tiistaina, toukokuuta 19, 2009

Vaalit on taas! Koska meillä on vaalit?

"What's the point in an education
When you have to pay for the privilege?
This side of the truth where no sun shines
They don't count the cripples and the blind

I was thinking everybody had a chance
Like a dream stretched way too far
All this time such a debt to the city
I don't know who's the real enemy

This is a socialist serenade
Yes I have money but I hate champagne
This is a socialist serenade
I can't see the past anywhere"

-Manic Street Preachers

Varoitus! Sisältää äänestyssalaisuuden rikkovaa tietoa.

Eurovaalien lähestyessä jokainen tiedostava kansalainen pohtii, kuka ehdokkaista olisi oman äänen arvoinen. Pois tiedostavuus minusta, mutta pohdintaan taivuttakoon.

Pääjohtajani toimii Ahmed Al Chibibin (#162) vaalipäällikkönä, joten on luonnollista, että Ahmed on varteenotettava ehdokas numero 1. Ahmedissa yhdistyvät monet sellaiset piirteet, joita ehdokkaassani haluan nähdä. Kyky ideoida ja ajatella itse, verkostoitua ja ajaa asioita yhteistyössä erilaisten ihmisten kanssa ovat mielestäni Ahmedin vahvuuksia.

Mieleni palaa nuorisoliiton liittokokoukseen viime vuonna, kun puskista ja tuntematta Ahmedia tulin salin puhujapöntössä pitämään kannatuspuheen hänen valitsemiseksi liittohallitukseen. Puheestani huolimatta Ahmed valittiin äänivyöryllä. Samassa liittokokouksessa juhlistettiin Ahmedia myös mestarillisena jäsenhankkijana. Hän voitti Demarinuorten jäsenhankintakilpailun ylivoimaisesti.

Entinen kollegani eduskunnasta Jenny Lindborg (#171) puolestaan olkoon varteenotettava ehdokas numero 2. Työkokemus europarlamentissa sekä tietynlainen asiantuntemus ja jämäkkä ote vakuuttavat. Myös Jennyn esiintyminen miellyttää oli kysymyksessä sitten vähäisestä kuulijakunnasta Someron ilmastoseminaarissa tai valtakunnallisen television vaalikeskustelu.

Ylen vaalien avauslähetyksen markkinameiningistä voi olla montaa mieltä, mutta Jennyn kohdalla se oli onnistunut esiintyminen. Itse asiassa kyseisessä ohjelmassa onnistuneiden ehdokkaiden joukko oli varsin vähäinen. Jopa kokeneet poliitikot takeltelivat luvattoman paljon. En tiedä oliko kysymys onnesta, mutta Jennyn valitseminen samaan pöytään mm. Jukka Relanderin ja Ari Vatasen kanssa oli jättipotti. Kyseinen 'keskusteluke' muodosti koko ohjelman miellyttävimmän kokonaisuuden. Jotenkin Jennystä huokuu se, että hän tietää mistä puhuu ja se puolestaan johtaa siihen, että Jennyä myös aidosti kuunnellaan.

Kolmas nuori demariehdokas Niko Korte (#170) mainittakoon varteenotettavana ehdokkaana numero 3. MTV3:n parjattu vaalikone löysi Nikon ja Ahmedin kahden kärjeksi kohdallani. Niko valittiin Ahmedin kanssa Varsinais-Suomen edustajaksi liittohallitukseen mainitussa Demarinuorten liittokokouksessa. Asiakysymyksissä olemme siis jo vaalikoneenkin mielestä samoilla linjoilla, joten painotan Nikon musiikkiharrastusta. Mies, joka soittaa rockabilly-musiikkia tämän päivän Suomessa, ei voi olla läpeensä paha. Niin Niko, Ahmed kuin Jennykin ovat suuria lupauksia, joista kuullaan vielä.

Pilvi Torsti (#181) nousee varteenotettavaksi ehdokkaaksi numero 4. Pilvin ansioluettelo on hämmentävän vahva. Lisäksi hänen esille tuomansa asiat ovat juuri sellaisia joita sosialidemokraateilta on muodon ja sisällönkin puolesta puuttunut jo pitkään. Äärimmäisen raikas tuulahdus.

Varteenotettava ehdokas numero 5 olkoon kansanedustaja Kimmo Kiljunen (#169), jonka kansainvälinen meriittilista on kattava, ja nimenomaan sen puolesta hän olisi mainio europarlamentaarikko. Ehdottomasti valmis päätöksentekijä ja poliitikko kansainvälisille areenoille, mitä ehkä neljä ensin mainittua ehdokasta eivät aivan täysin ole.

Äänestin muistini mukaan viime eurovaaleissa Nesrin Cania (#166), joka olkoon varteenotettava ehdokas numero 6. Nesrin on aikaansaapa ja kansainvälinen ihminen, jolla on nuoresta iästään huolimatta kokemusta poliittisesta päätöksenteosta jo runsaasti.

Ja onhan noita muitakin loistavia ehdokkaita Liisa Jaakonsaari (#168), Reijo Paananen (#174), Petra Paasilinna (#175), Ilkka Taipale (#179) jne. jne. Perhana, mainio listahan demareille lopulta kasaantui.

Oma pohdintani on tällä hetkellä siis melkoisen auki. Hyvistä ehdokkaista on suorastaan runsaudenpulaa. Äänestyskulttuurini on aina ollut ehdokas- ja puoluelähtöistä. Näiden lisäksi olen tavannut äänestää yleensä naista aina silloin kun se on mahdollista. Systeemi on yksinkertainen mutta toimiva. Olen saanut olla erittäin tyytyväinen sellaisiin naisiin, joita olen ollut jossain yhteydessä äänestämässä kuten Tarja Halonen, Jutta Urpilainen, Heli Paasio ja Katja Taimela. Olisikohan aika lisätä listaan Jenny Lindborgin nimi?


JK Sikäli kun muistini palvelee minua oikein, äänestin ensimmäistä kertaa äänioikeuden saatuani SIG -yhtyeestä tunnettua Matti Inkistä, joka pyrki tuolloin demarien listalta eduskuntaan. Toivon kovasti, että Matti - tuo Suomen Richey Edwards - löydetään pikapuoliin, ja kunnossa mikäli mahdollista.