"Anna anteeksi eno että katosin
sanomatta sanaakaan
en tahtonut navetan piikaa
syliini kikattamaan
en sietänyt silakan hajua
ja koirien haukuntaa
en jaksanut lypsää lehmää
viideltä aamulla"
- Tuomari Nurmio
Näin vaalien alla on reilua tuoda taustastaan esille myös joitain hieman vähemmän miellyttäviä asioita. Sellaisia pelkoa ja inhoa herättäviä juttuja, joista Hunter S. Thompson kertoo kirjoituksissaan.
Ei, en ajatellut puhua tällä kertaa siitä, että olen käynyt sivarin tai siitä, että olen käynyt armeijan. Tai siitä, että olen poliittinen broileri, tai siitä, ettei minua olisi olemassa ilman SDP:n nuorisojärjestöä (jonka työntekijöinä ollessaan vanhempani aikanaan tapasivat). En ajatellut retostella Britney Spears –diggailullani.
Ei, nyt tunnen pakottavaa tarvetta kertoa teille Risto-enostani. Hän sanoo vaalikoneen esittelytekstissä itsestään seuraavaa:
"Olen nimeltäni Risto Kotti ja edustan näköjään miehisyyden viimeistä linnaketta Suomessa.( Ja jos minä sitä edustan niin ei ole maa kunnon kantimissa ). Olen 54 -vuotias ensimmäinen rehellinen autokorjaamoyrittäjä."
Risto on Järvenpäässä keskustapuolueen ehdokkaana kuntavaaleissa. Annetaanpa Riston jatkaa vielä hieman:
"Siskoja on kolme nuorimmasta vanhimpaan: Riitta, Tarja ja Leena. Valitettavasti he ovat kaikki sossuja eli heidän näkemyksensä elämästä on lähes yhtä rajoittunutta veljespuolueensa Kokoomuksen ( myös työväen puolue )."
Olen siskoista nuorimman, Riitan, poika. Valitettavasti siis "sossu" itsekin ja vieläpä ylpeä siitä. Riitan ja Riston äiti on Elsa, joka on ollut elämänsä sosialidemokraatti ja äänestänyt puoluetta tunnollisesti. Tilanteessa, jossa oma poika on kepun listoilla, Elsa on hyvän äidin tapaan pakotettu äänestämään keskustaa.
Me sosialidemokraatit, "sossut" kuten minä, äiti, isä, tädit, isoäiti ja suurin piirtein muukin suku, haluamme painottaa hyvää ja inhimillistä vanhuutta. Sellaista, jossa saa hyvää hoitoa ja muuta huolenpitoa, eikä ketään pakoteta äänestämään keskustapuoluetta.
Kuten arvoisa lukija on toivottavasti jo huomannut, keskeisin minua ja Ristoa yhdistävä tekijä verisiteiden ohella on hienostuneella tavalla kieroutunut huumori.
Lopuksi haluan nostaa arvoon rakkaan enoni Riston ja minun yhteisen historian kauniita muistoja. Molemmat harrastamme kulttuuria. Käydessämme serkkuni häissä Teksasissa toissakesänä Risto luki Rikoksen ja rangaistuksen. Itse olin lukenut sen jo lukioaikoina. Minä ostin Teksasista Dixie Chicksin uusimman levyn.
Olemme molemmat hyvin tyylitietoisia. Mainitun reissun aikana Risto osti suuren valkoisen stetsonin. Minä ostin sandaalit. Veikkaan, että molemmille on löytynyt matkan jälkeen yhtä paljon käyttöä.
Risto maalailee: "Työnteko on harrastukseni. Aikaisemmin, kun oli aikaa, valmensin Haukkojen pikkujunnuja ikäluokkia 79,82,86. Se oli hienoa aikaa." Kuuluin itse ensin mainitussa ikäluokassa Riken valmennettaviin. Se todellakin oli hienoa aikaa.
Epilogi
Eihän tuolla kaikella polittisella harhailulla ole mitään merkitystä. Kaikkein tärkeintä on, että enoni nimi ei ole Tero.
