Luettua kesäkuu 2014

Juhana Torkki: Tarinan valta - kertomus luolamiehen paluusta

Luettua toukokuu 2014

Viljami Puustinen: Kingston Wall - Petri Wallin saaga


Dave Thompson: Smoke on the water - Deep Purplen tarina


Simo Ralli: Raapaisuja


Alijärvi, Blodt, Kainulainen, Söder (toim.): Vasemmiston tulevaisuus


Marko Hamilo (toim.): Älkää säätäkö päätänne, häiriö on todellisuudessa - suomalaisen psykokulttuurin kritiikki


Kari Häkämies: Poliittinen ruumis


Antti Alaja & Esa Suominen: Taloutta työväelle - markkinaliberalismin myyttejä murtamassa

Luettua huhtikuu 2014

Heikki Saari: Jacke - Jacob Södermanin elämä
Ari Wahlsten: Jobikirja
Tore S Börjesson: Minä, Dregen
Jarkko Sipilä: Muru
Kauko Röyhkä: Poika Mancini
Antti Alanen, Olaf Möller (toim.): Citizen Peter

Mielipidekirjoitus Somero (8.4.), SSS ja FL 9.4.): Someron kannattaa pitää ovi auki myös Forssan suuntaan

Tehty sote-ratkaisu on otettu valtakunnassa vastaan erittäin positiivisesti. Näin on tapahtunut myös hieman yllättävästi Somerolla. Sote-päätöksen myötä Somero on suuntautumassa vahvasti kohti Saloa ja Turun sote-aluetta. Samalla Forssan suunta on jäämässä kokonaan ulos Someron vaihtoehtojen valikoimasta. 


Tätä reaktiota ei voi kuin ihmetellä. Turun sote-alueessa päätösvalta karkaisi mahdollisimman kauas somerolaisten päättäjien ulottumattomiin. Velkaisen sairaanhoitopiirin raunioille rakennettava sote-alue veisi Someron perusturvapalvelut velkaisen Turun päättäjien armoille. Ei ole hankala arvioida, mistä Turun suurella sote-alueella aloitettaisiin palvelujen karsiminen.  


On tietysti perusteltua kysyä, kannattaako Someron olla mukana missään kuntarakenneselvityksessä, kun pienintäkään aikomusta kuntaliitoksiin ei ole. Näkisin että tässä tilanteessa selvityksen tekeminen on pienemmän pahan tie. Someron ei kannata nostaa itseään valtiovallan erityisseurantaan tilanteessa, jossa kuntarakenteeseen liittyvät päätökset kuplivat pinnan alla, eikä siitä mitä seuraavaksi on tulossa, ole mitään tietoa.  


Someron osallistuminen Forssan seudun kuntarakenneselvitykseen ei toisi millään muotoa haittaa tehtävälle selvitykselle, vaikka näin on väitetty. Ei, vaikka onkin päivänselvää, ettei Somero ole valmis tekemään kuntaliitosta. On huomattava, etteivät myöskään muut selvitykseen osallistuvat kunnat ehkä Forssaa lukuun ottamatta ole aktiivisesti hakemassa kuntaliitosta.


Jos Somero lähtisi tekemään kuntarakenneselvitystä Salon kanssa, se jumittaisi kaupungin jo nyt ylikuormitetun hallinnon totaalisesti ainakin puoleksi vuodeksi. Kustannuksia olisi maksamassa kaksi kuntaa, jolloin Someron maksuosuus olisi joka tapauksessa suurempi kuin Forssan vaihtoehdossa, jossa maksajana on useampi kunta.
 
Kuntarakenneselvitys on erittäin raskas prosessi. Forssan seudun kuntien kanssa tehtynä se kuormittaisi Someron hallintoa kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin jos selvitys tehtäisiin Salon kanssa. Salo on antanut ymmärtää, että he ovat valmiit selvitykseen, mutta vetovastuu siitä tulisi olla Somerolla. Salolaisten kuntapäättäjien riveistä on myös peräänkuulutettu sitä, että Somero saisi yksin vastata selvityksen kustannuksista. Salon asenne on siis käynyt harvinaisen selväksi. Somero kelpaa sinne lähinnä laskujen maksajaksi ja aluesairaalan väestöpohjan pönkittäjäksi.  
 
