Yksityisautoilun lopettamisen ikeet

"Black shadow hangin' over your shoulder
Black mark up against your name
Your green eyes couldn't get any colder
There's bad poison runnin' thru your veins
Evil walks behind you
Evil sleeps beside you
Evil talks arouse you
Evil walks behind you"
-AC/DC

Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt päästä eroon autostani. Asun Helsingin keskustassa, joten maakunnallisista luottamustoimista huolimatta autoni on hyvinkin tarpeeton. Siis jälleen huolimatta myös siitä, että olen viime vuoden aikana ajanut rikki 20 000 kilometriä. Silti tuntuu siltä, että auto seisoo kaiken aikaa kadun varressa.

Auton hävittämiseen en lähde maalailemaan mitään ympäristönpelastajan sankariviittaan oikeuttavaa syytä. Oikeasti vihaan joukkoliikennettä. Sporat ovat osaltani pannassa. Juna on ihan ok pidemmille ja välttämättömille matkoille samoin kuin linja-auto varsinkin silloin kun se on ainut vaihtoehto, kuten esim. rakkaalle kotipaikkakunnalleni Somerolle. Sinnehän pääsee bussilla päivittäin. Vuorojakin on valittavissa muistaakseni kolme kappaletta joka päivä.

Tänään maanantaina onkin muuten oikein vihonviimeinen koettelemus edessä. Auto on näet kalliiden huoltotoimenpiteiden kohteena Tuusulassa, ja hakeakseni sen, joudun hyppäämään lähijunaan. Järkyttävää. Sitten rahareiän lunastamisen ja puolen tunnin leppoisan moottoritieajelun myötä Polonen (auton malli + rekkari = Polo + nen) palaa makaamaan Sibeliuksen puistotien varteen. Täydellisyyden kruunaa postilaatikkoon kolahtanut autoverolippu.

Epäkohta, jonka ympärillä tässä nyt siis kiertelen on se, että auton myyminen on todella vaikeaa. Semminkin kun auton olettaisi vielä olevan jonkin arvoinen ja siitä haluaisi hieman rahaakin. Tokihan typerämpikin ymmärtää, että vuosi on syönyt leijonanosan siitä tuohitukusta, jonka tuosta silloin maksoin. Auton myyminen (auto)liikkeelle on mahdottomuus. Heillä on valinnanvaraa ja sen myötä varaa myös pitää katteensa huomattavan lihavina. Yksityisille myyminen vaatii aikaa ja vaivaa. Internet auttaa paljon, mutta silti urakka vaikuttaa turkasen vaikealta.

Tupakasta eroon pääsemiseen on kehitetty monia toimivia keinoja. Samaa kaivattaisiin seuraavaksi kipeästi yksityisautoilupuolelle. Mistä saa ostaa autostavierottautumislaastarin tahi -purukumia? Ah, mistä?

Lopuksi sananen tuottajalta:

Parahin apostolinkyytiin kyllästynyt toveri! Myynnissä nyt halpa ja hyvin pidetty, nuorekas ja urheilullinen, kovaan käyttöön tehty sotaori ja samalla hempeämmänkin neidin kätöseen sopiva Volkswagen Polo 1.4, vuosimallia 2001. Ajettu 92 000 ongelmatonta ja nautinnollista kilometriä. Myydään ei-ideologisista syistä. Hintapyyntö 7000 euroa.

Dee dee dee

"I feel I'm growing older
And the songs that I have sung
Echo in the distance
Like the sound
Of a windmill goin round
I guess I'll always be
A soldier of fortune"
-David Coverdale (Deep Purple)

Kevät näkee osaltani lopun pitkäaikaisille projekteille. Demarinuorten tämänkertainen liittohallitus on pitänyt viimeisen kokouksensa ja työni nuorisoliiton valtakunnallisella tasolla päättyy toukokuun lopun liittokokoukseen. Kaksi vuotta piti sisällään antoisaa työskentelyä ja hienoja kokemuksia, mutta myös puuduttavaa matkustamista ja kokouksissa istumista. Odotan innolla vapautuvia viikonloppuja.

Siirtyminen aikuisten maailmaan politiikassa alkaa siis olla herkimmässä vaiheessaan. Siviilissähän olen ikuisesti teini, kuten kaikki varmaankin tietävät.

Demarinuorten liittokokouksesta kaksi viikkoa eteenpäin ja on aika matkata SDP:n puoluekokoukseen. Jäsenistön ääni oli Varsinais-Suomessa niin vahva, että joudun jättämään haikailemani metallifestarit Tampereella väliin. Noh, onneksi Whitesnake ja ex-Rainbow –vokalistit esiintyvät vasta sunnuntaina, joten voin palkita itseni uurastuksesta loistavalla musiikilla. Suurempi harmi on oikeastaan se, että myös Blackmore's Night käy Suomessa juuri puoluekokouksen aikaan. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että kaksoiselämä on mahdotonta. Enkö voi olla teini ja aikuinen samaan aikaan?

Nuorten puolella onkin jo korkea aika karsia luottamustoimia ensinnäkin luonnollisesti alati kasvavan ikääni kuvaavan numeron myötä, mutta myös siksi että viime aikoina asiat ovat tupanneet mennä päällekkäin turhan usein. Tästä seuraa huono omatunto ja stressi. Luottamustoimien harvennushakkuu tulee korkeaan aikaan ja olen tämän kevään myötä löytänyt elämään muitakin harrastuksia.

Ne tehtävät, joita minulle jää, pyrin hoitamaan mahdollisimman hyvin. Alan hiljalleen oppia jotain ja paikoin saada suutanikin auki siellä sun täällä. Siirtyminen hiljaisesta opiskelusta aitoon vaikuttamiseen on osaltani vahvasti käynnissä. Keskeinen muutos tapahtui siinä kohtaa, kun aloin puolueosaston puheenjohtajaksi. Hiljaisesta takarivin taavista tuli yhdessä yössä suuna päänä reuhtova besserwisser. Tai ei nyt ihan, mutta melkein.

Mielikuvani itsestäni poliittisena toimijana on vahvistunut. Kaltaiseni matalasti koulutettu, paikoin yksinkertainen, toisaalla monimutkaisesti ajatteleva nousee tai kaatuu sen myötä minkä verran asioiden eteen laittaa työtä. Taustatyö, tutkiminen, lukeminen, selvittely ja tyhmät kysymykset kunniaan! On jotenkin käsittämätöntä miten ihmiset saivat joskus ihmeitä aikaan politiikan saralla tehden sitä raskaan työn ohessa vapaa-ajallaan. Samaa tietysti tapahtuu vielä tänäkin päivänä, joskaan ei saman mittaluokan kysymyksissä. Siihen verrattuna kaltaiseni politiikkaa työksensä tekevä hömötiainen on kyllä kohtalaisen tehoton, vaikka tavallaan onkin ihan oikeasti töissä kellon ympäri. Kyllä Carlos Mencia taitaa olla oikeassa, me ihmiset taidetaan olla tyhmempiä kuin ennen. Dee dee dee.

mystinen 25 -epilogi

"25 years since I woke up trembling
25 years since that terrible dream
I could see that the world was crumbling
Nothing is ever as it seems"
-Blackmore's Night

Numerologia pitää pintansa. Sijoituin Varsinais-Suomen puoluekokousedustajaäänestyksessä manaamalleni sijalle 25. Juuri sitä sijaa lähdinkin hakemaan.

Nöyrä kiitos äänestäjille. Pallo on nyt minulla, tosin evästyksiä puoluekokousta ajatellen kaivataan aina.

Pienin askelin parempaan maailmaan.