"Tero ja minä olemme ystäviä
vaikka täysin erilaisia
tykkäämme eri asioista
Tero tykkää viinasta minä käyn lenkillä
Tero polttaa tupakkaa minä olen raitis
Tero tykkää pojista minä tykkään tytöistä
Tero käyttää hametta minä käytän housuja
Tero haisee kakkalle minä haisen ruusulle
Tero on ruma minä olen komea
Tero on tyhmänläntä minä olen älykäs
Tero on länkisääri minä olen pihtipolvi
Tero on sakilainen minä olen herrasmies
Terolla on psoriasis minulla on puhdas iho
Tero on lyhyt minä olen pitkä
Tero on laiha minä olen vanttera
Tero on maalta minä olen kaupungista
Tero on naimisissa minä olen vapaa
Terolla on velkaa minä olen varakas
Tero kulkee jalan minulla on auto
Tero on kusipää minä olen joviaali"
- Lapinlahden linnut
maanantaina, lokakuuta 20, 2008
torstaina, lokakuuta 16, 2008
Viesti somerolaisille numerolta 58, vain kultainen Rolls puuttuu..
"I'm your top prime cut of meat, I'm your choice,
I wanna be elected,
I'm your yankee doodle dandy in a gold Rolls Royce,
I wanna be elected,
Kids want a saviour, don't need a fake,
I wanna be elected,
We're all gonna rock to the rules that I make,
I wanna be elected, elected, elected.
I never lied to you, I've always been cool,
I wanna be elected,
I gotta get the vote, and I told you 'bout school,
I wanna be elected, elected, elected..."
-Alice Cooper
I wanna be elected,
I'm your yankee doodle dandy in a gold Rolls Royce,
I wanna be elected,
Kids want a saviour, don't need a fake,
I wanna be elected,
We're all gonna rock to the rules that I make,
I wanna be elected, elected, elected.
I never lied to you, I've always been cool,
I wanna be elected,
I gotta get the vote, and I told you 'bout school,
I wanna be elected, elected, elected..."
-Alice Cooper
tiistaina, lokakuuta 07, 2008
Hienovarainen äänestyskehoitus...
...eli edelliseen viestiin liittyvä lainaus:
"Sitten karjuin kuin mies
kuolintuskissaan,
en tiennyt mitä tahdoin.
Ehkä tarjoilijan, jonka taivuttaisin kaksinkerroin
kuin hakaneulan,
sylkäisisin hullut siemeneni ennen kuin
siemenjohtimeni sidotaan
tai ajetaan ulos kaupungista muiden koirien kanssa
kun en mennyt
äänestämään."
Hunter S. Thompson (Vastasähke hullulta koiralta, Spider magazine 7/1965, kirjassa Suuri Hainmetsästys suom. Pekka Markkula 1982)
"Sitten karjuin kuin mies
kuolintuskissaan,
en tiennyt mitä tahdoin.
Ehkä tarjoilijan, jonka taivuttaisin kaksinkerroin
kuin hakaneulan,
sylkäisisin hullut siemeneni ennen kuin
siemenjohtimeni sidotaan
tai ajetaan ulos kaupungista muiden koirien kanssa
kun en mennyt
äänestämään."
Hunter S. Thompson (Vastasähke hullulta koiralta, Spider magazine 7/1965, kirjassa Suuri Hainmetsästys suom. Pekka Markkula 1982)
Suljetut suut
(julkaistu myös somerondemarit.net -sivuilla)
Somero-lehti on pantannut pari viikkoa kuntavaaliehdokkaiden kirjoituksia ja julkaisee ryppään niitä tulevana perjantaina 10.10. Ei voi kuin kummastella paikallislehden linjaa rajoittaa keskustelua vaalien alla. Toivottavasti keskustelua tulevan perjantain jälkeen sallitaan enemmän.
Tänään tiistaina (7.10) yrityskummi Arto Arvonen kirjoittaa samaisessa lehdessä, että uimahallin paikasta ei pitäisi vielä keskustella. Asiaa selvittävä työryhmä julkistaa selvityksensä marraskuun puolella ja keskustelua pitäisi Arvosen mukaan lykätä sen jälkeiseen aikaan.
Viime perjantaisessa lehdessä valtuuston puheenjohtaja Mauri Salo totesi, että Paras -hankkeesta pitäisi keskustella luottamuselimissä vasta sitten kun vaihtoehdot on saatu rajattua kahteen –kolmeen. Nyt niitä on vielä laskujeni mukaan viisi, joten keskustelu lykkääntynee ainakin vaalien yli.
Tällainen on siis keskustelukulttuuri poliittisista asioista Somerolla. Kuntalaisen mielipiteille ei anneta arvoa lainkaan ja demokratiaa suorastaan halveksitaan. Päätökset halutaan tehdä pienellä porukalla suljettujen ovien takana vähän niin kuin aina on tehty. Lopulta valtuuston kumileimasin kopahtaa keskusteluitta ja nopeasti.
