Työstä ja taloudesta, puoluekokousblogi 2, muista #28!

"We, Jah people, can make it work;
Come together and make it work, yeah!
We can make it work;
We can make it work."
- Bob Marley

Yksi eduskuntatyöni keskeinen painopiste on ollut pääjohtaja Taimelan valiokuntatyön myötä työelämäasioissa. Olen osallistunut melko aktiivisesti sosialidemokraattisen valiokuntaryhmään työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kohdalla. Tällä vaalikaudella on ollut huolestuttavaa, kuinka vähän puolue on panostanut työelämäkysymyksiin. Varsinainen työryhmätyöskentely, joka olisi tuottanut aloitteellisia työkaluja eduskuntaryhmälle, on puuttunut kokonaan.

Eduskunnassa työntekijän puolustamisen osalta olemme hävinneet aloitevaltikan selkeästi vasemmistoliitolle. Tämä on sosialidemokraattisen puolueen suurin häpeätahra tämän oppositiokauden aikana. Työelämävaliokunnan jäsenet ovat eduskuntaryhmän tuella suorittaneet omaa osuuttaan, mutta uusien ja mullistavien avausten suhteen on ollut hiljaista. Työmääristäkin johtuen on jouduttu asemaan, jossa vain reagoidaan muiden esityksiin. Tämän suhteen ollaankin onnistuttu paremmin, mutta reaktiivinen lähtötilanne on väärä, kun SDP:n tulisi ottaa proaktiivisesti aloite omiin käsiinsä.

Puoluekokoukselle jätetyissä talous- ja työelämätavoitteissa korostuu huoli taloudellisesta tilanteesta ja etenkin suomalaisesta työstä. Paikoin tilanteeseen reagointi on aloitteissa varsin suoraviivaista ja korostetun jyrkkää, mutta varsinaisen talouspoliittisen linjan ja vaihtoehdon luominen lienee kestävämpi keino vaikuttaa asioihin kuin nopeat ja yliradikaalit vedot.

Tarvitaan puolueen talouspoliittinen linja joka katsoo tulevaisuuteen ja hahmottelee, millaisen yhteiskunnallinen kehityksen tulisi olla, jotta eläisimme tulevaisuudessa sosialidemokraattisessa ihannevaltiossa. Samalla tarvitaan konkreettisia lyhyen tähtäimen toimia.

Jussi Ahokas hahmottelee Kalevi Sorsa säätiön julkaisemassa Tehokkaiden markkinoiden harha -kirjassa talouden perustavanlaatuista muutosta. Nykytalous perustuu tuotannolle, eli tarjonnalle. Luodaan tarjontaa, jolle sitten kilpaillaan kysyntää. Tämän sijaan pitäisi harkita painopisteen siirtämistä kysyntään, eli lähdettäisiin miettimään mitä tarvitaan ja sitten tuotettaisiin sitä. Kuulostaisi järkevältä toiminnalta, vaikka herääkin kysymys miten samaan aikaan huolehdittaisiin talouskasvusta, joka nykyään perustuu kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen tehtyihin hankintoihin. Suurena linjana tämäkin näkökulma tulisi pohtia puolueen talouspolitiikkaa linjattaessa.

Lyhyen tähtäimen toimina tulisi, kuten puolueen tuore linjaus meneekin, vahvistaa veropohjaa ja korottaa rikkaiden verotusta. Pääomaveron korottaminen ei ole pelkästään oikeudenmukaisuuden tunteen asia, kuten kokoomuslaiset painottavat. Se on aidosti oikeudenmukaisuuden asia!

Samalla elvyttävää politiikkaa tulisi jatkaa. Veroelvytys on katsottu tappiin ja yli. Nyt on aika lähteä tukemaan mm. rakennustoimintaa investointiavustuksin ja lisättävä selkeästi menoelvytystä. Kaiken elvytyksen rakentavana ideana tulee olla työllistämisen tukeminen.

