torstaina, toukokuuta 06, 2010

Ympäristö- ja kansainväliset aloitteet - puoluekokousblogi 4

”Sanat katkeaa askareet päättyy,
kun salojen takana petojen mylvintä,
räikkien rääyntä käy.”

-CMX

Puoluekokouksen läheneminen alkaa hiljalleen näkyä myös mediassa. Mikael Jungnerin ilmoittautuminen puoluesihteerikilpaan sähköisti tilanteen. Paikoin ilmoitus on saanut haltioituneen vastaanoton, mutta olen saanut myös poikkeuksellisen jyrkän negatiivisia yhteydenottoja Jungnerin ehdokkuudesta. Jätän aikaa ja tilaa omalle kannalleni muodostua tässä viimeisten viikkojen kuluessa.

Varsinais-Suomen puoluekokousedustajien ryhmä kokoontui viime sunnuntaina käsittelemään ympäristö- ja kansanvälisiä aloitteita. En ehtinyt paikalle, mutta käsittelen myös nuo asiat nyt ja tässä.

Ensimmäinen keskeinen ja mielenkiintoinen asiakohta aloitekimpussa tällä kertaa on ydinvoima, jonka kanssa olemme painiskelleet myös eduskunnassa. Tuntuu siltä, että tästä asiasta kaikilla on mielipide. Olen ollut varsin ydinvoimavastainen, joskin talvinen käynti Olkiluodossa ja sen myötä omaksumani informaatio hieman lievensivät kantaani. Niiden myötä olen omaksunut saman kannan kuin kansanedustajani Katja Taimela, eli yhden lisäluvan tulisi riittää.

Ydinvoimassa askarruttaa oikeastaan kaksi asiaa. Ensinnäkin olen skeptinen tieteen kaikkivoipaisuuteen. Tätä kuvaa nettisivuilleni vuosia sitten poimimani lainaus suuresti arvostamaltani Matti Wuorelta:
"Ydinteknologia niin aseiden kuin ydinvoiman hyödyntämisessä on havainnollinen esimerkki siitä utooppisesta ajattelusta, jonka mukaan edistys johtaa vääjäämättä ihmiskuntaa kohti valoisampaa tulevaisuutta, jota on mahdollista rakentaa kehittämällä yhä täydellisempää ns. fail safe -teknologiaa, sellaista joka lopulta kykenee korjaamaan omat virheensä ja estämään inhimillisen erehdyksen aiheuttamat riskit. Utooppista tämä ajattelu on senkin vuoksi, että siihen sisältyy oletus, jonka mukaan ihminen voi kehittää itseään täydellisempää teknologiaa, tuottaa sellaista joka ylittää inhimillisen."

Toinen askarruttava peruspiirre ydinvoimassa on se, että se on suuren rahan käsissä. Ja kaiken kaikkiaan minut saa hyvin varautuneeksi kaikki se informaatio, jota suuri raha tuottaa, tehdäkseen lisää rahaa.

Kaiken kaikkiaan energia-asioista puoluehallituksenkin lausumat ovat varsin tolkullisia. Yhdyn Varsinais-Suomen delegaationkin kokouksessa esitettyyn ajatukseen siitä, että ydinvoimakannasta kannattaisi lausua myös visioasiakirjassa.

Joukkoliikenneasioista lausutut asiat eivät Someron vinkkelistä katsottuna tarjoa mitään. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin on unohtunut vuoden 2008 lopulla liikenne- ja viestintäministeriöstä lähtenyt avaus haja-asutusalueiden asukkaiden kyytitakuusta, jolla haluttiin turvata julkinen liikenne myös maaseudulla.

Takuulla tarkoitettiin, että syrjäkyliltäkin pääsisi vähintään kaksi kertaa viikossa asioimaan taajaman tai kuntakeskukseen julkisen liikenteen lipun hinnalla. Idea nojasi kutsuliikenteen ideaan, eli matkustajia noudettaisiin tarpeen mukaan. Palvelun kertamaksuksi hahmoteltiin 2-5 euroa. Tälle takuulle oli myös hintalappu, jonka 11 miljoonasta valtion osuudeksi kaavailtiin noin puolta. Tuolloisten kaavailujen mukaan takuu oli tarkoitus toteuttaa jo tämän vuoden (2010) alusta.

Asiaa tiedusteli eduskunnassa muutamakin kansanedustaja (ml. ed. Taimela) maaseutupoliittisesta selonteosta käydyssä keskustelussa, mutta vastaus jäi hämärän peittoon liikenneministerin poissaolosta johtuen.

