tiistaina, kesäkuuta 09, 2009

Puheenvuorot valtuustossa 8.6.2009

SDP:n ryhmäpuhe Tilinpäätöksestä 2008

Puheenjohtaja, valtuutetut, lehdistön edustajat ja kuntalaiset!

Viime valtuustokausi oli talouslukujen valossa Somerolle varsin hyvä. Kaupungin talous on tällä hetkellä vahvassa kunnossa, mikä onkin äärimmäisen tärkeää ottaen huomioon sen, että taloudellisesti haastavammat ajat alkavat olla käsillä.

Nyt käsiteltäessä vuoden 2008 tilinpäätöstä onkin kiitoksen paikka. Someron vahvasta taloudesta kuuluu suuri kiitos kaupungin henkilöstölle. Samoin kiitos kuuluu viime vaalikauden luottamushenkilöille. Talousluvut kertovat omaa kieltään kaupungin asioiden hoidosta.

Asia ei ole kuitenkaan täysin niin valoisa kuin talousluvut osoittavat. Voidaan kysyä ovatko toiminnalliset tavoitteet linjassa talouslukujen kanssa? Jo viime vuonna toimintamenojen kasvu oli korkealla tasolla ja sama meno jatkuu tänä vuonna. Kehitys on toisaalta taloustilanteen kohdalla ja toisaalta väestön ikääntymisen oloissa erittäin hankala.

Menojen lisääntyminen on ollut siis varsin nopeatahtista, vaikka mihinkään ylimääräiseen ei ole lähdetty laittamaan rahaa. Herääkin kysymys tarkoittavatko viimeaikaiset menolisäykset itse asiassa sitä, että kunnallisiin palveluihin panostaminen on laiminlyöty lihavina vuosina?

Käsiteltäessä tämän vuoden budjettiin lisättyjen kotihoidon työsuhteiden sekä diabeteshoitajan ja päihdetyöntekijän palkkaamista kävi selkeästi ilmi se, että näille työntekijöille on suuri tarve. Sitä ei kiistänyt kukaan.

Kaiken kaikkiaan ehkä etenkin perusturvan kohdalla näkyy tehokkuusajattelun menneen jo liiankin pitkälle. Lisääntyneistä ja laajentuneista tehtävistä huolimatta henkilöstömäärä ei ole merkittävästi lisääntynyt.

Tilinpäätöskirjassa ja henkilöstöraportissa kiinnittää huomiota henkilöstön poissaolopäivien suuri määrä. Positiivinen esimerkki tämän suhteen on hammashoitola, jonka kohdalla mainitaan, että henkilökunnalla oli sairauspoissaoloja erittäin vähän.

Oireellista on kuitenkin se, että hammashoitolan työtahtia kuvataan sanoilla pakkotahtinen kiire. Voidaan kysyä millainen tilanne muissa yksiköissä on ja toisaalta kauanko hammashoitolan väki jaksaa painaa töitä pakkotahtisessa kiireessä?

Hammashoitolan kohdalla huomiota herättää myös peruuttamattomien poisjääntien määrä – 599. Tämä on melkoista haaskausta. Asiaan myös tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota. Toimenpiteisiin luvun pienentämiseksi on ryhdyttävä heti.

Arvoisat läsnäolijat!

Viime aikoina olemme tehneet monta suurta päätöstä, joiden vaikutukset Someron tulevaisuuteen ovat suuret pidemmälläkin aikavälillä. Paras-hankkeessa valittu itsenäisen Someron tie ei ole helppo. Tehdyn päätöksen takana on kuitenkin seisottava yhtenäisenä ja haettava toimivat yhteistoimintaratkaisut.

Keskeistä on tiedostaa se, että toimenpiteet eivät loppuneet päätökseen kuntaliitosten hylkäämisestä, vaan päinvastoin, siitä alkoi varsinainen työ. Meidän on nyt saatava kaupungin palvelut ja talous niin hyvään tasapainoon, että se kelpaa myös valtioneuvostolle ja ennen kaikkea omille kuntalaisillemme nyt ja tulevaisuudessa. Kun on päätetty, että palvelut hoidetaan omin voimin, ne on myös hoidettava kunnialla.