Aloitekimppua selatessa silmään pistää Keski-Espoon Sosialidemokraattien aloite, jossa korostetaan pienyrittäjien ryhmää potentiaalisena SDP:n äänestäjäkuntana. Vastauksessaan puoluehallitus linjaa puolueelle valmisteltavaksi yrittäjyysohjelman seuraavalla puoluekokouskaudella. Olisi jo aikakin. Pienyrittäjät OVAT SDP:n keskeistä äänestäjäkuntaa. Kokoomus on unohtanut heidät jo aikapäiviä sitten juostessaan ison rahan perässä. Pienyrittäjien asema on varsin lähellä, joskin ratkaisevan kaukana, perusduunarin tilannetta, joten tarkoin pohdittu poliittinen linja tekisi SDP:stä aidosti johtavan yrittäjäpuolueen. Tämä olisi aivan varmasti toteutettavissa ilman, että puolueen perusperiaatteista tarvitsisi joustaa.

EHDOLLA PUOLUEKOKOUKSEEN, VARSINAIS-SUOMI #28

"MAYBE THIS TIME WE'LL KISS AND WE'LL NOT SHAKE HANDS
INDIAN SUMMER, STILL AND UNBROKEN
AND LEAVE ALL THIS MATERIAL BENEATH
REMEMBER THE REASONS
THE REASONS THAT MADE US BE

I GUESS WE'LL HAVE TO TEST
WHAT'S DARKER THAN OURSELVES
WE SAID THE TRUTH WAS FIXED
IT'S LOST WITHOUT A TRACE"
-MANIC STREET PREACHERS

Täytyy alkajaisiksi todeta, että blogihiljaisuus on ollut tosiasia jo jonkin aikaa ja tunnustaa se, että syy hiljaisuuden päättymiseen on ehdokkuuteni puoluekokousedustajista käytävässä jäsenäänestyksessä Varsinais-Suomessa. Tarkoituksenani on nyt muutamalla blogikirjoituksella avata mielipiteitäni ja ajatteluani joistain teemoista sekä vähän työni ja luottamushenkilötoiminnan kehitystä ja arviota niistä. Otan mielelläni ideoita, kysymyksiä ja ehdotuksia käsiteltävistä teemoista vastaan. Josko aloittaisin kuitenkin henkilökysymyksistä.

Puoluekokouskauden lyhentäminen kahteen vuoteen ja oikeastaan lyhentämisen sattuminen juuri tähän puolueen uudistumisen saumaan tekee helpoksi todeta, että puoluejohdolle on hyvä antaa jatkokausi. Olin kaksi vuotta sitten äänestämässä puoluejohtoa nykyisekseen, enkä ole mieltäni muuttanut. Puolueen kehittämistoimenpiteet on saatu aluilleen, mutta henkilöiden vaihdokset tässä tilanteessa olisivat hankalia. Toki jos mielessäni olisi herännyt suurta tyytymättömyyttä siihen tapaan jolla puoluetta johdetaan tai pettymystä perustavaa laatua oleviin poliittisiin linjauksiin, voisin kuvitella että henkilövaihdokset olisivat mahdollisia nytkin, mutta onneksi kuvaamiani pettymyksiä ei ole tullut.

Viime puoluekokouksen valintojen jälkeen palaset loksahtivat lopullisesti kohdilleen vasta Eero Heinäluoman tultua valituksi eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Filatov hoiti toki ryhmän puheenjohtajuuden moitteetta, mutta tämä aika politiikassa vaati tietynlaista ryhmäjohtajan linjan muutosta. Samalla saimme puolueen näkymiselle leveyttä erittäin positiivisella tavalla. Porvarihallituksen ministerit ovat toinen toisensa jälkeen puikahdelleet pakoon Eeron sivalluksia ja lähteneet aika läpinäkyvästi keskustelun välttelylinjalle.

Puolueen puheenjohtaja Urpilaiseen olen täysin tyytyväinen. Hän tuli uuteen tilanteeseen pitkän hallituskauden jälkeen johtavan oppositiopuolueen johtajaksi ja toimintatapojen luominen lähti aika lailla tyhjistä. Oma linja ja oma tyyli ovat alkaneet muotoutua ja odottaisinkin, että pikkuhiljaa Eeron leveän selän takaa ponnistaa ajatuksiaan selvittänyt ja sanomaansa entisestään terävöittänyt Jutta Urpilainen.

Puolueen varapuheenjohtajisto on nuorekas ja valovoimainen. Sen jatkoa on helppo toivoa, joskin oma salainen toiveeni olisi nähdä eräs Katja Taimela puolueen varapuheenjohtajana. Mene ja tiedä.