Puheita ja puhetta

"Do not listen to a word I say
Just listen to what I can keep silent
The only way to gain approval
Is by exploiting the very thing that cheapens me
And I stare at the sky
And it leaves me blind
I close my eyes
And this is yesterday"
- Manic Street Preachers

Tämän vuoden mukanaan tuomat luottamustoimet synnyttivät kohdalleni Vapun ympärille melkoisen puhekiertueen. Pidin elämäni ensimmäisen ja toisen puheen muutaman päivän sisällä.

Someron vappujuhlan avaussanat täpötäydessä Juttutuvassa yli kuudenkymmenen kuulijan edessä olivat siis elämäni ensimmäinen puhe. Latasin aatetta ja taistelutahtoa mm. seuraaviin sanoihin:

"Kunnallisten palvelujen laatuun ja saatavuuteen me voimme vaikuttaa suoraankin. Someron väestön ikääntymistahti on jopa kovempaa kuin muualla Suomessa, mikä sekin on eurooppalaista kärkivauhtia. Vanhustenpalvelut on saatava kokonaisuudessaan järkevälle tasolle niin, että jokainen ikäihminen saa kaipaamaansa hoivaa. Kotihoidon ja omaishoidon sekä avopalvelujen parantaminen helpottaa laitoshoidon tilannetta, joka pahimmillaan kulminoituu paineena kalliiseen erikoissairaanhoitoon päin.

Kaupungin henkilöstö on taannut upealla ja joustavalla työpanoksellaan Someron talouteen mahdollisuuden lukujen osalta hyviin tuloksiin. He ansaitsevat sen, että henkilöstöresursseja ja –politiikkaa parannetaan käytännössä lisäämällä käsipareja ja työssä jaksamista helpottavia toimia. Muistutan, että nämä ovat viime kädessä poliittisia valintakysymyksiä, jotka nyt siis on jätetty virkamiesten käsiin, ja seurauksena on suuria ongelmia mm. terveydenhuollossa."

Someron työväen yhteinen vappujuhla meni mukavissa merkeissä. Pääpuhujana oli yksi suurimmista poliittisista innoittajistani kansanedustaja Paavo Arhinmäki. Vappujuhlassa koettiin monipuolista ohjelmaa puheiden, musiikin ja eksoottisen vatsatanssin muodossa. Saattoi siinä mennä muutamalla sima hieman väärään kurkkuun, kun huomattavan nuori esiintyjäkaartimme laittoi haisemaan. Moista vappujuhlaa ei ole Somerolla koettu koskaan aiemmin.

Vappu oli korkea aika ja hyvä paikka laittaa kuntavaalityö käyntiin ja luodata sitä pohjaa, jolta vaaleihin lähdetään:

"Muutosta kohdatessamme meidän täytyy valita aktiivisempi rooli. Tällä kaudella päätöksentekoa on lykätty ja lykätty. Somerolaista päätöksentekoa hallitsevan keskustapuolueen linja on ollut se, että keskeneräisistä asioista ei puhuta. Suuria asioita tuodaan valtuuston ja kaupunginhallituksen kokouksiin viime tipassa asenteella ' nyt on tehtävä tämä huono päätös, vaihtoehtoja ei ole'. Tästä on päästävä eroon. On huomattava, kuinka suuri kohu on valtakunnantasolla syntynyt kun pääministeri Matti Vanhanen on ajamassa Someron keskustan hyssyttelevää ja keskustelua rajoittavaa linjaa myös eduskuntaan.

Kunnallispoliittisen keskustelukulttuurin avaaminen tapahtuu vain sillä, että nimenomaan vasemmistopuolueet ottavat aloitteen omiin käsiinsä. Muualta poliittisia avauksia on turha odottaa, se on nähty. Vaalien jälkeen meidän on vaadittava, että kunnalliseen päätöksentekoon palautetaan vahva luottamusmiesohjaus. Lautakunnissa, kaupunginhallituksessa ja valtuustossa on pystyttävä keskustelemaan asioista valmisteluprosessin aikana."

Puheiden väliin jäi muutama päivä vapusta toipumiseen, vaan eipä tuossa menossa ehtinyt krapulaakaan hankkimaan. Vietin välipäivät Somerolla nikkaroiden ranchin päärakennuksen portaikkoon jalkalistat ja talsimalla päivän Hämeen Luontokeskuksen maisemissa Liesjärven kansallispuistossa kyykäärmeitä väistellen.

