kymmeniä vuosia, muttei tämä Somerolla voi mennä läpi." Tarkoituksena on luoda osin epärealistinenkin visio siitä, minkälaisessa kunnassa saisimme asua esim. kymmenen tai kahden kymmenen vuoden päästä, jos saisimme vapaasti päättää. Voi olla, että tämä uusi avaus avaa erilaisia näkökulmia asioihin ja tuo sen myötä uudentyyppisiä ajatuksia vaaliohjelmaamme. Voi tietysti myös olla, että se epäonnistuu surkeasti, mutta silloinhan voin aina Ritchie Blackmorea lainatakseni "ottaa kunnon kännit".

Piirin tulevaa puheenjohtajaa preppaamassa...

2008-08-11T14:26:00.004+03:00

"Come and gather around
Join in the crowd
Singing those songs that we know
We’ll drink a toast to tomorrow and one to days long ago"
- Blackmore's Night

...Saijan blogissa

Elävän musiikin muisteloita menneeltä kesältä

2008-08-04T17:06:00.003+03:00

"Vedä viinaa, ja humppaa!"
-Eläkeläiset

Musiikkikesäni sai surkean alun, kun puoluekokous vesitti vanhojen suosikkien näkemisen. Niin Blackmore’s Night kuin Whitesnake ja Rainbow-solistit Bonnett ja Turner jäivät politiikan jalkoihin.

Politiikasta lomalle siirryttyäni heti heinäkuun alussa musiikkikesän polkaisi käyntiin On the rocksissa koettu the Flaming Sideburnsin ja the Wrecking Queensien keikka. Fleimarit olivat rehellisyyden nimissä hieman jäässä, mutta kyllähän nuo heikoimmillaankin heittävät aivan loistavan shown. Lämppäri the Wrecking Queens oli miellyttävä ja lupaava uusi tuttavuus.

Ruisrockissa kävin lauantain verran hyvässä toveriseurassa ja siellä koetuista musiikkielämyksistä yli muiden olivat CMX, joka yhdisteli miellyttävästi vanhaa ja uutta eri levyiltään, Disco Ensemble, jonka energialataus on mainio ja Flogging Molly, jonka hillbillymusa keräsi yllättävän sankan kuulijajoukon ja ehdottomasti ansaitsi sen. Von Hertzen Brothers oli parempi Ruisrockissa kuin Ilosaaressa jo ihan settilistankin takia, mutta mieluiten nautin sen levyltä, ei mahda mitn.

Ilosaarirock nautittiinkin sitten miltei kokonaisena ja jälleen hyvässä seurassa, joskaan ei niinkään toverillisessa kuin Ruisrock, ja hyvä niin. Perjantain saapujaisiksi elin missattua hurjaa punk-nuoruuttani uudelleen vallatussa talossa järjestetyissä hämyisissä bileissä. Missä nämä tällaiset olivat silloin joskus kymmenen vuotta sitten? Tuskinpa vaan olisin mennyt silloin.. Tuskinpa menisin nytkään toiste, vaikka mukavaa oli. Mutta kokemus on kokemus ja sulka hattuun.

Lapko meni ihmetellessä valoja ja sitä ihmettä että olin taas Ilosaaressa. Taisi olla neljäs kerta. Huono sijoittuminen tuhosi huonojen soundien myötä musiikkinautinnon. Hittibiisit kolisivat silti.

Scandinavian Music Groupin olen nähnyt ennenkin ja täytyy todeta, että jotenkin yhtyeessä on kyllä kaikki kohdallaan, mutta.. Se vaatisi sellaisen oikean mielentilan vastaanottimelta. Sellaista ei ihan löytynyt tällä kertaa, vaikken säätimiäni hirveästi ruuvannutkaan. Toisin kuin VHB, nautin tämän SMG:n kyllä kernaammin livenä.

Ismo Alanko Teholla oli kyllä vallan väärässä paikassa päälavalla. Tosin eipä tuo uusi levykään vielä ole oikein auennut. Isompaa sointia olisi kaivannut tuo hetki ja paikka, kun alettiin kuitenkin lähestyä sitä hetkeä, kun alkaa parhaat bileet.

Ja ne parhaat bileet tarjosi Eläkeläiset. 15-vuotisjuhlakeikka oli riehakas alusta lopun massiiviseen ilotulitukseen asti. Ei mitään uutta, mutta tässä tapauksessa moista ei tarvitakaan. Valtaosa yleisöstä oli ainakin vastaanottavaisimmillaan juuri tällaiselle keikalle ja mikäs siinä, niin minäkin. Pisimmät letkajenkat ikinä!

Sunnuntain korkkasi Kauko Röyhkä ja johtuen hotellin luovuttamistarpeen varhaisesta ajankohdasta olimme todistamassa jo tätä avausaktia. Ja kannatti. Röyhkä ja Riku Mattila yhtyeineen soittivat hyvän keikan. Kaukon ilmehdintä ja tanssiliikkeet hakevat paikoin vertaistaan.

Stella soitti päälavalta selkeästi festareiden kovimmalla volyymillä. Kaveriporukassa tätä dissattiin kovin. Itse olin positiivisesti yllättynyt, kun laulusolistin radiossa ärsyttävä ääni soi nyt hitusen siedettävämmin.

Sitten päälavalla soitti Turisas, jonka musiikki oli piristävää. Kappaleet ja välispiikit puolestaan jotain aivan karmeaa. Varsinkin viimemainitut olivat liian pitkiä ja sisällöltään lähinnä yleisön arvostelemista. Todella outoa. Semminkin kun mainitsivat kuvaavansa dvd:tä. Olisiko kiinnostuneiden vähäinen määrä tuonut paineita?

Lauri Tähkä ja Elonkerjuu ei herättänyt oikein mitään. Kyllähän ne tiettyyn muottiin menevät festarikävijät tätä tanssivat kovastikin, se Radio Novaa kuunteleva posse. Samat tykkäsivät siitä Stellastakin varmaankin. Eikä siinä mitään, hyvä että on jokaiselle jotain.

Romanialainen Fanfare Ciocârlia oli hurjatempoista torvimusiikkia. Hyvinkin hupaisaa. Niille joilla oli vielä krapula, se saattoi olla vähän liikaakin.

Ilosaaren huipensi osaltamme Mike Patton & Mondo Cane & Ilosaarirock sinfonietta. Loistavuutta! Vanhoja italialaisia elokuvakappaleita soitti tämä upea kokoonpano ja tuloksena seurasi todella ainutlaatuinen kokemus. Mike Pattonia jo pitkään diganneelle tämä oli jonkinasteinen täyttymys. Paremmalta tuskin olisi kuulostanut Fantomas, Tomahawk, Mr. Bungle, Peeping Tom tai Faith no morekaan. Paluumatkamme alkoi Nightwishin aloitellessa.

Someron Kirnurock järjestettiin jo 25. kerran. Itselleni tämä oli toinen kerta Lylyjen pihapiirissä soineessa tapahtumassa. Iltapäivän kaksi ensimmäistä orkesteria saivat hyvälle tuulelle. Varsinaisesti iski kuitenkin vasta the Grammers, joka olikin aivan loistava. Sickboys plays social distortion meni vähän ohi säätäessä (siis allekirjoittaneen säätäessä, ei bändin..), mutta soittotaidosta ei ainakaan ollut kiinni. Social distortion on itselleni aivan uusi nimi, eikä tämän perusteella hirveästi innosta tutustumaan, ei mahda mitään. Twelve Inchesiä olisi tietysti kuunnellut mieluummin. Muut riennot kutsuivat tässä vaiheessa, joten lopuista bändeistä ei tullut havaintoa. Tätä harmittelin jälkeenpäin lehdestä luettuani, että illan loppuohjelmistokin oli silkkaa rautaa. Kaikkea ei voi saada…

Ja lopuksi Faces. Tämäkin jäi lyhyen pistäytymisen varaan. Lauantain verran tuli ihmeteltyä etnisiä asioita eri muodoissa ja tietysti hippityttöjä, jotka ovat Facesin suola. Mihin mahtanevat aina vuodeksi kadota nuo?

Musiikillisista akteista ylivoimaisesti paras eteen sattunut oli Pekko Käppi. Mielleyhtymät Tuomari Nurmion Luuta ja nahkaa -albumiin (vaikka ääni olikin kuin ilmetty oi mutsi mutsi -aikakauden Nurmio) sekä J. Karjalaisen Lännen-Jukkaan puhunevat puolestaan. Kirkkaasti kesän top kolmoseen yhdessä Mike Pattonin ja Eläkeläisten kanssa!

Lost in the supermarket of politics

2008-06-24T13:19:00.003+03:00

"I’m not ready to make nice
I’m not ready to back down
I’m still mad as hell and
I don’t have time to go round and round and round
It’s too late to make it right
I probably wouldn’t if I could
‘Cause I’m mad as hell
Can’t bring myself to do what it is you think I should"
-Dixie Chicks

Etätyökauden alkua kauhistellessani ja työtaakan vähyyttä päivitellessäni pakenin nykyihmisen tapaan kauppakeskukseen aikaa tappamaan. Kesäajassa parasta on se, että töitä voi tehdä öisin. Päivät ovat sitten se ongelma.

Päädyin ostelemaan musiikki-dvd:itä. Mukaan tarttui Helloweenin loistavan high live –kiekon ohella Dixie Chicksin Shut up and sing –dokumentti. Useita palkintoja voittanut dokkari kertoo tämän Texas-lähtöisen nykyaikaista kantria soittavan naistrion lipsahduksesta politiikkaan.

Tarinahan lähti siitä, kun Euroopan kiertueella laulaja Natalie Maines loihe lausumaan, että häpeää presidentti George W Bushin olevan Teksasista. Elettiin tulenarkaa aikaa Irakin sodan alla. Presidentin kannatus ja hyväksyntä sotatoimille olivat vielä hyvällä tolalla.

Dokumentissa käydään läpi uutispätkiä, jotka osoittavat sikäläisten päättäjien puhuneen miljoona kertaa vaarallisempaa puutaheinää kuin mitä Suomen kohuissa viime kuukausien aikana. Silti GWB porskuttaa edelleen tosin alati heikentyvällä kannatuksella. Vaan mitä sen on enää väliä.

Dixie Chicksin suuri kuulijakunta (todellakin suuri, ovatten aikansa eniten myyvä artisti jenkkilässä) koostuu hyvin konservatiivisesta sakista, joka mainitun lipsahduksen päästyä armottomaan uutismyllytykseen, alkoi protestoida bändiä mm. rikkomalla levyjä, boikotoimalla niitä radion country-musiikkikanavia, jotka soittivat Chicksejä ja masinoimalla erilaisia mielenosoituksia jne. Joku sekopää rustasi Mainesille jopa tappokirjeen.

Bändi kuitenkin jatkoi valitsemallaan tiellä, joskin muokkasi musiikkiaan hivenen mainstreamiin päin, ja selvisi kohusta suosittuna yhtyeenä, jonka ei ole tarvinnut tinkiä periaatteistaan.

