"25 years since I woke up trembling
25 years since that terrible dream
I could see that the world was crumbling
Nothing is ever as it seems"
-Blackmore's Night
Numerologia pitää pintansa. Sijoituin Varsinais-Suomen puoluekokousedustajaäänestyksessä manaamalleni sijalle 25. Juuri sitä sijaa lähdinkin hakemaan.
Nöyrä kiitos äänestäjille. Pallo on nyt minulla, tosin evästyksiä puoluekokousta ajatellen kaivataan aina.
Pienin askelin parempaan maailmaan.
keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2008
tiistaina, maaliskuuta 04, 2008
mystinen 25
25 on neliöluku, toisin sanoen 25 = 52. Se on pienin neliöluku, joka on kahden neliöluvun summa: 25 = 52 = 32 + 42 = 9 + 16. (Lähde: Wikipedia)
25 on Romanialainen televisiosarja jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Romanian kommunistihallitus. Vaikka nimestä voisi jotain muuta päätelläkkin, sarjalla ei ole mitään tekemistä suositun Kanadalaisen 24-sarjan kanssa. Sarjassa jokainen jakso kestää 25 tuntia ja siinä seurataan romanialaisen miliisin Back Jauerin arkielämää. Ensimmäisessä tuotantokaudessa tapahtumat lähtevät liikkeelle kun Romanian erikois-miliisi-yksikkö KBG2 saa selville yhdysvaltalaisten terroristien ja kapitalistisikojen välisen salaliiton jonka tarkoituksena on salamurhata Romanian onnellisen työväen isä aurinkoinen ja rakastettu presidentti Traian Băsescu. Back Jauer kuitenkin onnistuu estämällä tämän kammottavan teon matkustamalla Yhdysvaltoihin ja tappamalla siellä kaikki. Sarja päätettiin kolmannen jakson jälkeen Romanian vakoilusatelliitteihin kohdistuneen teknisen vian vuoksi. (Lähde: Hikipedia)
25 on myös allekirjoittaneen äänestysnumero SDP:n Varsinais-Suomen piirin jäsenäänestyksessä puoluekokousedustajista. Kiitän kannatuksesta.
25 on Romanialainen televisiosarja jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Romanian kommunistihallitus. Vaikka nimestä voisi jotain muuta päätelläkkin, sarjalla ei ole mitään tekemistä suositun Kanadalaisen 24-sarjan kanssa. Sarjassa jokainen jakso kestää 25 tuntia ja siinä seurataan romanialaisen miliisin Back Jauerin arkielämää. Ensimmäisessä tuotantokaudessa tapahtumat lähtevät liikkeelle kun Romanian erikois-miliisi-yksikkö KBG2 saa selville yhdysvaltalaisten terroristien ja kapitalistisikojen välisen salaliiton jonka tarkoituksena on salamurhata Romanian onnellisen työväen isä aurinkoinen ja rakastettu presidentti Traian Băsescu. Back Jauer kuitenkin onnistuu estämällä tämän kammottavan teon matkustamalla Yhdysvaltoihin ja tappamalla siellä kaikki. Sarja päätettiin kolmannen jakson jälkeen Romanian vakoilusatelliitteihin kohdistuneen teknisen vian vuoksi. (Lähde: Hikipedia)
25 on myös allekirjoittaneen äänestysnumero SDP:n Varsinais-Suomen piirin jäsenäänestyksessä puoluekokousedustajista. Kiitän kannatuksesta.
tiistaina, helmikuuta 19, 2008
Kevyt poliittinen huokaus
"Down in the village streets
The air is full of wonder
Fair smiles greet
The crowning of the king…
Come hither, gather round
A joyous time's upon us
Trumpets sound
The crowning of the king…"
-Blackmore's Night
Someron kunta vaihtoi lääniä vuonna 1990 Hämeestä silloiseen Turun ja Porin lääniin. Itse muutin Somerolle lukion jälkeen 1998. Vietän siis tänä vuonna somerolaisuuteni kymmenenvuotisjuhlaa, joka huipentuu kuntavaaleissa, joihin saan lähteä puolueosastoni puheenjohtajana.