Kuntalaisen on otettava valta takaisin itselleen. Se tapahtuu äänestämällä kuntavaaleissa.
Somero-lehti on pantannut pari viikkoa kuntavaaliehdokkaiden kirjoituksia ja julkaisee ryppään niitä tulevana perjantaina 10.10. Ei voi kuin kummastella paikallislehden linjaa rajoittaa keskustelua vaalien alla. Toivottavasti keskustelua tulevan perjantain jälkeen sallitaan enemmän.
Tänään tiistaina (7.10) yrityskummi Arto Arvonen kirjoittaa samaisessa lehdessä, että uimahallin paikasta ei pitäisi vielä keskustella. Asiaa selvittävä työryhmä julkistaa selvityksensä marraskuun puolella ja keskustelua pitäisi Arvosen mukaan lykätä sen jälkeiseen aikaan.
Viime perjantaisessa lehdessä valtuuston puheenjohtaja Mauri Salo totesi, että Paras -hankkeesta pitäisi keskustella luottamuselimissä vasta sitten kun vaihtoehdot on saatu rajattua kahteen –kolmeen. Nyt niitä on vielä laskujeni mukaan viisi, joten keskustelu lykkääntynee ainakin vaalien yli.
Tällainen on siis keskustelukulttuuri poliittisista asioista Somerolla. Kuntalaisen mielipiteille ei anneta arvoa lainkaan ja demokratiaa suorastaan halveksitaan. Päätökset halutaan tehdä pienellä porukalla suljettujen ovien takana vähän niin kuin aina on tehty. Lopulta valtuuston kumileimasin kopahtaa keskusteluitta ja nopeasti.
Kuntalaisen on otettava valta takaisin itselleen. Se tapahtuu äänestämällä kuntavaaleissa.
keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008
Ai niin, 58.
"Viisikymmentäkahdeksan sekunnin sadasosaa. Sen verran jäi Hanna-Maria Seppälän ja olympiamitalin väliin. Seppälä sijoittui sadan metrin vapaauinnissa neljänneksi. Sijoitus on olympialaisissa se kaikista inhottavin."
-Suomen Kuvalehti
"Kantatie 58 on Kangasalta Kärsämäelle kulkeva kantatie. Tiestä käytetään myös nimitystä Suomenselkätie, ja sitä on markkinoitu vaihtoehtoisena tieyhteytenä valtateille 4 ja 9. Tien pituus on noin 385 kilometriä, ja se on Suomen pisin kantatie. Tie on päällystetty, mutta sen laatu vaihtelee voimakkaasti: joillain osuuksilla tie on valtatietasoinen, mutta toisaalla se on kapea, mutkainen ja mäkinen. Toisaalta tien liikennemäärät ovat pääosin sangen vähäiset." -Wikipedia
"Fifty-eight is the sum of the first seven prime numbers, an 11-gonal number, and a Smith number. Given 58, the Mertens function returns 0.
There is no answer to the equation x - φ(x) = 58, making 58 a noncototient. However, the sum of the totient function for the first thirteen integers is 58." -Wikipedia
Blogin toimituskunta suosittelee seuraavia musiikkinautintoja:
John Cage: "Fifty-Eight"
58 (Nikki Sixxin sivuprojekti): "Alone Again (Naturally)"
Squid 58: Dismantled
Dvorak: Stabat Mater Op 58 (Lähteet: Wikipedia ja cdon.com)
Somerolla asustaville suosittelemme kuntavaaliehdokasta numero 58.
-Suomen Kuvalehti
"Kantatie 58 on Kangasalta Kärsämäelle kulkeva kantatie. Tiestä käytetään myös nimitystä Suomenselkätie, ja sitä on markkinoitu vaihtoehtoisena tieyhteytenä valtateille 4 ja 9. Tien pituus on noin 385 kilometriä, ja se on Suomen pisin kantatie. Tie on päällystetty, mutta sen laatu vaihtelee voimakkaasti: joillain osuuksilla tie on valtatietasoinen, mutta toisaalla se on kapea, mutkainen ja mäkinen. Toisaalta tien liikennemäärät ovat pääosin sangen vähäiset." -Wikipedia
"Fifty-eight is the sum of the first seven prime numbers, an 11-gonal number, and a Smith number. Given 58, the Mertens function returns 0.
