Luettua joulukuu 2014

Antti Holma: Järjestäjä

Lasse Rantanen: Mistä on hyvät lehdet tehty? - visuaalisen journalismin keittokirja

Marja Pirilä: Carried by light

M.A. Numminen: Baarien mies

Matti Klinge: Pinaatti ja Saint-Simon - päiväkirjastani 2013-2014

Neil Daniels: ZZ top -käsikirja

Thomas ja Aulikki Ristoja: Shakki - johdatus pelitaitoon

Mats Andersson ja Heikki Willamo: Kohtaamisia

Martti Jämsä: Snap shot

Kaari Utrio: Familia - eurooppalaisen perheen historia 1 - perhe kansojen meressä

Kähkönen, Linnainen, Mäkeläinen, Savikko & Teiss: Baarimies Tallinnassa

Luettua marraskuu 2014

Michel Houellebecq: Maasto ja kartta

Antti Heikkinen: Risainen elämä - Juice Leskinen 1950-2006

Taavi Soininvaara: Teräsarkku

Mikael Jungner: Sattuma, tahto ja kohtalo

Tuomo Kesäläinen: Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin

Hannamari Shakya (toim.): Side/bond

Paul-Erik Haataja: Häkkilinnut

James Leasor: Passi pelkoon

Liza Marklund: Punainen susi

Olli Rinne: Järkkärikuvaajan käsikirja

Markku Toivonen: Kunnanhymyilijä ja muita unelmavirkoja

Luettua lokakuu 2014

Kauko Röyhkä & Juha Metso: Ville Haapasalo - et muuten tätäkään usko, Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä


Timo Soini: Peruspomo


Aniko Lehtinen: Yks olut


Alain De Botton: The art of travel


James Thompson (toim.): Helsinki noir


Leena Lehtolainen: Luminainen


Garri Kasparov: Kuinka elämä jäljittelee shakkia


Helena Anhava: Runot 1971 - 1990


Aisling Irwin & Colum Wilson: Cape Verde islands


J.K. Johansson: Laura


Jack Higgins: Soolo


Richard S Prather: Murha käteisellä

Luettua syyskuu 2014

Ari Väntänen: Apulanta - kaikki yhdestä pahasta


Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth


Paul Rees: Robert Plant - elämä


Laura Gustafsson: Anomalia


Luca Caioli: Lionel Messi - poika, josta tuli jalkapallolegenda


Leena Lehtolainen: Rivo satakieli


Leena Lehtolainen: Ensimmäinen murhani


Saku Tuominen: Hyvä elämä - lyhyt oppimäärä


Helena Anhava: Käyn siellä vain unessa - runot 1991-2010

"Perussuomettunut leikkii rosvoa ja poliisia. Siinä syyllinen on Suomi ja suomalaiset, jotka pitäisi saada rysän päältä kiinni. Lähimpänä tavoitteena on näyttää millaisia roistoja me olimme."

Valtuustoaloite taidehankinnoista uuteen Kiiruun kouluun

Someron kaupunginvaltuustolle


Prosenttiperiaatteella tarkoitetaan sitä, että yksi prosentti rakentamishankkeen kustannuksista käytetään taiteen hankkimiseen. Ajatuksena on, että taidehankinnat otettaisiin rakennusten ja niiden ympäristön suunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa.


Kun rakennusten ja tilojen erityispiirteet korostuvat, koetaan niissä eläminen, oleminen ja toimiminen mieluisaksi. Taide luo identiteettiä ja taidehankinnat kertovat myös tilaajan kulttuurimyönteisestä asenteesta.
Taidehankintoihin on saatavissa tukea mm. Taiteen edistämiskeskukselta.


Esitämme, että Someron kaupunki noudattaa Kiiruun koulun rakentamishankkeessa prosenttiperiaatetta. Lisäksi esitämme, että taidehankinnoissa painotetaan paikallisia ja alueen taiteilijoita.


Somerolla 29.9.2014


Sosialidemokraattiset valtuutetut Antti Kotti ja Sirkka-Liisa Leppälä

Luettua elokuu 2014

Pekka Laiho: Poika ja kapakkasaatana


Jarmo Nieminen: Aarresaaret - Helsingin saariston uskomaton luonto


Pirjo Hämäläinen: Taiteen helmet


Mauno Koivisto: Linjaviitat - ulkopoliittisia kannanottoja


Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri


Leena Lehtolainen: Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia


Jarkko Sipilä: Kylmä jälki


Siuvatti & Penttimäki Metsäkirja - syötävää ja askarreltavaa

Kirjoitus Salon Seudun Sanomissa 3.9.2014: Miksi Someron Keskusta käänsi selkänsä nuorille?