Yhtyeen suurena ihailijana suhtaudun dokumenttiin hieman varauksellisesti. Draamaa ei sinänsä puutu, mutta sen tehoa ei ole käytetty parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi Metallican Some kind of monster –dokkari keittää vähemmistä aineksista maukkaamman sopan.

On harmillista todeta Natalie Mainesin epäkypsä suhtautuminen asiaan. Toisaalta halutaan ottaa lausunto takaisin, toisaalta puidaan nyrkkiä että hitsiläinen olenhan oikeastikin tuota mieltä, olenhan -han. Ohessa murehditaan levymyyntiä ja kiertueen tuottojen maksimointia.

Tässä nyt siis hukattiin se äärimmäisen arvokas mahdollisuus, että Euroopassakin hyvin suosittu yhtye voisi tuoda esiin sitä aidompaa ja parempaa puolta Yhdysvalloista ja Teksasista. He olisivat voineet suitsuttaa avomielisyyttä ja suvaitsevaisuutta, sekä potentiaalisesti erittäin tehokasta sodanvastaista mielialaa. Euroopassa jo pian Bushin valinnan jälkeen vallinnut sinänsä tyhjyyttä koliseva anti-Bush –liike olisi näin ehkä saanut vastapainoa, jonka myötä keskusteluun olisi parhaimmillaan tullut edes hieman holttia.

Sokea vihan kohdistaminen johonkin ihmiseen ei auta yhtään mitään, oli se sitten enemmän tai vähemmän oikea kohde. Sen dokumentti todistaa molemmin puolin. Voi sitä piikittelyjen ja tekopyhyyden määrää varsinkin kohun uutisoinnissa, mutta myös asian käsittelemisessä henkilötasolla. Paavo Lipposen tuoreessa kirjassaan peräänkuuluttama sivistys osoittautuu tämänkin asian kohdalla harvinaiseksi luonnonvaraksi.

Parasta Dixie Chiksissä on nyt entistäkin korostuneemmin musiikki. Kohua ei olisi voinut paremmin kommentoida kuin kappaleella Not ready to make nice.

Ostin heidän uusimman levynsä Taking the long way vuosi sitten Teksasista, Wall-Martista. Sillä on merkitystä, paljon enemmän merkitystä kuin sillä, että sanoo, ettei oikein tykkää jostakusta.

Autistisen lapsen syndrooma, eli kantaa ottamisen vaikeus

2008-06-10T15:21:00.000+03:00

"It's hard to make a stand

We got loud guitars and big suspicions,
Great big guns and small ambitions,
And we still argue over who is God
And I say,
hey there, miscreation,
Bring a flower, time is wasting
I say,
hey there, miscreation,
We all need a revelation

And its hard to make a stand"

- Sheryl Crow

Alkaessani hiljalleen löytää ääntäni poliittisissakin piireissä olen viime aikoina törmännyt usein siihen, että ottaessani kantaa johonkin asiaan, minun tulkitaan hyökkäävän suoraan vastapuolen ihmistä vastaan. Politiikan tekemisessä keskeistä on antaa asioiden riidellä, eikä mennä henkilötason kinaamiseen. Esimerkiksi porvarihallituksen toimet eivät ole hyökkäys minua vastaan, vaikka niistä kärsinkin.

Seuraan usein keskustelua sivusta. Kärsin siinä mielessä vähän jonkinlaisesta autistisen lapsen syndroomasta. Omaa ääntäni hakiessani tartun johonkin sellaiseen, josta olen vahvasti eri mieltä. Jotenkin minua ovat aina hieman häirinneet keskusteluissa ne, joiden on aina päästävä ääneen, vaikkei mitään sanottavaa ole.

Samanmielisyyden toitottaminen vaikuttaa jotenkin turhalta. Hiljaisuuteni pitäisi (sic.) yleensä tulkita hyväksynnäksi. Kritiikkini on yleensä hapuileva yritys päästä mukaan keskusteluun. Tässä mielessä löydän itseni siitä Eero Heinäluoman kritiikistä puoluekokouksessa, kun hän Jutta Urpilaista evästäessään totesi, että ei ole hyvä olla hiljaa silloin kun kaikki on hyvin ja kritisoida suureen ääneen (ko. tapauksessa puoluejohtoa) silloin kun kaikki ei ole niin hyvin.

Autistisella lapsella ei ole politiikassa helppoa. Lainasin tuon termin ja sen käyttötavan hieman soveltaen Aki Kaurismäeltä, joka kertoo kärsivänsä samasta ongelmasta. Kaurismäen pelastus on se, että hän on löytänyt oman äänensä ja ilmaisukanavansa elokuvasta. Tuon ilmaisutavan hän on opetellut hienolla tavalla ja sen myötä autistiselle lapselle aukeaa suunvuoro varmasti.

Politiikassa ei ole vaihtoehtoisia tapoja ilmaista itseään. On pakko puhua niiden kielellä, jotka keskustelua hallitsevat. Tässähän opiskelijataustaiset nuoret demarit menevät vikaan yrittäessään puhutella suurta yleisöä, joka ei ymmärrä sivistyssanoja ja hienoja poliittisia teorioita, eivätkä ole kuulletkaan edes kenestäkään Keynesistä. Tämä kritiikki tulkitaan nyt toivottavasti rakentavassa ja ystävällisessä mielessä. Opiskelijat ovat sosialidemokraattisen liikkeen tulevaisuuden kannalta avainasemassa. Heiltä tulee ajatuksia, teorioita ja suunnitelmia. Jos he pystyvät yhdessä meidän matalankoulutuksen saaneiden tovereiden kanssa muokkaamaan sanoman suuren yleisön helposti ymmärrettävään muotoon, on liikkeemme tulevaisuus turvattu.

Oma taustani asettuu matalasti koulutetun perusduunarin sapluunaan. Perhetaustani on sosialidemokraattinen useita sukupolvia taaksepäin. Sosialidemokratia oli lapsuuteni ruisleipää.

Tältä pohjalta ponnistettuani nuorisopolitiikan valtakunnan tasolle ja eduskuntaan huomaan, että ympärilläni olevat samanmieliset niin työpaikalla kuin vapaa-ajalla tapahtuvassakin poliittisessa keskustelussa tulevat pääsääntöisesti korkeakoulupiireistä. Musertava dilemmani on ollut jo pitkään yrittää osallistua keskusteluihin heidän kanssaan. Aion jatkaa yrittämistä, mutta välillä on todella yksinäistä.

Näitä kulttuurin sisäisiä kohtaamisia tapahtuu monella tasolla ja monilla foorumeilla. Puoluekokouksen valiokuntatyöstä puhuttaessa joku mainitsi, että on näin tavallisena tallaajana aika vaikea lähteä keskusteluun, kun yleiset keskustelupuheenvuorot alkavat litanialla, jossa puhuja toteaa olevansa niin ja niin pitkän uran juuri näiden asioiden parissa työskennellyt sen ja sen tittelin omaava, elikkäs suunnilleen kaiken juuri tästä asiasta tietävä heppu. Omalle ajatukselleen siinä on sitten aika vaikea laittaa arvoa. Piilostaan kurkistava itsetunto nuijitaan välittömästi (joskin varmaankin yleensä ihan tahattomasti) takaisin koloonsa.

Joskus on vaikea asettaa oma mielipiteensä muiden arvioitavaksi avoimeen keskusteluun. Lääkkeet tähän ovat: perinpohjainen taustatyö, oman persoonan ulkoistaminen keskustelusta, muiden keskustelijoiden kunnioittaminen yhdenvertaisina (ei siis ylempi- eikä alempiarvoisina kuin itse) ja riittävän matalat tavoitteet (Tavoitteeksi riittänee yleisen lätinän aikaansaaminen. Jokaisessa keskustelussa ei tarvinne selvittää elämän tarkoitusta..), sekä se että jaksaa kerta kerran jälkeen yrittää.

Puoluekokouksesta

2008-06-10T13:28:00.002+03:00

"Freed from the memory
Escape from our history, history

And I just hope that you can forgive us
But everything must go

And if you need an explanation
Then everything must go

I look to the future it makes me cry
But it seems too real to tell you why

Freed from the century
With nothing but memory, memory

And I just hope that you can forgive us
But everything must go"
-Manic street preachers

Puoluekokouksen suuria tunteita herättäneet puoluejohdon valinnat on saatu kunnialla purkkiin. Nuorten liittokokouksessa alkanut trendi jatkui kohdallani ja käytännössä kaikki henkilövalinnat menivät niin kuin äänestin. Kahdeksan kahdeksasta. Aika hyvin.

Erityisesti ilahduttaa Ari Korhosen valinta. Hänen merkityksensä oman aktiiviurani alkutaipaleen herkässä vaiheessa voidaan mainita huomattavaksi. Aikojen saatossa häntä hieman tuntemaan oppineena voin olla rauhallisin mielin puoluesihteerin paikan osalta.

Ensikertalaiselle puoluekokous oli hieno kokemus, eikä sen henkeä turhaan ole kehuttu. Rupeama oli myös rankka, mistä huolimatta keskusteluja ja tapahtumia jaksoi seurata loppuun asti hyvin. Miellyttävä yllätys itselleni oli valiokuntatyöskentely kaiken kaikkiaan. Osallistumisen matala kynnys takasi monipuolisen ja polveilevan keskustelun.

Ainoaksi huonoksi puoleksi lukisin ympäristö- ja ilmastopoliittista asiakirjaa ja siihen liittyviä aloitteita käsitelleen valiokuntamme kohdalla asiakirjan pituuden. Poliittinen ohjelma kadottaa helposti tehonsa ja hukkuu raskauteensa liian pitkänä.

Oman puolueen ottamat askeleet tälle vuosituhannelle olivat erittäin odotetut. Näin hienolla tavalla ja kokonaisvaltaisesti harpattu taipale innostaa lainaamaan uhmakkaasti Helloweeniä:

"We've got the power
We are divine
We have the guts to follow the sign
Extracting tensions from sources unknown
We are the ones to cover the throne"

Näillä sanoilla kohti kuntavaaleja

Päättävä epätieteellinen pohdinta F-sanasta, eli miksi olen ihminen, en isti.