Sama pätee kouluverkonkin suhteen. Jos päätetään, ettei kouluja lakkauteta, on samalla myös sitouduttava pitämään huolta siitä, että kaikilla Somerolaisilla koululaisilla on toimivat, ehjät ja siistit oppimistilat sekä pätevät opettajat koulusta riippumatta.

Hyvät kuulijat!

Menneestä on otettava oppia tulevaan. Edessämme ovat kuten kaikki tiedämme taloudellisesti kovat ajat. Meidän valtuutettujen on valmistauduttava tekemään myös vaikeita päätöksiä, koska meidät on niitä päätöksiä tekemään valittu.

Olemme tässä hiljattain huomanneet, että virkamieskunnallamme on jaloja pyrkimyksiä tulla jakamaan tätä vastuuta. Asia on kuitenkin niin, että vastuu päätöksistä ja toimintalinjoista kuuluu pääosin luottamushenkilöille. Meidän on itse pidettävä huolta siitä, että myös käytämme vastuun tuomaa valtaa.

Se vaatii luottamusta ja puoluerajat ylittävää yhteistyötä, jonka toimiminen on hieman yskähdellyt, mistä kertoo ehkä osaltaan runsas tasaväkisten äänestysten määrä eri toimielimissä.

Vaikeiden aikojen yli päästään kunnialla vain hyvällä yhteistyöllä ja se vaatii keskustelua asioista niiden oikeilla nimillä. Se vaatii rehtiä politiikkaa. Riitaisa luottamushenkilöjohto ulkoistaa valtansa aina helposti virkamiehille. Somerolla tämä kehitys on jo liian pitkällä. Itse ainakin näin tuoreena valtuutettuna haluan olla tekemässä niitä päätöksiä, josta olen vastuussa kuntalaisille.

---

(Tämän seuraavan, kronologiassa ensinnä olleen, puheen kohdalla siis tilaisuus jäi käyttämättä, kun Mauri antoi puheenvuoron ainoastaan Tarkastuslautakunnan puheenjohtajalle. Puhelin osioita tästä puheenvuorosta ryhmäpuheen kauniiksi lopuksi, joten julkaistakoon myös se tässä.)

Puheenjohtaja!

Käytän nyt tämän tilaisuuden hyväkseni, kun pääsen ensimmäistä kertaa valtuustossa kommentoimaan tarkastuslautakunnan arviointikertomusta. Olen ollut tarkastuslautakunnan jäsen menneen nelivuotiskauden, jonka viimeinen arviointikertomus tämä on, ja jatkan samassa tehtävässä myös tulevat neljä vuotta.

Haluaisin ensinnäkin korostaa tarkastuslautakunnan merkitystä. Tehtävämme on valvoa nimenomaan valtuuston tahdon toteutumista. Tämän on aivan oleellinen tehtävä, koska tavallisen valtuutetun on mahdotonta valvoa päätösten toteutumista erilaisissa kaupungin toimielimissä.

Arviointityön keskeinen työkalu on talousarviokirja ja toisaalta tilinpäätös. Tarkastuslautakunnan jäsenenä törmääkin harmittavan usein puutteisiin asetetuissa talousarviotavoitteissa. Tämänkertaisessa arviointikertomuksessa olemmekin kiinnittäneet huomiota hyvin pitkälti sellaisiin puutteisiin talousarviossa, jotka haittaavat arviointityötä tai jopa tekevät sen mahdottomaksi.

Vetoan teihin hyvät valtuutetut, että eri lautakuntien jäseninä kiinnitätte huomiota talousarvioprosessissa taloudellisten seikkojen ohella myös toiminnallisiin tavoitteisiin. Tarkastuslautakuntaa tai sen jäseniä voi tarvittaessa lähestyä, jos tarvitsette vinkkejä, siitä millaisia hyvät tavoitteet ovat. Toiminnallisten tavoitteiden asettamiseen rohkaisisin erityisesti sosiaalityöstä vastaavaa perusturvalautakuntaa sekä tilahallinnosta vastaavaa teknistä lautakuntaa.

