Antti ehdolla - äänestä #33: Puoluekokouksessa määritellään SDP tähän päivään

Aloite yhteiskunnallisessa keskustelussa pitää ottaa takaisin SDP:lle ja puolueen viestinnän on oltava ymmärrettävää ja johdonmukaista. Ei enää yhtään torjuntavoittoa!

Puolueeseen kuuluminen on arvo- ja identiteettikysymys. Muistan lapsuuteni ja nuoruuteni aikana seuranneeni SDP:n menestystä vaaleista toiseen. Se vaikutti itsestäänselvyydeltä ja miksipä ei, puolueen arvopohjanhan jakaa koko kansa. Puolueen viimeinen loistelias aika alkoi Tarja Halosen ensimmäisen presidentinvaalikampanjan myötä. Silloin puolue uudistui ja henki oli korkealla. Se näkyi vaalituloksissa.

Liityin puolueen jäseneksi vuonna 2003. Siitä asti SDP on elänyt kitkerien torjuntavoittojen ja selkeiden vaalitappioiden aikakautta. Puolueväen ryhti on lysähtänyt, kannatus sakannut, linja kadonnut ja puolueen identiteetti hämärtynyt. Olemme menettäneet aloitteellisuuden yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Itseluottamus lähtee vahvasta identiteetistä, eli siitä että tietää kuka on, mitä tekee ja miksi niin tekee. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on sosialidemokraattisella politiikalla saatu tiettyyn mittaan asti valmiiksi. SDP on sen myötä juuttunut puolustamaan saavutettuja etuja, joita oikeistovoimat milloin kansainvälisen kilpailukyvyn ja milloin rahoituskriisien varjolla murentavat.

Mainitut haasteet ovat olemassa. Mutta kun mantran lailla toistetaan, että ainoat ratkaisut niihin ovat hyvinvointiyhteiskunnan purkaminen tai työntekijän aseman heikentäminen, on siirrytty jo ideologisen politiikan puolelle. Samaan aikaan työväenliikkeen taholta ei ole tarjottu muuta kuin vanhaan takertumista ja uusien avausten alas ampumista.

Lähestyvä puoluekokous antaa mahdollisuuden puolueen linjan tarkasteluun, arvokeskusteluun ja yhteisen suunnan määrittelyyn. Näistä kirkastuu puolueen identiteetti. Kun puolueväki määrittelee, hyväksyy ja omaksuu puolueidentiteetin, myös itseluottamus ja sen myötä aktiivinen toimeliaisuus poliittisessa toiminnassa palautuu. SDP:n ei tule lähteä tavoittelemaan populistisia pikavoittoja, vaan nyt on alettava tekemään määrätietoista ja johdonmukaista jalkatyötä kohti tulevia eduskuntavaaleja. 

Itselleni keskeisin innostus lähteä puoluekokousedustajaehdokkaaksi on Someron Työväenyhdistyksen tekemän puoluekokousaloitteen eteenpäinvieminen. Aloitteeseen kiteytyy puolueen tilan iso kuva ja se pyrkii antamaan kannatuksen parantamiseen yhden konkreettisen työkalun.

Aloitteessamme esitämme, että ”puoluekokous päättää perustaa SDP:lle vuosittaisen Työelämän sosiaalinen teko - palkinnon, joka luovutetaan työntekijän hyvinvointia vapaaehtoisesti kehittäneelle työnantajalle. Puoluekokous edellyttää myös, että SDP satsaa myös muuten viestinnässään positiivisuuteen, panostaa viestinnän osaamiseen sekä kehittää puolueviestintää määrätietoisesti vastaamaan sosiaalisen median aikakauden tarpeita”.

Edellytämme siis sitä, että positiivisten esimerkkien kautta puolue profiloituu julkisuudessa tärkeiden asioiden puolesta. SDP:ltä halutaan avauksia, jotka kehittävät vaikkapa työelämää parempaan suuntaan ja näkymistä julkisuudessa ristiriitoja ratkovana – ei niitä luovana – poliittisena toimijana.