Somerolaisuuteen kuuluvasta hämäläisyydestä ei siis kohdallani pitäisi olla tietoakaan, mutta SDP:n puheenjohtajakisan alettua todenteolla, tunnen itseni armottoman hitaaksi hämäläiseksi.
Tajuntaani ei mahdu mitenkään se nuorten toverien piirissä vallitseva trendi, että jokainen on jo valinnut oman ehdokkaansa tulevaksi puheenjohtajaksi. Siis puolet on valittu ja lukkoon lyöty ennen kaikkien ehdokkaiden ilmoittautumista, ja ennen asiakeskustelua. Samat henkilöt ovat vaatineet puolueelle avointa jäsendemokratiaa ja keskustelua junttameiningin ja pienten suljettujen piirien valtapolitiikan sijaan.
Itselleni yksi ehdokas erottuu edukseen muista nuorekkaalla ja lämpimällä ilmeellään, mutten silti ole valmis tukemaan häntäkään vielä. Vaikka suurin suosikkini puolueen johtoon, Heli Paasio, olisikin ollut käytettävissä, en olisi silti vielä valmis liputtamaan hänenkään puolestaan avoimesti mutu-pohjalta. Haluan kuulla asiakeskustelua puolueen linjasta ensin.
The air is full of wonder
Fair smiles greet
The crowning of the king…
Come hither, gather round
A joyous time's upon us
Trumpets sound
The crowning of the king…"
-Blackmore's Night
Someron kunta vaihtoi lääniä vuonna 1990 Hämeestä silloiseen Turun ja Porin lääniin. Itse muutin Somerolle lukion jälkeen 1998. Vietän siis tänä vuonna somerolaisuuteni kymmenenvuotisjuhlaa, joka huipentuu kuntavaaleissa, joihin saan lähteä puolueosastoni puheenjohtajana.
Somerolaisuuteen kuuluvasta hämäläisyydestä ei siis kohdallani pitäisi olla tietoakaan, mutta SDP:n puheenjohtajakisan alettua todenteolla, tunnen itseni armottoman hitaaksi hämäläiseksi.
Tajuntaani ei mahdu mitenkään se nuorten toverien piirissä vallitseva trendi, että jokainen on jo valinnut oman ehdokkaansa tulevaksi puheenjohtajaksi. Siis puolet on valittu ja lukkoon lyöty ennen kaikkien ehdokkaiden ilmoittautumista, ja ennen asiakeskustelua. Samat henkilöt ovat vaatineet puolueelle avointa jäsendemokratiaa ja keskustelua junttameiningin ja pienten suljettujen piirien valtapolitiikan sijaan.
Itselleni yksi ehdokas erottuu edukseen muista nuorekkaalla ja lämpimällä ilmeellään, mutten silti ole valmis tukemaan häntäkään vielä. Vaikka suurin suosikkini puolueen johtoon, Heli Paasio, olisikin ollut käytettävissä, en olisi silti vielä valmis liputtamaan hänenkään puolestaan avoimesti mutu-pohjalta. Haluan kuulla asiakeskustelua puolueen linjasta ensin.
torstaina, tammikuuta 31, 2008
Katos Arska, terve!
"Hang on my darling
Hang on if you wanna go
Here its a really groovy place
Its uh, just a little bit of uh, said uh, spanish castle magic."
- Jimi Hendrix
Hang on if you wanna go
Here its a really groovy place
Its uh, just a little bit of uh, said uh, spanish castle magic."
- Jimi Hendrix
Seuraa jälleen matkaraporttia. Vaikka Amerikan-reissun jälkeinen rakkaudentunnustuksellinen sepustukseni on herättänyt blogikirjoituksistani tähän asti suurimman palautetulvan, en jatka samalla linjalla. Toki Espanjan muodotkin miellyttivät.