2008-06-04T11:06:00.001+03:00

"Naapuri on tehnyt musta valituksen tänään
Mä en voi olla minun asunnossa enää
Mä en voi soittaa minun kitaraani enää
Vaikken mä käytä edes vahvistinta enää

Sukulainen soitteli perinnöstä jotain
Puhui joistain hopeisesta haarukoista jotain
Siellä on nyt käynnissä kolmas maailmansota
Otan mun osuudesta, jos sulta puuttuu jotain

Voi, ihmiset, kuin te viitsitte
Voi, ihmiset, tuota kireää pientä sielua
pitää ruokkia

Voi, ihmiset, kuin te viitsitte
Voi, ihmiset, tuota kireää pientä sielua
pitää ruokkia

Tekee mieli lähtee koko kaupungista ulos
Ajella maalla kunnes löytyy nätti puro
Pirtin ovi paukkuu, kun äijä ryntää ulos
Pois mun mailta, pois mun mailta, ulos

Voi, ihmiset, kuin te viitsitte
Voi, ihmiset, tuota kireää pientä sielua
pitää ruokkia

Voi, ihmiset, kuin te viitsitte
Voi, ihmiset, tuota kireää pientä sielua
pitää ruokkia"

- Kauko Röyhkä

Olen altistunut viime aikoina jälleen aika ajoin vellomaan lähtevälle feminismi-keskustelulle. Asia on pompannut agendalle nuorisoliiton liittokokouksessa, jossa jälleen kerran päätettiin pitäytyä julistautumisesta feministiseksi liikkeeksi. Toinen f-sanaa viljellyt foorumi oli puolueen puheenjohtajaehdokas Tuomiojan kampanjatilaisuus, jossa nuorten koulutettujen naisten kuoro lauloi, että puolueen puheenjohtajaksi ei saa valita naista väärin perustein.

Samahko konklaavi on nyt lähestynyt puoluekokousedustajia sähköpostitse. Ihmettelen muuten, miksei yhtään miestä ole kelpuutettu tähän nuorten sosialidemokraattisten naisten(sic.) allekirjoittajajoukkoon. Suljetut porukat harvemmin luovat tasa-arvoa. Haiskahtaa sukupuoliselta syrjinnältä.

Heidän viestinsä on sama kuin kampanjatilaisuudessa. Perustelut Erkki Tuomiojan valitsemiseksi ovat jokseenkin päteviä, mutta nuorten naisten porukka käyttää viestinsä tilan, ajan ja mahdollisuuden lähinnä tähän feminismin näkökulman toitottamiseen. Olisi kenties kannattanut valita toisin. Valittu lähestymistapa toimii ainakin allekirjoittaneen karkottajana Ekin sinänsä houkuttelevasta äänestäjäjoukosta.

En tiedä päteekö tämä muihin, mutta minulle feminismi-keskustelu nostaa nyppyjä. Tuntuu, että feminismiä puolustava kanta hirttää keskustelun yhteen sanaan tai yhteen ismiin. Feminismin takana olevat tavoitteet ja arvothan ovat hyvinkin yleisesti hyväksyttäviä. F-sana vaan nyt sattuu merkitsemään eri ihmisille eri asioita.

Asiaa pohdittuani alan kääntyä myös siihen, että en tituleeraa itseäni enää edes sosialistiksi. Ihmisyyden lähtökohdat sisältävät minulle ne samat perusarvot, jotka löytyvät niin sosialismin kuin feminisminkin takaa. Tietysti tämäkin määritelmä on hyvin henkilökohtainen. En näe mitään lisäarvoa mitä feminismi toisi siihen mitä olen. Se ei määritä yleispätevästi mitään. Sosialistiin pätee sama. Onhan molemmissa tietysti kaikuja menneistä hienoista saavutuksista, teoista ja tekijöistä, mutta voihan niitä pitää innoittajinaan muutenkin.

Keskeinen ongelma onkin viholliskuvassa. Feministien vihollinen ei ole mies, vaan kuka tahansa, joka ei suostu tulemaan feminismin lipun alle. Omalle häärimiselle ja poliittiselle touhuamiselle haetaan innoitus luomalla keinotekoisia vastakkainasetteluja ja viholliskuvia. Onko maailma todella näin valmis?

Aatteen ja samanmielisten voima nostaa feministin ilmanyrkkeilemään. Vaan mistä löytyisi vihollinen?

Tasa-arvoisuutta korostavat feministit nostavat itsensä tasa-arvon yläpuolelle sillä asetelmalla, jonka keskusteluun luovat. Jotenkin näin löydetään tasa-arvon totalitarismia - vai mikä se heidän utopiansa nyt sitten onkaan - haikaileva feministisakki kylvämässä ympärilleen itse asiassa tasa-arvoa heikentäviä tekijöitä.

Feminismien haluama tasa-arvo on molempien sukupuolien tasa-arvoa. Heikomman puolesta vahvempaa vastaan. Tässähän kiteytyy se keskeinen tulkintaero, mikä feministin ja ei-feministin välillä yleensä on feminismin määrittelyssä. Eli harhainen sitominen Feminismi naissukupuoleen, josta ei siis käsittääkseni ole feminismissä lainkaan kysymys.

Toivon todella, että saamme Kaari Utrion houkuteltua Somerolla kuntavaaliehdokkaaksi, jotta minulle avautuisi helpommin tilaisuuksia keskustella feminismistä sellaisen ihmisen kanssa joka asiasta tietää ja joku sitä ymmärtää. Lueskelen parhaillaan Utrion uusinta kirjoituskokoelmaa ja sen perusteella voisi olettaa, että Kaari saattaisi saada jopa minut ymmärtämään feminismiä niin, että voisin itseni feministiksi julistaa. Sitä odotellessa…

Ehkä olen siis huono sosialisti, feministi ja sosialidemokraatti, ja siksi on parempi olla ilman ismejä. Olen ihminen ja yritän olla toiselle ihmiselle ihminen. Se saa riittää. Vai pitäisikö mennä sen Sisko ja sen velistä tutun määritelmän mukaan: "ev.lut, sos.dem, suht.koht"?

Ps. Alan pohdinnoissani olla siinä vaiheessa, että voin todeta päätökseni puolueenpuheenjohtajaehdokkaasta kypsyneen valmiiksi. Tulen todennäköisesti äänestämään Jutta Urpilaista. Jos näin teen, en tee sitä siksi, että hän on nainen. Äänestän Urpilaista siksi, että hän on mielestäni kokonaisuutena ehdokkaista paras. Tietämys, osaaminen, kokemus, sosiaaliset taidot, persoona ja niin edelleen, ne kaikki on otettava huomioon.

Puheita ja puhetta

2008-05-08T15:10:00.001+03:00

"Do not listen to a word I say
Just listen to what I can keep silent
The only way to gain approval
Is by exploiting the very thing that cheapens me
And I stare at the sky
And it leaves me blind
I close my eyes
And this is yesterday"
- Manic Street Preachers

Tämän vuoden mukanaan tuomat luottamustoimet synnyttivät kohdalleni Vapun ympärille melkoisen puhekiertueen. Pidin elämäni ensimmäisen ja toisen puheen muutaman päivän sisällä.

Someron vappujuhlan avaussanat täpötäydessä Juttutuvassa yli kuudenkymmenen kuulijan edessä olivat siis elämäni ensimmäinen puhe. Latasin aatetta ja taistelutahtoa mm. seuraaviin sanoihin:

"Kunnallisten palvelujen laatuun ja saatavuuteen me voimme vaikuttaa suoraankin. Someron väestön ikääntymistahti on jopa kovempaa kuin muualla Suomessa, mikä sekin on eurooppalaista kärkivauhtia. Vanhustenpalvelut on saatava kokonaisuudessaan järkevälle tasolle niin, että jokainen ikäihminen saa kaipaamaansa hoivaa. Kotihoidon ja omaishoidon sekä avopalvelujen parantaminen helpottaa laitoshoidon tilannetta, joka pahimmillaan kulminoituu paineena kalliiseen erikoissairaanhoitoon päin.

Kaupungin henkilöstö on taannut upealla ja joustavalla työpanoksellaan Someron talouteen mahdollisuuden lukujen osalta hyviin tuloksiin. He ansaitsevat sen, että henkilöstöresursseja ja –politiikkaa parannetaan käytännössä lisäämällä käsipareja ja työssä jaksamista helpottavia toimia. Muistutan, että nämä ovat viime kädessä poliittisia valintakysymyksiä, jotka nyt siis on jätetty virkamiesten käsiin, ja seurauksena on suuria ongelmia mm. terveydenhuollossa."

Someron työväen yhteinen vappujuhla meni mukavissa merkeissä. Pääpuhujana oli yksi suurimmista poliittisista innoittajistani kansanedustaja Paavo Arhinmäki. Vappujuhlassa koettiin monipuolista ohjelmaa puheiden, musiikin ja eksoottisen vatsatanssin muodossa. Saattoi siinä mennä muutamalla sima hieman väärään kurkkuun, kun huomattavan nuori esiintyjäkaartimme laittoi haisemaan. Moista vappujuhlaa ei ole Somerolla koettu koskaan aiemmin.

Vappu oli korkea aika ja hyvä paikka laittaa kuntavaalityö käyntiin ja luodata sitä pohjaa, jolta vaaleihin lähdetään:

"Muutosta kohdatessamme meidän täytyy valita aktiivisempi rooli. Tällä kaudella päätöksentekoa on lykätty ja lykätty. Somerolaista päätöksentekoa hallitsevan keskustapuolueen linja on ollut se, että keskeneräisistä asioista ei puhuta. Suuria asioita tuodaan valtuuston ja kaupunginhallituksen kokouksiin viime tipassa asenteella ' nyt on tehtävä tämä huono päätös, vaihtoehtoja ei ole'. Tästä on päästävä eroon. On huomattava, kuinka suuri kohu on valtakunnantasolla syntynyt kun pääministeri Matti Vanhanen on ajamassa Someron keskustan hyssyttelevää ja keskustelua rajoittavaa linjaa myös eduskuntaan.

Kunnallispoliittisen keskustelukulttuurin avaaminen tapahtuu vain sillä, että nimenomaan vasemmistopuolueet ottavat aloitteen omiin käsiinsä. Muualta poliittisia avauksia on turha odottaa, se on nähty. Vaalien jälkeen meidän on vaadittava, että kunnalliseen päätöksentekoon palautetaan vahva luottamusmiesohjaus. Lautakunnissa, kaupunginhallituksessa ja valtuustossa on pystyttävä keskustelemaan asioista valmisteluprosessin aikana."

Puheiden väliin jäi muutama päivä vapusta toipumiseen, vaan eipä tuossa menossa ehtinyt krapulaakaan hankkimaan. Vietin välipäivät Somerolla nikkaroiden ranchin päärakennuksen portaikkoon jalkalistat ja talsimalla päivän Hämeen Luontokeskuksen maisemissa Liesjärven kansallispuistossa kyykäärmeitä väistellen.

Sitten Märynummen muistotilaisuuteen, jossa väenpaljous oli hämmentävä. Upeata että yhdeksänkymmenen vuoden takaisia tapahtumia ja niiden tuomia uhrauksia jaksetaan näin aktiivisesti muistaa vielä tänäkin päivänä. Allekirjoittanut oli pyydetty tilaisuuden avaussanojen puhujaksi ja seremoniamestariksi. Vappuinen taistelumieliala oli jätetty taakse ja kansalaissodan tapahtumien muistojuhlassa puhui minussa enemmänkin pasifisti, sivari ja rauhanliiton hallituksen jäsen, kuin tilaisuuden varsinaisesti edellyttämä roolini työväenyhdistyksen puheenjohtajana:

"Vielä 90 vuoden jälkeen monet suomalaiset yhä katsovat sotaa punaisten tai valkoisten näkökulmasta ja kieltäytyvät ymmärtämästä tapahtumien monimutkaisuutta.