Olen opiskellut työni ohessa viime ajat tiedottajan ammattitutkintoa. Puolueen viestinnän peilaaminen koulutuksessa konkretisoituvaan kuvaan nykyaikaisesta viestinnästä on avannut minulle silmiinpistävästi, miten vanhakantaista ja osaamatonta puolueen viestintä on. Ja kannatuksen kannalta viestintä on huikean tärkeää. Tämä asia on hoidettava kuntoon.

Kysymys puolueen puheenjohtajasta nousee puoluekokouksen tärkeimmäksi yksittäiseksi asiaksi. Se että ehdokkaita on useampia kuin yksi, on erittäin tervetullutta. Olen päättänyt pitää oman kantani asiaan avoimena mahdollisimman pitkään. On selvää, että puheenjohtajaa vaihtamalla kannatusongelma ei ratkea. Kysymys on se, onko kannatusongelma ratkaistavissa ilman että vaihdamme puheenjohtajaa.

Jutan haaste on ollut kohtuuton. Pääsääntöisesti hän on selvinnyt hyvin ja kasvanut puheenjohtajana huikealla tavalla. Istuvana puheenjohtajana hän ansaitsee puolueväen täyden tuen ainakin puoluekokoukseen saakka.

Olen 34-vuotias somerolainen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja. Istun myös Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän hallituksessa. Toimin sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä poliittisena avustajana. Työni käsittää hallintovaliokunnan seuraajana toimimisen, sekä kansanedustajien Katja Taimela ja Rakel Hiltunen avustamisen. Olen SDP:n maa- ja metsätaloustyöryhmän jäsen ja kuulun myös puolueen kuntatyöryhmään.

Luettua tammikuu 2014

Katri Tanni & Kati Keronen: Johdata asiakkaasi verkkoon - opas koukuttavan sisältöstrategian luomiseen

Kjell Westö: Kangastus 38

Suhonen, Siitonen, Pöllänen: Metsän tarina

Pentti Haanpää: Isännät ja isäntien varjot

Kari Hotakainen: Luonnon laki

Matti Salminen: Pentti Haanpään tarina

Mikko Majander: Tuhansia merkkejä politiikasta

Tuula Kojo (toim.): Istanbul - tarinoita Bosporin rannalta

Tauno Tiusanen: Kommunistien vitsikirja

Taavi Soininvaara: Vihan enkeli

Jarkko Sipilä: Suljetuin ovin

Jarkko Sipilä: Tappokäsky

Jarkko Sipilä: Katumurha

Jarkko Sipilä: Mitään salaamatta

Jarkko Sipilä: Seinää vasten

Luettua marras-joulukuu 2013

Marraskuu

Ilkka Mattila: Egotrippi - aina matkalla jonnekin
Jarkko Sipilä: Ei vasikka käskien laula

Joulukuu

Matti Klinge: Tuhoutuiko Rooma? - päiväkirjastani 2012 - 2013
Usain Bolt, Matt Allen: Salamaa nopeampi elämäni
Juhani Tamminen: Don Tami - my story
Ayla Albayrak: Istanbul
Tom Kankkonen: Turkki - Eurooppaa ja Aasiaa

Budjettivaltuustosta

Joulukuun valtuusto on kauden tärkein kokous, koska silloin lukkoon lyödään tulevan vuoden budjetti. Tällä kertaa oli mielenkiintoista havainnoida uuden valtuuston dynamiikkaa ja päätöksenteon pohjavireitä. Budjetti on pääosin tyydyttävä, osin jopa erittäin hyvä, mutta muutama päätös jäi harmittamaankin.

Ennen budjetin käsittelyä päätettiin kouluverkkosuunnitelmasta. Vähin puhein ja lähinnä muodollisen äänestyksen myötä laitettiin somerolainen kouluverkko valtaosiltaan uusiksi. Tätä taustaa vasten oli ehkä erikoista, että kokouksen suurimmaksi kiistakapulaksi nousi Rauhankallion vanhusten palvelutalo.

Rauhankallion säilyttämisen perusteleminen sillä, että kyliltä ei saa viedä palveluja, on outoa, kun samalla lakkautetaan kyläkouluja. Koulu on kylän sydän. Se tarjoaa alueen asukkaille yhteisen tilan, joka on yleensä muussakin kuin pelkässä koulukäytössä. Kyläkoulun olemassaolo saattaa houkutella alueelle muuttavia lapsiperheitä. Vanhusten paleluyksikkö on eri juttu. Se palvelee lähtökohtaisesti kaikkia somerolaisia, eikä kyläyhteisölle ole siitä ihmeellisempiä hyötyjä.

