idea-foorumi -idea

"In how many ways and words can you say nothing?" -Mike Patton

Nyt kun sosialidemokraattisen liikkeemme parissa nousee erilaisia foorumeita kuin sieniä sateella, tulee mieleeni vielä yksi. Pitäisi perustaa foorumi, johon moderaattori lisäisi esim. viikottain ajankohtaisen keskusteluaiheen, johon jäsenen tulisi muokata kantansa kahden-kolmen lauseen tai esim. tekstiviestin mittaiseksi.

Liikkeemme parissa on sanoma tapana yliperustella ja jaaritella mielenkiinnottomaksi. Pitäisi oppia tiivistämään. Samalla voitaisiin oppia sanomaan asioista olennainen tarttuvalla tavalla. Mainittu foorumi tuottaisi tehokkaita tehopuristettuja kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin. Samalla se saattaisi poikia iskeviä one-linereita, joita ei koskaan voi olla liikaa. Onko olemassa oikeasti asioita, joita ei voisi ilmaista mielipiteensä kera lauseella tai parilla?

Tämä idea on täten vapaasti varastettavissa.

Globaali lainaus

"Näennäisesti globaali maailmamme on loppujen lopuksi tuhansien ja taas tuhansien erilaisten, toisistaan tietämättömien provinssien planeetta. Matka maailman ympäri on matka takapajulasta toiseen, ja niistä jokainen pitää yksinäisyydessään itseään kaikkein kirkkaimpana tähtenä. Useimmille niiden asukkaille maailma loppuu kodin kynnykselle, oman kylän rajalle, enimmillään oman laakson reunalle. Muu maailma on epätodellinen, vähäpätöinen ja tarpeeton, kun taas se, mikä on oman käden ulottuvilla, oman katseen piirissä, kasvaa valtavaksi, kaiken muun varjoonsa jättäväksi universumiksi." -Ryszard Kapuscinski (Eebenpuu, suom. Tapani Kärkkäinen)

Amerikan tiellä

Jatketaanpa Amerikka-teemaa hieman vakavammalla naamalla. Liikevaihdoltaan maailman suurin yritys Wal-Mart tuli Teksasin reissulla tutuksi. Taustaa tämän periamerikkalaisen jätin toiminnasta tarjoaa Työväen Sivistysliiton julkaisema Wal-Mart - globalisaation kova ydin (TSL 2006) -kirja.

Kysymys globalisaatiosta verrattuna maailman amerikkalaistumiseen on keskeinen linjanveto. Globalisaatio on hyvä asia - tai se voisi olla sitä - maailman amerikkalaistuminen on pidemmällä aikavälillä turmion tie. Globalisaatiossa pärjää hyvin pitämällä kiinni pohjoismaalaisesta hyvinvointivaltiomallista. Amerikkalaistuminen tarkoittaa tämän myymistä.

Amerikassa oli jotenkin nähtävissä tulevaisuus, johon suuntaan täällä kotona ollaan kovaa kyytiä menossa. Esimerkiksi Suomen vähittäiskauppa keskittyy samalla tavalla automarketteihin, ylisuuriin yksiköihin, jotka tavoittaa vain autollinen kansanosa. Vähittäiskaupassa sananvalta siirtyy suurille kauppaketjuille valmistajaportaalta. K-ryhmä pystyy Suomessakin jo vaatimaan tavarantoimittajiensa tuottamaan valmisteita halpamerkillensä. Pirkka-kääreessä olevat tuotteet löytyvät siis viereiseltä hyllyltä kalliimpina versiona valmistajansa tuotemerkillä. Wal-Mart on tällaisen toiminnan edelläkävijä ja se on vienyt - tyylinsä mukaan - valmistajaportaan kiristämisen äärirajoille.

Kysymys on siitä, että kun yritys on näin suuri toimija, se pystyy sanelemaan pienemmille sidosryhmilleen niiden toimintaa melko härskisti. Suomalainen esimerkki on Nokia, joka vie volyymillään alihankkijoitaan kuin pässiä narussa. Pienet ja keskisuuret alihankkijayritykset ovat pelinappuloita, jotka saavat venyä äärimmilleen ja mikäli ne eivät siihen pysty, Nokia vaihtaa toimittajaa - halukkaita on jonossa. Seurauksena on pienyritysten roikkuminen löysässä hirressä kunnes ne lasketaan konkurssin lepoon.

