Puheita ja puhetta

"Do not listen to a word I say
Just listen to what I can keep silent
The only way to gain approval
Is by exploiting the very thing that cheapens me
And I stare at the sky
And it leaves me blind
I close my eyes
And this is yesterday"
- Manic Street Preachers

Tämän vuoden mukanaan tuomat luottamustoimet synnyttivät kohdalleni Vapun ympärille melkoisen puhekiertueen. Pidin elämäni ensimmäisen ja toisen puheen muutaman päivän sisällä.

Someron vappujuhlan avaussanat täpötäydessä Juttutuvassa yli kuudenkymmenen kuulijan edessä olivat siis elämäni ensimmäinen puhe. Latasin aatetta ja taistelutahtoa mm. seuraaviin sanoihin:

"Kunnallisten palvelujen laatuun ja saatavuuteen me voimme vaikuttaa suoraankin. Someron väestön ikääntymistahti on jopa kovempaa kuin muualla Suomessa, mikä sekin on eurooppalaista kärkivauhtia. Vanhustenpalvelut on saatava kokonaisuudessaan järkevälle tasolle niin, että jokainen ikäihminen saa kaipaamaansa hoivaa. Kotihoidon ja omaishoidon sekä avopalvelujen parantaminen helpottaa laitoshoidon tilannetta, joka pahimmillaan kulminoituu paineena kalliiseen erikoissairaanhoitoon päin.

Kaupungin henkilöstö on taannut upealla ja joustavalla työpanoksellaan Someron talouteen mahdollisuuden lukujen osalta hyviin tuloksiin. He ansaitsevat sen, että henkilöstöresursseja ja –politiikkaa parannetaan käytännössä lisäämällä käsipareja ja työssä jaksamista helpottavia toimia. Muistutan, että nämä ovat viime kädessä poliittisia valintakysymyksiä, jotka nyt siis on jätetty virkamiesten käsiin, ja seurauksena on suuria ongelmia mm. terveydenhuollossa."

Someron työväen yhteinen vappujuhla meni mukavissa merkeissä. Pääpuhujana oli yksi suurimmista poliittisista innoittajistani kansanedustaja Paavo Arhinmäki. Vappujuhlassa koettiin monipuolista ohjelmaa puheiden, musiikin ja eksoottisen vatsatanssin muodossa. Saattoi siinä mennä muutamalla sima hieman väärään kurkkuun, kun huomattavan nuori esiintyjäkaartimme laittoi haisemaan. Moista vappujuhlaa ei ole Somerolla koettu koskaan aiemmin.

Vappu oli korkea aika ja hyvä paikka laittaa kuntavaalityö käyntiin ja luodata sitä pohjaa, jolta vaaleihin lähdetään:

"Muutosta kohdatessamme meidän täytyy valita aktiivisempi rooli. Tällä kaudella päätöksentekoa on lykätty ja lykätty. Somerolaista päätöksentekoa hallitsevan keskustapuolueen linja on ollut se, että keskeneräisistä asioista ei puhuta. Suuria asioita tuodaan valtuuston ja kaupunginhallituksen kokouksiin viime tipassa asenteella ' nyt on tehtävä tämä huono päätös, vaihtoehtoja ei ole'. Tästä on päästävä eroon. On huomattava, kuinka suuri kohu on valtakunnantasolla syntynyt kun pääministeri Matti Vanhanen on ajamassa Someron keskustan hyssyttelevää ja keskustelua rajoittavaa linjaa myös eduskuntaan.

Kunnallispoliittisen keskustelukulttuurin avaaminen tapahtuu vain sillä, että nimenomaan vasemmistopuolueet ottavat aloitteen omiin käsiinsä. Muualta poliittisia avauksia on turha odottaa, se on nähty. Vaalien jälkeen meidän on vaadittava, että kunnalliseen päätöksentekoon palautetaan vahva luottamusmiesohjaus. Lautakunnissa, kaupunginhallituksessa ja valtuustossa on pystyttävä keskustelemaan asioista valmisteluprosessin aikana."

Puheiden väliin jäi muutama päivä vapusta toipumiseen, vaan eipä tuossa menossa ehtinyt krapulaakaan hankkimaan. Vietin välipäivät Somerolla nikkaroiden ranchin päärakennuksen portaikkoon jalkalistat ja talsimalla päivän Hämeen Luontokeskuksen maisemissa Liesjärven kansallispuistossa kyykäärmeitä väistellen.

Sitten Märynummen muistotilaisuuteen, jossa väenpaljous oli hämmentävä. Upeata että yhdeksänkymmenen vuoden takaisia tapahtumia ja niiden tuomia uhrauksia jaksetaan näin aktiivisesti muistaa vielä tänäkin päivänä. Allekirjoittanut oli pyydetty tilaisuuden avaussanojen puhujaksi ja seremoniamestariksi. Vappuinen taistelumieliala oli jätetty taakse ja kansalaissodan tapahtumien muistojuhlassa puhui minussa enemmänkin pasifisti, sivari ja rauhanliiton hallituksen jäsen, kuin tilaisuuden varsinaisesti edellyttämä roolini työväenyhdistyksen puheenjohtajana:

"Vielä 90 vuoden jälkeen monet suomalaiset yhä katsovat sotaa punaisten tai valkoisten näkökulmasta ja kieltäytyvät ymmärtämästä tapahtumien monimutkaisuutta.

Syyllisiä etsimällä emme tule yhtään viisaammiksi, eikä ole enää ketään joka voisi pyytää tai saada anteeksi. Kukaan ei edusta enää sodan osapuolia, ja poliittinen sovintokin syntyi käytännössä toisen maailmansodan myötä."

Puhuminen on mukavaa. Märyllä tuntui hetken kuin olisin unelma-ammatissani pappina. Pitäisiköhän sitä paukahtaa oikein kunnolla uskoon ja vaihtaa alaa?