Päätös Rauhankalliosta siirtyy nyt vuodella eteenpäin. Olin itse kaupunginhallituksessa vahvasti sitä mieltä, että Rauhankallio tulisi lakkauttaa Lamminiemen yksikön valmistuttua. Mielipiteeni ei täysin muuttunut valtuustossakaan, vaikka lopulta päädyin äänestämään Rauhankallion säilyttämisen puolesta.

Perustelen takinkäännöstäni sillä, että keskustelu valtuustossa osoitti liikaa puutteita tiedoissa, joiden pohjalta päätöstä oltiin tekemässä. Myös yksikön omistautuneimmat puolustajat myönsivät lakkautuspäätöksen olevan edessä muutamien vuosien kuluttua. Minäkin olen edelleen sitä mieltä, että Rauhankallio tulee lakkauttaa lähivuosien aikana. Tämänkaltaiset päätökset tulisi voida tehdä vankan enemmistön turvin, mieluiten yksimielisesti, eikä ainakaan pienellä erolla äänestyksessä. Tämä saatesanoiksi ensi vuoden valmisteluun.

Oma mielenkiintoinen nyanssinsa Rauhankallio-kysymyksen käsittelyssä oli se, että niin keskusta, kokoomus kuin perussuomalaisetkin olivat tehneet asiasta ryhmäpäätöksen. Meillä sosialidemokraateissa ei moinen tullut mieleenkään ja jotenkin vierastan ryhmäpäätöksiä tämäntyyppisissä kysymyksissä. Keskustan ryhmälle tunnuksenomaista oli myös monien neuvottelutaukojen pitäminen. Rivit haluttiin pitää suorina, eikä lipeämistä ryhmäkurista sallittu. Vaikuttaa siltä, että keskustaryhmän uudistunut johto haluaa ottaa porukkansa tiukkaan kuriin. Toivottavasti tämä ei merkitse paluuta vanhoihin synkkiin aikoihin. Niistä ollaan kuitenkin tultu pitkiä askelia eteenpäin kohti aidosti keskustelevaa päätöksentekoa.    

Eniten valtuuston kokouksesta harmittamaan jäi se, että esityksemme sosiaalityön ennaltaehkäisyyn panostamisesta tyrmättiin. Esitimme vaivaista 80 000 euroa ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön. Esityksemmekin jälkeen olisi vuodelle 2014 budjetoitu sosiaalityöhön edelleen vähemmän kuin vuodelle 2013. Esimerkiksi lastensuojelumme tilanne ei kuitenkaan näytä yhtään valoisammalta. Eli lisäbudjetti on jälleen kerran tilattu jo etukäteen. Rahakysymyskään tämä lisäys ei sinänsä olisi ollut, koska ennaltaehkäisevä työ olisi säästänyt itsensä takaisin kovan tason sosiaalityössä, huostaanotoissa ja muissa.

Jotenkin rujo kuva valtuuston arvopohjasta tulee, kun huomioi, että tätä rahaa sosiaalityöhön ei myönnetty, mutta 60 000 euroa kiinteistöjen kunnossapitoon irtosi ilman mutinoita. Eli kiinteistöjen kunnossapitoon satsataan kyllä, mutta ihmisten ei niinkään.

Sosialidemokraattien ryhmäpuheessa esitettiin vakavia kysymyksiä valtuuston ja hallituksen puheenjohtajille. Heidän omavaltainen toimintansa tarkoittaa sääntöjen, ohjeiden, lakien ja kaiken yhdessä sovitun heittämistä romukoppaan. Eikä tätä toimintaa edes vaivauduta selittämään tai puolustamaan. Asiasta ei haluta keskustella, se halutaan vaieta kuoliaaksi. Jälleen yksi ikävä signaali siitä, että vanhoihin huonompiin aikoihin ollaan palaamassa. Kysymyksemme olivat vakavia ja ne ansaitsevat perusteltuja vastauksia.  