Yhteiskuntavastuu on suuryhtiölle tuntematon asia. Nokialla ei tunnusteta suomalaisen yhteiskunnan merkitystä yrityksen mielettömälle nousulle maailman mittakaavassa. Suuryhtiöt luovat pelon ilmapiirin ympärilleen uhkaamalla lähteä maasta. Nokia hiertää nyt suomalaista yhteiskuntaa hävyttömästi pienenä sidosryhmänä alihankkijoidensa tapaan. Suomalaisesta yhteiskunnasta on saatava kaikki mahdollinen hyöty irti. Sitten kun se on kaikkensa antanut, voi Nokia siirtää tuotantonsa muualle. Ja tämä tapahtuukin sitten helposti, koska siihen on jo varauduttu. Henkilöstö on siirretty osa-aikaisiksi ja vuokrafirmoille. Nokia lähtee Suomesta helpommin kuin kuppa Töölöstä, jos se niin päättää tehdä.

Heikoimmilla ovat työntekijät. Työsuhteiden ehdot ovat menossa koko ajan surkeampaan suuntaan ja työsuhteiden luonne on jo nyt irrationalistisen tyly. Apuun säntäävät vihreät perustulomalleineen. Sehän käytännössä siirtää vähäisimmänkin yhteiskuntavastuun yrityksiltä valtion kannettavaksi, eli työnantajan vastuu työntekijöiden perustoimeentulosta siirretään valtiolle. Wal-Mart on tässäkin suhteessa edelläkävijä. James Hoopesin mukaan Yhdysvaltojen veronmaksajat subventoivat Wal-Martia melkein kolmella miljardilla dollarilla vuodessa. Tämä tapahtuu käytännössä yhteiskunnan tukiessa eri tavoin minimipalkoilla eläviä Wal-Martin työntekijöitä.

Meidän suomalaisten kannattaa pitää silmämme auki ja tehdä päätöksiä järjellä. Suuntamme on nyt kohti Amerikkaa ja vauhti kiihtyy. Julkisessa keskustelussa on alettava erottaa suuryritykset pk-yrityksistä. Yrittämistä saa ja tulee tukea, mutta lähinnä niin että pienyrittämisen kynnyksiä puretaan. Suuryhtiöiden härskiä toimintaa ei tarvitse sietää loputtomiin. Amerikkalainen unelma ei toimi Suomessa. Rikastumisen ajatus on tietysti houkutteleva, mutta suosikaamme mieluummin vaikkapa Suomalaista unelmaa, jota Pekka Himanen hahmottelee kirjassaan Suomalainen unelma -innovaatioraportti. Vaan sepä onkin sitten toinen tarina.

Rakkautta ilmassa

Täytyypäs ottaa nyt tämä kissa pöydälle ja tehdä tunnustus. Rakkaat lukijat, kuten tiedetään kesä on rakkauden aikaa. Ihme on tapahtunut, minäkin olen rakastunut. Rakastan Amerikkaa.

Johtuuko se serkun häiden luomasta romanttisesta ilmapiiristä, vai mistä, mutta aiemmin hyvinkin kylmästi suhtautumani maanläntti alkoi yht' äkkiä näyttää kutkuttavan hyvältä. Teksasin lämmin ilmasto ja mukavuuteeni panostava yhteiskunta veivät sydämeni iäksi.

On ylettömän ikävää, ettei oma yhteisöni oikein osaa sulattaa uutta sydänkäpyäni. Monen ystäväni suusta on tullut melkoista ryöpytystä kultaani kohtaan. Ymmärrystä ei tunnu heruvan keneltäkään. Varsinkin maan isä tuntuu kokoavan lähimaailmani kollektiivisen vihan itseensä.