Ollessaan mukana Forssan kuntarakenneselvityksessä Somero vahvistaisi asemaansa Forssan seudun kuntien joukossa. Tämä yhteistyö on osoittanut toimivuutensa Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymässä, joka on maan miltei kaikilla mittareilla paras sosiaali- ja terveysalan yhteistoiminta-alue. Sen pohjilta alueen kunnat tulevat hyvin todennäköisesti edelleen tuottamaan palvelunsa, oli palvelun järjestäjätaho mikä tahansa. Tämän yhteistyön kehittämisessä Someron kannattaisi olla mukana. 
 
Olisi myös toivottavaa, että Forssan kunnat tulisivat pohtimaan aikanaan päätöksentekovaiheessa, että olisiko sittenkin järkevää, että Forssan seutu suuntautuisi Varsinais-Suomeen. Myös Turun sote-alueelle Forssan seutu olisi hyvä lisä. Tätä kautta voisi aueta tilanne, jossa Somero saisi edelleen erikoissairaanhoidon palvelut Tyksistä ja omista lähipalveluista voitaisiin päättää hyvinkin vapaasti osana Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymää.

Luettua maaliskuu 2014

Jörn Donner: Mammutti


Suhola, Turunen, Varis: Journalistisen kirjoittamisen perusteet


Lasse Lehtinen, Sanna Ukkola: Vastarannan kiiski - Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä


Kauko Röyhkä, Juha Metso: Ville Haapasalo "et kuitenkaan usko" - Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä


Jarkko Sipilä: Kosketuslaukaus


Jarkko Sipilä: Karu keikka


Neil Young: Muistelmat


Pentti Haanpää: Taivalvaaran näyttelijä


Matti Rönkä: Tuliaiset Moskovasta

Luettua helmikuu 2014

Tuukka Hämäläinen: Kirosäkeet - 20 uuden suomirockin sanoittajaa
Jarkko Sipilä: Prikaatin kosto
Jarkko Sipilä: Likainen kaupunki
Sami Lopakka: Marras
Matti Ahde ja Timo Hakkarainen: Matti Ahde - sähkömies

Antti ehdolla - äänestä #33: Puoluekokouksessa määritellään SDP tähän päivään

Aloite yhteiskunnallisessa keskustelussa pitää ottaa takaisin SDP:lle ja puolueen viestinnän on oltava ymmärrettävää ja johdonmukaista. Ei enää yhtään torjuntavoittoa!

Puolueeseen kuuluminen on arvo- ja identiteettikysymys. Muistan lapsuuteni ja nuoruuteni aikana seuranneeni SDP:n menestystä vaaleista toiseen. Se vaikutti itsestäänselvyydeltä ja miksipä ei, puolueen arvopohjanhan jakaa koko kansa. Puolueen viimeinen loistelias aika alkoi Tarja Halosen ensimmäisen presidentinvaalikampanjan myötä. Silloin puolue uudistui ja henki oli korkealla. Se näkyi vaalituloksissa.

Liityin puolueen jäseneksi vuonna 2003. Siitä asti SDP on elänyt kitkerien torjuntavoittojen ja selkeiden vaalitappioiden aikakautta. Puolueväen ryhti on lysähtänyt, kannatus sakannut, linja kadonnut ja puolueen identiteetti hämärtynyt. Olemme menettäneet aloitteellisuuden yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Itseluottamus lähtee vahvasta identiteetistä, eli siitä että tietää kuka on, mitä tekee ja miksi niin tekee. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on sosialidemokraattisella politiikalla saatu tiettyyn mittaan asti valmiiksi. SDP on sen myötä juuttunut puolustamaan saavutettuja etuja, joita oikeistovoimat milloin kansainvälisen kilpailukyvyn ja milloin rahoituskriisien varjolla murentavat.

