Joulukuun valtuusto on kauden tärkein kokous, koska silloin
lukkoon lyödään tulevan vuoden budjetti. Tällä kertaa oli mielenkiintoista havainnoida
uuden valtuuston dynamiikkaa ja päätöksenteon pohjavireitä. Budjetti on pääosin
tyydyttävä, osin jopa erittäin hyvä, mutta muutama päätös jäi harmittamaankin.
Ennen budjetin käsittelyä päätettiin
kouluverkkosuunnitelmasta. Vähin puhein ja lähinnä muodollisen äänestyksen
myötä laitettiin somerolainen kouluverkko valtaosiltaan uusiksi. Tätä taustaa
vasten oli ehkä erikoista, että kokouksen suurimmaksi kiistakapulaksi nousi
Rauhankallion vanhusten palvelutalo.
Rauhankallion säilyttämisen perusteleminen sillä, että
kyliltä ei saa viedä palveluja, on outoa, kun samalla lakkautetaan kyläkouluja.
Koulu on kylän sydän. Se tarjoaa alueen asukkaille yhteisen tilan, joka on
yleensä muussakin kuin pelkässä koulukäytössä. Kyläkoulun olemassaolo saattaa
houkutella alueelle muuttavia lapsiperheitä. Vanhusten paleluyksikkö on eri
juttu. Se palvelee lähtökohtaisesti kaikkia somerolaisia, eikä kyläyhteisölle
ole siitä ihmeellisempiä hyötyjä.
Päätös Rauhankalliosta siirtyy nyt vuodella eteenpäin. Olin
itse kaupunginhallituksessa vahvasti sitä mieltä, että Rauhankallio tulisi
lakkauttaa Lamminiemen yksikön valmistuttua. Mielipiteeni ei täysin muuttunut
valtuustossakaan, vaikka lopulta päädyin äänestämään Rauhankallion
säilyttämisen puolesta.
Perustelen takinkäännöstäni sillä, että keskustelu
valtuustossa osoitti liikaa puutteita tiedoissa, joiden pohjalta päätöstä
oltiin tekemässä. Myös yksikön omistautuneimmat puolustajat myönsivät
lakkautuspäätöksen olevan edessä muutamien vuosien kuluttua. Minäkin olen edelleen
sitä mieltä, että Rauhankallio tulee lakkauttaa lähivuosien aikana.
Tämänkaltaiset päätökset tulisi voida tehdä vankan enemmistön turvin, mieluiten
yksimielisesti, eikä ainakaan pienellä erolla äänestyksessä. Tämä saatesanoiksi
ensi vuoden valmisteluun.
Oma mielenkiintoinen nyanssinsa Rauhankallio-kysymyksen
käsittelyssä oli se, että niin keskusta, kokoomus kuin perussuomalaisetkin
olivat tehneet asiasta ryhmäpäätöksen. Meillä sosialidemokraateissa ei moinen
tullut mieleenkään ja jotenkin vierastan ryhmäpäätöksiä tämäntyyppisissä
kysymyksissä. Keskustan ryhmälle tunnuksenomaista oli myös monien neuvottelutaukojen
pitäminen. Rivit haluttiin pitää suorina, eikä lipeämistä ryhmäkurista
sallittu. Vaikuttaa siltä, että keskustaryhmän uudistunut johto haluaa ottaa
porukkansa tiukkaan kuriin. Toivottavasti tämä ei merkitse paluuta vanhoihin synkkiin
aikoihin. Niistä ollaan kuitenkin tultu pitkiä askelia eteenpäin kohti aidosti
keskustelevaa päätöksentekoa.
Eniten valtuuston kokouksesta harmittamaan jäi se, että esityksemme
sosiaalityön ennaltaehkäisyyn panostamisesta tyrmättiin. Esitimme vaivaista 80 000
euroa ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön. Esityksemmekin jälkeen olisi vuodelle
2014 budjetoitu sosiaalityöhön edelleen vähemmän kuin vuodelle 2013. Esimerkiksi lastensuojelumme
tilanne ei kuitenkaan näytä yhtään valoisammalta. Eli lisäbudjetti on jälleen
kerran tilattu jo etukäteen. Rahakysymyskään tämä lisäys ei sinänsä olisi ollut, koska
ennaltaehkäisevä työ olisi säästänyt itsensä takaisin kovan tason
sosiaalityössä, huostaanotoissa ja muissa.
Jotenkin rujo kuva valtuuston arvopohjasta tulee, kun
huomioi, että tätä rahaa sosiaalityöhön ei myönnetty, mutta 60 000 euroa
kiinteistöjen kunnossapitoon irtosi ilman mutinoita. Eli kiinteistöjen
kunnossapitoon satsataan kyllä, mutta ihmisten ei niinkään.
Sosialidemokraattien ryhmäpuheessa esitettiin vakavia
kysymyksiä valtuuston ja hallituksen puheenjohtajille. Heidän omavaltainen
toimintansa tarkoittaa sääntöjen, ohjeiden, lakien ja kaiken yhdessä sovitun
heittämistä romukoppaan. Eikä tätä toimintaa edes vaivauduta selittämään tai
puolustamaan. Asiasta ei haluta keskustella, se halutaan vaieta kuoliaaksi.
Jälleen yksi ikävä signaali siitä, että vanhoihin huonompiin aikoihin ollaan
palaamassa. Kysymyksemme olivat vakavia ja ne ansaitsevat perusteltuja vastauksia.
Kouluverkon karsimisen vastapainoksi valtuusto päätti
rakentaa molemmille säilytettäville kyläkouluille monitoimikentät. Päätöksillä
annettiin vahva signaali siitä, että niin Pitkäjärven kuin Oinasjärvenkin koulujen
halutaan säilyvän. Muuten niihin ei investoitaisi täysin uusia kenttiä.
Toivoisin, että näiden alueiden ihmiset nyt aktivoituisivat tekemään töitä
kyliensä ja koulujensa elinvoimaisuuden eteen. Kyläkoulujen kohdalla on ollut
huomioitava kerta kerran jälkeen se, että barrikadeille noustaan vasta sitten,
kun koulun lakkauttamispäätös on tehty. Aika toimia Oinasjärven ja Pitkäjärven
koulujen puolesta on nyt. Aloitteen on oltava kyläläisillä. Kaupunki tukee tätä
työtä osaltaan.
Perussuomalaisten ryhmästä ihmeteltiin, että miten ihmeessä
näitä kenttiä nyt annetaan toisille kouluille kun samaan aikaan toisia kouluja
lakkautetaan. Tämä kylänihilismi on kyllä aivan käsittämätöntä. Kyliä ei tule ajaa toisiaan
vastaan.
Perussuomalaisten riveistä tuli muutenkin jälleen outoja avauksia.
Sieltä ehdotettiin niin tiemäärärahojen leikkaamista kuin
luottamushenkilöpalkkioiden poistamistakin. Kuvaavaa oli, että edes omasta
ryhmästä ei kannatusta tullut näille kummallisille hajatelmille.