There is no answer to the equation x - φ(x) = 58, making 58 a noncototient. However, the sum of the totient function for the first thirteen integers is 58." -Wikipedia
Blogin toimituskunta suosittelee seuraavia musiikkinautintoja:
John Cage: "Fifty-Eight"
58 (Nikki Sixxin sivuprojekti): "Alone Again (Naturally)"
Squid 58: Dismantled
Dvorak: Stabat Mater Op 58 (Lähteet: Wikipedia ja cdon.com)
Somerolla asustaville suosittelemme kuntavaaliehdokasta numero 58.
tiistaina, syyskuuta 30, 2008
Punainen planeetta ja kieroon painettu roponen
"Minä valvoin aamuun asti
ullakon kamarissa
ja katselin putkeni läpi
punaista planeettaa
otin käskyjä vastaan kaukaa
viisailta olennoilta
jotka käyttävät vaivattomasti
valtavaa energiaa"
- Tuomari Nurmio
Hyvät blogiani seuraavat sielut! Olen tekemässä matkaa kohti punaista (reilua) planeettaa lokakuun loppupuolelle asti. Se pitää minut kiireisenä.
Seivaan nyt kuukausittaisen postaustavoitteeni viime metreillä tällä kehoituksella kulttuurin pariin. Eli kiinnostuneet käykööt tutustumassa proosalaatikostani karkuun päässeeseen tekeleeseen osoitteessa www.kotti.info kohdassa "tuotoksia".
Kysymyksessä on kuluneen kesän aikana sepustamani kirjoitelma "Kieroonpainettu roponen", jolla osallistuin Solidaarisuus-säätiön kirjoituskilpailuun valitettavan laihoin joskin ymmärrettävin tuloksin.
Oli mielenkiintoista huomata pitkästä aikaa fiktioon palatessa, kuinka haastava laji se onkaan. Asiatekstiä tulee suollettua työksensä miltei päivittäin. Silti kirjoittaminen on haaste jokaisen tyhjän ruudun kohdalla molemmissa lajeissa. Kirjoittamisen alkamiseen asiatekstin kanssa on tullut työn kautta parempi rutiini. Fiktio tarvitsee inspiraation.
Tarina on siis fiktio, vaikkakin se perustuu löyhästi yhteen todelliseen tapahtumaan. Päähenkilöön ja hänen ajatuksiinsa olen piilottanut kieli poskessa lausuttuja viittauksia tosielämään, mutta nekin on käsitelty fiktiosuodattimen läpi.
"Lukeminen kannattaa aina.." - Jörn Donner
"..ehkä jopa tässä tapauksessa." -Antti Kotti
ullakon kamarissa
ja katselin putkeni läpi
punaista planeettaa
otin käskyjä vastaan kaukaa
viisailta olennoilta
jotka käyttävät vaivattomasti
valtavaa energiaa"
- Tuomari Nurmio
Hyvät blogiani seuraavat sielut! Olen tekemässä matkaa kohti punaista (reilua) planeettaa lokakuun loppupuolelle asti. Se pitää minut kiireisenä.
Seivaan nyt kuukausittaisen postaustavoitteeni viime metreillä tällä kehoituksella kulttuurin pariin. Eli kiinnostuneet käykööt tutustumassa proosalaatikostani karkuun päässeeseen tekeleeseen osoitteessa www.kotti.info kohdassa "tuotoksia".
Kysymyksessä on kuluneen kesän aikana sepustamani kirjoitelma "Kieroonpainettu roponen", jolla osallistuin Solidaarisuus-säätiön kirjoituskilpailuun valitettavan laihoin joskin ymmärrettävin tuloksin.
Oli mielenkiintoista huomata pitkästä aikaa fiktioon palatessa, kuinka haastava laji se onkaan. Asiatekstiä tulee suollettua työksensä miltei päivittäin. Silti kirjoittaminen on haaste jokaisen tyhjän ruudun kohdalla molemmissa lajeissa. Kirjoittamisen alkamiseen asiatekstin kanssa on tullut työn kautta parempi rutiini. Fiktio tarvitsee inspiraation.
Tarina on siis fiktio, vaikkakin se perustuu löyhästi yhteen todelliseen tapahtumaan. Päähenkilöön ja hänen ajatuksiinsa olen piilottanut kieli poskessa lausuttuja viittauksia tosielämään, mutta nekin on käsitelty fiktiosuodattimen läpi.
