Aloite
yhteiskunnallisessa keskustelussa pitää ottaa takaisin SDP:lle ja puolueen
viestinnän on oltava ymmärrettävää ja johdonmukaista. Ei enää yhtään
torjuntavoittoa!
Puolueeseen kuuluminen on arvo- ja identiteettikysymys.
Muistan lapsuuteni ja nuoruuteni aikana seuranneeni SDP:n menestystä vaaleista
toiseen. Se vaikutti itsestäänselvyydeltä ja miksipä ei, puolueen arvopohjanhan jakaa koko kansa. Puolueen viimeinen loistelias aika
alkoi Tarja Halosen ensimmäisen presidentinvaalikampanjan myötä. Silloin puolue
uudistui ja henki oli korkealla. Se näkyi vaalituloksissa.
Liityin puolueen jäseneksi vuonna 2003. Siitä asti SDP on
elänyt kitkerien torjuntavoittojen ja selkeiden vaalitappioiden aikakautta. Puolueväen
ryhti on lysähtänyt, kannatus sakannut, linja kadonnut ja puolueen identiteetti
hämärtynyt. Olemme menettäneet aloitteellisuuden yhteiskunnallisessa
keskustelussa.
Itseluottamus lähtee vahvasta identiteetistä, eli siitä että
tietää kuka on, mitä tekee ja miksi niin tekee. Pohjoismainen hyvinvointivaltio
on sosialidemokraattisella politiikalla saatu tiettyyn mittaan asti valmiiksi.
SDP on sen myötä juuttunut puolustamaan saavutettuja etuja, joita
oikeistovoimat milloin kansainvälisen kilpailukyvyn ja milloin rahoituskriisien
varjolla murentavat.
Mainitut haasteet ovat olemassa. Mutta kun mantran lailla
toistetaan, että ainoat ratkaisut niihin ovat hyvinvointiyhteiskunnan
purkaminen tai työntekijän aseman heikentäminen, on siirrytty jo ideologisen
politiikan puolelle. Samaan aikaan työväenliikkeen taholta ei ole tarjottu
muuta kuin vanhaan takertumista ja uusien avausten alas ampumista.
Lähestyvä puoluekokous antaa mahdollisuuden puolueen linjan
tarkasteluun, arvokeskusteluun ja yhteisen suunnan määrittelyyn. Näistä
kirkastuu puolueen identiteetti. Kun puolueväki määrittelee, hyväksyy ja omaksuu puolueidentiteetin,
myös itseluottamus ja sen myötä aktiivinen toimeliaisuus poliittisessa
toiminnassa palautuu. SDP:n ei tule lähteä tavoittelemaan populistisia
pikavoittoja, vaan nyt on alettava tekemään määrätietoista ja johdonmukaista
jalkatyötä kohti tulevia eduskuntavaaleja.
Itselleni keskeisin innostus lähteä
puoluekokousedustajaehdokkaaksi on Someron Työväenyhdistyksen tekemän puoluekokousaloitteen
eteenpäinvieminen. Aloitteeseen kiteytyy puolueen tilan iso kuva ja se pyrkii
antamaan kannatuksen parantamiseen yhden konkreettisen työkalun.
Aloitteessamme esitämme, että ”puoluekokous päättää perustaa
SDP:lle vuosittaisen Työelämän sosiaalinen teko - palkinnon, joka luovutetaan
työntekijän hyvinvointia vapaaehtoisesti kehittäneelle työnantajalle.
Puoluekokous edellyttää myös, että SDP satsaa myös muuten viestinnässään
positiivisuuteen, panostaa viestinnän osaamiseen sekä kehittää puolueviestintää
määrätietoisesti vastaamaan sosiaalisen median aikakauden tarpeita”.
Edellytämme siis sitä, että positiivisten esimerkkien kautta
puolue profiloituu julkisuudessa tärkeiden asioiden puolesta. SDP:ltä halutaan
avauksia, jotka kehittävät vaikkapa työelämää parempaan suuntaan ja näkymistä
julkisuudessa ristiriitoja ratkovana – ei niitä luovana – poliittisena toimijana.
Olen opiskellut työni ohessa viime ajat tiedottajan
ammattitutkintoa. Puolueen viestinnän peilaaminen koulutuksessa
konkretisoituvaan kuvaan nykyaikaisesta viestinnästä on avannut minulle silmiinpistävästi,
miten vanhakantaista ja osaamatonta puolueen viestintä on. Ja kannatuksen
kannalta viestintä on huikean tärkeää. Tämä asia on hoidettava kuntoon.
Kysymys puolueen puheenjohtajasta nousee puoluekokouksen
tärkeimmäksi yksittäiseksi asiaksi. Se että ehdokkaita on useampia kuin yksi,
on erittäin tervetullutta. Olen päättänyt pitää oman kantani asiaan avoimena
mahdollisimman pitkään. On selvää, että puheenjohtajaa vaihtamalla
kannatusongelma ei ratkea. Kysymys on se, onko kannatusongelma ratkaistavissa ilman
että vaihdamme puheenjohtajaa.
Jutan haaste on ollut kohtuuton. Pääsääntöisesti hän on
selvinnyt hyvin ja kasvanut puheenjohtajana huikealla tavalla. Istuvana puheenjohtajana hän ansaitsee puolueväen täyden tuen ainakin puoluekokoukseen saakka.
Olen 34-vuotias
somerolainen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja.
Istun myös Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän hallituksessa. Toimin
sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä poliittisena avustajana. Työni
käsittää hallintovaliokunnan seuraajana toimimisen, sekä kansanedustajien Katja
Taimela ja Rakel Hiltunen avustamisen. Olen SDP:n maa- ja metsätaloustyöryhmän
jäsen ja kuulun myös puolueen kuntatyöryhmään.