Säätila suosi ja aurinko jaksoi paistaa. Akut lataantuivat kohisten. Vieraanvaraiset isäntämme pitivät huolen sopivasta aktiviteettimäärästä. Ympärilleen vilkaisemalla saattoi nähdä Välimeren rantaa ja lumihuippuisia vuoria.
Viikon lomaan ei mahdu kuitenkaan liikaa paikallaoloa, ainakaan jos suunnitteilla on täyspainoinen road trip. Auto alle ja matkaan siis. Seuraa järkiheittoja moottoriteitä ja pimeitä vuoristoteitä. Kuumotuksia, harhailuja ja maiseman kuvittelua (näkymien puutos on yöaikaan matkustamisen huono puoli). Pieniä vuoristokyliä ja muita valokeskittymiä näkyi siellä täällä pimeyden seassa matkalla ennen Granadaa, missä vietimme yön ja seuraavan päivän ahtaita kujia harhaillen.
Sierra Nevadan vuoristo oli hämmentävä varsinkin kun en itse ole juurikaan aikaisemmin tehnyt tuttavuutta juuri minkäänlaisten vuorien kanssa (Häntälän notkoja ei laskettane). Ajelimme parin kilometrin korkeudelle ja ihmettelimme maisemia ja serpenttiiniteitä. Seuraava etappimme oli Alicante, missä söimme lihaa argentiinalaisessa ravintolassa. Siis ei lisukkeita, vaan PELKKÄÄ lihaa ja PALJON. Pitänee joskus poiketa Argentiinassakin. Vähän pubeilua ja miellyttävät mutta varhain loppuneet opiskelijabileet ennen yöpuulle siirtymistä.
Saimme tuon suorituksen jälkeen vielä paikallisen tutuntutun johdolla mielenkiintoisen kiertoajelun ympäri Valenciaa. Ajoimme mm. tulevaa formula-rataa, vaikka vauhdista päätellen olisimme voineet olla sillä koko kierroksemme ajan.
Aamulla alkoi viimeinen siirtymäetappi Barcelonaan, missä kaimani Antti esitteli meille arkkitehtuuria ja hämäriä kujia sekä baareja, joihin tavallisen turistin tie tuskin veisi (Hyvä niin!). Seuraavana päivänä kierros Joan Miro -museossa ja muutama varsin miellyttävä taidekokemus. Illalla paluumatkalle, joka meni (samoin kuin tämä matkan jälkeinen viikko) sairastellessa. Säästän sinut arvoisa lukijani tarkemmilta yksityiskohdilta.
Monesti matkan aikana kyseenalaistettiin Suomessa asuminen. Taloudelliset ja ilmastolliset seikat vatvottiin moneen kertaan. Itselläni ei ole hinkua pois Suomesta, kunhan aina välillä pääsee lämpimään. Ulkomailla asumisessa on puolensa, mutta vaikea siitä on tietää ennen kuin kokeilee. Paikka kannattaa valita tarkkaan. Esimerkiksi Espanjassa tulee yllättävän heikosti toimeen englannin kielellä. Ja siitä paikallisten puheesta on todella vaikeaa tajuta edes sitä sanaa sieltä ja toista täältä.
perjantaina, joulukuuta 28, 2007
Ilmastoitu painajainen
"Get me out of this air-conditioned nightmare
Rots your brain just like a catchy tune
You will hate life more than life hates you
Happiness is your illness in an air-conditioned nightmare"
(- Mr. Bungle/ California)
"Amerikan kansa ei halua sotaan. He haluavat rauhaa. (…) Me ihmiset täällä emme halua mitään ongelmia muiden maiden kanssa. Haluamme vain hoidella omat asiamme ja tulla toimeen omalla vaatimattomalla tavallamme. Emme pelkää Hitlerin hyökkäävän tähän maahan. Ja mitä tulee hyökkäykseemme Eurooppaan – kuinka me toteuttaisimme sen? Hitler on Euroopan hallitsija ja meidän on odotettava kunnes hän murtuu, niin minä sen näen. Anna miehelle tarpeeksi köyttä ja hän hirttää itsensä, niin minä aina sanon.