"Lukeminen kannattaa aina.." - Jörn Donner
"..ehkä jopa tässä tapauksessa." -Antti Kotti
keskiviikkona, elokuuta 20, 2008
Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin
"Sometimes I feel so down and out
Like emotion that’s been captured in a maze
I had my ups and downs
Trials and tribulations,
I overcome it day by day,
Feeling good and almost powerful
A new me, that’s what I’m looking for"
- Sugababes
Rentouttavan kesän jälkeen, nyt kun jaksaa taas, palaan vielä hieman rankkaan kevääseen. Työn ollessa kutsumus, harrastus ja leipäpuu mahdolliset turbulenssit kiikuttavat ihmistä melko perusteellisesti, vaikka tilanteessa ei sitä ehkä huomaakaan. Loman alussa huomasi pian kuinka pahasti loman tarpeessa olikaan ollut.
"Ei ole helpompaa hommaa kuin olla demareitten rivikansanedustaja. Sinulla on kolme nappia, joita pitää painaa. Ja sitten joku vielä kertoo, mitä nappulaa painetaan. Mutta jos haluaa jatkoaikaa, täytyy tehdä jotain muutakin."
- Pekka Myllykoski (Freud, Marx, Engels & Jung, Soundi 7/97)
Eduskunnassa myrskysi koko kevään. Ministeritason heppulit sekoilivat naisten kanssa kuin teinipojat. Media herkutteli ja kansanedustuslaitoksen arvovallasta murennettiin palasia toistensa jälkeen. Vaalirahaskandaalia käsiteltiin kaikista sellaisista kulmista, joista siitä saatiin otsikoita. Todella halpaa.
Avustajapuolella oltiin ottavana osapuolena osin median silmässä, mutta osiltaan eduskuntatalon sisällä näkymättömissä. Jokunen skandaalinpoikanen avustajiin liittyen jäi medialta huomaamattakin.
Avustajajärjestelmä on melko tuore ilmiö Suomessa. Se, miten systeemi aikanaan ajettiin ylös, on jättänyt eduskunnan sisällä selvästi joitain umpeutumattomia haavoja. Paikoitellen avustajia kohdellaan jonain muuna kuin työtovereina. Pääosin tietysti eduskunnan henkilökunta on mukavaa ja yhteistyöhaluista, mutta poikkeuksia löytyy. Osin nihkeys johtuu siitä kuvasta, joka työstämme annetaan. Meidät nähdään monin paikoin vain kulueränä, ahtaita tiloja täyttävänä amatöörisakkina. Varsinaista työtämme ei arvosteta, koska siitä ei tiedetä mitään.
Ja kuinka voisikaan tietää, kun ensinnäkään kahta samanlaista toimenkuvakokonaisuutta ei talon avustajilla ole. Toiseksi harva edustajakaan jakaa kiitosta avustajalleen, jota ilman esimerkiksi tietokoneen hienoudet, kuten sähköpostin käyttäminen eivät onnistuisi. Tämä oli nyt siis karrikoitu, joskaan ei niinkään kaukana totuudesta oleva esimerkki. Oma edustajani on siitä kiitollinen tapaus, että hän ei säästele kiitoksen sanaa minua kohtaan niin henkilökohtaisessa kanssakäymisessä kuin ihmisten edessäkään. Ja tietokoneenkin perustoiminnot Katja hallitsee ihan hyvin.
Se jättää minulle aikaa hoitaa tärkeämpiä työtehtäviäni, joihin kuuluvat mm. yhteydenpito sähköpostitse ja puhelimitse, valtiopäivätoimien valmistelu ja taustoitus (esim. kirjalliset kysymykset ja erilaiset aloitteet), internet-sivujen ylläpito ja päivitys, vierailujen järjestelytehtävät sekä kaikenlaiset juoksevat tehtävät mitä ikinä eteen tulee. Edustajani valtiopäivätoimet ovat vapaasti luettavissa eduskunnan internet-sivuilla ja sieltä toivottavasti ilmenee asiakokonaisuuksien määrä ja aiheiden laajuus.
Olen talven ja kevään aikana tehnyt taustatutkimusta mm. keliakiavauvoista, nuorten huumekuolemista, aspergerista, häistä, naisten hemmotteluhoidoista, SDP:n historiasta, naisten historiasta (sic.), työ- ja elinkeinoministeriön yhdistämisestä, työvoimatoimistojen toiminnasta, maahanmuuttajien ongelmista, opiskelijoiden asumislisästä, autokatsastuksesta, ympäristöluvista, omaishoidosta ja arvonlisäveroasioista. Laiska töitään laskee, mutta vastapainona sille riittämättömyyden tunteelle, joka seurasi kevään stressistä, on hyvä huomata mitä kaikkea tuli sitten kuitenkin tehdyksi.
