Suositukset Someron kirjaston valikoimasta lokakuussa 2012

Toyota Corolla 92-97

Liian monta olutta : Dekkarimaraton 97

Klik klik. Word 97

Pahkasika. 1/97

Tapanilan ekotalo 97, suunnittelu ja rakentaminen

Levoton veri : kertoelma isäni E. N. Setälän ja äitini Helmi Krohnin nuoruudesta, esivanhemmista ja lapsuuteni kodista : 97 kuvaa / Salme Setälä

Vuoden luonnonkuvat 97

Rokkivihko. [Nuottijulkaisu]. 97

Luettua syyskuu2012

Helkama, Myllyniemi, Liebkind: Johdatus sosiaalipsykologiaan

Leeni Tiirakari & Manu Kärki: Someron kartanot

David Lynch: Catching the big fish - meditaatio, tietoisuus ja luovuus

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

David Lagercrantz: Minä Zlatan Ibrahimovic

Kirjoitus Somero-lehdessä 14.9.2012: Monipuolista hyvinvointia maatiloilta

Maatalouden rakennemuutoksen jatkuessa nopeatahtisena tarvitaan uudenlaista ajattelua ja uusia ideoita, jotta voimme turvata kotimaisen maataloustuotannon myös tulevaisuudessa. Maatalouden kannattavuusongelmat ovat tällä hetkellä äärettömän suuri kysymys. Vastauksia tulee etsiä hieman uusistakin kulmista. 

Hoivamaatalous on monimuotoisessa maataloudessa vielä suhteellisen vähän käytetty, mutta maailmalla nopeasti kasvava toimintamuoto. Sillä tarkoitetaan maatalousympäristössä tapahtuvaa hoivapalvelua, esimerkiksi Suomessa jo pitkään suosittua ratsastusterapiaa. Hoivamaatalous sisältää myös monenlaisia muita sellaisia virkistys-, kuntoutus- ja kasvatuspalveluita, jotka saavat merkittävää lisäarvoa siitä, että ne sijoittuvat maatilalle. Esimerkiksi vanhustenpalveluissa maatila tarjoaa nuoruudesta tutun ympäristön, johon niin moni vanhus kaihoaa. 

Kysymys on siis maatilan resurssien käyttämisestä uudella tavalla. Maatilan luontoympäristöllä on monia kasvatusta tai kuntoutusta tukevia ominaisuuksia. Se rauhoittaa, kohentaa mielialaa ja nopeuttaa stressistä palautumista. Maatilalla on mahdollista ottaa vastuuta pienistä askareista ja oman työn jäljet näkee heti. Siellä on mahdollista toimia eläinten kanssa, millä on omat tutkitut vaikutuksensa ihmisen hyvinvointiin. 

Suomalaisilla maatiloilla vastataan nykyajan kannattavuushaasteisiin eri tavoilla. Onkin selvää, ettei hoivamaatalous ratkaise kannattavuusongelmia isossa mittakaavassa. Mutta se tarjoaa joissain tapauksissa hyvän vaihtoehdon kalliille investoinneille ja tilakoon kasvattamiselle. Näin se mahdollistaa osaltaan myös luomu- ja muuta pienimuotoista tuotantoa. Tätä kautta maatiloilla mahdollistuu monimuotoinen ja nykyistä kannattavampi tulonhankinta. Samalla tukiriippuvuus vähenee.

Hoivamaatalous toisi vanhustenpalveluihin lisäarvoa ja niitä tuottamaan yksityisiä toimijoita järkevällä tavalla. Nythän Somerolla on valittu hyvin erilainen tapa yksityistää vanhustenpalveluja. Meillä pyritään saamaan kaikessa hiljaisuudessa uudet vanhusten palveluasumisyksiköt suurten kansainvälisten yhtiöiden hoitoon. Niiden toimintamuoto on lähinnä vanhusten säilöminen, jossa ihmisarvoiset palvelut eivät toteudu. 