Kansainvälisten aloitteiden puolella SONK:in aloite EU:n demokratisoimisesta on nyt ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan. Tämä on koko EU:n tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys. Nyt kun talous vedetään Kreikan surkean puhalluksen myötä tavallaan appoisen aukinaisena koko yhteenliittymän keskiöön, kasvaa kiusaus alkaa puhua euroskeptisesti.

Talouden puolella unioni on suuren rahan asialla. Tämä on tunnustettava ja sen sijaan että nostettaisiin kädet pystyyn ongelman äärellä tai romutettaisiin koko järjestelmä, sitä on pyrittävä muuttamaan. Itse uskon edelleen kaikesta huolimatta EU:iin nimenomaan niiden kauniiden ajatuksien takia, joiden pohjalle se aikoinaan on perustettu. On silti myönnettävä, että nykyisellään EU on kurjassa tilassa.

Tämän aloitenipun hännänhuippuna nostan esiin kansalaispalveluksen. Kannatan molemmille sukupuolille pakollista kansalaispalvelusta. Siitä tulee kuitenkin erottaa aseellinen maanpuolustus. Kansalaispalvelus voisi olla kahden viikon – kuukauden kansalaistaitoja, vaikuttamista ja esim. ensiaputaitoja käsittelevä kokonaisuus, jonka myötä ainut armeijassa säilyttämisen arvoinen asia säilytettäisiin, eli yhteiskuntaluokasta tai taustasta riippumatta kerättäisiin ikäluokkaa yhteen, jolloin tutustuisi erilaisiin ihmisiin ja ymmärtäisi hieman suomalaisen elämänmuodon monipuolisuudesta. Tästä kasvaa suvaitsevaisuus ja yhteisöllisyys.

Asevelvollisuuden puolella kannatan edelleen vaiheittaista siirtymistä kohti rauhan tilaa. Nykyisenlainen asevelvollisuusarmeija on aikansa elänyt ja äärettömän kallis ylläpitää. Natoon liittymistä en kannata. Euroopan unionin kehittämisestä on tehtävä maailman johtava rauhanprojekti.

torstaina, huhtikuuta 15, 2010

Laki- kunta- ja järjestöaloitteet - puoluekokousblogi 3

”A slave begins by demanding justice and ends by wanting to wear a crown”- Albert Camus

Alkuun kiitos äänestäjille. Tulos jäsenäänestyksessä oli minulle ja etenkin Somerolle loistava. Jonnan ja minun työ alkaa tästä, kun aloitenivaska ja ohjelmat käydään läpi Varsinais-Suomen delegaation ryhmäkokouksissa, Someron Ty:n kokouksissa ja tietysti omissa hiljaisissa lukuhetkissä.

Pyrin nostamaan mielenkiintoisimmat aloitteet ja ohjelmakohdat esiin sitä mukaa kuin delegaatio niitä käsittelee. Ensimmäiseen varsinaiseen kokoukseen järjestäytymiskokouksen jälkeen aiheiksi tulivat laki- ja kuntavaliokuntaan sekä järjestövaliokuntaan liittyvät aloitteet, joten niistä hieman seuraavassa.

***

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirjan ratifioiminen pistää heti silmään (aloite 221). Tähän olen törmännyt myös työssäni. Suomi on siis allekirjoittanut tämän lisäpöytäkirjan, joka koskettelee lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa. Allekirjoituksella Suomi on ilmaissut hyväksyvänsä pöytäkirjassa ilmaistut periaatteet.

Ratifiointi tarkoittaisi sopimuksen hyväksymistä laillisesti sitovaksi Suomessa. Kyse lienee lainsäädäntömme hitaasta muokkaamisesta oikeaan suuntaan, mutta sopimus on vuodelta 2000, joten luulisi että kymmenen vuotta on riittävän pitkä aika muokata lainsäädäntöä. Varsinkin kun kyse on tämänkaltaisista asioista. Ehdottomasti kannatettava aloite.

***

NUS on tehnyt aloitteen eduskunnan avustajajärjestelmän muuttamisesta (aloite 229). Asiasta on puhuttu työpaikallani paljon ja omassa työporukassa jatkuvasti luonnollisista syistä. Avustajajärjestelmään liittyy useita epäkohtia.