"Ei mitään juttua voi lähteä tekemään sillä tavalla, että mitähän noi ajattelee tästä jutusta. Silloin pitäis miellyttää ja lipasta kaikkien persettä ja sehän on ihan demaritouhua."
- Matti Pellonpää (Soundi 3/91)
Myös puolueen jatkuva ryöpytys meinasi käydä voimille. Tie puoluekokoukseen oli kivikkoinen, eikä puoluejohdon vaihtaminen ollut mikään autuaaksitekevä hokkus pokkus –temppu. Tuskin kukaan siitä sellaista toivoikaan. Erilaisia vääntöjä nimenomaan henkilökysymyksiin liittyen käytiin ja paikoin oli tuskallisen vaikeaa erottaa oliko väittelykumppani kuinka tosissaan.
Vaikka puoluekokouksessa henkilökysymykset menivät niin kuin äänestin, ei juhlamieli voinut oikein kohota. Niinhän se on näissä puoluehommissa kun äänestetään, että vaikka itse olisi voittaneen kannan puolella, niin miltei aina siellä toista mieltä olleiden joukossa on monia hyviä tyyppejä, joiden olisi suonut voittaa myös, kun tietää miten vahvasti ovat mielipiteensä takana.
Toinen harmituksen aihe samoin puoluekokouksen kuin viime kevään eduskuntatyönkin kohdalla on se, että asiakysymykset jäivät vähäpätöisempien henkilöön liittyvien kysymysten varjoon. Näin se näyttäisi menevän ja siksi voidaan sanoa politiikan olevan kriisissä. Niin ja siksi silloin tällöin tekee mieli heivata koko homma. Onneksi moisia mielenhäiriöitä on harvoin ja ne menevät nopeasti ohi.
"Valehtelisin jos sanoisin, että rakastan elämää, sillä minä en rakasta sitä sellaisena kuin se on vaan sellaisena kuin sen pitäisi olla. Ei ole mittaa minun kaipuulleni todelliseen elämään. Elämään joka näännyttää itsensä vaihtelevien intohimojen ruuhella, elämään jossa ei ole tietoa rajoista, kohtuudesta eikä johdonmukaisuudesta."
- Akseli Gallen-Kallela (Peter von Bagh: Sininen laulu)
Puoluekokouksesta saatiin ehkä edes yksi asiakysymys julki. Maksuton päivähoito. Luonnollista, että media nappasi tästä kiinni, sillähän on helppo takoa ja polkea demareita vähän joka mutkassa. Minusta tämä yksittäinen kanta oli liikkeelle elintärkeä askel takaisin kohti politiikan tekemistä, jossa arkipäiväisten poliittisten päätösten taustalla on selvä kaukaisempi tavoite. Forssan ohjelma on tällaisesta paras esimerkki.
Uuden puoluejohdon lanseeraama unelmakiertue on tälle looginen ja mainio jatko. Pitää uskaltaa unelmoida tulevaisuutta sellaiseksi millainen se olisi jos saisin päättää omien arvojeni pohjalta. Silloin on helppo tehdä johdonmukaisesti valinnat pienissä politiikan avulla ratkaistavissa kysymyksissä päivittäin, kun tietää mihin suuntaan on menossa. Jos demareilla olisi ollut kaukaisempi visio viime vaalikaudella, varallisuusveroa ei olisi poistettu.
Someron Työväenyhdistyksen puheenjohtajana päätin perustaa kuntavaaleja valmistelemaan oman unelmaryhmäni. Kokoan siihen muutamia toimijoita, joiden suusta ei kuule sellaisia lausahduksia kuten:
"Onhan tätä yritetty jo kymmeniä vuosia, muttei tämä Somerolla voi mennä läpi." Tarkoituksena on luoda osin epärealistinenkin visio siitä, minkälaisessa kunnassa saisimme asua esim. kymmenen tai kahden kymmenen vuoden päästä, jos saisimme vapaasti päättää. Voi olla, että tämä uusi avaus avaa erilaisia näkökulmia asioihin ja tuo sen myötä uudentyyppisiä ajatuksia vaaliohjelmaamme. Voi tietysti myös olla, että se epäonnistuu surkeasti, mutta silloinhan voin aina Ritchie Blackmorea lainatakseni "ottaa kunnon kännit".