Nämä pyrkimykset tuoda pääomasijoittajien pyörittämä vanhustenpalvelutoiminta paikkakunnallemme on päättäväisesti torjuttava, ja varmistettava somerolaisille vanhuksille hyvä ja laadukas hoiva sekä mahdollisuus saada palveluasumispaikka Somerolta.

Hoivamaatalous hyvin inhimillisenä ja kokonaisvaltaisesti ihmisen tarpeisiin vastaavana toimintamuotona on puolestaan erittäin positiivinen tapa tuoda hoivapalveluja tuottamaan myös yksityisiä toimijoita. Lisäksi se tuottaa monenlaista lisäarvoa koko paikkakunnalle. Someron kaupungin kannattaisikin tutkia hoivamaatalouden mahdollisuudet osana elinkeinopolitiikkaa. Hoivapalvelu on varsin työvoimavaltainen yritysmuoto. Sen myötä paikkakunnalle olisikin mahdollista saada lisää elinvoimaisuutta ja työpaikkoja.

Meillä Somerolla on monia muitakin hyödyntämättömiä mahdollisuuksia maatalouden kohdalla. Paikallisista tuotteista tulisi kyetä luomaan valovoimaisia ja tunnettuja valtakunnallisia brändejä Kolatun juustojen malliin. Myös elintarvikkeiden jatkojalostuksen ja tuottajien yhteistoiminnan mahdollisuudet pitää tutkia ja hyödyntää. Lisäksi Somerosta on tehtävä laajalti tunnettu lähiruoan käyttämisen edelläkävijäpaikkakunta. 

Antti Kotti
kaupunginvaltuutettu (sd.)
SDP:n maa- ja metsätaloustyöryhmän sihteeri

Luettua elokuu 2012

Jan-Erik Lundström (toim.): Valokuvallisia todellisuuksia

Aki Rautala: Rikoksia ilman rangaistuksia

Bohumil Hrabal: Tarjoilin Englannin kuninkaalle

Von Bagh, Tammi, Timonen, Toiviainen (toim.): Filmihullu vuodet 1989-1998

Marco Kosonen: Ravintola Loppu

Luettua heinäkuu 2012

Antti Helin: Praha - matkaopas

Neil Daniels: Judas Priest - metallin pioneerit

Juha Tanttu: Olut!

Seppo Järvinen: Kafkan varjo

Jussi- Pekka Hakkarainen (toim.): Praha - kirjailijan kaupunki

Jari Tervo: Layla

Veikko Huovinen: Ympäristöministeri

Stewart Lee Allen: Paholaisen juoma

Luettua kesäkuu 2012

Daniil Harms: Perinpohjainen tutkimus

Hugh Laurie: Järein asein

Teppo Vapaus: Herra Ylpön sydän

Andre Breton: Nadja

Frank Miller: Kohtalokas tappo

Turkka Hautala: Kansalliskirja

Manuela Bosco: Ylitys

Luettua toukokuu 2012

Kirsti Ekonen, Sanna Turoma (toim.): Venäläisen kirjallisuuden historia

”Niin sanotusta ’pienestä ihmisestä’ tuli 1840-luvun kirjallisuuden vaikutuksesta yksi venäläisen kirjallisuuden kestohahmoista. Pieni ihminen ei ole etuoikeutetun yhteiskuntaluokan edustaja, kuten on toinen venäläisen kirjallisuuden tunnusomainen henkilötyyppi eli tarpeeton ihminen. Pieni ihminen ei välttämättä edusta köyhälistöä, mutta kuuluu vähäosaisten kansanluokkaan. Suhteessa vallanpitäjiin hän on usein nöyryytetty ja sivullinen.
Hän voi olla myötätuntoinen ja välittää toisista, mutta hän voi edustaa myös ihmisyyden nurjaa puolta. Kaikkia monietnisen ja –kulttuurisen suurvallan väestönosia ja niiden pieniä ihmisiä ei kuitenkaan kuvattu yhtä myötätuntoisesti, vaan monet venäläiskirjailijat saattoivat esittää esimerkiksi puolalaiset ja juutalaiset vähemmän suopeassa valossa.”