On vain yksi tapa lopettaa sotiminen, ja se on, että tehdään mitä Hitler tekee – hotkaistaan kaikki pienet kansat, otetaan heidän aseensa pois heiltä ja valvotaan maailman järjestystä. Me voisimme tehdä sen! Jos haluaisimme olla epäitsekkäitä.
Mutta ensin meidän olisi annettava tasa-arvo kaikille. Emme voisi tehdä sitä valloittajina, kuten Hitler yrittää tehdä. Se ei toimi. Meidän olisi otettava huomioon koko maailma ja katsottava, että jokainen mies, nainen ja lapsi saa oikeudenmukaisen osan. Meillä pitäisi olla jotain myönteistä maailmalle tarjottavaksi – emme saisi vain puolustaa itseämme, kuten Englanti, ja teeskennellä puolustavamme sivistystä.
Jos todella ryhdymme tekemään jotain maailman eteen, epäitsekkäästi, uskon että voisimme onnistua. Mutta en usko meidän tekevän sitä. Meillä ei ole johtajia, jotka kykenisivät innoittamaan ihmiset sellaiseen ponnistukseen. Me olemme pelastamassa suuren rahan kansainvälistä kauppaa ja sen sellaista.
Se mitä meidän pitäisi tehdä, on tappaa omat hitlerimme ja mussolinimme ensin. Meidän tulisi siivota oma talomme ennen kuin alamme pelastaa maailmaa. Ehkä sitten maailman kansat uskoisivat meihin."
-Henry Miller 1945 (Ilmastoitu painajainen, Sammakko 2007, suom. Petri Leppänen)
Rots your brain just like a catchy tune
You will hate life more than life hates you
Happiness is your illness in an air-conditioned nightmare"
(- Mr. Bungle/ California)
"Amerikan kansa ei halua sotaan. He haluavat rauhaa. (…) Me ihmiset täällä emme halua mitään ongelmia muiden maiden kanssa. Haluamme vain hoidella omat asiamme ja tulla toimeen omalla vaatimattomalla tavallamme. Emme pelkää Hitlerin hyökkäävän tähän maahan. Ja mitä tulee hyökkäykseemme Eurooppaan – kuinka me toteuttaisimme sen? Hitler on Euroopan hallitsija ja meidän on odotettava kunnes hän murtuu, niin minä sen näen. Anna miehelle tarpeeksi köyttä ja hän hirttää itsensä, niin minä aina sanon.
On vain yksi tapa lopettaa sotiminen, ja se on, että tehdään mitä Hitler tekee – hotkaistaan kaikki pienet kansat, otetaan heidän aseensa pois heiltä ja valvotaan maailman järjestystä. Me voisimme tehdä sen! Jos haluaisimme olla epäitsekkäitä.
Mutta ensin meidän olisi annettava tasa-arvo kaikille. Emme voisi tehdä sitä valloittajina, kuten Hitler yrittää tehdä. Se ei toimi. Meidän olisi otettava huomioon koko maailma ja katsottava, että jokainen mies, nainen ja lapsi saa oikeudenmukaisen osan. Meillä pitäisi olla jotain myönteistä maailmalle tarjottavaksi – emme saisi vain puolustaa itseämme, kuten Englanti, ja teeskennellä puolustavamme sivistystä.
Jos todella ryhdymme tekemään jotain maailman eteen, epäitsekkäästi, uskon että voisimme onnistua. Mutta en usko meidän tekevän sitä. Meillä ei ole johtajia, jotka kykenisivät innoittamaan ihmiset sellaiseen ponnistukseen. Me olemme pelastamassa suuren rahan kansainvälistä kauppaa ja sen sellaista.