Sitten Märynummen muistotilaisuuteen, jossa väenpaljous oli hämmentävä. Upeata että yhdeksänkymmenen vuoden takaisia tapahtumia ja niiden tuomia uhrauksia jaksetaan näin aktiivisesti muistaa vielä tänäkin päivänä. Allekirjoittanut oli pyydetty tilaisuuden avaussanojen puhujaksi ja seremoniamestariksi. Vappuinen taistelumieliala oli jätetty taakse ja kansalaissodan tapahtumien muistojuhlassa puhui minussa enemmänkin pasifisti, sivari ja rauhanliiton hallituksen jäsen, kuin tilaisuuden varsinaisesti edellyttämä roolini työväenyhdistyksen puheenjohtajana:

"Vielä 90 vuoden jälkeen monet suomalaiset yhä katsovat sotaa punaisten tai valkoisten näkökulmasta ja kieltäytyvät ymmärtämästä tapahtumien monimutkaisuutta.

Syyllisiä etsimällä emme tule yhtään viisaammiksi, eikä ole enää ketään joka voisi pyytää tai saada anteeksi. Kukaan ei edusta enää sodan osapuolia, ja poliittinen sovintokin syntyi käytännössä toisen maailmansodan myötä."

Puhuminen on mukavaa. Märyllä tuntui hetken kuin olisin unelma-ammatissani pappina. Pitäisiköhän sitä paukahtaa oikein kunnolla uskoon ja vaihtaa alaa?

Yksityisautoilun lopettamisen ikeet

"Black shadow hangin' over your shoulder
Black mark up against your name
Your green eyes couldn't get any colder
There's bad poison runnin' thru your veins
Evil walks behind you
Evil sleeps beside you
Evil talks arouse you
Evil walks behind you"
-AC/DC

Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt päästä eroon autostani. Asun Helsingin keskustassa, joten maakunnallisista luottamustoimista huolimatta autoni on hyvinkin tarpeeton. Siis jälleen huolimatta myös siitä, että olen viime vuoden aikana ajanut rikki 20 000 kilometriä. Silti tuntuu siltä, että auto seisoo kaiken aikaa kadun varressa.

Auton hävittämiseen en lähde maalailemaan mitään ympäristönpelastajan sankariviittaan oikeuttavaa syytä. Oikeasti vihaan joukkoliikennettä. Sporat ovat osaltani pannassa. Juna on ihan ok pidemmille ja välttämättömille matkoille samoin kuin linja-auto varsinkin silloin kun se on ainut vaihtoehto, kuten esim. rakkaalle kotipaikkakunnalleni Somerolle. Sinnehän pääsee bussilla päivittäin. Vuorojakin on valittavissa muistaakseni kolme kappaletta joka päivä.

Tänään maanantaina onkin muuten oikein vihonviimeinen koettelemus edessä. Auto on näet kalliiden huoltotoimenpiteiden kohteena Tuusulassa, ja hakeakseni sen, joudun hyppäämään lähijunaan. Järkyttävää. Sitten rahareiän lunastamisen ja puolen tunnin leppoisan moottoritieajelun myötä Polonen (auton malli + rekkari = Polo + nen) palaa makaamaan Sibeliuksen puistotien varteen. Täydellisyyden kruunaa postilaatikkoon kolahtanut autoverolippu.

Epäkohta, jonka ympärillä tässä nyt siis kiertelen on se, että auton myyminen on todella vaikeaa. Semminkin kun auton olettaisi vielä olevan jonkin arvoinen ja siitä haluaisi hieman rahaakin. Tokihan typerämpikin ymmärtää, että vuosi on syönyt leijonanosan siitä tuohitukusta, jonka tuosta silloin maksoin. Auton myyminen (auto)liikkeelle on mahdottomuus. Heillä on valinnanvaraa ja sen myötä varaa myös pitää katteensa huomattavan lihavina. Yksityisille myyminen vaatii aikaa ja vaivaa. Internet auttaa paljon, mutta silti urakka vaikuttaa turkasen vaikealta.

Tupakasta eroon pääsemiseen on kehitetty monia toimivia keinoja. Samaa kaivattaisiin seuraavaksi kipeästi yksityisautoilupuolelle. Mistä saa ostaa autostavierottautumislaastarin tahi -purukumia? Ah, mistä?