Like emotion that’s been captured in a maze
I had my ups and downs
Trials and tribulations,
I overcome it day by day,
Feeling good and almost powerful
A new me, that’s what I’m looking for"
- Sugababes
Rentouttavan kesän jälkeen, nyt kun jaksaa taas, palaan vielä hieman rankkaan kevääseen. Työn ollessa kutsumus, harrastus ja leipäpuu mahdolliset turbulenssit kiikuttavat ihmistä melko perusteellisesti, vaikka tilanteessa ei sitä ehkä huomaakaan. Loman alussa huomasi pian kuinka pahasti loman tarpeessa olikaan ollut.
"Ei ole helpompaa hommaa kuin olla demareitten rivikansanedustaja. Sinulla on kolme nappia, joita pitää painaa. Ja sitten joku vielä kertoo, mitä nappulaa painetaan. Mutta jos haluaa jatkoaikaa, täytyy tehdä jotain muutakin."
- Pekka Myllykoski (Freud, Marx, Engels & Jung, Soundi 7/97)
Eduskunnassa myrskysi koko kevään. Ministeritason heppulit sekoilivat naisten kanssa kuin teinipojat. Media herkutteli ja kansanedustuslaitoksen arvovallasta murennettiin palasia toistensa jälkeen. Vaalirahaskandaalia käsiteltiin kaikista sellaisista kulmista, joista siitä saatiin otsikoita. Todella halpaa.
Avustajapuolella oltiin ottavana osapuolena osin median silmässä, mutta osiltaan eduskuntatalon sisällä näkymättömissä. Jokunen skandaalinpoikanen avustajiin liittyen jäi medialta huomaamattakin.
Avustajajärjestelmä on melko tuore ilmiö Suomessa. Se, miten systeemi aikanaan ajettiin ylös, on jättänyt eduskunnan sisällä selvästi joitain umpeutumattomia haavoja. Paikoitellen avustajia kohdellaan jonain muuna kuin työtovereina. Pääosin tietysti eduskunnan henkilökunta on mukavaa ja yhteistyöhaluista, mutta poikkeuksia löytyy. Osin nihkeys johtuu siitä kuvasta, joka työstämme annetaan. Meidät nähdään monin paikoin vain kulueränä, ahtaita tiloja täyttävänä amatöörisakkina. Varsinaista työtämme ei arvosteta, koska siitä ei tiedetä mitään.
Ja kuinka voisikaan tietää, kun ensinnäkään kahta samanlaista toimenkuvakokonaisuutta ei talon avustajilla ole. Toiseksi harva edustajakaan jakaa kiitosta avustajalleen, jota ilman esimerkiksi tietokoneen hienoudet, kuten sähköpostin käyttäminen eivät onnistuisi. Tämä oli nyt siis karrikoitu, joskaan ei niinkään kaukana totuudesta oleva esimerkki. Oma edustajani on siitä kiitollinen tapaus, että hän ei säästele kiitoksen sanaa minua kohtaan niin henkilökohtaisessa kanssakäymisessä kuin ihmisten edessäkään. Ja tietokoneenkin perustoiminnot Katja hallitsee ihan hyvin.
Se jättää minulle aikaa hoitaa tärkeämpiä työtehtäviäni, joihin kuuluvat mm. yhteydenpito sähköpostitse ja puhelimitse, valtiopäivätoimien valmistelu ja taustoitus (esim. kirjalliset kysymykset ja erilaiset aloitteet), internet-sivujen ylläpito ja päivitys, vierailujen järjestelytehtävät sekä kaikenlaiset juoksevat tehtävät mitä ikinä eteen tulee. Edustajani valtiopäivätoimet ovat vapaasti luettavissa eduskunnan internet-sivuilla ja sieltä toivottavasti ilmenee asiakokonaisuuksien määrä ja aiheiden laajuus.
Olen talven ja kevään aikana tehnyt taustatutkimusta mm. keliakiavauvoista, nuorten huumekuolemista, aspergerista, häistä, naisten hemmotteluhoidoista, SDP:n historiasta, naisten historiasta (sic.), työ- ja elinkeinoministeriön yhdistämisestä, työvoimatoimistojen toiminnasta, maahanmuuttajien ongelmista, opiskelijoiden asumislisästä, autokatsastuksesta, ympäristöluvista, omaishoidosta ja arvonlisäveroasioista. Laiska töitään laskee, mutta vastapainona sille riittämättömyyden tunteelle, joka seurasi kevään stressistä, on hyvä huomata mitä kaikkea tuli sitten kuitenkin tehdyksi.