Someron kaupunginhallitus käsitteli kokouksessaan 1.9.2014 valtuustoaloitetta, jossa esitettiin, että Someron kaupungin lautakuntiin myönnettäisiin läsnäolo- ja puheoikeus nuorisovaltuuston keskuudestaan valitsemalle edustajalle. Äänestyksen jälkeen hallitus päätyi Keskustan ja Kokoomuksen äänin antamaan toimiohjeen lautakunnille kutsua kokouksiinsa nuorisovaltuuston edustajan ainoastaan nuoria koskevien asioiden käsittelyn osalta.

Käytännössä hallituksen päätös tarkoittaa sitä, että aina ennen jokaista lautakunnan kokousta johtavan viranhaltijan on pohdittava mitkä asialistan pykälät koskevat nuoria. Pahoin pelkään, että tämä pohdinta helposti unohtuu ja samalla nuorisovaltuuston edustaja jää kutsumatta.

Nuorisovaltuuston edustajan kutsuminen jokaiseen kokoukseen automaattisesti antaisi hänelle mahdollisuudet paitsi vaikuttaa yksittäisiin asioihin, myös oppia käytännönläheisellä tavalla miten päätöksentekojärjestelmä kunnassa toimii. Näin pääsisi sisälle paitsi kokoustekniikkaan ja päätöksentekoon myös asiakokonaisuuksiin niin, että pystyisi aidosti vaikuttamaan asioihin.

Nuorisovaltuuston mahdollisuuksia vaikuttaa ei ole tällä tavalla lähdetty rajoittamaan muissa kunnissa. Päinvastoin nuorisovaltuutetut on monessa kunnassa otettu tervetulleina mukaan lautakuntiin. Kokemukset ovat voittopuolisesti olleet pelkästään positiivisia. Uudessa kuntalaissa nuorisovaltuustoa ollaan nostamassa lakisääteiseksi ja pakolliseksi vaikutuskanavaksi kaikkiin kuntiin.

Varsinais-Suomen Keskusta linjasi Loimaalla piirikokouksessaan 16.11.2012 seuraavasti: ”Varsinais-Suomen Keskustan piirikokous esittää, että jokaiseen kuntaan perustettaisiin nuorisovaltuusto, jonka jäsenillä olisi puhe- ja läsnäolo-oikeus kaikissa kunnan lautakunnissa”. Jo tuolloin Someron kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jani Kurvisen johtama piiri totesi myös, että ”Nuorisovaltuuston perustaminen on ele, jolla osoitetaan nuorten mielipiteillä olevan painoarvoa kunnassa ja nuorten olevan tervetulleita kunnan päätöksentekoon”.

Nyt on paikallaan kysyä valtuuston puheenjohtaja Jani Kurviselta, tuleeko hän toimimaan johtamansa Keskustapiirin vai Someron Keskustan kaupunginhallitusryhmän kannan mukaisesti, kun asiasta tullaan seuraavassa kaupunginvaltuuston kokouksessa äänestämään. Voi myös kysyä, millaisen eleen nuorten mielipiteen arvostuksesta Somerolla antaa se, että oikeus, joka muualla nuorille myönnetään mielihyvin, halutaan meillä rajata?

Keskustalla on tässä asiassa vielä tilaisuutensa asettaa puheensa ja tekonsa samaan linjaan, vaikka se tässä tilanteessa tarkoittaisikin sitä, että he joutuisivat tukemaan sosialidemokraattien aloitetta.  

Antti Kotti

kaupunginvaltuutettu (sd.)

 

Luettua heinäkuu 2014

Tuomas Milonoff & Riku Rantala: Mad manners - seikkailijan etiketti, opas maailman tapoihin

Markku Vierula: Suuri integraatiokirja - markkinointi, myynti ja viestintä

Maria Guzenina: Unelmatehdas

Seppo Hyrkäs & Tommy Tabermann: Bryssä tulee! - tosimies ja euroeunukit

Kalle Isokallio: Uutta matoa koukkuun

Leena Lehtolainen: Luonas en ollutkaan

Leena Lehtolainen: Ennen lähtöä

Leena Lehtolainen: Veren vimma

Leena Lehtolainen: Väärän jäljillä

Leena Lehtolainen: Tuulen puolella

Luettua kesäkuu 2014

Juhana Torkki: Tarinan valta - kertomus luolamiehen paluusta

Luettua toukokuu 2014

Viljami Puustinen: Kingston Wall - Petri Wallin saaga


Dave Thompson: Smoke on the water - Deep Purplen tarina


Simo Ralli: Raapaisuja


Alijärvi, Blodt, Kainulainen, Söder (toim.): Vasemmiston tulevaisuus


Marko Hamilo (toim.): Älkää säätäkö päätänne, häiriö on todellisuudessa - suomalaisen psykokulttuurin kritiikki