Esimerkkinä tavoitteen asettamisen kummallisuuksista voisi mainita, että yleishallinnon tavoitteena oli viime vuoden huhtikuuhun mennessä päivittää kaupungin strategia. Strategiapäivitys oli tavoitteena jo vuonna 2007. Viime vuonna strategian päivitys siirrettiin tälle vuodelle ja nyt prosessi on sen suhteen jo hyvässä käynnissä. Olikin loogista ja ymmärrettävää, ettei kauttaan lopetteleva valtuusto tee strategiapäätöksiä, jotka tavallaan velvoittaisivat uutta valtuustoa aika pitkällekin tulevaisuuteen. Sitä vastoin vaikeampaa on ymmärtää miksi strategiapäivitys oli ylipäätään tavoitteena, kun sen täyttämiseen ei ollut oikeastaan edes mitään aitoa pyrkimystä.

Tavoitteiden ohella myös toteuman arviointi kiinnostaa tarkastuslautakuntaa. Olennaista on, että toteuma kertoo selkeästi nimenomaan tavoitteen toteutumisesta. Tarkastuslautakunta nosti esimerkkinä tästä esiin perusturvatoimen hallinnon tavoitteen, jossa on mainittu erittäin tavoittelemisen arvoisia asioita, eli henkilöstön hyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Tavoitteen mittaaminen vuoden 2008 osalta on kuitenkin mahdotonta, koska toteumatiedot pohjaavat jo vuonna 2007 tehtyyn tyytyväisyyskyselyyn. Tämän tavoitteen osalta tarkastuslautakunnan on mahdotonta toteuttaa lakisääteistä tehtäväänsä.

Sivumennen sanoen viime mainitussa tavoitteessa käsitellyn asian huomioiminen, eli henkilöstön työhyvinvointiin liittyvät asiat kaipaisivat kovasti kaupungin henkilöstöstrategiaa, jonka hyväksyminen on - yllätys yllätys – ollut keskushallinnon toteutumattomien tavoitteiden listalla ainakin vuodesta 2007.

tiistaina, toukokuuta 19, 2009

Vaalit on taas! Koska meillä on vaalit?

"What's the point in an education
When you have to pay for the privilege?
This side of the truth where no sun shines
They don't count the cripples and the blind

I was thinking everybody had a chance
Like a dream stretched way too far
All this time such a debt to the city
I don't know who's the real enemy

This is a socialist serenade
Yes I have money but I hate champagne
This is a socialist serenade
I can't see the past anywhere"

-Manic Street Preachers

Varoitus! Sisältää äänestyssalaisuuden rikkovaa tietoa.

Eurovaalien lähestyessä jokainen tiedostava kansalainen pohtii, kuka ehdokkaista olisi oman äänen arvoinen. Pois tiedostavuus minusta, mutta pohdintaan taivuttakoon.

Pääjohtajani toimii Ahmed Al Chibibin (#162) vaalipäällikkönä, joten on luonnollista, että Ahmed on varteenotettava ehdokas numero 1. Ahmedissa yhdistyvät monet sellaiset piirteet, joita ehdokkaassani haluan nähdä. Kyky ideoida ja ajatella itse, verkostoitua ja ajaa asioita yhteistyössä erilaisten ihmisten kanssa ovat mielestäni Ahmedin vahvuuksia.

Mieleni palaa nuorisoliiton liittokokoukseen viime vuonna, kun puskista ja tuntematta Ahmedia tulin salin puhujapöntössä pitämään kannatuspuheen hänen valitsemiseksi liittohallitukseen. Puheestani huolimatta Ahmed valittiin äänivyöryllä. Samassa liittokokouksessa juhlistettiin Ahmedia myös mestarillisena jäsenhankkijana. Hän voitti Demarinuorten jäsenhankintakilpailun ylivoimaisesti.

Entinen kollegani eduskunnasta Jenny Lindborg (#171) puolestaan olkoon varteenotettava ehdokas numero 2. Työkokemus europarlamentissa sekä tietynlainen asiantuntemus ja jämäkkä ote vakuuttavat. Myös Jennyn esiintyminen miellyttää oli kysymyksessä sitten vähäisestä kuulijakunnasta Someron ilmastoseminaarissa tai valtakunnallisen television vaalikeskustelu.