Syyllisiä etsimällä emme tule yhtään viisaammiksi, eikä ole enää ketään joka voisi pyytää tai saada anteeksi. Kukaan ei edusta enää sodan osapuolia, ja poliittinen sovintokin syntyi käytännössä toisen maailmansodan myötä."

Puhuminen on mukavaa. Märyllä tuntui hetken kuin olisin unelma-ammatissani pappina. Pitäisiköhän sitä paukahtaa oikein kunnolla uskoon ja vaihtaa alaa?

Yksityisautoilun lopettamisen ikeet

2008-04-21T10:45:00.005+03:00

"Black shadow hangin' over your shoulder
Black mark up against your name
Your green eyes couldn't get any colder
There's bad poison runnin' thru your veins
Evil walks behind you
Evil sleeps beside you
Evil talks arouse you
Evil walks behind you"
-AC/DC

Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt päästä eroon autostani. Asun Helsingin keskustassa, joten maakunnallisista luottamustoimista huolimatta autoni on hyvinkin tarpeeton. Siis jälleen huolimatta myös siitä, että olen viime vuoden aikana ajanut rikki 20 000 kilometriä. Silti tuntuu siltä, että auto seisoo kaiken aikaa kadun varressa.

Auton hävittämiseen en lähde maalailemaan mitään ympäristönpelastajan sankariviittaan oikeuttavaa syytä. Oikeasti vihaan joukkoliikennettä. Sporat ovat osaltani pannassa. Juna on ihan ok pidemmille ja välttämättömille matkoille samoin kuin linja-auto varsinkin silloin kun se on ainut vaihtoehto, kuten esim. rakkaalle kotipaikkakunnalleni Somerolle. Sinnehän pääsee bussilla päivittäin. Vuorojakin on valittavissa muistaakseni kolme kappaletta joka päivä.

Tänään maanantaina onkin muuten oikein vihonviimeinen koettelemus edessä. Auto on näet kalliiden huoltotoimenpiteiden kohteena Tuusulassa, ja hakeakseni sen, joudun hyppäämään lähijunaan. Järkyttävää. Sitten rahareiän lunastamisen ja puolen tunnin leppoisan moottoritieajelun myötä Polonen (auton malli + rekkari = Polo + nen) palaa makaamaan Sibeliuksen puistotien varteen. Täydellisyyden kruunaa postilaatikkoon kolahtanut autoverolippu.

Epäkohta, jonka ympärillä tässä nyt siis kiertelen on se, että auton myyminen on todella vaikeaa. Semminkin kun auton olettaisi vielä olevan jonkin arvoinen ja siitä haluaisi hieman rahaakin. Tokihan typerämpikin ymmärtää, että vuosi on syönyt leijonanosan siitä tuohitukusta, jonka tuosta silloin maksoin. Auton myyminen (auto)liikkeelle on mahdottomuus. Heillä on valinnanvaraa ja sen myötä varaa myös pitää katteensa huomattavan lihavina. Yksityisille myyminen vaatii aikaa ja vaivaa. Internet auttaa paljon, mutta silti urakka vaikuttaa turkasen vaikealta.

Tupakasta eroon pääsemiseen on kehitetty monia toimivia keinoja. Samaa kaivattaisiin seuraavaksi kipeästi yksityisautoilupuolelle. Mistä saa ostaa autostavierottautumislaastarin tahi -purukumia? Ah, mistä?

Lopuksi sananen tuottajalta:

Parahin apostolinkyytiin kyllästynyt toveri! Myynnissä nyt halpa ja hyvin pidetty, nuorekas ja urheilullinen, kovaan käyttöön tehty sotaori ja samalla hempeämmänkin neidin kätöseen sopiva Volkswagen Polo 1.4, vuosimallia 2001. Ajettu 92 000 ongelmatonta ja nautinnollista kilometriä. Myydään ei-ideologisista syistä. Hintapyyntö 7000 euroa.

Dee dee dee

2008-04-16T14:10:00.002+03:00

"I feel I'm growing older
And the songs that I have sung
Echo in the distance
Like the sound
Of a windmill goin round
I guess I'll always be
A soldier of fortune"
-David Coverdale (Deep Purple)

Kevät näkee osaltani lopun pitkäaikaisille projekteille. Demarinuorten tämänkertainen liittohallitus on pitänyt viimeisen kokouksensa ja työni nuorisoliiton valtakunnallisella tasolla päättyy toukokuun lopun liittokokoukseen. Kaksi vuotta piti sisällään antoisaa työskentelyä ja hienoja kokemuksia, mutta myös puuduttavaa matkustamista ja kokouksissa istumista. Odotan innolla vapautuvia viikonloppuja.

Siirtyminen aikuisten maailmaan politiikassa alkaa siis olla herkimmässä vaiheessaan. Siviilissähän olen ikuisesti teini, kuten kaikki varmaankin tietävät.

Demarinuorten liittokokouksesta kaksi viikkoa eteenpäin ja on aika matkata SDP:n puoluekokoukseen. Jäsenistön ääni oli Varsinais-Suomessa niin vahva, että joudun jättämään haikailemani metallifestarit Tampereella väliin. Noh, onneksi Whitesnake ja ex-Rainbow –vokalistit esiintyvät vasta sunnuntaina, joten voin palkita itseni uurastuksesta loistavalla musiikilla. Suurempi harmi on oikeastaan se, että myös Blackmore's Night käy Suomessa juuri puoluekokouksen aikaan. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että kaksoiselämä on mahdotonta. Enkö voi olla teini ja aikuinen samaan aikaan?

Nuorten puolella onkin jo korkea aika karsia luottamustoimia ensinnäkin luonnollisesti alati kasvavan ikääni kuvaavan numeron myötä, mutta myös siksi että viime aikoina asiat ovat tupanneet mennä päällekkäin turhan usein. Tästä seuraa huono omatunto ja stressi. Luottamustoimien harvennushakkuu tulee korkeaan aikaan ja olen tämän kevään myötä löytänyt elämään muitakin harrastuksia.

Ne tehtävät, joita minulle jää, pyrin hoitamaan mahdollisimman hyvin. Alan hiljalleen oppia jotain ja paikoin saada suutanikin auki siellä sun täällä. Siirtyminen hiljaisesta opiskelusta aitoon vaikuttamiseen on osaltani vahvasti käynnissä. Keskeinen muutos tapahtui siinä kohtaa, kun aloin puolueosaston puheenjohtajaksi. Hiljaisesta takarivin taavista tuli yhdessä yössä suuna päänä reuhtova besserwisser. Tai ei nyt ihan, mutta melkein.

Mielikuvani itsestäni poliittisena toimijana on vahvistunut. Kaltaiseni matalasti koulutettu, paikoin yksinkertainen, toisaalla monimutkaisesti ajatteleva nousee tai kaatuu sen myötä minkä verran asioiden eteen laittaa työtä. Taustatyö, tutkiminen, lukeminen, selvittely ja tyhmät kysymykset kunniaan! On jotenkin käsittämätöntä miten ihmiset saivat joskus ihmeitä aikaan politiikan saralla tehden sitä raskaan työn ohessa vapaa-ajallaan. Samaa tietysti tapahtuu vielä tänäkin päivänä, joskaan ei saman mittaluokan kysymyksissä. Siihen verrattuna kaltaiseni politiikkaa työksensä tekevä hömötiainen on kyllä kohtalaisen tehoton, vaikka tavallaan onkin ihan oikeasti töissä kellon ympäri. Kyllä Carlos Mencia taitaa olla oikeassa, me ihmiset taidetaan olla tyhmempiä kuin ennen. Dee dee dee.

mystinen 25 -epilogi

2008-04-02T13:35:00.002+03:00

"25 years since I woke up trembling
25 years since that terrible dream
I could see that the world was crumbling
Nothing is ever as it seems"
-Blackmore's Night

Numerologia pitää pintansa. Sijoituin Varsinais-Suomen puoluekokousedustajaäänestyksessä manaamalleni sijalle 25. Juuri sitä sijaa lähdinkin hakemaan.

Nöyrä kiitos äänestäjille. Pallo on nyt minulla, tosin evästyksiä puoluekokousta ajatellen kaivataan aina.

Pienin askelin parempaan maailmaan.

mystinen 25

2008-03-04T13:20:00.003+02:00

25 on neliöluku, toisin sanoen 25 = 52. Se on pienin neliöluku, joka on kahden neliöluvun summa: 25 = 52 = 32 + 42 = 9 + 16. (Lähde: Wikipedia)

25 on Romanialainen televisiosarja jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Romanian kommunistihallitus. Vaikka nimestä voisi jotain muuta päätelläkkin, sarjalla ei ole mitään tekemistä suositun Kanadalaisen 24-sarjan kanssa. Sarjassa jokainen jakso kestää 25 tuntia ja siinä seurataan romanialaisen miliisin Back Jauerin arkielämää. Ensimmäisessä tuotantokaudessa tapahtumat lähtevät liikkeelle kun Romanian erikois-miliisi-yksikkö KBG2 saa selville yhdysvaltalaisten terroristien ja kapitalistisikojen välisen salaliiton jonka tarkoituksena on salamurhata Romanian onnellisen työväen isä aurinkoinen ja rakastettu presidentti Traian Băsescu. Back Jauer kuitenkin onnistuu estämällä tämän kammottavan teon matkustamalla Yhdysvaltoihin ja tappamalla siellä kaikki. Sarja päätettiin kolmannen jakson jälkeen Romanian vakoilusatelliitteihin kohdistuneen teknisen vian vuoksi. (Lähde: Hikipedia)

25 on myös allekirjoittaneen äänestysnumero SDP:n Varsinais-Suomen piirin jäsenäänestyksessä puoluekokousedustajista. Kiitän kannatuksesta.

Kevyt poliittinen huokaus

2008-02-19T11:35:00.001+02:00

"Down in the village streets
The air is full of wonder
Fair smiles greet
The crowning of the king…
Come hither, gather round
A joyous time's upon us
Trumpets sound
The crowning of the king…"
-Blackmore's Night

Someron kunta vaihtoi lääniä vuonna 1990 Hämeestä silloiseen Turun ja Porin lääniin. Itse muutin Somerolle lukion jälkeen 1998. Vietän siis tänä vuonna somerolaisuuteni kymmenenvuotisjuhlaa, joka huipentuu kuntavaaleissa, joihin saan lähteä puolueosastoni puheenjohtajana.

Somerolaisuuteen kuuluvasta hämäläisyydestä ei siis kohdallani pitäisi olla tietoakaan, mutta SDP:n puheenjohtajakisan alettua todenteolla, tunnen itseni armottoman hitaaksi hämäläiseksi.