Kari Häkämies: Poliittinen ruumis


Antti Alaja & Esa Suominen: Taloutta työväelle - markkinaliberalismin myyttejä murtamassa

Luettua huhtikuu 2014

Heikki Saari: Jacke - Jacob Södermanin elämä
Ari Wahlsten: Jobikirja
Tore S Börjesson: Minä, Dregen
Jarkko Sipilä: Muru
Kauko Röyhkä: Poika Mancini
Antti Alanen, Olaf Möller (toim.): Citizen Peter

Mielipidekirjoitus Somero (8.4.), SSS ja FL 9.4.): Someron kannattaa pitää ovi auki myös Forssan suuntaan

Tehty sote-ratkaisu on otettu valtakunnassa vastaan erittäin positiivisesti. Näin on tapahtunut myös hieman yllättävästi Somerolla. Sote-päätöksen myötä Somero on suuntautumassa vahvasti kohti Saloa ja Turun sote-aluetta. Samalla Forssan suunta on jäämässä kokonaan ulos Someron vaihtoehtojen valikoimasta. 


Tätä reaktiota ei voi kuin ihmetellä. Turun sote-alueessa päätösvalta karkaisi mahdollisimman kauas somerolaisten päättäjien ulottumattomiin. Velkaisen sairaanhoitopiirin raunioille rakennettava sote-alue veisi Someron perusturvapalvelut velkaisen Turun päättäjien armoille. Ei ole hankala arvioida, mistä Turun suurella sote-alueella aloitettaisiin palvelujen karsiminen.  


On tietysti perusteltua kysyä, kannattaako Someron olla mukana missään kuntarakenneselvityksessä, kun pienintäkään aikomusta kuntaliitoksiin ei ole. Näkisin että tässä tilanteessa selvityksen tekeminen on pienemmän pahan tie. Someron ei kannata nostaa itseään valtiovallan erityisseurantaan tilanteessa, jossa kuntarakenteeseen liittyvät päätökset kuplivat pinnan alla, eikä siitä mitä seuraavaksi on tulossa, ole mitään tietoa.  


Someron osallistuminen Forssan seudun kuntarakenneselvitykseen ei toisi millään muotoa haittaa tehtävälle selvitykselle, vaikka näin on väitetty. Ei, vaikka onkin päivänselvää, ettei Somero ole valmis tekemään kuntaliitosta. On huomattava, etteivät myöskään muut selvitykseen osallistuvat kunnat ehkä Forssaa lukuun ottamatta ole aktiivisesti hakemassa kuntaliitosta.


Jos Somero lähtisi tekemään kuntarakenneselvitystä Salon kanssa, se jumittaisi kaupungin jo nyt ylikuormitetun hallinnon totaalisesti ainakin puoleksi vuodeksi. Kustannuksia olisi maksamassa kaksi kuntaa, jolloin Someron maksuosuus olisi joka tapauksessa suurempi kuin Forssan vaihtoehdossa, jossa maksajana on useampi kunta.
 
Kuntarakenneselvitys on erittäin raskas prosessi. Forssan seudun kuntien kanssa tehtynä se kuormittaisi Someron hallintoa kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin jos selvitys tehtäisiin Salon kanssa. Salo on antanut ymmärtää, että he ovat valmiit selvitykseen, mutta vetovastuu siitä tulisi olla Somerolla. Salolaisten kuntapäättäjien riveistä on myös peräänkuulutettu sitä, että Somero saisi yksin vastata selvityksen kustannuksista. Salon asenne on siis käynyt harvinaisen selväksi. Somero kelpaa sinne lähinnä laskujen maksajaksi ja aluesairaalan väestöpohjan pönkittäjäksi.  
 