"Ei mitään juttua voi lähteä tekemään sillä tavalla, että mitähän noi ajattelee tästä jutusta. Silloin pitäis miellyttää ja lipasta kaikkien persettä ja sehän on ihan demaritouhua."
- Matti Pellonpää (Soundi 3/91)
Myös puolueen jatkuva ryöpytys meinasi käydä voimille. Tie puoluekokoukseen oli kivikkoinen, eikä puoluejohdon vaihtaminen ollut mikään autuaaksitekevä hokkus pokkus –temppu. Tuskin kukaan siitä sellaista toivoikaan. Erilaisia vääntöjä nimenomaan henkilökysymyksiin liittyen käytiin ja paikoin oli tuskallisen vaikeaa erottaa oliko väittelykumppani kuinka tosissaan.
Vaikka puoluekokouksessa henkilökysymykset menivät niin kuin äänestin, ei juhlamieli voinut oikein kohota. Niinhän se on näissä puoluehommissa kun äänestetään, että vaikka itse olisi voittaneen kannan puolella, niin miltei aina siellä toista mieltä olleiden joukossa on monia hyviä tyyppejä, joiden olisi suonut voittaa myös, kun tietää miten vahvasti ovat mielipiteensä takana.
Toinen harmituksen aihe samoin puoluekokouksen kuin viime kevään eduskuntatyönkin kohdalla on se, että asiakysymykset jäivät vähäpätöisempien henkilöön liittyvien kysymysten varjoon. Näin se näyttäisi menevän ja siksi voidaan sanoa politiikan olevan kriisissä. Niin ja siksi silloin tällöin tekee mieli heivata koko homma. Onneksi moisia mielenhäiriöitä on harvoin ja ne menevät nopeasti ohi.
"Valehtelisin jos sanoisin, että rakastan elämää, sillä minä en rakasta sitä sellaisena kuin se on vaan sellaisena kuin sen pitäisi olla. Ei ole mittaa minun kaipuulleni todelliseen elämään. Elämään joka näännyttää itsensä vaihtelevien intohimojen ruuhella, elämään jossa ei ole tietoa rajoista, kohtuudesta eikä johdonmukaisuudesta."
- Akseli Gallen-Kallela (Peter von Bagh: Sininen laulu)
Puoluekokouksesta saatiin ehkä edes yksi asiakysymys julki. Maksuton päivähoito. Luonnollista, että media nappasi tästä kiinni, sillähän on helppo takoa ja polkea demareita vähän joka mutkassa. Minusta tämä yksittäinen kanta oli liikkeelle elintärkeä askel takaisin kohti politiikan tekemistä, jossa arkipäiväisten poliittisten päätösten taustalla on selvä kaukaisempi tavoite. Forssan ohjelma on tällaisesta paras esimerkki.
Uuden puoluejohdon lanseeraama unelmakiertue on tälle looginen ja mainio jatko. Pitää uskaltaa unelmoida tulevaisuutta sellaiseksi millainen se olisi jos saisin päättää omien arvojeni pohjalta. Silloin on helppo tehdä johdonmukaisesti valinnat pienissä politiikan avulla ratkaistavissa kysymyksissä päivittäin, kun tietää mihin suuntaan on menossa. Jos demareilla olisi ollut kaukaisempi visio viime vaalikaudella, varallisuusveroa ei olisi poistettu.
Someron Työväenyhdistyksen puheenjohtajana päätin perustaa kuntavaaleja valmistelemaan oman unelmaryhmäni. Kokoan siihen muutamia toimijoita, joiden suusta ei kuule sellaisia lausahduksia kuten:
"Onhan tätä yritetty jo kymmeniä vuosia, muttei tämä Somerolla voi mennä läpi." Tarkoituksena on luoda osin epärealistinenkin visio siitä, minkälaisessa kunnassa saisimme asua esim. kymmenen tai kahden kymmenen vuoden päästä, jos saisimme vapaasti päättää. Voi olla, että tämä uusi avaus avaa erilaisia näkökulmia asioihin ja tuo sen myötä uudentyyppisiä ajatuksia vaaliohjelmaamme. Voi tietysti myös olla, että se epäonnistuu surkeasti, mutta silloinhan voin aina Ritchie Blackmorea lainatakseni "ottaa kunnon kännit".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)