Tajuntaani ei mahdu mitenkään se nuorten toverien piirissä vallitseva trendi, että jokainen on jo valinnut oman ehdokkaansa tulevaksi puheenjohtajaksi. Siis puolet on valittu ja lukkoon lyöty ennen kaikkien ehdokkaiden ilmoittautumista, ja ennen asiakeskustelua. Samat henkilöt ovat vaatineet puolueelle avointa jäsendemokratiaa ja keskustelua junttameiningin ja pienten suljettujen piirien valtapolitiikan sijaan.

Itselleni yksi ehdokas erottuu edukseen muista nuorekkaalla ja lämpimällä ilmeellään, mutten silti ole valmis tukemaan häntäkään vielä. Vaikka suurin suosikkini puolueen johtoon, Heli Paasio, olisikin ollut käytettävissä, en olisi silti vielä valmis liputtamaan hänenkään puolestaan avoimesti mutu-pohjalta. Haluan kuulla asiakeskustelua puolueen linjasta ensin.

Katos Arska, terve!

2008-01-31T17:22:00.000+02:00

"Hang on my darling
Hang on if you wanna go
Here its a really groovy place
Its uh, just a little bit of uh, said uh, spanish castle magic."
- Jimi Hendrix

Seuraa jälleen matkaraporttia. Vaikka Amerikan-reissun jälkeinen rakkaudentunnustuksellinen sepustukseni on herättänyt blogikirjoituksistani tähän asti suurimman palautetulvan, en jatka samalla linjalla. Toki Espanjan muodotkin miellyttivät.

Aloitimme matkamme Malagan lentokentältä Unelmien poikamies -sarjan kuvausryhmän hyvästellen ja siirtyen pariksi päiväksi Fuengriolaan. Se osoittautui loistavaksi valinnaksi. Tällaisten turistihelvettien koluaminen sesonkien ulkopuolella tarkoittaa väkimäärän olevan siedettävällä tasolla. Nyt liikuttiin oikeastaan jo miltei Someron mieleen tuovilla tyhjillä kaduilla. Mietin Suomeen jollekin kaverille seuraavaa tekstiviestinpätkää, joka kuitenkin jostain syystä jäi lähettämättä: ”Fuengirola on kuin Somero paitsi ettei siellä ole poroja. Mutta ei Somerollakaan ole poroja”.

Säätila suosi ja aurinko jaksoi paistaa. Akut lataantuivat kohisten. Vieraanvaraiset isäntämme pitivät huolen sopivasta aktiviteettimäärästä. Ympärilleen vilkaisemalla saattoi nähdä Välimeren rantaa ja lumihuippuisia vuoria.

Viikon lomaan ei mahdu kuitenkaan liikaa paikallaoloa, ainakaan jos suunnitteilla on täyspainoinen road trip. Auto alle ja matkaan siis. Seuraa järkiheittoja moottoriteitä ja pimeitä vuoristoteitä. Kuumotuksia, harhailuja ja maiseman kuvittelua (näkymien puutos on yöaikaan matkustamisen huono puoli). Pieniä vuoristokyliä ja muita valokeskittymiä näkyi siellä täällä pimeyden seassa matkalla ennen Granadaa, missä vietimme yön ja seuraavan päivän ahtaita kujia harhaillen.

Sierra Nevadan vuoristo oli hämmentävä varsinkin kun en itse ole juurikaan aikaisemmin tehnyt tuttavuutta juuri minkäänlaisten vuorien kanssa (Häntälän notkoja ei laskettane). Ajelimme parin kilometrin korkeudelle ja ihmettelimme maisemia ja serpenttiiniteitä. Seuraava etappimme oli Alicante, missä söimme lihaa argentiinalaisessa ravintolassa. Siis ei lisukkeita, vaan PELKKÄÄ lihaa ja PALJON. Pitänee joskus poiketa Argentiinassakin. Vähän pubeilua ja miellyttävät mutta varhain loppuneet opiskelijabileet ennen yöpuulle siirtymistä.

Seuraavana päivänä alkoi oma ajovuoroni, joka huipentui Valencian keskustassa. Kaistoja oli paljon samoin kuin kaistapäitä, sekä liikenneympyröitä. Autojen määrä oli aivan tolkuton. Auto-ongelma konkretisoitui hyvin illemmalla, kun olimme poistumassa paikallisen pariskunnan meille kotonaan tarjoamalta illalliselta. Auton saaminen kadun varrelta parkista oli oma taiteenlajinsa. Tien molemmilla puolilla oli vinoparkkiruutuja ja niiden edessä vielä autojono parkissa. Noita jonossa olevia autoja sitten sopivasti pukkailemalla ees-taas jonoon puhkaistiin reikä kohtaan, josta oma auto voitiin luovia vinoparkista kadulle.

Saimme tuon suorituksen jälkeen vielä paikallisen tutuntutun johdolla mielenkiintoisen kiertoajelun ympäri Valenciaa. Ajoimme mm. tulevaa formula-rataa, vaikka vauhdista päätellen olisimme voineet olla sillä koko kierroksemme ajan.

Aamulla alkoi viimeinen siirtymäetappi Barcelonaan, missä kaimani Antti esitteli meille arkkitehtuuria ja hämäriä kujia sekä baareja, joihin tavallisen turistin tie tuskin veisi (Hyvä niin!). Seuraavana päivänä kierros Joan Miro -museossa ja muutama varsin miellyttävä taidekokemus. Illalla paluumatkalle, joka meni (samoin kuin tämä matkan jälkeinen viikko) sairastellessa. Säästän sinut arvoisa lukijani tarkemmilta yksityiskohdilta.

Monesti matkan aikana kyseenalaistettiin Suomessa asuminen. Taloudelliset ja ilmastolliset seikat vatvottiin moneen kertaan. Itselläni ei ole hinkua pois Suomesta, kunhan aina välillä pääsee lämpimään. Ulkomailla asumisessa on puolensa, mutta vaikea siitä on tietää ennen kuin kokeilee. Paikka kannattaa valita tarkkaan. Esimerkiksi Espanjassa tulee yllättävän heikosti toimeen englannin kielellä. Ja siitä paikallisten puheesta on todella vaikeaa tajuta edes sitä sanaa sieltä ja toista täältä.

Ilmastoitu painajainen

2007-12-28T12:50:00.000+02:00

"Get me out of this air-conditioned nightmare
Rots your brain just like a catchy tune
You will hate life more than life hates you
Happiness is your illness in an air-conditioned nightmare"
(- Mr. Bungle/ California)

"Amerikan kansa ei halua sotaan. He haluavat rauhaa. (…) Me ihmiset täällä emme halua mitään ongelmia muiden maiden kanssa. Haluamme vain hoidella omat asiamme ja tulla toimeen omalla vaatimattomalla tavallamme. Emme pelkää Hitlerin hyökkäävän tähän maahan. Ja mitä tulee hyökkäykseemme Eurooppaan – kuinka me toteuttaisimme sen? Hitler on Euroopan hallitsija ja meidän on odotettava kunnes hän murtuu, niin minä sen näen. Anna miehelle tarpeeksi köyttä ja hän hirttää itsensä, niin minä aina sanon.

On vain yksi tapa lopettaa sotiminen, ja se on, että tehdään mitä Hitler tekee – hotkaistaan kaikki pienet kansat, otetaan heidän aseensa pois heiltä ja valvotaan maailman järjestystä. Me voisimme tehdä sen! Jos haluaisimme olla epäitsekkäitä.

Mutta ensin meidän olisi annettava tasa-arvo kaikille. Emme voisi tehdä sitä valloittajina, kuten Hitler yrittää tehdä. Se ei toimi. Meidän olisi otettava huomioon koko maailma ja katsottava, että jokainen mies, nainen ja lapsi saa oikeudenmukaisen osan. Meillä pitäisi olla jotain myönteistä maailmalle tarjottavaksi – emme saisi vain puolustaa itseämme, kuten Englanti, ja teeskennellä puolustavamme sivistystä.

Jos todella ryhdymme tekemään jotain maailman eteen, epäitsekkäästi, uskon että voisimme onnistua. Mutta en usko meidän tekevän sitä. Meillä ei ole johtajia, jotka kykenisivät innoittamaan ihmiset sellaiseen ponnistukseen. Me olemme pelastamassa suuren rahan kansainvälistä kauppaa ja sen sellaista.

Se mitä meidän pitäisi tehdä, on tappaa omat hitlerimme ja mussolinimme ensin. Meidän tulisi siivota oma talomme ennen kuin alamme pelastaa maailmaa. Ehkä sitten maailman kansat uskoisivat meihin."

-Henry Miller 1945 (Ilmastoitu painajainen, Sammakko 2007, suom. Petri Leppänen)

Joulua odotellessa

2007-12-12T15:14:00.000+02:00

Politiikan parissa toimivalle syksy pitää sisällään perinteisesti budjettineuvotteluja ja syyskokouksia, sekä lopulta pikkujouluja ja glögejä. Itse olen ensimmäistä kertaa melkoisen suman edessä näiden kaikkien kanssa. Somerolla asuvalla kirjapainajalla ei moista ongelmaa ollut, toista se on näin puoliksi töölöläiselle kansanedustajan avustajalle.

Someron budjettipuoli on livahtanut itseltäni hieman ohi. Päätäntävalta on lipunut muille kokousruuhkan realisoiduttua osaltani usein juuri Someron Työväenyhdistyksen tappioksi. Budjettiseurantaa ovat onneksi helpottaneet tarkastuslautakunnan myötä kaupunginjohtajan esittely, Somero-lehden aktiivinen seuranta ja kontaktit kotipuoleen.

Someron kunnallispolitiikka kiinnostaa edelleenkin, vaikka aikaani lähinnä Helsingissä vietänkin. Kiinnostuksen jatkumisen varmistaa osaltaan nimitykseni Someron Työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi. Paikan haasteellisuutta lisäävät kuntavaalien sijoittuminen heti ensimmäiselle vuodelle, sekä yhdistyksen melkoinen uudelleenorganisoinnin tarve.

Pitkäaikainen puheenjohtaja Jouko Elo jättää minulle suuret saappaat täytettäväksi. Alkuun lienee minimitavoite hypätä niihin kainaloita myöten. Toivottavasti saan aikaa kasvaa täyteen mittaani ja täyttää saappaat jos nyt ei täysin, mutta jokseenkin vaikkapa edes vyötäröä myöten. En voi liiaksi korostaa jäsenistön tuen merkitystä puheenjohtajuudelleni. Politiikassa ei kukaan pärjää yksin. Haluan palauttaakin kunniaan Somerolla yhdessä tekemisen ja töiden jakamisen perinteen.

Edustamissuma tuo ja vie samaan aikaan. Vapaapäiviä ei ole siunaantunut pitkään aikaan muutamaa satunnaista lukuun ottamatta. Politiikan parissa työskentelevälle toisaalta työ ja huvi sekoittuvat usein. Näin on minullakin. Myös matkojen ja illanviettojen oheen kuuluu poliittinen keskustelu. Koskaan ei oikein pääse vaihtamaan vapaalle. Rentoutumisen tärkeys ja totaalisen turhan oleskelun merkitys löytyvät vasta sitten, kun ne huomaa menettäneensä.