Kouluverkon karsimisen vastapainoksi valtuusto päätti rakentaa molemmille säilytettäville kyläkouluille monitoimikentät. Päätöksillä annettiin vahva signaali siitä, että niin Pitkäjärven kuin Oinasjärvenkin koulujen halutaan säilyvän. Muuten niihin ei investoitaisi täysin uusia kenttiä. Toivoisin, että näiden alueiden ihmiset nyt aktivoituisivat tekemään töitä kyliensä ja koulujensa elinvoimaisuuden eteen. Kyläkoulujen kohdalla on ollut huomioitava kerta kerran jälkeen se, että barrikadeille noustaan vasta sitten, kun koulun lakkauttamispäätös on tehty. Aika toimia Oinasjärven ja Pitkäjärven koulujen puolesta on nyt. Aloitteen on oltava kyläläisillä. Kaupunki tukee tätä työtä osaltaan.

Perussuomalaisten ryhmästä ihmeteltiin, että miten ihmeessä näitä kenttiä nyt annetaan toisille kouluille kun samaan aikaan toisia kouluja lakkautetaan. Tämä kylänihilismi on kyllä aivan käsittämätöntä. Kyliä ei tule ajaa toisiaan vastaan.

 

Perussuomalaisten riveistä tuli muutenkin jälleen outoja avauksia. Sieltä ehdotettiin niin tiemäärärahojen leikkaamista kuin luottamushenkilöpalkkioiden poistamistakin. Kuvaavaa oli, että edes omasta ryhmästä ei kannatusta tullut näille kummallisille hajatelmille.  

Luettua syys- ja lokakuu 2013

Syyskuu

Taavi Soininvaara: Toinen peto

Lokakuu

Ida Hakola & Ilona Hiila: Strateginen ote verkkoon - tavoita & sitouta sisältöstrategialla

Juha Metso & Vesa Siren: Sielun Veljet - kuvat

Pasi Pekkola: Unelmansieppaja

Valtionosuudet eivät ole avustuksia

Somero-lehden (8.10.2013) artikkeli Someron SAK:n paikallisjärjestön tilaisuudesta sisälsi muutamia erikoisia tulkintoja. Kun julkisesti kokoomuslainen henkilö kirjoittaa siitä, mitä sosialidemokraatti puhuu, kannattaisi olla ehkä erityisen tarkka. Kun demari puhuu valtionosuuksista, kokoomuslaisessa sananparressa asia muuttuu valtion avustuksiksi. Toivottavasti kyseessä on vahinko ja väärinymmärrys, mutta käydään varmuuden vuoksi pieni kurssi perusasioista.  

Valtionosuudet ovat kunnille valtiolta peruspalveluiden järjestämistä varten tulevaa rahaa. Someron kannalta keskeinen taloudellinen ongelma muodostuu siitä, että suuri osuus tulorahoituksesta kiertää valtion kassan kautta. Ja sehän kumisee tyhjyyttään, kuten tiedetään.  

Valtionavustukset ovat puolestaan avustusluonteisia määrärahoja, joita myönnetään valtion budjetista määräaikaisina erilaisiin hankkeisiin. Leimaamalla valtionosuudet avustuksiksi sorrutaan paitsi asiavirheeseen, asetetaan kunnat samalla ikään kuin valtion ylläpidettäviksi. Tämä on mainittua asiavirhettäkin suurempi erhe.  

Valtiolla ja kunnilla on yhdet veronmaksajat. Kunnallisten peruspalvelujen rahoitus on järjestetty niin, että osa siitä tulee kuntien oman verotuksen kautta ja osa valtionverotuksen kautta. Tällä järjestelmällä kuntien välisiä eroja tasataan ja huolehditaan viime kädessä siitä, että kaikilla kunnilla on edellytykset huolehtia peruspalveluista. Someron kaupungin korkea valtionosuustaso johtuu merkittävältä osin siitä, että väestömme on varsin ikääntynyttä.  

Tästä herääkin puolestaan yksi merkittävä kysymys. Someron kaupunki saa siis tulorahoituksestaan erittäin merkittävän osan vanhustenpalvelujen järjestämiseen, mutta käyttääkö se lopulta kyseiset rahat vanhustenpalveluihin, vai johonkin aivan muuhun?  