Ylen vaalien avauslähetyksen markkinameiningistä voi olla montaa mieltä, mutta Jennyn kohdalla se oli onnistunut esiintyminen. Itse asiassa kyseisessä ohjelmassa onnistuneiden ehdokkaiden joukko oli varsin vähäinen. Jopa kokeneet poliitikot takeltelivat luvattoman paljon. En tiedä oliko kysymys onnesta, mutta Jennyn valitseminen samaan pöytään mm. Jukka Relanderin ja Ari Vatasen kanssa oli jättipotti. Kyseinen 'keskusteluke' muodosti koko ohjelman miellyttävimmän kokonaisuuden. Jotenkin Jennystä huokuu se, että hän tietää mistä puhuu ja se puolestaan johtaa siihen, että Jennyä myös aidosti kuunnellaan.

Kolmas nuori demariehdokas Niko Korte (#170) mainittakoon varteenotettavana ehdokkaana numero 3. MTV3:n parjattu vaalikone löysi Nikon ja Ahmedin kahden kärjeksi kohdallani. Niko valittiin Ahmedin kanssa Varsinais-Suomen edustajaksi liittohallitukseen mainitussa Demarinuorten liittokokouksessa. Asiakysymyksissä olemme siis jo vaalikoneenkin mielestä samoilla linjoilla, joten painotan Nikon musiikkiharrastusta. Mies, joka soittaa rockabilly-musiikkia tämän päivän Suomessa, ei voi olla läpeensä paha. Niin Niko, Ahmed kuin Jennykin ovat suuria lupauksia, joista kuullaan vielä.

Pilvi Torsti (#181) nousee varteenotettavaksi ehdokkaaksi numero 4. Pilvin ansioluettelo on hämmentävän vahva. Lisäksi hänen esille tuomansa asiat ovat juuri sellaisia joita sosialidemokraateilta on muodon ja sisällönkin puolesta puuttunut jo pitkään. Äärimmäisen raikas tuulahdus.

Varteenotettava ehdokas numero 5 olkoon kansanedustaja Kimmo Kiljunen (#169), jonka kansainvälinen meriittilista on kattava, ja nimenomaan sen puolesta hän olisi mainio europarlamentaarikko. Ehdottomasti valmis päätöksentekijä ja poliitikko kansainvälisille areenoille, mitä ehkä neljä ensin mainittua ehdokasta eivät aivan täysin ole.

Äänestin muistini mukaan viime eurovaaleissa Nesrin Cania (#166), joka olkoon varteenotettava ehdokas numero 6. Nesrin on aikaansaapa ja kansainvälinen ihminen, jolla on nuoresta iästään huolimatta kokemusta poliittisesta päätöksenteosta jo runsaasti.

Ja onhan noita muitakin loistavia ehdokkaita Liisa Jaakonsaari (#168), Reijo Paananen (#174), Petra Paasilinna (#175), Ilkka Taipale (#179) jne. jne. Perhana, mainio listahan demareille lopulta kasaantui.

Oma pohdintani on tällä hetkellä siis melkoisen auki. Hyvistä ehdokkaista on suorastaan runsaudenpulaa. Äänestyskulttuurini on aina ollut ehdokas- ja puoluelähtöistä. Näiden lisäksi olen tavannut äänestää yleensä naista aina silloin kun se on mahdollista. Systeemi on yksinkertainen mutta toimiva. Olen saanut olla erittäin tyytyväinen sellaisiin naisiin, joita olen ollut jossain yhteydessä äänestämässä kuten Tarja Halonen, Jutta Urpilainen, Heli Paasio ja Katja Taimela. Olisikohan aika lisätä listaan Jenny Lindborgin nimi?


JK Sikäli kun muistini palvelee minua oikein, äänestin ensimmäistä kertaa äänioikeuden saatuani SIG -yhtyeestä tunnettua Matti Inkistä, joka pyrki tuolloin demarien listalta eduskuntaan. Toivon kovasti, että Matti - tuo Suomen Richey Edwards - löydetään pikapuoliin, ja kunnossa mikäli mahdollista.

perjantaina, huhtikuuta 17, 2009

Confessions of a culture slut

"Despair seeps through and cuts our eyes
Unified collapse of everything inside
We understand but can't accept
You are not dead 'cos we hate"

-Manic street preachers

Se kuuluisa aamukahvi lirahti jälleen väärään kurkkuun perjantaina 17.4.2009, kun luin Salon Seudun Sanomien yleisönosastoa. Silmiini osui raflaava otsikko: "Salon on leikattava menoja kulttuurirahoista".