Lopuksi sananen tuottajalta:

Parahin apostolinkyytiin kyllästynyt toveri! Myynnissä nyt halpa ja hyvin pidetty, nuorekas ja urheilullinen, kovaan käyttöön tehty sotaori ja samalla hempeämmänkin neidin kätöseen sopiva Volkswagen Polo 1.4, vuosimallia 2001. Ajettu 92 000 ongelmatonta ja nautinnollista kilometriä. Myydään ei-ideologisista syistä. Hintapyyntö 7000 euroa.

Dee dee dee

"I feel I'm growing older
And the songs that I have sung
Echo in the distance
Like the sound
Of a windmill goin round
I guess I'll always be
A soldier of fortune"
-David Coverdale (Deep Purple)

Kevät näkee osaltani lopun pitkäaikaisille projekteille. Demarinuorten tämänkertainen liittohallitus on pitänyt viimeisen kokouksensa ja työni nuorisoliiton valtakunnallisella tasolla päättyy toukokuun lopun liittokokoukseen. Kaksi vuotta piti sisällään antoisaa työskentelyä ja hienoja kokemuksia, mutta myös puuduttavaa matkustamista ja kokouksissa istumista. Odotan innolla vapautuvia viikonloppuja.

Siirtyminen aikuisten maailmaan politiikassa alkaa siis olla herkimmässä vaiheessaan. Siviilissähän olen ikuisesti teini, kuten kaikki varmaankin tietävät.

Demarinuorten liittokokouksesta kaksi viikkoa eteenpäin ja on aika matkata SDP:n puoluekokoukseen. Jäsenistön ääni oli Varsinais-Suomessa niin vahva, että joudun jättämään haikailemani metallifestarit Tampereella väliin. Noh, onneksi Whitesnake ja ex-Rainbow –vokalistit esiintyvät vasta sunnuntaina, joten voin palkita itseni uurastuksesta loistavalla musiikilla. Suurempi harmi on oikeastaan se, että myös Blackmore's Night käy Suomessa juuri puoluekokouksen aikaan. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että kaksoiselämä on mahdotonta. Enkö voi olla teini ja aikuinen samaan aikaan?

Nuorten puolella onkin jo korkea aika karsia luottamustoimia ensinnäkin luonnollisesti alati kasvavan ikääni kuvaavan numeron myötä, mutta myös siksi että viime aikoina asiat ovat tupanneet mennä päällekkäin turhan usein. Tästä seuraa huono omatunto ja stressi. Luottamustoimien harvennushakkuu tulee korkeaan aikaan ja olen tämän kevään myötä löytänyt elämään muitakin harrastuksia.

Ne tehtävät, joita minulle jää, pyrin hoitamaan mahdollisimman hyvin. Alan hiljalleen oppia jotain ja paikoin saada suutanikin auki siellä sun täällä. Siirtyminen hiljaisesta opiskelusta aitoon vaikuttamiseen on osaltani vahvasti käynnissä. Keskeinen muutos tapahtui siinä kohtaa, kun aloin puolueosaston puheenjohtajaksi. Hiljaisesta takarivin taavista tuli yhdessä yössä suuna päänä reuhtova besserwisser. Tai ei nyt ihan, mutta melkein.

Mielikuvani itsestäni poliittisena toimijana on vahvistunut. Kaltaiseni matalasti koulutettu, paikoin yksinkertainen, toisaalla monimutkaisesti ajatteleva nousee tai kaatuu sen myötä minkä verran asioiden eteen laittaa työtä. Taustatyö, tutkiminen, lukeminen, selvittely ja tyhmät kysymykset kunniaan! On jotenkin käsittämätöntä miten ihmiset saivat joskus ihmeitä aikaan politiikan saralla tehden sitä raskaan työn ohessa vapaa-ajallaan. Samaa tietysti tapahtuu vielä tänäkin päivänä, joskaan ei saman mittaluokan kysymyksissä. Siihen verrattuna kaltaiseni politiikkaa työksensä tekevä hömötiainen on kyllä kohtalaisen tehoton, vaikka tavallaan onkin ihan oikeasti töissä kellon ympäri. Kyllä Carlos Mencia taitaa olla oikeassa, me ihmiset taidetaan olla tyhmempiä kuin ennen. Dee dee dee.

mystinen 25 -epilogi

"25 years since I woke up trembling
25 years since that terrible dream
I could see that the world was crumbling
Nothing is ever as it seems"
-Blackmore's Night

Numerologia pitää pintansa. Sijoituin Varsinais-Suomen puoluekokousedustajaäänestyksessä manaamalleni sijalle 25. Juuri sitä sijaa lähdinkin hakemaan.