Löytyisikö tästä rahapotista esimerkiksi pieni siivu vanhusten päivätoiminnan käynnistämiseen vihdoin ja viimein? Asiassahan on menty vuosi vuoden jälkeen sen taakse, ettei Somerolta löydy tiloja. Eikö todella? 

Antti Kotti

kaupunginvaltuutettu (sd.)

kaupunginhallituksen 2. varapj.  

Yhteispalvelupisteestä

 

Forssan Lehden pääkirjoituksessa iloittiin eilen tiistaina, että Forssaan saadaan yhteispalvelupiste. Somerolle sellaista ei haluttu. Kirjoitimme asiasta Riitta Lehtisen kanssa jo aiemmin. (Kirjoitus: http://somero.sdp.fi/2013/09/17/miksi-somerolle-ei-haluta-lahipalveluita/)

 

Koska asiakokonaisuus on monipuolinen ja lausunnossa otettiin kantaa kattavasti eri asioihin, listaan alla kaupunginhallituksen pöytäkirjasta poimitut äänestykset. Äänestimme siis muustakin kuin vain siitä, halutaanko pistettä Somerolle vai ei.  

 

On ollut harmillista todeta, että yhteispalvelupisteen tyrmänneet keskustan ja kokoomuksen edustajat kaupunginhallituksessa eivät ole vaivautuneet edes perustelemaan kantaansa vastineella kirjoitukseemme.

 

---

 

LAUSUNTOPYYNTÖ JULKISEN HALLINNON ASIAKASPALVELUN KEHITTÄMISHANKKEEN LOPPURAPORTISTA

Valtionvarainministeriö on pyytänyt lausuntoa julkisen hallinnon asiakaspalvelun

kehittämishankkeen loppuraportista 13.9.2013 mennessä. Raporttiin sisältyy ehdotus hallituksen esitykseksi laiksi julkisen hallinnon yhteisestä asiakaspalvelusta.

Hanke on kiteyttänyt tavoitteensa seuraavasti:
 

1. Asiakas saa julkisen hallinnon palvelut yhteisistä asiakaspalvelupisteistä (yhden luukun periaate).
 

2. Julkisen hallinnon yhteiset asiakaspalvelupisteet sijaitsevat kohtuuetäisyydellä asukkaista.
 

3. Julkisen hallinnon yhteiset asiakaspalvelupisteet lisäävät hallinnon tehokkuutta ja taloudellisuutta.
 

Liite
 

Ehdotus kj: Kaupunginhallitus antaa oheisen lausunnon julkisen hallinnon asiakaspalvelun kehittämishankkeen loppuraportista.

Asian käsittely:

Lausunto käsiteltiin kysymyksittäin:

Kysymys 1:

Hyväksyttiin esityksen mukaan.

Kysymys 2:

Antti Kotti esitti Riitta Lehtisen kannattamana, että vastaus kysymykseen kaksi muotoillaan seuraavasti: Somero ei kuulu niiden kuntien joukkoon, joille ehdotuksessa ollaan asettamassa yhteispalvelupisteen järjestämisvelvollisuus. Someron kaupunki edellyttää, että myös Somerolle perustetaan yhteispalvelupiste.

Somerolla on tällä hetkellä saatavissa edunvalvonnan, TE-toimiston, Kelan ja poliisin

palveluja erillisistä palvelupisteistä, joiden henkilöstö ja aukioloajat on karsittu minimiin. Varsinais-Suomen ELY-keskus on parhaillaan esittämässä Someron TE-toimiston sivupisteen lakkauttamista.

Someron kaupungin maantieteellinen laajuus, sijainti, etäisyydet lähimpiin palvelutoimistoihin ja huonot joukkoliikenneyhteydet merkitsevät asioinnin suuresti

hankaloituvan ja monessa tapauksessa tulevan mahdottomaksi, mikäli palvelu
lakkautetaan omalta paikkakunnalta. Esimerkiksi Varsinais-Suomen alueelta löytyy
paikkakuntia, joille esitetään yhteispalvelupistettä, vaikka niiden tilanne palvelujen
hakemisen suhteen naapuripaikkakunnalta on huomattavasti parempi kuin Somerolla.

Someron kaupunki katsoo, että lähipalvelujen turvaamiseksi on välttämätöntä, että

yhteispalvelupisteiden verkko ulotetaan myös Somerolle.