Heikki Tamminen pohtii kirjoituksessaan vuodenvaihteessa yhdistyneen Salon kaupungin taloustilannetta. Suuren mittakaavan kuntaliitos on saanut osakseen kovaa kritiikkiä. Viime vuoteen lakanneiden kuntien hyvin erityyppiset painolastit on puheissa yhdistetty yhdeksi suureksi perusteluksi sille, miksi kuntaliitos oli virhe.

Kuntaliitos ei tuonut mukanaan välittömiä hyötyjä ongelmien kasautuessa uuden kunnan alkutaipaleelle. Ympäröivän maailman talouskriisi lyö samalla Saloa kovemmalla kädellä kuin muita paikkakuntia elinkeinorakenteen vuoksi. Tulevaisuudenusko on Salossa koetuksella. Uskallan väittää, että pidemmällä aikavälillä nimenomaan kuntaliitos pelastaa Salon ja sen palvelut.

Mistä päästäänkin Tammisen kirjoituksen varsinaiseen älyttömyyteen. Taloustilanteen varjolla Tamminen ehdottaa kulttuurirahojen leikkaamista, kun "ilman sitä voi sentään elää". Kulttuuripanostuksethan yleisesti keräävätkin varsinkin huonoina aikoina kriitikoita kuin hyvinvointivaltio hajottavia oikeistovoimia. Siinä ei ole mitään uutta.

Eikä minulla ole tarjota uusia kulttuurin tärkeyttä painottavia argumenttejakaan. Ne vanhat ovat edelleen hyvin toimivia. Väitän, että Suomen taloudellinen menestys, joka ei olisi mahdollista ilman innovatiivista tuotekehitystä pohjaa rikkaaseen kulttuurielämään. Se puolestaan ei tule annettuna. Siihen tulee panostaa myös rahallisia resursseja. Nykyisellä piraattiaikakaudellahan mistään kulttuurituotteesta ei haluta maksaa. Samalla kaikenlainen arvokas sisällöntuotanto kuihdutetaan pois.

Kulttuurin ja taiteiden merkitystä ei yleisesti ymmärretä tai haluta ymmärtää. Ne ovat aidosti uusien ajatusten herättäjinä elämän mielekkyyden tae. Nykyihmisestä ollaan tekemässä työntekokonetta. Suurin vastavoima tälle on kulttuuri- ja taide-elämä. Tulevaisuus syntyy uusista ideoista ja sitä ei ole ilman ihmisten ennakkoluulotonta ajattelua.

Taide – varsinkin nykytaide - laittaa ihmisen hämmentäviin tilanteisiin kohtaamaan jotain uutta ja erilaista, ehkä ärsyttävääkin. Tällaisten kokemusten kasvattava vaikutus on korvaamaton. Siksi kulttuuritohtori Kotti määrääkin hoidoksi Tammisenkin edustamien perussuomalaisten muukalaiskammoon aimo annoksen kotimaista taidetta ja kulttuurielämyksiä. Niistä kumpuaa myös sitä tulevaisuudenuskoa.

perjantaina, huhtikuuta 03, 2009

Päätösvalta kuuluu valtuustolle

"seinään pää ja uudelleen
sitä rytmissä päivittäin mä teen"

-Ismo Alanko/Hassisen kone

Mielipidekirjoitus julkaistu Somero-lehdessä 3.4.2009

Hannu Salo esitti Somero-lehdessä (31.3.) kysymyksiä hoitohenkilöstön työsuhteiden täyttämisestä ja viranhaltijoiden toimivallasta. Salon ansiokkaan kirjoituksen jälkeen oli luettavissa perusturvajohtaja Parpon vastine, joka puolestaan herätti suuren kysymyksen päätöksentekokulttuurista Somerolla.

Parpo viittaa perusturvatoimen harkintaan ja korostaa pehmeiden keinojen käyttämistä tiukkenevaan talouteen valmistautuessa. Tällä perusturvajohtaja siis perustelee sitä, ettei valtuuston päätöstä uusista käsipareista perusturvaan ole vielä toteutettu, vaikka päätöksen mukaan paikat pitäisi olla jo täytetty ja uusien työntekijöiden töissä.