Vaan nyt on taottava kun rauta on kuumaa. Viime aikoina tapaamani ihmiset, käymäni keskustelut ja omaksumani tieto lunastavat uhrausten hinnan keveästi. Silti otan innolla vastaan joulun pyhien tuoman hengähdystauon.

Toivon oikein rentouttavaa joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoilleni!!

Master of puppets

2007-11-19T15:24:00.000+02:00

Musiikki ja politiikka kohtaavat usein. Niin kuin yhden ihmisen mielenkiinnonkohteet yleensäkin tuntuvat kohtaavan. Olen koostanut käyttööni levyllisen poliittisia aiheita käsittelevää musiikkia.

Introna on Bob Dylanin 'Times they are a-changin''.. Itse nautin tämän mieluiten Blackmore's Nightin versiona, jossa yhdistyy muotopuhtaus ja kaunis melodisuus tähän äärimmäisen hienoon ja sinänsä täydelliseen manifestiin.

Kotimainen tarjonta lähtee CMX:n 'Kätketyllä kukalla'.. "Minä en koskaan milloinkaan/ tule lausuntoja antamaan..." on laittamattomasti sanottu, ja perässä seuraa Don Huonojen 'Verta, pornoa ja propagandaa'. Kumpikaan ei kaivanne tarkempia perusteita.

Kotimaisista tämän alan orkestereista suosikkini on Juliet Jonesin sydän, jonka 'Politiikkaa' -kappale vie asian ytimeen. Saman orkesteriperheen (JJS + Juliet Jones + Eero Jones & Kahvi)kappaleista politiikkaa koskettelevat tavalla tai toisella myös ainakin 'Työläiset', 'Kotimainen kysyntä' ja 'Valehtelijan elo'.

Paikkaansa poliittisten musiikkikappaleiden eliitissä puolustaa tietysti myös M.A Nummisen 'Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa'. Tämä poliittisen musiikin merkkipaalu määrittää joidenkin mielestä vanhentuneen oikeisto-vasemmisto -jaon kielikuvien kautta paikalleen.

Ulkomaisen osaston määrällisesti hallitsevin yhtye on Manic Street Preachers. Kun 'The masses against the classes' soi, tapaan ajatella viime eduskuntavaaleja. Porvarihallituksen äänestäjille tekisi mieli usein huudahtaa: 'If you tolerate this then your children will be next'.

Manicsit toteavat muita lainaten myös, että 'We Are All Bourgeois Now'. Toisesta suunnasta Maaniset lainaavat kappaleen 'Socialist serenade', josta poimin rivin 'yes, I have money, but I hate champagne'. Hyvin sanottu, mutta itse toki pidän samppakaljasta.

'Porvariston hillittyä charmia' kuvailee tutulla tavallaan myös YUP. Keskustan puoleen kritiikkinsä lausuu (tai ainakin näin tulkitsen) Sleepy Sleepers 'On se niin väärin' -kappaleellaan. Niin tuon kuin Lapinlahden lintujen 'Vanhan suomalaisten poikain vitutuslaulunkin' voi tulkita puhtaan yksilöpoliittisellekin tasolle, mutta itse miellän molemmat laajemmin Suomen nykytodellisuutta kuvaaviksi teoksiksi. Samaan sarjaan kuuluu myös Miljoonasateen 'Meitä jyrätään'. Ultra Bran 'Suosi ulkomaista' suuntaa yleispuoluevastaisuutensa kärjen keskustaan, ja maalinsa löytää tämäkin kritiikki.

Tuleviin kuntavaaleihin lähdetään kysymään Peer Guntin sanoin: 'Who's gonna be elected'. Tässä vaiheessa voinee vain todeta Alice Cooperin sanoin: 'I wanna be elected'. Royal Trampsin 'In and out' laitettakoon tähän sarjaan.

Kantriahan pitää olla aina. Tällä levyllä homman hoitavat Johnny Cash 'The one on the right is on the left' -viisullaan ja ihanat, joskin vielä sovinnonhaluttomat, Dixie Chicksit 'Not ready to make nice' -hitillään. Blasters nyt ei ole ihan kantria, vaan periamerikkalaista rock 'n rollia. Heiltä kappale 'Common man' edustaa poliittisinta antia. Samoin kuin Creamilta 'The politician'.

Amerikkaan viittaa Dixie Chicksien ja Blastersien lisäksi Mr. Bungle, jonka 'The air-conditioned nightmare' nojannee Henry Millerin samannimiseen amerikkakritiikkikirjaan, josta olen intoillut paljonkin muutamia vuosia sitten. Sivumennen sanoen tuo kirja saanee uudelleenjulkaisunsa tämän talven aikana. Se on luojan lykky, sillä ainakin Someron kirjastosta nide on hävinnyt jonnekin. Onkohan Bushin pojilla sormensa taas pelissä?

Ja heviä. Taas mennään tulkinnallisuuden suohon, mutta en voi olla silloin tällöin ajattelematta Someron kaupunginvaltuustoa kuunnellessani Yngwie Malmsteenin 'Ship of fools' -kappaletta. Muutaman kerran valtuuston kokouksista kotiin talsiessani juuri tuo kappale on soinut päässäni. Pyydänpä tätä miltei asiatonta huomautusta saman tien asianomaisilta nöyrästi anteeksi ja pyrin keikuttamaan laivaa parempaan suuntaan osaltani tulevaisuudessa. Iron Maidenin 'Judas be my guide' ja Tarotin 'Follow the blind' menevät samaan subjektiivisen totuuteni piikkiin. Käyttökelpoisia lausuntoja moniin tilanteisiin, mikäli niitä lausuntoja nyt loihe sitten kuitenkin lausumaan Yrjänän linjauksista huolimatta.

Levyn parhaimpia one-linereita on kiistatta Catatonian 'Fuel' -kappaleessa: "fools get wotes in democracy", ja ah, miten Cerys tämän kohdan laulaa aina niin ihanasti huokaisten.. Pelkkä kappaleen nimi kertoo miltei kaiken Aerosmithin 'Eat the richin' kohdalla.

Tarkemmin lokeroimatta listaan tähän vielä Nirvanan 'Serve the servantsin', huonommin tuntemani Rage against the machinen tuotannon, Red hot chili peppersin 'The power of equalityn', The Clashin ja kotimaisen laululiikkeen ikivihreät (vaiko tässä tapauksessa punaiset?) mm. 'Vapauden kaihoineen' ja muine itsestäänselvyyksineen.

Siinä poliittinen musiikkitarjonta tällä kertaa. Sikäli kun jätin jonkin alan tärkeimmistä teoksista mainitsematta, oletan arvoisan lukijan muistuttavan asiasta sankoin vastausviestimäärin.

Pelon retoriikkaa

2007-10-17T08:53:00.000+03:00

"The future teaches you to be alone
the present to be afraid and cold
so if I can shoot rabbits
then I can shoot fascists"
-Manic street preachers

Elämme pelon aikakautta. Olen viime kuukausina hyödyntänyt aktiivisesti nykytyöni tuomia mahdollisuuksia käydä erilaisissa seminaareissa ja keskustelutilaisuuksissa. Jonkinlainen punainen lanka ja sieltä täältä aina tupsahtava sana on ollut pelko.

Sen jälkeen kun aloin kiinnittää sanan ilmaantumiseen huomiota, se on alkanut ahdistaa. Samalla huomaan kuinka tämä positiivista energiaa syövä sana-/ajatushirviö on läsnä arjessa niin tiheään, että siihen hukkuu. Tietysti moderni ihminen turruttaa itsensä pelon ajatuksesta selvitäkseen, mutta sen myötä päädytäänkin sitten vakavampiin ongelmiin ennemmin tai myöhemmin.

Huomautan tässä vaiheessa, että tämä kirjoitus on ollut tulollaan jo viikkoja. Aihe on tärkeä ja vaikea, joten siihen tarttuminen vaati voimaa.

Yksi positiivisimmista sivupoluista tällä pelon siivittämällä matkallani kohti jonkinlaista yhteiskunnallista tietoisuutta oli Rauhanliiton hallituksen kokous muutama viikko sitten. Siellä puhuttiin Natosta ja esiin nousi äärimmäisen terve kysymys siitä, miten pystyisimme vastustamaan Natoa pelottelematta pelottelijoista.

Koko Nato-keskusteluhan perustuu pelolle jostain kummasta tuntemattomasta sotilaallisesta uhasta, jota vastaan nyt pitää varustautua yhtäkkiä kuin viimeistä päivää. Rauhanliitossa pyritään siis pois pelon retoriikan oravanpyörästä. Eli eroon sen tyyppisistä argumenteista kuten: "Suomen yhdistäminen Nato-vihamielisissä maissa Nato-rintamaan lisäisi Suomen sotilaspoliittisia uhkakuvia". Tämä retoriikan oravanpyörän murtaminen on äärimmäisen kannatettava joskin vaikea tavoite.

Samalla se luo ainakin minulle toivoa enemmän itseni näköisestä rauhanliikkeestä Suomessa. Nythän tähän asti olen tuntenut oloni hieman vieraantuneeksi noissa(kin) piireissä. Edellä mainittu tunne kärjistyi viime torstain mielenosoituksessa oikeudenmukaisemman siviilipalveluksen puolesta. Jaan aatteen, mutta aatetoverien melko poikkeuksettomasti läpitunkema veltto partaradikalismi on sanomattoman luotaantyöntävää.

Mutta takaisin asiaa kohti… Pelon tanssitanner löytyy mediasta ja sikäli se on median tietoinen tai tiedostamaton valinta. Helppo valinta. Nykypäivänä pelolla tehdään politiikkaa ja rahaa sumeilematta pohtimatta lainkaan seuraamuksia. Onko julkisessa keskustelussa enää paluuta sellaiseen dekkarikirjaan johon riittäisi vain yksi murha?

Pelon retoriikassa on kysymys väkivallasta. Samalla tavalla kun tv-väkivalta raaistuu jatkuvasti myös pelon väkivalta saa koko ajan yhä rankempia muotoja. Ja pelon pyörre kiertyy ihmisen sisällä hiljalleen tehden tuhoaan. Pelko on äärettömän rankka sana ja asia. Se on taustatekijä arvaamattoman monessa tragediassa, joista kertovat uutiset aiheuttavat puolestaan lisää pelkoa.

Normaali ihminen kai tuntee silloin tällöin pelkoa toimeentulostaan ja tulevaisuudestaan. Globalisaatiokin on monelle peikko. Omaa peilikuvaansa säikähtänee kukin silloin tällöin. Erilaiset pienet ja suuret pelontunteet kuuluvat siis arkipäivään.

Lääke niihin on usein se, ettei niitä ajatella. Ne suljetaan pois mielestä. Pelon edessä suljetaan silmät. Se on hetkellistä antautumista joka johtaa halvaantumiseen. Silmät kiinni ei voi lukea, kirjoittaa tai kammata naamaansa. Sokea näkee enemmän kuin pelon musertama.

