Rakkautta ilmassa

Täytyypäs ottaa nyt tämä kissa pöydälle ja tehdä tunnustus. Rakkaat lukijat, kuten tiedetään kesä on rakkauden aikaa. Ihme on tapahtunut, minäkin olen rakastunut. Rakastan Amerikkaa.

Johtuuko se serkun häiden luomasta romanttisesta ilmapiiristä, vai mistä, mutta aiemmin hyvinkin kylmästi suhtautumani maanläntti alkoi yht' äkkiä näyttää kutkuttavan hyvältä. Teksasin lämmin ilmasto ja mukavuuteeni panostava yhteiskunta veivät sydämeni iäksi.

On ylettömän ikävää, ettei oma yhteisöni oikein osaa sulattaa uutta sydänkäpyäni. Monen ystäväni suusta on tullut melkoista ryöpytystä kultaani kohtaan. Ymmärrystä ei tunnu heruvan keneltäkään. Varsinkin maan isä tuntuu kokoavan lähimaailmani kollektiivisen vihan itseensä.

Monastihan sen jo tähän ikään mennessä on saanut huomata, ettei vanhempiaan tahi sukuaan saa valita. Silti läheisiään rakastaa ja kaikkien kanssa pitäisi yrittää tulla toimeen. Muu olisi sellaista ahdasmielisyyttä, josta rakkaani isukkia niin usein syytetään.

Poliittisesti tämä rakkaudentunnustus lienee arkaluontoinen. Olen aina pitänyt itseäni vasemmistodemarina. Väittäisin kaikesta huolimatta tätä edelleen olevani. Itse asiassa maailman näkeminen uudelta kantilta vain vahvistaa 'uskoani'. Maailmankuvani muuttuu maailmani auetessa, se on hyväksyttävä. Kaikkea ei voi nähdä tv:stä tai lukea kirjoista. Kaikkea ei voi edes sanoin selittää ja valokuvatkin ovat vain pintaraapaisuja.

Vankkumattomana monogamian kannattajanakin kehotan teitä kaikkia, varsinkin teitä urbaani-liberaaleja, ystäviäni tutustumaan morsmaikkuuni pintaa syvemmältä. Menkää Amerikkaan ja kokekaa sen sulot kaikessa kauneudessaan ja karmeudessaan. Kukaan ei ole täydellinen. Antakaa hänelle mahdollisuus. Te ette tiedä kaikkea...

Itsekin aion palata hänen luokseen heti kun se on mahdollista. Siihen asti riudun kaukosuhteessa.