Koska oli tehty pohjaesityksestä poikkeava kannatettu esitys, puheenjohtaja totesi, että asia on ratkaistava äänestämällä ja teki seuraavanlaisen äänestysesityksen:
 

Ne, jotka kannattavat pohjaesitystä äänestävät JAA ja ne, jotka kannattavat Antti Kotin tekemää esitystä äänestävät EI. Äänestysesitys hyväksyttiin. Suoritettiin nimenhuutoäänestys, jossa äänet jakautuivat seuraavasti: kuusi (6) JAA-ääntä (Fonsell-Laurila, Koivuniemi, Kyyrä, Mäki-Teeri, Pirttilä ja Pöri) ja kolme (3) EI-ääntä (Härkönen, Kotti ja Lehtinen). Puheenjohtaja totesi pohjaesityksen tulleen hallituksen päätökseksi kysymyksen kaksi osalta äänin 6-3.

Kysymys 3:

Hyväksyttiin esityksen mukaan.

Kysymys 4:

Antti Kotti esitti Riitta Lehtisen kannattamana, että vastaus kysymykseen neljä muotoillaan seuraavasti: Pohjaesityksen ensimmäinen virke säilytetään. Loppuosa poistetaan ja laitetaan tilalle seuraavat teksti:

 

Someron kaupunki katsoo, että Somerolle tulee perustaa yhteispalvelupiste, jonka yhteydessä voidaan tarjota myös kunnallisia palveluita tavalla, joka mahdollistaa henkilöstöresurssin järkevän käytön ja toiminnallisesti mahdollisimman järkevän kokonaisuuden muodostamisen. Yhteispalvelupiste voi tarjota hyvän mahdollisuuden

mm. laajentaa aukioloaikoja, joiden puitteissa kunnalliset palvelut ovat saavutettavissa.

Koska oli tehty pohjaesityksestä poikkeava kannatettu esitys, puheenjohtaja totesi, että asia on ratkaistava äänestämällä ja teki seuraavanlaisen äänestysesityksen: Ne, jotka kannattavat pohjaesitystä äänestävät JAA ja ne, jotka kannattavat Antti Kotin tekemää esitystä äänestävät EI. Äänestysesitys hyväksyttiin. Suoritettiin nimenhuutoäänestys, jossa äänet jakautuivat seuraavasti: kuusi (6) JAA-ääntä (Fonsell-Laurila, Koivuniemi, Kyyrä, Mäki-Teeri, Pirttilä ja Pöri) ja kolme (3) EI-ääntä (Härkönen, Kotti ja Lehtinen). Puheenjohtaja totesi pohjaesityksen tulleen hallituksen päätökseksi kysymyksen neljä osalta äänin 6-3.

Kysymykset 5-11:

Hyväksyttiin esityksen mukaan.

Kysymys 12:

Antti Kotti esitti Riitta Lehtisen kannattamana, että vastaus kysymykseen 12 muotoillaan seuraavasti: Pohjaesityksen vastaus pidetään sellaisenaan ja perään lisätään: Yhteispalvelupisteeseen on luotavissa toiminnallinen kokonaisuus, jonka puitteissa kattavat aukioloajat pystytään turvaamaan myös tulevaisuudessa.

Koska oli tehty pohjaesityksestä poikkeava kannatettu esitys, puheenjohtaja totesi, että asia on ratkaistava äänestämällä ja teki seuraavanlaisen äänestysesityksen: Ne, jotka kannattavat pohjaesitystä äänestävät JAA ja ne, jotka kannattavat Antti Kotin tekemää esitystä äänestävät EI. Äänestysesitys hyväksyttiin. Suoritettiin nimenhuutoäänestys, jossa äänet jakautuivat seuraavasti: kuusi (6) JAA-ääntä (Fonsell-Laurila, Koivuniemi, Kyyrä, Mäki-Teeri, Pirttilä ja Pöri) ja kolme (3) EI-ääntä (Härkönen, Kotti ja Lehtinen). Puheenjohtaja totesi pohjaesityksen tulleen hallituksen päätökseksi kysymyksen 12 osalta äänin 6-3.

Kysymykset 13–14:

Hyväksyttiin esityksen mukaan.