Monastihan sen jo tähän ikään mennessä on saanut huomata, ettei vanhempiaan tahi sukuaan saa valita. Silti läheisiään rakastaa ja kaikkien kanssa pitäisi yrittää tulla toimeen. Muu olisi sellaista ahdasmielisyyttä, josta rakkaani isukkia niin usein syytetään.

Poliittisesti tämä rakkaudentunnustus lienee arkaluontoinen. Olen aina pitänyt itseäni vasemmistodemarina. Väittäisin kaikesta huolimatta tätä edelleen olevani. Itse asiassa maailman näkeminen uudelta kantilta vain vahvistaa 'uskoani'. Maailmankuvani muuttuu maailmani auetessa, se on hyväksyttävä. Kaikkea ei voi nähdä tv:stä tai lukea kirjoista. Kaikkea ei voi edes sanoin selittää ja valokuvatkin ovat vain pintaraapaisuja.

Vankkumattomana monogamian kannattajanakin kehotan teitä kaikkia, varsinkin teitä urbaani-liberaaleja, ystäviäni tutustumaan morsmaikkuuni pintaa syvemmältä. Menkää Amerikkaan ja kokekaa sen sulot kaikessa kauneudessaan ja karmeudessaan. Kukaan ei ole täydellinen. Antakaa hänelle mahdollisuus. Te ette tiedä kaikkea...

Itsekin aion palata hänen luokseen heti kun se on mahdollista. Siihen asti riudun kaukosuhteessa.

Missä on se valta joka puuttuu valtuustolta?

Somerolainen kuntapäättäjä on aseeton maailman muuttuessa. Ulkopuolelta katsottuna valtuutetut ovat luovuttaneet vallan virkamiehille ja kädet on nostettu pystyyn kuntarakenteiden eläessä murroskauttaan.

Valtioneuvoston ajama kunta- ja palvelurakenneuudistus on nähty Somerolla peikkona. Mahdollisten kuntien välisten yhteistyökuvioiden selvittämisen sijaan Somerolla on sanottu kaikelle kehitykselle sitkeästi "ei". Tämä linja perustuu valtuuston talousarvioratkaisun yhteydessä lukkoon lyötyyn strategiapäätökseen, jonka mukaan Somero pysyy itsenäisenä kuntana vuoteen 2017 asti.

Tämän päätöksen tehtyään rivivaltuutettu ilmeisesti luovuttaa valtansa asiassa korkeamman käteen. Mutta loppuuko valtuutetun vastuu tähän?

Tunnettu tosiasiahan on se, että Somerolla tanssitaan keskustan pillin mukaan. Vanhusten palvelutaloasiassa keskusta vastusti hankkeen aikaistamista, kunnes sen valtuutetut herkesivät "aloitteellisiksi" ja vaativat surkuhupaisesti palvelutalohankkeen pikaista käynnistämistä. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että pian keskusta rykäisee aloitteen Someron liittämisestä Salon suurkuntaan. Lienee kuitenkin turha toivo odottaa keskustalta näin johdonmukaista toimintaa.

Someron jättäydyttyä pois Salon seudun kuntaselvityksen toisesta vaiheesta alkoi pitkä hiljainen kausi. Poliittinen valtaeliitti sosialidemokraatteja lukuun ottamatta vältteli asiaa, joka ei kuitenkaan vaiennut kuoliaaksi. Valtion asettama kahdenkymmenen tuhannen asukkaan raja terveyspalvelujen järjestämispohjaksi on ja pysyy.

Lopulta asiaan tartuttuaan kaupungin virkamieskoneisto sai aikaan yhden lähes lain vaatimukset täyttävän ratkaisumallin kuvioon. Löyhä jäsenyys Forssan seudun kuntayhtymässä on väliaikainen ratkaisu, joka ei sinällään tule valtioneuvostolle kelpaamaan. Samaan aikaan somerolaisissa aamukahvipöydissä luetaan uutisia tappavalla tahdilla vähentyvistä linja-autovuoroista Forssaan. Terveydelliset peruspalvelut näyttävät olevan pian somerolaisten ulottumattomissa.