Voidaanko pelon retoriikka helpommin hyväksyä, jos sillä edistetään omasta mielestä hyvää asiaa? Esimerkkinä voisi mainita ydintuhon maalailun ydinvoimaloiden lisärakentamista vastustettaessa. Olisiko näihin asioihin vaihtoehtoista lääkettä? Jotain positiivista, jotain rakentavaa. Vai tuleeko valita argumenteista vain ne, jotka eivät tahraa omaa sädekehää? Pyhittääkö tarkoitus keinot?

Tai otetaan vaikka porvarihallituksella pelottelu. Porvarihallitus on tietysti aito uhka miltei asiassa kuin asiassa, mutta retoriikan on ulotuttava muuhunkin kuin vain uhkakuvien maalailuun. Toivottavasti sosialidemokraatit aidosti lähtevät oman vaihtoehdon tarjoamisen pohjalta poliittiseen keskusteluun, kuten ovat silmät loistaen luvanneet.

Siinä on sellainen uudistus, joka on avainasemassa uutta hyvinvointia luotaessa. Kategorisesti peloton lähtökohta on terve ja tukeva rakennuspuu käteen arkipäiväisen onnellisuuden horjuvaa lautahökkeliä kyhäävälle.

Työväen ja sen tulevaisuuden akatemiasta ja foorumista ja vähän muustakin

2007-09-12T12:55:00.000+03:00

"Sanat kuivat ilman ratsastajaa, väsymätön kavionkapse.
Samalla kun lammen pohjasta kiintotähdet johtavat elämää."
- Sylvia Plath (Sanat, kokoelmasta Ariel, suom. Kirsti Simonsuuri)

Sosialidemokraattien uusi aikakausi sysättiin liikkeelle viikonloppuna. Puolueen nuoria broilereita oli kutsuttu Työväen Akatemialle sivistymään Tulevaisuus Akatemian ensimmäiseen viikonloppuun. Sunnuntaina oli vuorossa valikoidun puolueväen Tulevaisuus Foorumi. Viikonloppuni sisälsi siis kosolti työväen tulevaisuutta enemmän tai vähemmän akateemisesti. Se tarjosi raskaan rypäyksen tietoa ja pohdintaa, mutta samalla antoisaa valoa syysmasennukseni keskelle.

Sanaleikittelyä jatkaakseni voisin todeta, että ainut mikä viikonlopulta jäi puuttumaan, oli aito Työväen Foorumi. Eliitin keskinäistä pohdintaa leimaa aina tietynlainen ylhäältäpäin katsominen ja monin paikoin keskustelijoiden kaikkitietävyys, mikä minua jaksaa jatkuvasti hämätä. Tältä pohjalta on uudistuminen melkoisen mahdotonta. Jäsenistön ja sen aidon työväen ääni pitää todellakin saada kuuluviin puolueessa paremmin.

Samoin minua hämäävät pitkät puheenvuorot. Edellisen kirjoitukseni hengessä toivon edelleen tiivistämistä. Puolueen puheenjohtaja Heinäluoma ei liene blogini aktiivisinta lukijakuntaa, mutta sitä ei tarvitse odottaakaan neljääkymmentä minuuttia lähenteleviä linjapuheita vääntävältä poliitikolta. Tuskinpa mies omia puheitaan ainakaan kokonaan ahkeroi, mutta aikansa voisi taustaryhmäkin kenties paremmin käyttää kuin ylipitkien puheenvuorojen nykertämiseen.

Asiasisällöstään Heinäluoman puhetta ei voi juurikaan kritisoida. Lisäksi se huokui oikeanlaista henkeä, joka osaltaan ainakin minulle palautti suurilta osin luottamuksen puolueen puheenjohtajaan. Tuon sanottuani pitää huomauttamani, etten tuota uskoa ollut kovinkaan pahasti missään vaiheessa menettänytkään.

Puolueen ulkopuolelta korviini on kuulunut paljon Heinäluomaa ylistävää palautetta. Samat ihmiset ovat yleensä muistaneet myös mollata puolueen politiikkaa, joten näiden tahojen luulisi olevan tyytyväisiä. Niin paitsi että monessa tapauksessa heidän ajatuksissaan demareiden nousu ei olisi hyvä asia. Kaikkea ei kai sitten voi saada.

Kokoomus tekee kaikkensa tasoittaakseen tietä sosialidemokraattien uudelle nousulle. Kaikki mahdollisuudet tehokkaaseen oppositiopolitiikkaan on annettu käsiimme. Nyt niitä pitäisi osata käyttää.

Puolustusministeri Häkämiehen lausuntoa on mielestäni arvosteltu jokseenkin väärästä syystä. Tarttuminen retoriikan terävimpiin kulmiin, erityisesti "venäjä, venäjä, venäjä" –koukkuun, kätkee allensa sen, että puhe käsitteli laajemminkin nimenomaan Suomen Nato–jäsenyyskeskustelua. Siis siirtymistä retoriikan portailla kysymyksestä 'saako asiasta keskustella' asian varsinaiseen pohdintaan. Siinäpä varsinaista uhkaa kerrakseen.

Häkämiehen kanta asiaan on luettavissa ja kuultavissa puheesta, jonka esittäminen kokoomustaivaassa - Yhdysvalloissa, ja sielläkin kuumottavassa seurassa kaiken lisäksi – oli sinänsä harvinaisen selkeä viesti. Joskin sellainen viesti, joka ei olisi myynyt iltapäivälehtiä ihan yhtä paljon kuin vanhalla Venäjä-traumalla leikittely. Varsinkin kun käsittääkseni kansan syvät rivit ovat edelleen Natoa vastaan.

idea-foorumi -idea

2007-08-27T14:47:00.000+03:00

"In how many ways and words can you say nothing?" -Mike Patton

Nyt kun sosialidemokraattisen liikkeemme parissa nousee erilaisia foorumeita kuin sieniä sateella, tulee mieleeni vielä yksi. Pitäisi perustaa foorumi, johon moderaattori lisäisi esim. viikottain ajankohtaisen keskusteluaiheen, johon jäsenen tulisi muokata kantansa kahden-kolmen lauseen tai esim. tekstiviestin mittaiseksi.

Liikkeemme parissa on sanoma tapana yliperustella ja jaaritella mielenkiinnottomaksi. Pitäisi oppia tiivistämään. Samalla voitaisiin oppia sanomaan asioista olennainen tarttuvalla tavalla. Mainittu foorumi tuottaisi tehokkaita tehopuristettuja kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin. Samalla se saattaisi poikia iskeviä one-linereita, joita ei koskaan voi olla liikaa. Onko olemassa oikeasti asioita, joita ei voisi ilmaista mielipiteensä kera lauseella tai parilla?

Tämä idea on täten vapaasti varastettavissa.

Globaali lainaus

2007-08-18T20:44:00.000+03:00

"Näennäisesti globaali maailmamme on loppujen lopuksi tuhansien ja taas tuhansien erilaisten, toisistaan tietämättömien provinssien planeetta. Matka maailman ympäri on matka takapajulasta toiseen, ja niistä jokainen pitää yksinäisyydessään itseään kaikkein kirkkaimpana tähtenä. Useimmille niiden asukkaille maailma loppuu kodin kynnykselle, oman kylän rajalle, enimmillään oman laakson reunalle. Muu maailma on epätodellinen, vähäpätöinen ja tarpeeton, kun taas se, mikä on oman käden ulottuvilla, oman katseen piirissä, kasvaa valtavaksi, kaiken muun varjoonsa jättäväksi universumiksi." -Ryszard Kapuscinski (Eebenpuu, suom. Tapani Kärkkäinen)

Amerikan tiellä

2007-08-09T15:29:00.000+03:00

Jatketaanpa Amerikka-teemaa hieman vakavammalla naamalla. Liikevaihdoltaan maailman suurin yritys Wal-Mart tuli Teksasin reissulla tutuksi. Taustaa tämän periamerikkalaisen jätin toiminnasta tarjoaa Työväen Sivistysliiton julkaisema Wal-Mart - globalisaation kova ydin (TSL 2006) -kirja.

Kysymys globalisaatiosta verrattuna maailman amerikkalaistumiseen on keskeinen linjanveto. Globalisaatio on hyvä asia - tai se voisi olla sitä - maailman amerikkalaistuminen on pidemmällä aikavälillä turmion tie. Globalisaatiossa pärjää hyvin pitämällä kiinni pohjoismaalaisesta hyvinvointivaltiomallista. Amerikkalaistuminen tarkoittaa tämän myymistä.

Amerikassa oli jotenkin nähtävissä tulevaisuus, johon suuntaan täällä kotona ollaan kovaa kyytiä menossa. Esimerkiksi Suomen vähittäiskauppa keskittyy samalla tavalla automarketteihin, ylisuuriin yksiköihin, jotka tavoittaa vain autollinen kansanosa. Vähittäiskaupassa sananvalta siirtyy suurille kauppaketjuille valmistajaportaalta. K-ryhmä pystyy Suomessakin jo vaatimaan tavarantoimittajiensa tuottamaan valmisteita halpamerkillensä. Pirkka-kääreessä olevat tuotteet löytyvät siis viereiseltä hyllyltä kalliimpina versiona valmistajansa tuotemerkillä. Wal-Mart on tällaisen toiminnan edelläkävijä ja se on vienyt - tyylinsä mukaan - valmistajaportaan kiristämisen äärirajoille.

Kysymys on siitä, että kun yritys on näin suuri toimija, se pystyy sanelemaan pienemmille sidosryhmilleen niiden toimintaa melko härskisti. Suomalainen esimerkki on Nokia, joka vie volyymillään alihankkijoitaan kuin pässiä narussa. Pienet ja keskisuuret alihankkijayritykset ovat pelinappuloita, jotka saavat venyä äärimmilleen ja mikäli ne eivät siihen pysty, Nokia vaihtaa toimittajaa - halukkaita on jonossa. Seurauksena on pienyritysten roikkuminen löysässä hirressä kunnes ne lasketaan konkurssin lepoon.

Yhteiskuntavastuu on suuryhtiölle tuntematon asia. Nokialla ei tunnusteta suomalaisen yhteiskunnan merkitystä yrityksen mielettömälle nousulle maailman mittakaavassa. Suuryhtiöt luovat pelon ilmapiirin ympärilleen uhkaamalla lähteä maasta. Nokia hiertää nyt suomalaista yhteiskuntaa hävyttömästi pienenä sidosryhmänä alihankkijoidensa tapaan. Suomalaisesta yhteiskunnasta on saatava kaikki mahdollinen hyöty irti. Sitten kun se on kaikkensa antanut, voi Nokia siirtää tuotantonsa muualle. Ja tämä tapahtuukin sitten helposti, koska siihen on jo varauduttu. Henkilöstö on siirretty osa-aikaisiksi ja vuokrafirmoille. Nokia lähtee Suomesta helpommin kuin kuppa Töölöstä, jos se niin päättää tehdä.