Mainitut haasteet ovat olemassa. Mutta kun mantran lailla toistetaan, että ainoat ratkaisut niihin ovat hyvinvointiyhteiskunnan purkaminen tai työntekijän aseman heikentäminen, on siirrytty jo ideologisen politiikan puolelle. Samaan aikaan työväenliikkeen taholta ei ole tarjottu muuta kuin vanhaan takertumista ja uusien avausten alas ampumista.

Lähestyvä puoluekokous antaa mahdollisuuden puolueen linjan tarkasteluun, arvokeskusteluun ja yhteisen suunnan määrittelyyn. Näistä kirkastuu puolueen identiteetti. Kun puolueväki määrittelee, hyväksyy ja omaksuu puolueidentiteetin, myös itseluottamus ja sen myötä aktiivinen toimeliaisuus poliittisessa toiminnassa palautuu. SDP:n ei tule lähteä tavoittelemaan populistisia pikavoittoja, vaan nyt on alettava tekemään määrätietoista ja johdonmukaista jalkatyötä kohti tulevia eduskuntavaaleja. 

Itselleni keskeisin innostus lähteä puoluekokousedustajaehdokkaaksi on Someron Työväenyhdistyksen tekemän puoluekokousaloitteen eteenpäinvieminen. Aloitteeseen kiteytyy puolueen tilan iso kuva ja se pyrkii antamaan kannatuksen parantamiseen yhden konkreettisen työkalun.

Aloitteessamme esitämme, että ”puoluekokous päättää perustaa SDP:lle vuosittaisen Työelämän sosiaalinen teko - palkinnon, joka luovutetaan työntekijän hyvinvointia vapaaehtoisesti kehittäneelle työnantajalle. Puoluekokous edellyttää myös, että SDP satsaa myös muuten viestinnässään positiivisuuteen, panostaa viestinnän osaamiseen sekä kehittää puolueviestintää määrätietoisesti vastaamaan sosiaalisen median aikakauden tarpeita”.

Edellytämme siis sitä, että positiivisten esimerkkien kautta puolue profiloituu julkisuudessa tärkeiden asioiden puolesta. SDP:ltä halutaan avauksia, jotka kehittävät vaikkapa työelämää parempaan suuntaan ja näkymistä julkisuudessa ristiriitoja ratkovana – ei niitä luovana – poliittisena toimijana.

Olen opiskellut työni ohessa viime ajat tiedottajan ammattitutkintoa. Puolueen viestinnän peilaaminen koulutuksessa konkretisoituvaan kuvaan nykyaikaisesta viestinnästä on avannut minulle silmiinpistävästi, miten vanhakantaista ja osaamatonta puolueen viestintä on. Ja kannatuksen kannalta viestintä on huikean tärkeää. Tämä asia on hoidettava kuntoon.

Kysymys puolueen puheenjohtajasta nousee puoluekokouksen tärkeimmäksi yksittäiseksi asiaksi. Se että ehdokkaita on useampia kuin yksi, on erittäin tervetullutta. Olen päättänyt pitää oman kantani asiaan avoimena mahdollisimman pitkään. On selvää, että puheenjohtajaa vaihtamalla kannatusongelma ei ratkea. Kysymys on se, onko kannatusongelma ratkaistavissa ilman että vaihdamme puheenjohtajaa.

Jutan haaste on ollut kohtuuton. Pääsääntöisesti hän on selvinnyt hyvin ja kasvanut puheenjohtajana huikealla tavalla. Istuvana puheenjohtajana hän ansaitsee puolueväen täyden tuen ainakin puoluekokoukseen saakka.

Olen 34-vuotias somerolainen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja. Istun myös Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän hallituksessa. Toimin sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä poliittisena avustajana. Työni käsittää hallintovaliokunnan seuraajana toimimisen, sekä kansanedustajien Katja Taimela ja Rakel Hiltunen avustamisen. Olen SDP:n maa- ja metsätaloustyöryhmän jäsen ja kuulun myös puolueen kuntatyöryhmään.