Daniil Harms: Sattumia 

Daniil Harms: Ensiksi ja toiseksi 

Pekka Borg (toim.): Polkuja metsään 

”Metsäluonnonvaran moniarvoista hyödyntämistä on tarkasteltava kokonaisuutena, jonka tulee näkyä avoimena ja kaiken tarvittavan tiedon koordinoivana kansallisena päätöksentekona. Metsätaloudelle osoitettu voimakas yhteiskunnan tuki oikeuttaa vaatimaan, että metsän monimuotoisuus ja virkistyskäyttö turvataan talousmetsän hoidossa ja varmistetaan metsän tarjoamien ekosysteemipalvelujen jatkuminen sekä pysäytetään metsäluonnon köyhtyminen. Luonnon monimuotoisuus, metsän virkistyskäyttö ja metsämaaperän hiilinielu ovat julkishyödykkeitä, joiden hyödyt jakautuvat kaikille ja joiden on oltava vapaasti kaikkien saatavilla. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus yhteiskunnallisena arvona on turvattava myös metsässä.”

Iiro Viinanen & Esko Seppänen: Vasen oikea, oikea vasen – keskustelukirjeitä

”Kotimaisen ruoan hintaan liittyen muistutan, että suurin osa valtion maatalousmenoista johtuu EU:sta ja Ahon - Viinasen hallituksen neuvottelemasta kehnosta liittymissopimuksesta. Kun muut jäsenmaat maksattavat maanviljelynsä EU:lla, Suomi on saanut vain luvan maksaa maanviljelynsä itse. Siinä tarkoituksessa pieni Suomi käytti vuonna 2010 EU-maista toiseksi eniten omaa rahaa (1 207 M€) kansalliseen tukeen. Enemmän omasta pussistaan omille viljelijöilleen maksoi vain Ranska (2 432 M€). Saksakin (1 045 M€) on jäänyt Suomen jälkeen, Ruotsista (52 M€) puhumattakaan.” 
- Esko Seppänen

”Arvelin ja toin sen julkikin, että vain liittyminen Emuun ja sen vakauskriteerit pitäisivät aisoissa maatalousbudjetin ja muut menot. No, nyt on nähty, että uskoni oli lapsenuskoa.” – Iiro Viinanen

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Duff McKagan: It’s so easy  (ja muita valheita)

Jukka Kolari &Peter Forsgård: Parempia kuvia Canon EOS–järjestelmäkameralla

Hanneriina Moisseinen, Markku Nieminen: Sen synty – ja muita Vienan hävyttömiä ja hulvattomia starinoita

Martta Heikkilä (toim.): Taidekritiikin perusteet

”Arkipuheessa taidekritiikin ymmärretään usein olevan kielteistä: paheksuntaa tai vikojen etsimistä. Sanoihin ’kritiikki’ tai ’kriitikko’ ei alun perin liittynyt tällaisia merkityksiä. Immanuel Kantille kritiikki (Kritik) merkitsi niiden ehtojen tutkimista, joiden perustalta asiat voivat ylipäätään ilmetä meille. Kritiikki ei siten merkitse negatiivista ’kritisoimista’, vaan kykyä tarkastella asioita ja arvioida niiden merkityksiä.”

”Kriittisyys tarkoittaa itsenäistä ajattelua, uudenlaisten merkitysulottuvuuksien ja yhteyksien löytämistä ja kykyä kyseenalaistaa itsestään selvänä pidettyjä käsityksiä. Kriittisyys on myös kykyä välttää kaavamaisia ajatuskulkuja ja kuluneita puhetapoja; kritiikin tulee yhä uudelleen pystyä elävöittämään kohteensa merkityksiä synnyttävä voimavara – sikäli kuin kohteesta sellaista löytyy.”