Kaiho mukaan Salon seudun terveydelliseen yhteistyöhön on kaukorakkautta, johon ei tulla saamaan vastakaikua. Luonnollisin vaihtoehto on ulottumattomissamme Salon seudun toteuttaessa valtakunnantasolla poikkeuksellisen ennakkoluulottomasti kuntalaisten parempaan tulevaisuuteen tähtäävää pioneeriprojektiaan.

Herää kysymys mitä valtuutetuilta voidaan vaatia. Olisiko linja-autovuorojen vähentämisen estämiseksi voitu tehdä jotain muuta kuin antaa kysyttäessä vastaus lääninhallitukselle? Eikö kuntalaisten etuja ole ajamassa yhtään omatoimisesti yhteyksiä luovaa ja oman kunnan etujen puolesta lobbaavaa valtuutettua?

Rajoittuuko kunnallinen päätöksenteko tiukasti kunnan sisäisiin päätöksiin, vai peräti pelkästään valtuustoryhmien sisäisiin päätöksiin? Onko Someron kaupunki muuttuvassa Suomessa ajelehtiva ajopuu, joka on täysin valtuuston ohjaamattomissa?

Teksasiin

"Oi Jeesus kulta, säästän sut valtavalta pelastamiseni vaivalta/
jos vain päästät minut Teksasiin, se täältä käsin näyttää aivan taivaalta..."

-Freud, Marx, Engels & Jung

Juoppokantriavaukseen on syynsä. Lähden näet ensi viikolla Teksasiin... Reissun taivasosuudet lienevät tosin lentomatkojen harteilla, sikäli karu kuva minulla on näistä Amerikan takamaista. Maailmani on tosin tehty avartuvaksi ja mielipiteet ovat aina korjattavissa, joten avoimin mielin lähestyn tätä suurta tuntematonta.

Mistä puheenollen Suomen Eduskunta alkaa hiljalleen aukeamaan työpaikkana. Vaikka kyllä viime aikoina on ollut todella paljon niitä päiviä, kun on tuntenut olevansa totaalisen epäsynkassa koko maailman kanssa. Tiedättehän ne päivät, kun termareista saa lorotella kerta toisensa jälkeen ne puolikkaat kupposet pahvin makuista sumppia ja erilaiset ruumiin ulokkeet löytävät kulmia kalustosta kipeästi taas ja taas.

Ja koko ajan väsyttää.

Suomen kirous - yksi niistä - on nämä alkukesän helteiset päivät, joiden ei soisi valuvan hukkaan. Ja kun niin käy, uudestaan ja uudestaan, tulee morkkis. Näin minkä tahansa iloisen asian voi kääntää maailman negatiivisimmaksi asiaksi. Tähän pystyy vain ihminen, eikä ihan kuka tahansa ihminen.

Menipä synkäksi. Tulee aivan väärä kuva asioiden oikeasta tolasta. Noh, noudatellaanpa ainakin blogin otsaketta. Sivistymättömille tiedoksi, että se pitää viittauksen Manic street preachers -yhtyeen manifestaatiohin. Tutustukaapa (vaikkakin ehkä vasta syksyllä). ahem. Nauttikaamme kesästä kukin parhaamme mukaan.

Minä tahdon olla mystinen metsätyömies.

muutos on liikettä

Olen lykännyt tätä väistämätöntä siirtoa jo liian kauan. Nyt on aika ottaa blogikylä haltuun.

Totaalinen elämänmuutos antaa tekosyyn tälle hulluudelle, jota alan nyt purkaa. Kun kuulin uudesta työpaikastani, päätin että tulen prosessoimaan sitä kirjoittamalla. Toivottavasti joku saa tästä ajatuksen tahi pari elämäänsä rikastamaan.

Tämän sanottuani myönnän bloggailun olevan totaalisen egosentristä toimintaa ja sopii sikäli minulle kuin muistilappu otsaan. En ala käyttää tekstissä hymiöitä, mutta edellisen kaltaisten lauseiden loppuihin ne on näkymättömästi merkitty.

Kohti kesää kulkeos me, kenties kohtaamma.