Ollessaan mukana Forssan kuntarakenneselvityksessä Somero vahvistaisi asemaansa Forssan seudun kuntien joukossa. Tämä yhteistyö on osoittanut toimivuutensa Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymässä, joka on maan miltei kaikilla mittareilla paras sosiaali- ja terveysalan yhteistoiminta-alue. Sen pohjilta alueen kunnat tulevat hyvin todennäköisesti edelleen tuottamaan palvelunsa, oli palvelun järjestäjätaho mikä tahansa. Tämän yhteistyön kehittämisessä Someron kannattaisi olla mukana. 
 
Olisi myös toivottavaa, että Forssan kunnat tulisivat pohtimaan aikanaan päätöksentekovaiheessa, että olisiko sittenkin järkevää, että Forssan seutu suuntautuisi Varsinais-Suomeen. Myös Turun sote-alueelle Forssan seutu olisi hyvä lisä. Tätä kautta voisi aueta tilanne, jossa Somero saisi edelleen erikoissairaanhoidon palvelut Tyksistä ja omista lähipalveluista voitaisiin päättää hyvinkin vapaasti osana Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymää.

Luettua maaliskuu 2014

Jörn Donner: Mammutti


Suhola, Turunen, Varis: Journalistisen kirjoittamisen perusteet


Lasse Lehtinen, Sanna Ukkola: Vastarannan kiiski - Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä


Kauko Röyhkä, Juha Metso: Ville Haapasalo "et kuitenkaan usko" - Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä


Jarkko Sipilä: Kosketuslaukaus


Jarkko Sipilä: Karu keikka


Neil Young: Muistelmat


Pentti Haanpää: Taivalvaaran näyttelijä


Matti Rönkä: Tuliaiset Moskovasta

Luettua helmikuu 2014

Tuukka Hämäläinen: Kirosäkeet - 20 uuden suomirockin sanoittajaa
Jarkko Sipilä: Prikaatin kosto
Jarkko Sipilä: Likainen kaupunki
Sami Lopakka: Marras
Matti Ahde ja Timo Hakkarainen: Matti Ahde - sähkömies

Antti ehdolla - äänestä #33: Puoluekokouksessa määritellään SDP tähän päivään

Aloite yhteiskunnallisessa keskustelussa pitää ottaa takaisin SDP:lle ja puolueen viestinnän on oltava ymmärrettävää ja johdonmukaista. Ei enää yhtään torjuntavoittoa!

Puolueeseen kuuluminen on arvo- ja identiteettikysymys. Muistan lapsuuteni ja nuoruuteni aikana seuranneeni SDP:n menestystä vaaleista toiseen. Se vaikutti itsestäänselvyydeltä ja miksipä ei, puolueen arvopohjanhan jakaa koko kansa. Puolueen viimeinen loistelias aika alkoi Tarja Halosen ensimmäisen presidentinvaalikampanjan myötä. Silloin puolue uudistui ja henki oli korkealla. Se näkyi vaalituloksissa.

Liityin puolueen jäseneksi vuonna 2003. Siitä asti SDP on elänyt kitkerien torjuntavoittojen ja selkeiden vaalitappioiden aikakautta. Puolueväen ryhti on lysähtänyt, kannatus sakannut, linja kadonnut ja puolueen identiteetti hämärtynyt. Olemme menettäneet aloitteellisuuden yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Itseluottamus lähtee vahvasta identiteetistä, eli siitä että tietää kuka on, mitä tekee ja miksi niin tekee. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on sosialidemokraattisella politiikalla saatu tiettyyn mittaan asti valmiiksi. SDP on sen myötä juuttunut puolustamaan saavutettuja etuja, joita oikeistovoimat milloin kansainvälisen kilpailukyvyn ja milloin rahoituskriisien varjolla murentavat.

Mainitut haasteet ovat olemassa. Mutta kun mantran lailla toistetaan, että ainoat ratkaisut niihin ovat hyvinvointiyhteiskunnan purkaminen tai työntekijän aseman heikentäminen, on siirrytty jo ideologisen politiikan puolelle. Samaan aikaan työväenliikkeen taholta ei ole tarjottu muuta kuin vanhaan takertumista ja uusien avausten alas ampumista.

Lähestyvä puoluekokous antaa mahdollisuuden puolueen linjan tarkasteluun, arvokeskusteluun ja yhteisen suunnan määrittelyyn. Näistä kirkastuu puolueen identiteetti. Kun puolueväki määrittelee, hyväksyy ja omaksuu puolueidentiteetin, myös itseluottamus ja sen myötä aktiivinen toimeliaisuus poliittisessa toiminnassa palautuu. SDP:n ei tule lähteä tavoittelemaan populistisia pikavoittoja, vaan nyt on alettava tekemään määrätietoista ja johdonmukaista jalkatyötä kohti tulevia eduskuntavaaleja. 

