torstaina, helmikuuta 05, 2009

Ei-luottamuksellisia asioita luottamuksesta

"Welcome to the jungle
Watch it bring you to your shu n,n,n,,n,n,,n,n,n,,n,n,,n,n,,n knees, knees"

-Guns n' roses

Maailmalla näyttää olevan koko ajan jokin tavallisen ihmisen käsityskyvyn helposti ylittävä kriisi menossa. Se on ainoita asioita jotka maailmankylää enää yhdistää ihmisyyden peruslainalaisuuksien lisäksi.

Länsimainen ihminen voi hyvinkin pitkälti nykyään valita miten elämäänsä elää. Lähtökohtien tasa-arvo ei tietysti täysin toteudu, mutta valinnanmahdollisuudet ovat monet, oikeastaan paljonkin laajemmat mitä ymmärretään.

Pirstoutunut yhteisömme asettaa ymmärryksemme valtavien haasteiden eteen. Niihin vastaaminen on työlästä puuhaa, eikä moiseen ole nykyihmisellä aikaa. On helpompi olla suvaitsematon ja käpertyä omaan totuuteensa.

Olemme omille asioillemme sokeita. Otamme lomaa omista ongelmistamme kuunnellessamme muiden vaikeuksista. Niihin meillä on yleensä hyvin yksinkertainen ja ehdottoman mainio ratkaisu.

Maailmanluokan kriisit kumpuavat ihmisten välisestä kommunikaatiosta, sen puutteista ja luottamuksenpuutteesta. Maailmankriisien sykli on vajaat kymmenen vuotta. Olihan 90-luvulla talouslama. Se linkittyi luottamuspulaan monella tavalla. Samoin 2000-luvun alkutaipaleella tullut terrorismikriisi, joka valtasi mielet miltei maailman joka kolkassa. Nyt ponnistava talouskriisi on jälleen aallonpohja, jossa luottamus lunastaa jälleen kerran paikkansa ihmiselämän keskeisenä tekoaineena veden, ravinnon, rakkauden, hapen, suklaan ja muiden välttämättömyyksien rinnalla.

Suurinta kokoluokkaa edustavat kriisit ovat siitä mielenkiintoisia, että vakavuudessaan ja laajuudessaan ne koetaan yhdessä. Talouslama koskettaa meistä useimpia hyvinkin konkreettisella tavalla, mutta itse asialle kenenkään on yksin melko mahdotonta tehdä mitään. Samoin yksilö on aseeton kansainvälisen terrorismin edessä. Vihollinen on suuri ja tuntematon hyttynen jota tähtäämme haulikolla.

Kriisit eivät lopu, ne korkeintaan tasaantuvat ja unohtuvat hetkeksi. Seuraava terrori-isku on ehkä jo ovella. Ilmastonmuutos olisi siitä mielenkiintoinen maailmankriisi, että se ei kumpua luottamuksesta, vaikkakin linkittyy siihen epäsuorasti. Kriisin ehkäisyssä luottamus on keskeisessä asemassa, kun eri toimijat, valtiot ja ihmiset, kyttäävät toisiaan ja välttäisivät kantamasta vastuutaan enemmän kuin muut.

Maailmaa syleilevä filosofointisooda sikseen ja asiaan. Luottamuksesta on nimittäin kysymys myös kunnallisissa luottamustoimissa.

"Once they killed his monster when it went into a trap
now he's making better ones on a higher step

Dr. Stein grows funny creatures
let's them run into the night
they become great politicians
and their time is right"

-Helloween

Kuntavaalien menestyksekäs tulos toi osalleni kaupunginvaltuutetun komealta kalskahtavan tittelin lisäksi roppakaupalla muitakin askareita.

Kävimme Somerolla luottamuspaikkaneuvotteluja pitkään ja hartaasti. Luottamusta puolueiden välille etsittäessä poikettiin muistaakseni paikoin jopa kahdentoista vuoden takaisissa asioissa. Kengässä tuntui olevan useita hiertäviä kiviä, joiden ravisteluun meni useampi parituntinen. Lopulta sopu syntyi. Puolueryhmittymämme sisällä luottamuspaikat saatiin sitten jaettua huomattavasti helpommin.

Osalleni puolueosaston puheenjohtajana tuli kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtajuus, joka takaa minulle puolivallattoman pääsyn kaupunginhallituksen kokouksiin. Jatkan myös tarkastuslautakunnassa, mikä sopii mainiosti täydentämään rooliani kaupungin päätöksenteossa. Ongelmana kuviossa – jos sen sellaisena haluaa nähdä – on se, että näissä rooleissa on vaikeampi profiloitua kuntalaisten silmissä kuin lähempänä arkea olevien lautakuntien jäsenenä.

Sosialidemokraattien valtuustoryhmän puheenjohtajana käytin ensimmäisessä valtuuston kokouksessa puheenvuoroja taajaan ehdotellessani väkeämme erilaisiin luottamustoimiin. Samalla valtuustossa puhumisen rutiinit tulivat tutuiksi ja minua ajoittain vaivaava puheenvuoron pyytämisen peikko putosi hartioiltani ainakin hetkeksi.

Kokouksen tiimellyksessä ehdin ihmetellä Someron valtuustosalin sijoittelua. Puheenjohtaja on selkä seinää vasten nokikkain valtuutettujen pöytärivien kanssa ja näiden takana on kuntalaisille varattu katsomo-osa. Jotenkin luontevammalta olisi valtuutettuna istua kuntalaisia vastapäätä. Nyt näköalaani kuuluu ainoastaan valtuutettujen selkiä, puheenjohtajan koroke ja salin etuseinä kauniine vaakunoineen (ähäkutti salolaiset!).

Vaatiessani suhteellista vaalia tunsin kuntalaisten katseet selässäni. Olisin mielelläni vastannut niihin sellaisella katsella, joka kertoo että sori nyt vaan, mutta pidämme loppuun asti kiinni siitä, ettemme hyväksy kepulaisten väkisin kahmimaa enemmistöä kaupunginhallitukseen. Äänestyksen ottama aika on vähäinen uhraus tämän pointin selväksi tekemisen eteen.

Mielestäni kautta linjan tulisi edistää sellaista tilannetta, jossa kuntalaiset kohtaavat valtuutetut silmästä silmään. Jonkinlainen kyselytuntiperinne pitäisi Somerollekin rakentaa. Julkinen vastaus kuntalaisen kysymykseen voi olla vallan erilainen kuin kahden kesken kioskin eteisessä lausuttu tokaisu.