Missä on se valta joka puuttuu valtuustolta?

Somerolainen kuntapäättäjä on aseeton maailman muuttuessa. Ulkopuolelta katsottuna valtuutetut ovat luovuttaneet vallan virkamiehille ja kädet on nostettu pystyyn kuntarakenteiden eläessä murroskauttaan.

Valtioneuvoston ajama kunta- ja palvelurakenneuudistus on nähty Somerolla peikkona. Mahdollisten kuntien välisten yhteistyökuvioiden selvittämisen sijaan Somerolla on sanottu kaikelle kehitykselle sitkeästi "ei". Tämä linja perustuu valtuuston talousarvioratkaisun yhteydessä lukkoon lyötyyn strategiapäätökseen, jonka mukaan Somero pysyy itsenäisenä kuntana vuoteen 2017 asti.

Tämän päätöksen tehtyään rivivaltuutettu ilmeisesti luovuttaa valtansa asiassa korkeamman käteen. Mutta loppuuko valtuutetun vastuu tähän?

Tunnettu tosiasiahan on se, että Somerolla tanssitaan keskustan pillin mukaan. Vanhusten palvelutaloasiassa keskusta vastusti hankkeen aikaistamista, kunnes sen valtuutetut herkesivät "aloitteellisiksi" ja vaativat surkuhupaisesti palvelutalohankkeen pikaista käynnistämistä. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että pian keskusta rykäisee aloitteen Someron liittämisestä Salon suurkuntaan. Lienee kuitenkin turha toivo odottaa keskustalta näin johdonmukaista toimintaa.

Someron jättäydyttyä pois Salon seudun kuntaselvityksen toisesta vaiheesta alkoi pitkä hiljainen kausi. Poliittinen valtaeliitti sosialidemokraatteja lukuun ottamatta vältteli asiaa, joka ei kuitenkaan vaiennut kuoliaaksi. Valtion asettama kahdenkymmenen tuhannen asukkaan raja terveyspalvelujen järjestämispohjaksi on ja pysyy.

Lopulta asiaan tartuttuaan kaupungin virkamieskoneisto sai aikaan yhden lähes lain vaatimukset täyttävän ratkaisumallin kuvioon. Löyhä jäsenyys Forssan seudun kuntayhtymässä on väliaikainen ratkaisu, joka ei sinällään tule valtioneuvostolle kelpaamaan. Samaan aikaan somerolaisissa aamukahvipöydissä luetaan uutisia tappavalla tahdilla vähentyvistä linja-autovuoroista Forssaan. Terveydelliset peruspalvelut näyttävät olevan pian somerolaisten ulottumattomissa.

Kaiho mukaan Salon seudun terveydelliseen yhteistyöhön on kaukorakkautta, johon ei tulla saamaan vastakaikua. Luonnollisin vaihtoehto on ulottumattomissamme Salon seudun toteuttaessa valtakunnantasolla poikkeuksellisen ennakkoluulottomasti kuntalaisten parempaan tulevaisuuteen tähtäävää pioneeriprojektiaan.

Herää kysymys mitä valtuutetuilta voidaan vaatia. Olisiko linja-autovuorojen vähentämisen estämiseksi voitu tehdä jotain muuta kuin antaa kysyttäessä vastaus lääninhallitukselle? Eikö kuntalaisten etuja ole ajamassa yhtään omatoimisesti yhteyksiä luovaa ja oman kunnan etujen puolesta lobbaavaa valtuutettua?

Rajoittuuko kunnallinen päätöksenteko tiukasti kunnan sisäisiin päätöksiin, vai peräti pelkästään valtuustoryhmien sisäisiin päätöksiin? Onko Someron kaupunki muuttuvassa Suomessa ajelehtiva ajopuu, joka on täysin valtuuston ohjaamattomissa?