Nöyrä kiitos äänestäjille. Pallo on nyt minulla, tosin evästyksiä puoluekokousta ajatellen kaivataan aina.

Pienin askelin parempaan maailmaan.

mystinen 25

25 on neliöluku, toisin sanoen 25 = 52. Se on pienin neliöluku, joka on kahden neliöluvun summa: 25 = 52 = 32 + 42 = 9 + 16. (Lähde: Wikipedia)

25 on Romanialainen televisiosarja jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Romanian kommunistihallitus. Vaikka nimestä voisi jotain muuta päätelläkkin, sarjalla ei ole mitään tekemistä suositun Kanadalaisen 24-sarjan kanssa. Sarjassa jokainen jakso kestää 25 tuntia ja siinä seurataan romanialaisen miliisin Back Jauerin arkielämää. Ensimmäisessä tuotantokaudessa tapahtumat lähtevät liikkeelle kun Romanian erikois-miliisi-yksikkö KBG2 saa selville yhdysvaltalaisten terroristien ja kapitalistisikojen välisen salaliiton jonka tarkoituksena on salamurhata Romanian onnellisen työväen isä aurinkoinen ja rakastettu presidentti Traian Băsescu. Back Jauer kuitenkin onnistuu estämällä tämän kammottavan teon matkustamalla Yhdysvaltoihin ja tappamalla siellä kaikki. Sarja päätettiin kolmannen jakson jälkeen Romanian vakoilusatelliitteihin kohdistuneen teknisen vian vuoksi. (Lähde: Hikipedia)

25 on myös allekirjoittaneen äänestysnumero SDP:n Varsinais-Suomen piirin jäsenäänestyksessä puoluekokousedustajista. Kiitän kannatuksesta.

Kevyt poliittinen huokaus

"Down in the village streets
The air is full of wonder
Fair smiles greet
The crowning of the king…
Come hither, gather round
A joyous time's upon us
Trumpets sound
The crowning of the king…"
-Blackmore's Night

Someron kunta vaihtoi lääniä vuonna 1990 Hämeestä silloiseen Turun ja Porin lääniin. Itse muutin Somerolle lukion jälkeen 1998. Vietän siis tänä vuonna somerolaisuuteni kymmenenvuotisjuhlaa, joka huipentuu kuntavaaleissa, joihin saan lähteä puolueosastoni puheenjohtajana.

Somerolaisuuteen kuuluvasta hämäläisyydestä ei siis kohdallani pitäisi olla tietoakaan, mutta SDP:n puheenjohtajakisan alettua todenteolla, tunnen itseni armottoman hitaaksi hämäläiseksi.

Tajuntaani ei mahdu mitenkään se nuorten toverien piirissä vallitseva trendi, että jokainen on jo valinnut oman ehdokkaansa tulevaksi puheenjohtajaksi. Siis puolet on valittu ja lukkoon lyöty ennen kaikkien ehdokkaiden ilmoittautumista, ja ennen asiakeskustelua. Samat henkilöt ovat vaatineet puolueelle avointa jäsendemokratiaa ja keskustelua junttameiningin ja pienten suljettujen piirien valtapolitiikan sijaan.

Itselleni yksi ehdokas erottuu edukseen muista nuorekkaalla ja lämpimällä ilmeellään, mutten silti ole valmis tukemaan häntäkään vielä. Vaikka suurin suosikkini puolueen johtoon, Heli Paasio, olisikin ollut käytettävissä, en olisi silti vielä valmis liputtamaan hänenkään puolestaan avoimesti mutu-pohjalta. Haluan kuulla asiakeskustelua puolueen linjasta ensin.

Katos Arska, terve!

"Hang on my darling
Hang on if you wanna go
Here its a really groovy place
Its uh, just a little bit of uh, said uh, spanish castle magic."
- Jimi Hendrix

Seuraa jälleen matkaraporttia. Vaikka Amerikan-reissun jälkeinen rakkaudentunnustuksellinen sepustukseni on herättänyt blogikirjoituksistani tähän asti suurimman palautetulvan, en jatka samalla linjalla. Toki Espanjan muodotkin miellyttivät.