Kysymys 15:

Antti Kotti esitti Riitta Lehtisen kannattamana, että vastaus kysymykseen 15 muotoillaan seuraavasti: Someron kaupunki kannattaa laajempaa palvelupisteverkkoa ja edellyttää että se ulotetaan myös Somerolle.

 

Koska oli tehty pohjaesityksestä poikkeava kannatettu esitys, puheenjohtaja totesi, että asia on ratkaistava äänestämällä ja teki seuraavanlaisen äänestysesityksen: Ne, jotka kannattavat pohjaesitystä äänestävät JAA ja ne, jotka kannattavat Antti Kotin tekemää esitystä äänestävät EI. Äänestysesitys hyväksyttiin. Suoritettiin nimenhuutoäänestys, jossa äänet jakautuivat seuraavasti: kuusi (6) JAA-ääntä (Fonsell-Laurila, Koivuniemi, Kyyrä, Mäki-Teeri, Pirttilä ja Pöri) ja kolme (3) EI-ääntä (Härkönen, Kotti ja Lehtinen). Puheenjohtaja totesi pohjaesityksen tulleen hallituksen päätökseksi kysymyksen 15 osalta äänin 6-3.

Kysymys 16:

 

Antti Kotti esitti Riitta Lehtisen kannattamana, että vastaus kysymykseen 16 muotoillaan seuraavasti: Someron kaupunki lähtee siitä, että yhteispalvelupisteeseen
koottaisiin kaikki nykyiset valtionpalvelut, joita täydennettäisiin soveltuvin osin kunnallisilla palveluilla. Mikäli yhteispalvelupistettä ei saada Somerolle, Someron kaupunki edellyttää, että palvelut säilytetään paikkakunnalla vähintään nykyisessä laajuudessaan.

Koska oli tehty pohjaesityksestä poikkeava kannatettu esitys, puheenjohtaja totesi, että asia on ratkaistava äänestämällä ja teki seuraavanlaisen äänestysesityksen: Ne, jotka kannattavat pohjaesitystä äänestävät JAA ja ne, jotka kannattavat Antti Kotin tekemää esitystä äänestävät EI. Äänestysesitys hyväksyttiin. Suoritettiin nimenhuutoäänestys, jossa äänet jakautuivat seuraavasti: kuusi (6) JAA-ääntä (Fonsell-Laurila, Koivuniemi, Kyyrä, Mäki-Teeri, Pirttilä ja Pöri) ja kolme (3) EI-ääntä (Härkönen, Kotti ja Lehtinen). Puheenjohtaja totesi pohjaesityksen tulleen hallituksen päätökseksi kysymyksen 16 osalta äänin 6-3.
Kysymys 17:

Hyväksyttiin esityksen mukaan.

Kysymys 18:

Antti Kotti esitti Riitta Lehtisen kannattamana, että vastauksesta kysymyksen 18 osalta poistetaan viimeinen virke: ”Jos työhön ei sisälly minkäänlaista substanssiosaamista vaativaa työtä, joka lisäisi työn mielekkyyttä, voi motivoituneiden työntekijöiden rekrytoiminen olla hankalaa.”

Koska oli tehty pohjaesityksestä poikkeava kannatettu esitys, puheenjohtaja totesi, että asia on ratkaistava äänestämällä ja teki seuraavanlaisen äänestysesityksen: Ne, jotka kannattavat pohjaesitystä äänestävät JAA ja ne, jotka kannattavat Antti Kotin tekemää esitystä äänestävät EI. Äänestysesitys hyväksyttiin. Suoritettiin nimenhuutoäänestys, jossa äänet jakautuivat seuraavasti: kuusi (6) JAA-ääntä (Fonsell-Laurila, Koivuniemi, Kyyrä, Mäki-Teeri, Pirttilä ja Pöri) ja kolme (3) EI-ääntä (Härkönen, Kotti ja Lehtinen). Puheenjohtaja totesi pohjaesityksen tulleen hallituksen päätökseksi kysymyksen 18 osalta äänin 6-3.

Kysymys 19:

Hyväksyttiin esityksen mukaan.

 

Päätös: Hyväksyttiin, kysymysten 2, 4, 12, 15, 16 ja 18 osalta äänin 6-3 edellä esitetyn mukaisesti.
 

---

Tiedoksi: Valtiovarainministeriö