Aloitteen ensimmäinen huono puoli on se, että asiaa yritetään näin hoitaa kansanedustajien ohi. Aloitteen tekijöiden menettelystä voi päätellä, että he pitävät juuri kansanedustajia järjestelmän muuttamisen kannalta suurimpana kantona kaskessa. Tämä on kuitenkin väärä tapa toimia.

Alkuun kun ruotsin mallista puhuttiin, olin vahvasti sen kannalla. Tarkemmin asiaa pohdittuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että järjestelmää tulisi muuttaa nykypohjalta. Moniin aloitetekstissäkin mainittuun epäkohtaan on jo puututtu ja avustajajärjestelmän kehittämiseksi tehdään paljon töitä tällä hetkellä. Esimerkiksi mediaseurantaa on keskitetty, ja muitakin päällekkäisyyksiä on korjattu.

Aloitteessa on jätetty huomioimatta se, että jos kaikki avustajat (nyt noin 45 demariavustajaa) siirrettäisiin ryhmäkanslian alaisuuteen, heidän työnsä organisointiin ja työsuhteisiinsa liittyvien asioiden hoitoon tarvittaisiin lisäresursseja. Ryhmätoimiston henkilökunta on tällä hetkellä selkeästi alimitoitettu etenkin asiantuntijapalvelujen osalta, joten mielestäni sinne tarvitaan paukkuja lisää joka tapauksessa. Samalla puolueen ja ryhmäkanslian työnjakoa on kehitettävä (tosin sitä itse asiassa kehitettiin hiljattain huonompaan suuntaan puolueen organisaatiomuutoksen yhteydessä).

***

Aloitteessa 238 vaaditaan opiskelijoille oikeus hoitaa luottamustoimia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, enkä oikein ymmärrä puoluehallituksen löperöä kantaa asiaan. Toivottavasti puoluekokous ottaa asiaan jyrkemmän kannan aloitteen tekijöiden ajatuksen mukaisesti. Samoin puoluekokouksen päätös aloitteen 247 pohjalta, joka on kannanotto työttömän mahdollisuuksista hoitaa luottamustoimia, tulisi olla selkeästi aloitteen ehdotuksen mukainen.

***

Jari Virtasen eri tahoilla masinoimaa opintovapaalain muuttamista selvittelin mm. SAK:sta, ja yhtyisin asiassa heidän kantaansa siinä, ettei työnantajalla tarvitse olla oikeutta pitää toiseen ammattiin opiskelevaa henkilöä palkkalistoillaan. Tätähän aloitteella ajetaan takaa. Nykykäytäntö, että opintovapaata voi saada maksimissaan kaksi vuotta, on mielestäni riittävä.

En oikein ymmärrä, mitä mieltä on pitää ”vanha” työsuhde ”varalla”, jos haluaa kouluttautua uuteen ammattiin kolmekin vuotta kestävällä koulutuksella. Tai siis sinänsä hyvältähän se kuulostaa työntekijän kannalta, mutta miksi työnantajan tulisi tähän suostua? Esim. muutosturvan kohdalla asia on toinen, eli jos nykyinen työpaikka on lähdössä alta, silloin on hyvä, jos pääsee kouluttautumaan uuteen ammattiin, mutta silloin kysymys on aivan eri asiasta, kuin opintovapaan käyttämisestä.

***

Järjestöpuolella otetaan kantaa puoluekokouskauden muuttamiseksi takaisin kolmivuotiseksi. Tämän suhteen on järkevää, kuten puoluehallituskin toteaa, katsella rauhassa. Kieltämättä tämä puoluekokous tuli vähän äkkiä yllättäen ja tapahtuma vaatii aina paljon työtä ja panostuksia, mutta on se silti verraton kansanjuhla ja monella tapaa arvokas foorumi. Tällä hetkellä olen nykyisen kahden vuoden puoluekokouskauden kannalla.

***

Aloitteessa 340 Mikkelin demarit vaativat SDP:lle uutta vammaispoliittista ohjelmaa. Samansisältöisen aloitteen tekivät puoluehallitukselle noin vuosi sitten Salon ja Someron Työväenyhdistykset. Silloinen vastaus oli sama kuin nyt, eli todettiin että moinen ei ole tarpeen. Olen asiasta eri mieltä ja tahtoisin edelleen että ohjelma tehtäisiin.