Itselleni keskeisin innostus lähteä puoluekokousedustajaehdokkaaksi on Someron Työväenyhdistyksen tekemän puoluekokousaloitteen eteenpäinvieminen. Aloitteeseen kiteytyy puolueen tilan iso kuva ja se pyrkii antamaan kannatuksen parantamiseen yhden konkreettisen työkalun.

Aloitteessamme esitämme, että ”puoluekokous päättää perustaa SDP:lle vuosittaisen Työelämän sosiaalinen teko - palkinnon, joka luovutetaan työntekijän hyvinvointia vapaaehtoisesti kehittäneelle työnantajalle. Puoluekokous edellyttää myös, että SDP satsaa myös muuten viestinnässään positiivisuuteen, panostaa viestinnän osaamiseen sekä kehittää puolueviestintää määrätietoisesti vastaamaan sosiaalisen median aikakauden tarpeita”.

Edellytämme siis sitä, että positiivisten esimerkkien kautta puolue profiloituu julkisuudessa tärkeiden asioiden puolesta. SDP:ltä halutaan avauksia, jotka kehittävät vaikkapa työelämää parempaan suuntaan ja näkymistä julkisuudessa ristiriitoja ratkovana – ei niitä luovana – poliittisena toimijana.

Olen opiskellut työni ohessa viime ajat tiedottajan ammattitutkintoa. Puolueen viestinnän peilaaminen koulutuksessa konkretisoituvaan kuvaan nykyaikaisesta viestinnästä on avannut minulle silmiinpistävästi, miten vanhakantaista ja osaamatonta puolueen viestintä on. Ja kannatuksen kannalta viestintä on huikean tärkeää. Tämä asia on hoidettava kuntoon.

Kysymys puolueen puheenjohtajasta nousee puoluekokouksen tärkeimmäksi yksittäiseksi asiaksi. Se että ehdokkaita on useampia kuin yksi, on erittäin tervetullutta. Olen päättänyt pitää oman kantani asiaan avoimena mahdollisimman pitkään. On selvää, että puheenjohtajaa vaihtamalla kannatusongelma ei ratkea. Kysymys on se, onko kannatusongelma ratkaistavissa ilman että vaihdamme puheenjohtajaa.

Jutan haaste on ollut kohtuuton. Pääsääntöisesti hän on selvinnyt hyvin ja kasvanut puheenjohtajana huikealla tavalla. Istuvana puheenjohtajana hän ansaitsee puolueväen täyden tuen ainakin puoluekokoukseen saakka.

Olen 34-vuotias somerolainen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja. Istun myös Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän hallituksessa. Toimin sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä poliittisena avustajana. Työni käsittää hallintovaliokunnan seuraajana toimimisen, sekä kansanedustajien Katja Taimela ja Rakel Hiltunen avustamisen. Olen SDP:n maa- ja metsätaloustyöryhmän jäsen ja kuulun myös puolueen kuntatyöryhmään.

Luettua tammikuu 2014

Katri Tanni & Kati Keronen: Johdata asiakkaasi verkkoon - opas koukuttavan sisältöstrategian luomiseen

Kjell Westö: Kangastus 38

Suhonen, Siitonen, Pöllänen: Metsän tarina

Pentti Haanpää: Isännät ja isäntien varjot

Kari Hotakainen: Luonnon laki

Matti Salminen: Pentti Haanpään tarina

Mikko Majander: Tuhansia merkkejä politiikasta

Tuula Kojo (toim.): Istanbul - tarinoita Bosporin rannalta

Tauno Tiusanen: Kommunistien vitsikirja

Taavi Soininvaara: Vihan enkeli

Jarkko Sipilä: Suljetuin ovin

Jarkko Sipilä: Tappokäsky

Jarkko Sipilä: Katumurha

Jarkko Sipilä: Mitään salaamatta

Jarkko Sipilä: Seinää vasten

Luettua marras-joulukuu 2013

Marraskuu

Ilkka Mattila: Egotrippi - aina matkalla jonnekin
Jarkko Sipilä: Ei vasikka käskien laula

Joulukuu

Matti Klinge: Tuhoutuiko Rooma? - päiväkirjastani 2012 - 2013
Usain Bolt, Matt Allen: Salamaa nopeampi elämäni
Juhani Tamminen: Don Tami - my story
Ayla Albayrak: Istanbul
Tom Kankkonen: Turkki - Eurooppaa ja Aasiaa