Viranhaltijan hyvästä tarkoituksesta ei liene epäselvyyttä, mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja. Ohittamaton fakta on, että näiden kenties kivuliaidenkin päätösten tekeminen ja niiden harkinta kuuluu kaupunginvaltuustolle. Kuntalaiset valitsevat valtuutetut, joiden tehtävänä on tehdä päätöksiä, vaikeitakin sellaisia, kuntalaisten parhaaksi. Tämä lain vahvistama perustotuus tuntuu unohtuvan Someron viranhaltijoilta yllättävän usein.

Vaikka kunnan taloudellinen tilanne muuttuisi kuinka nopeasti tahansa, ei valtuuston valtaa ja selkeäsanaista päätöstä voida ohittaa virkamiehen toimesta. Oikea menettely muutoksen tilanteessa on kutsua valtuusto koolle ja tarvittaessa avata talousarvio, jolloin valtuusto pääsee ottamaan kantaa tehdäänkö muutoksia tehtyihin linjauksiin vai ei. Valtuutetut kantavat tietysti myös vastuun tekemistään päätöksistä.
Jos tehtyihin päätöksiin ei asianmukaisesti haeta valtuustolta muutosta, tulee virkamiesten kunnioittaa valtuuston talousarviopäätöksiä ja laittaa ne viipymättä täytäntöön.

Antti Kotti
kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja
sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja

perjantaina, maaliskuuta 27, 2009

Kuin kaksi marjaa

"If you think they are ready to forget
Look at the faces in street 69"

- Peer Günt

Jyrki 69


Matti 69

perjantaina, maaliskuuta 20, 2009

Kalifornian unelmia ja todellisuutta




"I been bad, I been good,
Dallas, Texas, Hollywood.
I aint askin for much.
I said, lord, take me downtown,
I'm just lookin for some tush."

-ZZ top

Tämän blogini suosituin kirjoitus saamani palautteen perusteella oli heinäkuussa 2007 julkaistu "Rakkautta ilmassa" –otsikoitu tekele matkastani Amerikan Yhdysvaltoihin. Tein paluun maahan nyt maaliskuussa 2009, joten nyt lienee paikallaan rahastaa jatko-osa. Jään odottamaan palautetta.

Päivittelin edellisellä kerralla maan huonoa mainetta ja hieman yritin hakea nyansseja Amerikka-kuvaan. Paljon on muuttunut kahdessa vuodessa. George W. Bush on vaihdettu Obamaan, talouskupla on puhjennut ja muuta sellaista.

Rannalla kävellessäni kuulin ihmisten puheita ja niissä taloustilanne ja suuret odotukset uutta presidenttiä kohtaan vilisivät tiheästi. Sain myös vastata paikallisten kysymyksiin, vieläkö maailma vihaa meitä George W. Bushin takia? Vastauksessani viittasin diplomaattisesti mainittuihin suuriin odotuksiin uutta presidenttiä kohtaan.







"What happens in Vegas stays in Vegas
But what if it don't?
What happens in my head stays in my head
But sometimes it won't"

-Natasha Bedingfield

Las Vegasissa näytti olevan menossa hää- ja rakennusbuumi. Jokaisen pienen vihkikappelin edessä näkyi naimisiin haksahtaneita. Vaikka kauempaa koko Vegas näyttää hyvin pieneltä, on se kuitenkin yllättävänkin laaja pläntti. Yllättävää oli se, että Vegasin keskustassa oli meneillään todella suuria rakennusprojekteja. Näyttää siltä, että vanhan Vegasin skyline tulee peruuttamattomasti muuttumaan.

Suurempia ja pienempiä rakentamisprojekteja oli muutenkin käynnissä taloustilanteesta huolimatta huomattavan paljon myös majapaikkanani toimineella Hermosa Beachin ja sen naapurikaupungin Manhattan Beachin alueella. Meksikolaistyövoima on tietysti halpaa aina ja rakennustarvikkeiden hintojen ollessa edullisia rakentaminen kannattanee ihan hyvin. Usko huomiseen ei amerikkalaiselta ihan heti lopu.
















