Teksasiin

"Oi Jeesus kulta, säästän sut valtavalta pelastamiseni vaivalta/
jos vain päästät minut Teksasiin, se täältä käsin näyttää aivan taivaalta..."

-Freud, Marx, Engels & Jung

Juoppokantriavaukseen on syynsä. Lähden näet ensi viikolla Teksasiin... Reissun taivasosuudet lienevät tosin lentomatkojen harteilla, sikäli karu kuva minulla on näistä Amerikan takamaista. Maailmani on tosin tehty avartuvaksi ja mielipiteet ovat aina korjattavissa, joten avoimin mielin lähestyn tätä suurta tuntematonta.

Mistä puheenollen Suomen Eduskunta alkaa hiljalleen aukeamaan työpaikkana. Vaikka kyllä viime aikoina on ollut todella paljon niitä päiviä, kun on tuntenut olevansa totaalisen epäsynkassa koko maailman kanssa. Tiedättehän ne päivät, kun termareista saa lorotella kerta toisensa jälkeen ne puolikkaat kupposet pahvin makuista sumppia ja erilaiset ruumiin ulokkeet löytävät kulmia kalustosta kipeästi taas ja taas.

Ja koko ajan väsyttää.

Suomen kirous - yksi niistä - on nämä alkukesän helteiset päivät, joiden ei soisi valuvan hukkaan. Ja kun niin käy, uudestaan ja uudestaan, tulee morkkis. Näin minkä tahansa iloisen asian voi kääntää maailman negatiivisimmaksi asiaksi. Tähän pystyy vain ihminen, eikä ihan kuka tahansa ihminen.

Menipä synkäksi. Tulee aivan väärä kuva asioiden oikeasta tolasta. Noh, noudatellaanpa ainakin blogin otsaketta. Sivistymättömille tiedoksi, että se pitää viittauksen Manic street preachers -yhtyeen manifestaatiohin. Tutustukaapa (vaikkakin ehkä vasta syksyllä). ahem. Nauttikaamme kesästä kukin parhaamme mukaan.

Minä tahdon olla mystinen metsätyömies.

muutos on liikettä

Olen lykännyt tätä väistämätöntä siirtoa jo liian kauan. Nyt on aika ottaa blogikylä haltuun.

Totaalinen elämänmuutos antaa tekosyyn tälle hulluudelle, jota alan nyt purkaa. Kun kuulin uudesta työpaikastani, päätin että tulen prosessoimaan sitä kirjoittamalla. Toivottavasti joku saa tästä ajatuksen tahi pari elämäänsä rikastamaan.

Tämän sanottuani myönnän bloggailun olevan totaalisen egosentristä toimintaa ja sopii sikäli minulle kuin muistilappu otsaan. En ala käyttää tekstissä hymiöitä, mutta edellisen kaltaisten lauseiden loppuihin ne on näkymättömästi merkitty.

Kohti kesää kulkeos me, kenties kohtaamma.