***

Globaalisosialidemokraattien aloitte 345 puhuu emansipatorisesta tuotannosta. Mielestäni on erittäin ongelmallinen lähtökohta, jos tämäntyyppisiä asioita ei osata sanoa kansantajuisesti käyttämättä turhia sivistyssanoja. Aloite sinänsä on varsin kannatettava.

torstaina, maaliskuuta 11, 2010

Työstä ja taloudesta, puoluekokousblogi 2, muista #28!

"We, Jah people, can make it work;
Come together and make it work, yeah!
We can make it work;
We can make it work."

- Bob Marley

Yksi eduskuntatyöni keskeinen painopiste on ollut pääjohtaja Taimelan valiokuntatyön myötä työelämäasioissa. Olen osallistunut melko aktiivisesti sosialidemokraattisen valiokuntaryhmään työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kohdalla. Tällä vaalikaudella on ollut huolestuttavaa, kuinka vähän puolue on panostanut työelämäkysymyksiin. Varsinainen työryhmätyöskentely, joka olisi tuottanut aloitteellisia työkaluja eduskuntaryhmälle, on puuttunut kokonaan.

Eduskunnassa työntekijän puolustamisen osalta olemme hävinneet aloitevaltikan selkeästi vasemmistoliitolle. Tämä on sosialidemokraattisen puolueen suurin häpeätahra tämän oppositiokauden aikana. Työelämävaliokunnan jäsenet ovat eduskuntaryhmän tuella suorittaneet omaa osuuttaan, mutta uusien ja mullistavien avausten suhteen on ollut hiljaista. Työmääristäkin johtuen on jouduttu asemaan, jossa vain reagoidaan muiden esityksiin. Tämän suhteen ollaankin onnistuttu paremmin, mutta reaktiivinen lähtötilanne on väärä, kun SDP:n tulisi ottaa proaktiivisesti aloite omiin käsiinsä.

Puoluekokoukselle jätetyissä talous- ja työelämätavoitteissa korostuu huoli taloudellisesta tilanteesta ja etenkin suomalaisesta työstä. Paikoin tilanteeseen reagointi on aloitteissa varsin suoraviivaista ja korostetun jyrkkää, mutta varsinaisen talouspoliittisen linjan ja vaihtoehdon luominen lienee kestävämpi keino vaikuttaa asioihin kuin nopeat ja yliradikaalit vedot.

Tarvitaan puolueen talouspoliittinen linja joka katsoo tulevaisuuteen ja hahmottelee, millaisen yhteiskunnallinen kehityksen tulisi olla, jotta eläisimme tulevaisuudessa sosialidemokraattisessa ihannevaltiossa. Samalla tarvitaan konkreettisia lyhyen tähtäimen toimia.

Jussi Ahokas hahmottelee Kalevi Sorsa säätiön julkaisemassa Tehokkaiden markkinoiden harha -kirjassa talouden perustavanlaatuista muutosta. Nykytalous perustuu tuotannolle, eli tarjonnalle. Luodaan tarjontaa, jolle sitten kilpaillaan kysyntää. Tämän sijaan pitäisi harkita painopisteen siirtämistä kysyntään, eli lähdettäisiin miettimään mitä tarvitaan ja sitten tuotettaisiin sitä. Kuulostaisi järkevältä toiminnalta, vaikka herääkin kysymys miten samaan aikaan huolehdittaisiin talouskasvusta, joka nykyään perustuu kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen tehtyihin hankintoihin. Suurena linjana tämäkin näkökulma tulisi pohtia puolueen talouspolitiikkaa linjattaessa.

Lyhyen tähtäimen toimina tulisi, kuten puolueen tuore linjaus meneekin, vahvistaa veropohjaa ja korottaa rikkaiden verotusta. Pääomaveron korottaminen ei ole pelkästään oikeudenmukaisuuden tunteen asia, kuten kokoomuslaiset painottavat. Se on aidosti oikeudenmukaisuuden asia!

Samalla elvyttävää politiikkaa tulisi jatkaa. Veroelvytys on katsottu tappiin ja yli. Nyt on aika lähteä tukemaan mm. rakennustoimintaa investointiavustuksin ja lisättävä selkeästi menoelvytystä. Kaiken elvytyksen rakentavana ideana tulee olla työllistämisen tukeminen.

