torstaina, toukokuuta 06, 2010

Ympäristö- ja kansainväliset aloitteet - puoluekokousblogi 4

”Sanat katkeaa askareet päättyy,
kun salojen takana petojen mylvintä,
räikkien rääyntä käy.”

-CMX

Puoluekokouksen läheneminen alkaa hiljalleen näkyä myös mediassa. Mikael Jungnerin ilmoittautuminen puoluesihteerikilpaan sähköisti tilanteen. Paikoin ilmoitus on saanut haltioituneen vastaanoton, mutta olen saanut myös poikkeuksellisen jyrkän negatiivisia yhteydenottoja Jungnerin ehdokkuudesta. Jätän aikaa ja tilaa omalle kannalleni muodostua tässä viimeisten viikkojen kuluessa.

Varsinais-Suomen puoluekokousedustajien ryhmä kokoontui viime sunnuntaina käsittelemään ympäristö- ja kansanvälisiä aloitteita. En ehtinyt paikalle, mutta käsittelen myös nuo asiat nyt ja tässä.

Ensimmäinen keskeinen ja mielenkiintoinen asiakohta aloitekimpussa tällä kertaa on ydinvoima, jonka kanssa olemme painiskelleet myös eduskunnassa. Tuntuu siltä, että tästä asiasta kaikilla on mielipide. Olen ollut varsin ydinvoimavastainen, joskin talvinen käynti Olkiluodossa ja sen myötä omaksumani informaatio hieman lievensivät kantaani. Niiden myötä olen omaksunut saman kannan kuin kansanedustajani Katja Taimela, eli yhden lisäluvan tulisi riittää.

Ydinvoimassa askarruttaa oikeastaan kaksi asiaa. Ensinnäkin olen skeptinen tieteen kaikkivoipaisuuteen. Tätä kuvaa nettisivuilleni vuosia sitten poimimani lainaus suuresti arvostamaltani Matti Wuorelta:
"Ydinteknologia niin aseiden kuin ydinvoiman hyödyntämisessä on havainnollinen esimerkki siitä utooppisesta ajattelusta, jonka mukaan edistys johtaa vääjäämättä ihmiskuntaa kohti valoisampaa tulevaisuutta, jota on mahdollista rakentaa kehittämällä yhä täydellisempää ns. fail safe -teknologiaa, sellaista joka lopulta kykenee korjaamaan omat virheensä ja estämään inhimillisen erehdyksen aiheuttamat riskit. Utooppista tämä ajattelu on senkin vuoksi, että siihen sisältyy oletus, jonka mukaan ihminen voi kehittää itseään täydellisempää teknologiaa, tuottaa sellaista joka ylittää inhimillisen."

Toinen askarruttava peruspiirre ydinvoimassa on se, että se on suuren rahan käsissä. Ja kaiken kaikkiaan minut saa hyvin varautuneeksi kaikki se informaatio, jota suuri raha tuottaa, tehdäkseen lisää rahaa.

Kaiken kaikkiaan energia-asioista puoluehallituksenkin lausumat ovat varsin tolkullisia. Yhdyn Varsinais-Suomen delegaationkin kokouksessa esitettyyn ajatukseen siitä, että ydinvoimakannasta kannattaisi lausua myös visioasiakirjassa.

Joukkoliikenneasioista lausutut asiat eivät Someron vinkkelistä katsottuna tarjoa mitään. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin on unohtunut vuoden 2008 lopulla liikenne- ja viestintäministeriöstä lähtenyt avaus haja-asutusalueiden asukkaiden kyytitakuusta, jolla haluttiin turvata julkinen liikenne myös maaseudulla.

Takuulla tarkoitettiin, että syrjäkyliltäkin pääsisi vähintään kaksi kertaa viikossa asioimaan taajaman tai kuntakeskukseen julkisen liikenteen lipun hinnalla. Idea nojasi kutsuliikenteen ideaan, eli matkustajia noudettaisiin tarpeen mukaan. Palvelun kertamaksuksi hahmoteltiin 2-5 euroa. Tälle takuulle oli myös hintalappu, jonka 11 miljoonasta valtion osuudeksi kaavailtiin noin puolta. Tuolloisten kaavailujen mukaan takuu oli tarkoitus toteuttaa jo tämän vuoden (2010) alusta.

Asiaa tiedusteli eduskunnassa muutamakin kansanedustaja (ml. ed. Taimela) maaseutupoliittisesta selonteosta käydyssä keskustelussa, mutta vastaus jäi hämärän peittoon liikenneministerin poissaolosta johtuen.

Kansainvälisten aloitteiden puolella SONK:in aloite EU:n demokratisoimisesta on nyt ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan. Tämä on koko EU:n tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys. Nyt kun talous vedetään Kreikan surkean puhalluksen myötä tavallaan appoisen aukinaisena koko yhteenliittymän keskiöön, kasvaa kiusaus alkaa puhua euroskeptisesti.

Talouden puolella unioni on suuren rahan asialla. Tämä on tunnustettava ja sen sijaan että nostettaisiin kädet pystyyn ongelman äärellä tai romutettaisiin koko järjestelmä, sitä on pyrittävä muuttamaan. Itse uskon edelleen kaikesta huolimatta EU:iin nimenomaan niiden kauniiden ajatuksien takia, joiden pohjalle se aikoinaan on perustettu. On silti myönnettävä, että nykyisellään EU on kurjassa tilassa.

Tämän aloitenipun hännänhuippuna nostan esiin kansalaispalveluksen. Kannatan molemmille sukupuolille pakollista kansalaispalvelusta. Siitä tulee kuitenkin erottaa aseellinen maanpuolustus. Kansalaispalvelus voisi olla kahden viikon – kuukauden kansalaistaitoja, vaikuttamista ja esim. ensiaputaitoja käsittelevä kokonaisuus, jonka myötä ainut armeijassa säilyttämisen arvoinen asia säilytettäisiin, eli yhteiskuntaluokasta tai taustasta riippumatta kerättäisiin ikäluokkaa yhteen, jolloin tutustuisi erilaisiin ihmisiin ja ymmärtäisi hieman suomalaisen elämänmuodon monipuolisuudesta. Tästä kasvaa suvaitsevaisuus ja yhteisöllisyys.

Asevelvollisuuden puolella kannatan edelleen vaiheittaista siirtymistä kohti rauhan tilaa. Nykyisenlainen asevelvollisuusarmeija on aikansa elänyt ja äärettömän kallis ylläpitää. Natoon liittymistä en kannata. Euroopan unionin kehittämisestä on tehtävä maailman johtava rauhanprojekti.