Hermosa Beachin alue oli jotain täysin erilaista kuin identtisillä taloillaan ja asuinalueillaan ihmetyttänyt Texas. Hermosa Beachiltä ei kahta samannäköistä taloa löytynyt. Päinvastoin, vierekkäin saattoi nähdä tyylisuunniltaan täysin päinvastaista edustaneita tönöjä, ja kuten jenkkilässä on tapana, vierekkäin saattoi olla melkoisen rahakkaan oloinen kartano ja miltei asuinkelvottoman näköinen vaja. Varsin monen talon ovenpielestä oli myös bongattavissa "for rent" -kyltti, joten ehkä taloustilanne näkyy vuokrapuolella enemmän. Nyt ei kannata myydä kämppää, vaan yrittää pikemminkin vuokrata se eteenpäin.

Vastakohtaisuuksia ja kummallisuuksia kohtasin vähän joka paikassa. Yksi lempipaikoistani oli Venice beach, joka kerää kaikki friikit mielenkiintoiseksi sopaksi. Jotenkin paikasta tuli mieleen kotimaiset rokkifestarit paitamyyntikojuineen ja loputtomine pikaruokakioskeineen.








Mielenkiintoinen oli myös bussimatka Hermosa Beachiltä Los Angelesin keskustaan. Kotimaassa vältän julkisia loppuun asti, mutta jenkkilässä olin kerran pakotettu nyssen kyytiin. Huomasin olevani ainut jokseenkin eurooppalaisen näköinen valkoinen ihminen kyydissä. Muuten löytyi kyllä latinoista tummaihoisten kautta eri variaatioihin itäisistä ihonväreistä.

Julkisten kulkuvälineiden käyttäjä on Amerikassa pohjasakkaa. Vaikkakin bussit olivat uudehkoja, siistejä ja muutenkin mukavia. Bussin käyttäminen on myös halpaa, puolentoista dollarin kertamaksulla pääsee pidemmänkin matkan. Bussimatkustamisen suurin ongelma on hitaus ja se, että määränpään löytäminen saattaa vaatia useammankin bussin vaihdon, jotka lisäävät v-tutuskäyrää aika nopeasti. Kotimaassa palaan yksityisautoilun ja apostolinkyydin kannattajaksi välivaihtoehtoja karttamaan.

torstaina, helmikuuta 05, 2009

Ei-luottamuksellisia asioita luottamuksesta

"Welcome to the jungle
Watch it bring you to your shu n,n,n,,n,n,,n,n,n,,n,n,,n,n,,n knees, knees"

-Guns n' roses

Maailmalla näyttää olevan koko ajan jokin tavallisen ihmisen käsityskyvyn helposti ylittävä kriisi menossa. Se on ainoita asioita jotka maailmankylää enää yhdistää ihmisyyden peruslainalaisuuksien lisäksi.

Länsimainen ihminen voi hyvinkin pitkälti nykyään valita miten elämäänsä elää. Lähtökohtien tasa-arvo ei tietysti täysin toteudu, mutta valinnanmahdollisuudet ovat monet, oikeastaan paljonkin laajemmat mitä ymmärretään.

Pirstoutunut yhteisömme asettaa ymmärryksemme valtavien haasteiden eteen. Niihin vastaaminen on työlästä puuhaa, eikä moiseen ole nykyihmisellä aikaa. On helpompi olla suvaitsematon ja käpertyä omaan totuuteensa.

Olemme omille asioillemme sokeita. Otamme lomaa omista ongelmistamme kuunnellessamme muiden vaikeuksista. Niihin meillä on yleensä hyvin yksinkertainen ja ehdottoman mainio ratkaisu.

Maailmanluokan kriisit kumpuavat ihmisten välisestä kommunikaatiosta, sen puutteista ja luottamuksenpuutteesta. Maailmankriisien sykli on vajaat kymmenen vuotta. Olihan 90-luvulla talouslama. Se linkittyi luottamuspulaan monella tavalla. Samoin 2000-luvun alkutaipaleella tullut terrorismikriisi, joka valtasi mielet miltei maailman joka kolkassa. Nyt ponnistava talouskriisi on jälleen aallonpohja, jossa luottamus lunastaa jälleen kerran paikkansa ihmiselämän keskeisenä tekoaineena veden, ravinnon, rakkauden, hapen, suklaan ja muiden välttämättömyyksien rinnalla.