Aloitekimppua selatessa silmään pistää Keski-Espoon Sosialidemokraattien aloite, jossa korostetaan pienyrittäjien ryhmää potentiaalisena SDP:n äänestäjäkuntana. Vastauksessaan puoluehallitus linjaa puolueelle valmisteltavaksi yrittäjyysohjelman seuraavalla puoluekokouskaudella. Olisi jo aikakin. Pienyrittäjät OVAT SDP:n keskeistä äänestäjäkuntaa. Kokoomus on unohtanut heidät jo aikapäiviä sitten juostessaan ison rahan perässä. Pienyrittäjien asema on varsin lähellä, joskin ratkaisevan kaukana, perusduunarin tilannetta, joten tarkoin pohdittu poliittinen linja tekisi SDP:stä aidosti johtavan yrittäjäpuolueen. Tämä olisi aivan varmasti toteutettavissa ilman, että puolueen perusperiaatteista tarvitsisi joustaa.

keskiviikkona, maaliskuuta 10, 2010

EHDOLLA PUOLUEKOKOUKSEEN, VARSINAIS-SUOMI #28


"MAYBE THIS TIME WE'LL KISS AND WE'LL NOT SHAKE HANDS
INDIAN SUMMER, STILL AND UNBROKEN
AND LEAVE ALL THIS MATERIAL BENEATH
REMEMBER THE REASONS
THE REASONS THAT MADE US BE

I GUESS WE'LL HAVE TO TEST
WHAT'S DARKER THAN OURSELVES
WE SAID THE TRUTH WAS FIXED
IT'S LOST WITHOUT A TRACE"

-MANIC STREET PREACHERS

Täytyy alkajaisiksi todeta, että blogihiljaisuus on ollut tosiasia jo jonkin aikaa ja tunnustaa se, että syy hiljaisuuden päättymiseen on ehdokkuuteni puoluekokousedustajista käytävässä jäsenäänestyksessä Varsinais-Suomessa. Tarkoituksenani on nyt muutamalla blogikirjoituksella avata mielipiteitäni ja ajatteluani joistain teemoista sekä vähän työni ja luottamushenkilötoiminnan kehitystä ja arviota niistä. Otan mielelläni ideoita, kysymyksiä ja ehdotuksia käsiteltävistä teemoista vastaan. Josko aloittaisin kuitenkin henkilökysymyksistä.

Puoluekokouskauden lyhentäminen kahteen vuoteen ja oikeastaan lyhentämisen sattuminen juuri tähän puolueen uudistumisen saumaan tekee helpoksi todeta, että puoluejohdolle on hyvä antaa jatkokausi. Olin kaksi vuotta sitten äänestämässä puoluejohtoa nykyisekseen, enkä ole mieltäni muuttanut. Puolueen kehittämistoimenpiteet on saatu aluilleen, mutta henkilöiden vaihdokset tässä tilanteessa olisivat hankalia. Toki jos mielessäni olisi herännyt suurta tyytymättömyyttä siihen tapaan jolla puoluetta johdetaan tai pettymystä perustavaa laatua oleviin poliittisiin linjauksiin, voisin kuvitella että henkilövaihdokset olisivat mahdollisia nytkin, mutta onneksi kuvaamiani pettymyksiä ei ole tullut.

Viime puoluekokouksen valintojen jälkeen palaset loksahtivat lopullisesti kohdilleen vasta Eero Heinäluoman tultua valituksi eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Filatov hoiti toki ryhmän puheenjohtajuuden moitteetta, mutta tämä aika politiikassa vaati tietynlaista ryhmäjohtajan linjan muutosta. Samalla saimme puolueen näkymiselle leveyttä erittäin positiivisella tavalla. Porvarihallituksen ministerit ovat toinen toisensa jälkeen puikahdelleet pakoon Eeron sivalluksia ja lähteneet aika läpinäkyvästi keskustelun välttelylinjalle.

Puolueen puheenjohtaja Urpilaiseen olen täysin tyytyväinen. Hän tuli uuteen tilanteeseen pitkän hallituskauden jälkeen johtavan oppositiopuolueen johtajaksi ja toimintatapojen luominen lähti aika lailla tyhjistä. Oma linja ja oma tyyli ovat alkaneet muotoutua ja odottaisinkin, että pikkuhiljaa Eeron leveän selän takaa ponnistaa ajatuksiaan selvittänyt ja sanomaansa entisestään terävöittänyt Jutta Urpilainen.

Puolueen varapuheenjohtajisto on nuorekas ja valovoimainen. Sen jatkoa on helppo toivoa, joskin oma salainen toiveeni olisi nähdä eräs Katja Taimela puolueen varapuheenjohtajana. Mene ja tiedä.