Aloitimme matkamme Malagan lentokentältä Unelmien poikamies -sarjan kuvausryhmän hyvästellen ja siirtyen pariksi päiväksi Fuengriolaan. Se osoittautui loistavaksi valinnaksi. Tällaisten turistihelvettien koluaminen sesonkien ulkopuolella tarkoittaa väkimäärän olevan siedettävällä tasolla. Nyt liikuttiin oikeastaan jo miltei Someron mieleen tuovilla tyhjillä kaduilla. Mietin Suomeen jollekin kaverille seuraavaa tekstiviestinpätkää, joka kuitenkin jostain syystä jäi lähettämättä: ”Fuengirola on kuin Somero paitsi ettei siellä ole poroja. Mutta ei Somerollakaan ole poroja”.

Säätila suosi ja aurinko jaksoi paistaa. Akut lataantuivat kohisten. Vieraanvaraiset isäntämme pitivät huolen sopivasta aktiviteettimäärästä. Ympärilleen vilkaisemalla saattoi nähdä Välimeren rantaa ja lumihuippuisia vuoria.

Viikon lomaan ei mahdu kuitenkaan liikaa paikallaoloa, ainakaan jos suunnitteilla on täyspainoinen road trip. Auto alle ja matkaan siis. Seuraa järkiheittoja moottoriteitä ja pimeitä vuoristoteitä. Kuumotuksia, harhailuja ja maiseman kuvittelua (näkymien puutos on yöaikaan matkustamisen huono puoli). Pieniä vuoristokyliä ja muita valokeskittymiä näkyi siellä täällä pimeyden seassa matkalla ennen Granadaa, missä vietimme yön ja seuraavan päivän ahtaita kujia harhaillen.

Sierra Nevadan vuoristo oli hämmentävä varsinkin kun en itse ole juurikaan aikaisemmin tehnyt tuttavuutta juuri minkäänlaisten vuorien kanssa (Häntälän notkoja ei laskettane). Ajelimme parin kilometrin korkeudelle ja ihmettelimme maisemia ja serpenttiiniteitä. Seuraava etappimme oli Alicante, missä söimme lihaa argentiinalaisessa ravintolassa. Siis ei lisukkeita, vaan PELKKÄÄ lihaa ja PALJON. Pitänee joskus poiketa Argentiinassakin. Vähän pubeilua ja miellyttävät mutta varhain loppuneet opiskelijabileet ennen yöpuulle siirtymistä.

Seuraavana päivänä alkoi oma ajovuoroni, joka huipentui Valencian keskustassa. Kaistoja oli paljon samoin kuin kaistapäitä, sekä liikenneympyröitä. Autojen määrä oli aivan tolkuton. Auto-ongelma konkretisoitui hyvin illemmalla, kun olimme poistumassa paikallisen pariskunnan meille kotonaan tarjoamalta illalliselta. Auton saaminen kadun varrelta parkista oli oma taiteenlajinsa. Tien molemmilla puolilla oli vinoparkkiruutuja ja niiden edessä vielä autojono parkissa. Noita jonossa olevia autoja sitten sopivasti pukkailemalla ees-taas jonoon puhkaistiin reikä kohtaan, josta oma auto voitiin luovia vinoparkista kadulle.

Saimme tuon suorituksen jälkeen vielä paikallisen tutuntutun johdolla mielenkiintoisen kiertoajelun ympäri Valenciaa. Ajoimme mm. tulevaa formula-rataa, vaikka vauhdista päätellen olisimme voineet olla sillä koko kierroksemme ajan.

Aamulla alkoi viimeinen siirtymäetappi Barcelonaan, missä kaimani Antti esitteli meille arkkitehtuuria ja hämäriä kujia sekä baareja, joihin tavallisen turistin tie tuskin veisi (Hyvä niin!). Seuraavana päivänä kierros Joan Miro -museossa ja muutama varsin miellyttävä taidekokemus. Illalla paluumatkalle, joka meni (samoin kuin tämä matkan jälkeinen viikko) sairastellessa. Säästän sinut arvoisa lukijani tarkemmilta yksityiskohdilta.

Monesti matkan aikana kyseenalaistettiin Suomessa asuminen. Taloudelliset ja ilmastolliset seikat vatvottiin moneen kertaan. Itselläni ei ole hinkua pois Suomesta, kunhan aina välillä pääsee lämpimään. Ulkomailla asumisessa on puolensa, mutta vaikea siitä on tietää ennen kuin kokeilee. Paikka kannattaa valita tarkkaan. Esimerkiksi Espanjassa tulee yllättävän heikosti toimeen englannin kielellä. Ja siitä paikallisten puheesta on todella vaikeaa tajuta edes sitä sanaa sieltä ja toista täältä.