Suurinta kokoluokkaa edustavat kriisit ovat siitä mielenkiintoisia, että vakavuudessaan ja laajuudessaan ne koetaan yhdessä. Talouslama koskettaa meistä useimpia hyvinkin konkreettisella tavalla, mutta itse asialle kenenkään on yksin melko mahdotonta tehdä mitään. Samoin yksilö on aseeton kansainvälisen terrorismin edessä. Vihollinen on suuri ja tuntematon hyttynen jota tähtäämme haulikolla.

Kriisit eivät lopu, ne korkeintaan tasaantuvat ja unohtuvat hetkeksi. Seuraava terrori-isku on ehkä jo ovella. Ilmastonmuutos olisi siitä mielenkiintoinen maailmankriisi, että se ei kumpua luottamuksesta, vaikkakin linkittyy siihen epäsuorasti. Kriisin ehkäisyssä luottamus on keskeisessä asemassa, kun eri toimijat, valtiot ja ihmiset, kyttäävät toisiaan ja välttäisivät kantamasta vastuutaan enemmän kuin muut.

Maailmaa syleilevä filosofointisooda sikseen ja asiaan. Luottamuksesta on nimittäin kysymys myös kunnallisissa luottamustoimissa.

"Once they killed his monster when it went into a trap
now he's making better ones on a higher step

Dr. Stein grows funny creatures
let's them run into the night
they become great politicians
and their time is right"

-Helloween

Kuntavaalien menestyksekäs tulos toi osalleni kaupunginvaltuutetun komealta kalskahtavan tittelin lisäksi roppakaupalla muitakin askareita.

Kävimme Somerolla luottamuspaikkaneuvotteluja pitkään ja hartaasti. Luottamusta puolueiden välille etsittäessä poikettiin muistaakseni paikoin jopa kahdentoista vuoden takaisissa asioissa. Kengässä tuntui olevan useita hiertäviä kiviä, joiden ravisteluun meni useampi parituntinen. Lopulta sopu syntyi. Puolueryhmittymämme sisällä luottamuspaikat saatiin sitten jaettua huomattavasti helpommin.

Osalleni puolueosaston puheenjohtajana tuli kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtajuus, joka takaa minulle puolivallattoman pääsyn kaupunginhallituksen kokouksiin. Jatkan myös tarkastuslautakunnassa, mikä sopii mainiosti täydentämään rooliani kaupungin päätöksenteossa. Ongelmana kuviossa – jos sen sellaisena haluaa nähdä – on se, että näissä rooleissa on vaikeampi profiloitua kuntalaisten silmissä kuin lähempänä arkea olevien lautakuntien jäsenenä.

Sosialidemokraattien valtuustoryhmän puheenjohtajana käytin ensimmäisessä valtuuston kokouksessa puheenvuoroja taajaan ehdotellessani väkeämme erilaisiin luottamustoimiin. Samalla valtuustossa puhumisen rutiinit tulivat tutuiksi ja minua ajoittain vaivaava puheenvuoron pyytämisen peikko putosi hartioiltani ainakin hetkeksi.

Kokouksen tiimellyksessä ehdin ihmetellä Someron valtuustosalin sijoittelua. Puheenjohtaja on selkä seinää vasten nokikkain valtuutettujen pöytärivien kanssa ja näiden takana on kuntalaisille varattu katsomo-osa. Jotenkin luontevammalta olisi valtuutettuna istua kuntalaisia vastapäätä. Nyt näköalaani kuuluu ainoastaan valtuutettujen selkiä, puheenjohtajan koroke ja salin etuseinä kauniine vaakunoineen (ähäkutti salolaiset!).

Vaatiessani suhteellista vaalia tunsin kuntalaisten katseet selässäni. Olisin mielelläni vastannut niihin sellaisella katsella, joka kertoo että sori nyt vaan, mutta pidämme loppuun asti kiinni siitä, ettemme hyväksy kepulaisten väkisin kahmimaa enemmistöä kaupunginhallitukseen. Äänestyksen ottama aika on vähäinen uhraus tämän pointin selväksi tekemisen eteen.

Mielestäni kautta linjan tulisi edistää sellaista tilannetta, jossa kuntalaiset kohtaavat valtuutetut silmästä silmään. Jonkinlainen kyselytuntiperinne pitäisi Somerollekin rakentaa. Julkinen vastaus kuntalaisen kysymykseen voi olla vallan erilainen kuin kahden kesken kioskin eteisessä lausuttu tokaisu.