Heikoimmilla ovat työntekijät. Työsuhteiden ehdot ovat menossa koko ajan surkeampaan suuntaan ja työsuhteiden luonne on jo nyt irrationalistisen tyly. Apuun säntäävät vihreät perustulomalleineen. Sehän käytännössä siirtää vähäisimmänkin yhteiskuntavastuun yrityksiltä valtion kannettavaksi, eli työnantajan vastuu työntekijöiden perustoimeentulosta siirretään valtiolle. Wal-Mart on tässäkin suhteessa edelläkävijä. James Hoopesin mukaan Yhdysvaltojen veronmaksajat subventoivat Wal-Martia melkein kolmella miljardilla dollarilla vuodessa. Tämä tapahtuu käytännössä yhteiskunnan tukiessa eri tavoin minimipalkoilla eläviä Wal-Martin työntekijöitä.

Meidän suomalaisten kannattaa pitää silmämme auki ja tehdä päätöksiä järjellä. Suuntamme on nyt kohti Amerikkaa ja vauhti kiihtyy. Julkisessa keskustelussa on alettava erottaa suuryritykset pk-yrityksistä. Yrittämistä saa ja tulee tukea, mutta lähinnä niin että pienyrittämisen kynnyksiä puretaan. Suuryhtiöiden härskiä toimintaa ei tarvitse sietää loputtomiin. Amerikkalainen unelma ei toimi Suomessa. Rikastumisen ajatus on tietysti houkutteleva, mutta suosikaamme mieluummin vaikkapa Suomalaista unelmaa, jota Pekka Himanen hahmottelee kirjassaan Suomalainen unelma -innovaatioraportti. Vaan sepä onkin sitten toinen tarina.

Rakkautta ilmassa

2007-07-20T22:34:00.000+03:00

Täytyypäs ottaa nyt tämä kissa pöydälle ja tehdä tunnustus. Rakkaat lukijat, kuten tiedetään kesä on rakkauden aikaa. Ihme on tapahtunut, minäkin olen rakastunut. Rakastan Amerikkaa.

Johtuuko se serkun häiden luomasta romanttisesta ilmapiiristä, vai mistä, mutta aiemmin hyvinkin kylmästi suhtautumani maanläntti alkoi yht' äkkiä näyttää kutkuttavan hyvältä. Teksasin lämmin ilmasto ja mukavuuteeni panostava yhteiskunta veivät sydämeni iäksi.

On ylettömän ikävää, ettei oma yhteisöni oikein osaa sulattaa uutta sydänkäpyäni. Monen ystäväni suusta on tullut melkoista ryöpytystä kultaani kohtaan. Ymmärrystä ei tunnu heruvan keneltäkään. Varsinkin maan isä tuntuu kokoavan lähimaailmani kollektiivisen vihan itseensä.

Monastihan sen jo tähän ikään mennessä on saanut huomata, ettei vanhempiaan tahi sukuaan saa valita. Silti läheisiään rakastaa ja kaikkien kanssa pitäisi yrittää tulla toimeen. Muu olisi sellaista ahdasmielisyyttä, josta rakkaani isukkia niin usein syytetään.

Poliittisesti tämä rakkaudentunnustus lienee arkaluontoinen. Olen aina pitänyt itseäni vasemmistodemarina. Väittäisin kaikesta huolimatta tätä edelleen olevani. Itse asiassa maailman näkeminen uudelta kantilta vain vahvistaa 'uskoani'. Maailmankuvani muuttuu maailmani auetessa, se on hyväksyttävä. Kaikkea ei voi nähdä tv:stä tai lukea kirjoista. Kaikkea ei voi edes sanoin selittää ja valokuvatkin ovat vain pintaraapaisuja.

Vankkumattomana monogamian kannattajanakin kehotan teitä kaikkia, varsinkin teitä urbaani-liberaaleja, ystäviäni tutustumaan morsmaikkuuni pintaa syvemmältä. Menkää Amerikkaan ja kokekaa sen sulot kaikessa kauneudessaan ja karmeudessaan. Kukaan ei ole täydellinen. Antakaa hänelle mahdollisuus. Te ette tiedä kaikkea...

Itsekin aion palata hänen luokseen heti kun se on mahdollista. Siihen asti riudun kaukosuhteessa.

Missä on se valta joka puuttuu valtuustolta?

2007-06-06T12:38:00.000+03:00

Somerolainen kuntapäättäjä on aseeton maailman muuttuessa. Ulkopuolelta katsottuna valtuutetut ovat luovuttaneet vallan virkamiehille ja kädet on nostettu pystyyn kuntarakenteiden eläessä murroskauttaan.

Valtioneuvoston ajama kunta- ja palvelurakenneuudistus on nähty Somerolla peikkona. Mahdollisten kuntien välisten yhteistyökuvioiden selvittämisen sijaan Somerolla on sanottu kaikelle kehitykselle sitkeästi "ei". Tämä linja perustuu valtuuston talousarvioratkaisun yhteydessä lukkoon lyötyyn strategiapäätökseen, jonka mukaan Somero pysyy itsenäisenä kuntana vuoteen 2017 asti.

Tämän päätöksen tehtyään rivivaltuutettu ilmeisesti luovuttaa valtansa asiassa korkeamman käteen. Mutta loppuuko valtuutetun vastuu tähän?

Tunnettu tosiasiahan on se, että Somerolla tanssitaan keskustan pillin mukaan. Vanhusten palvelutaloasiassa keskusta vastusti hankkeen aikaistamista, kunnes sen valtuutetut herkesivät "aloitteellisiksi" ja vaativat surkuhupaisesti palvelutalohankkeen pikaista käynnistämistä. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että pian keskusta rykäisee aloitteen Someron liittämisestä Salon suurkuntaan. Lienee kuitenkin turha toivo odottaa keskustalta näin johdonmukaista toimintaa.

Someron jättäydyttyä pois Salon seudun kuntaselvityksen toisesta vaiheesta alkoi pitkä hiljainen kausi. Poliittinen valtaeliitti sosialidemokraatteja lukuun ottamatta vältteli asiaa, joka ei kuitenkaan vaiennut kuoliaaksi. Valtion asettama kahdenkymmenen tuhannen asukkaan raja terveyspalvelujen järjestämispohjaksi on ja pysyy.

Lopulta asiaan tartuttuaan kaupungin virkamieskoneisto sai aikaan yhden lähes lain vaatimukset täyttävän ratkaisumallin kuvioon. Löyhä jäsenyys Forssan seudun kuntayhtymässä on väliaikainen ratkaisu, joka ei sinällään tule valtioneuvostolle kelpaamaan. Samaan aikaan somerolaisissa aamukahvipöydissä luetaan uutisia tappavalla tahdilla vähentyvistä linja-autovuoroista Forssaan. Terveydelliset peruspalvelut näyttävät olevan pian somerolaisten ulottumattomissa.

Kaiho mukaan Salon seudun terveydelliseen yhteistyöhön on kaukorakkautta, johon ei tulla saamaan vastakaikua. Luonnollisin vaihtoehto on ulottumattomissamme Salon seudun toteuttaessa valtakunnantasolla poikkeuksellisen ennakkoluulottomasti kuntalaisten parempaan tulevaisuuteen tähtäävää pioneeriprojektiaan.

Herää kysymys mitä valtuutetuilta voidaan vaatia. Olisiko linja-autovuorojen vähentämisen estämiseksi voitu tehdä jotain muuta kuin antaa kysyttäessä vastaus lääninhallitukselle? Eikö kuntalaisten etuja ole ajamassa yhtään omatoimisesti yhteyksiä luovaa ja oman kunnan etujen puolesta lobbaavaa valtuutettua?

Rajoittuuko kunnallinen päätöksenteko tiukasti kunnan sisäisiin päätöksiin, vai peräti pelkästään valtuustoryhmien sisäisiin päätöksiin? Onko Someron kaupunki muuttuvassa Suomessa ajelehtiva ajopuu, joka on täysin valtuuston ohjaamattomissa?

Teksasiin

2007-05-31T19:46:00.000+03:00

"Oi Jeesus kulta, säästän sut valtavalta pelastamiseni vaivalta/
jos vain päästät minut Teksasiin, se täältä käsin näyttää aivan taivaalta..."

-Freud, Marx, Engels & Jung

Juoppokantriavaukseen on syynsä. Lähden näet ensi viikolla Teksasiin... Reissun taivasosuudet lienevät tosin lentomatkojen harteilla, sikäli karu kuva minulla on näistä Amerikan takamaista. Maailmani on tosin tehty avartuvaksi ja mielipiteet ovat aina korjattavissa, joten avoimin mielin lähestyn tätä suurta tuntematonta.

Mistä puheenollen Suomen Eduskunta alkaa hiljalleen aukeamaan työpaikkana. Vaikka kyllä viime aikoina on ollut todella paljon niitä päiviä, kun on tuntenut olevansa totaalisen epäsynkassa koko maailman kanssa. Tiedättehän ne päivät, kun termareista saa lorotella kerta toisensa jälkeen ne puolikkaat kupposet pahvin makuista sumppia ja erilaiset ruumiin ulokkeet löytävät kulmia kalustosta kipeästi taas ja taas.

Ja koko ajan väsyttää.

Suomen kirous - yksi niistä - on nämä alkukesän helteiset päivät, joiden ei soisi valuvan hukkaan. Ja kun niin käy, uudestaan ja uudestaan, tulee morkkis. Näin minkä tahansa iloisen asian voi kääntää maailman negatiivisimmaksi asiaksi. Tähän pystyy vain ihminen, eikä ihan kuka tahansa ihminen.

Menipä synkäksi. Tulee aivan väärä kuva asioiden oikeasta tolasta. Noh, noudatellaanpa ainakin blogin otsaketta. Sivistymättömille tiedoksi, että se pitää viittauksen Manic street preachers -yhtyeen manifestaatiohin. Tutustukaapa (vaikkakin ehkä vasta syksyllä). ahem. Nauttikaamme kesästä kukin parhaamme mukaan.

Minä tahdon olla mystinen metsätyömies.

muutos on liikettä

2007-04-26T09:26:00.000+03:00

Olen lykännyt tätä väistämätöntä siirtoa jo liian kauan. Nyt on aika ottaa blogikylä haltuun.

Totaalinen elämänmuutos antaa tekosyyn tälle hulluudelle, jota alan nyt purkaa. Kun kuulin uudesta työpaikastani, päätin että tulen prosessoimaan sitä kirjoittamalla. Toivottavasti joku saa tästä ajatuksen tahi pari elämäänsä rikastamaan.

Tämän sanottuani myönnän bloggailun olevan totaalisen egosentristä toimintaa ja sopii sikäli minulle kuin muistilappu otsaan. En ala käyttää tekstissä hymiöitä, mutta edellisen kaltaisten lauseiden loppuihin ne on näkymättömästi merkitty.

Kohti kesää kulkeos me, kenties kohtaamma.