Se mitä meidän pitäisi tehdä, on tappaa omat hitlerimme ja mussolinimme ensin. Meidän tulisi siivota oma talomme ennen kuin alamme pelastaa maailmaa. Ehkä sitten maailman kansat uskoisivat meihin."
-Henry Miller 1945 (Ilmastoitu painajainen, Sammakko 2007, suom. Petri Leppänen)
keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007
Joulua odotellessa
Politiikan parissa toimivalle syksy pitää sisällään perinteisesti budjettineuvotteluja ja syyskokouksia, sekä lopulta pikkujouluja ja glögejä. Itse olen ensimmäistä kertaa melkoisen suman edessä näiden kaikkien kanssa. Somerolla asuvalla kirjapainajalla ei moista ongelmaa ollut, toista se on näin puoliksi töölöläiselle kansanedustajan avustajalle.
Someron budjettipuoli on livahtanut itseltäni hieman ohi. Päätäntävalta on lipunut muille kokousruuhkan realisoiduttua osaltani usein juuri Someron Työväenyhdistyksen tappioksi. Budjettiseurantaa ovat onneksi helpottaneet tarkastuslautakunnan myötä kaupunginjohtajan esittely, Somero-lehden aktiivinen seuranta ja kontaktit kotipuoleen.
Someron kunnallispolitiikka kiinnostaa edelleenkin, vaikka aikaani lähinnä Helsingissä vietänkin. Kiinnostuksen jatkumisen varmistaa osaltaan nimitykseni Someron Työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi. Paikan haasteellisuutta lisäävät kuntavaalien sijoittuminen heti ensimmäiselle vuodelle, sekä yhdistyksen melkoinen uudelleenorganisoinnin tarve.
Pitkäaikainen puheenjohtaja Jouko Elo jättää minulle suuret saappaat täytettäväksi. Alkuun lienee minimitavoite hypätä niihin kainaloita myöten. Toivottavasti saan aikaa kasvaa täyteen mittaani ja täyttää saappaat jos nyt ei täysin, mutta jokseenkin vaikkapa edes vyötäröä myöten. En voi liiaksi korostaa jäsenistön tuen merkitystä puheenjohtajuudelleni. Politiikassa ei kukaan pärjää yksin. Haluan palauttaakin kunniaan Somerolla yhdessä tekemisen ja töiden jakamisen perinteen.
Edustamissuma tuo ja vie samaan aikaan. Vapaapäiviä ei ole siunaantunut pitkään aikaan muutamaa satunnaista lukuun ottamatta. Politiikan parissa työskentelevälle toisaalta työ ja huvi sekoittuvat usein. Näin on minullakin. Myös matkojen ja illanviettojen oheen kuuluu poliittinen keskustelu. Koskaan ei oikein pääse vaihtamaan vapaalle. Rentoutumisen tärkeys ja totaalisen turhan oleskelun merkitys löytyvät vasta sitten, kun ne huomaa menettäneensä.
Vaan nyt on taottava kun rauta on kuumaa. Viime aikoina tapaamani ihmiset, käymäni keskustelut ja omaksumani tieto lunastavat uhrausten hinnan keveästi. Silti otan innolla vastaan joulun pyhien tuoman hengähdystauon.
Toivon oikein rentouttavaa joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoilleni!!
Someron budjettipuoli on livahtanut itseltäni hieman ohi. Päätäntävalta on lipunut muille kokousruuhkan realisoiduttua osaltani usein juuri Someron Työväenyhdistyksen tappioksi. Budjettiseurantaa ovat onneksi helpottaneet tarkastuslautakunnan myötä kaupunginjohtajan esittely, Somero-lehden aktiivinen seuranta ja kontaktit kotipuoleen.
Someron kunnallispolitiikka kiinnostaa edelleenkin, vaikka aikaani lähinnä Helsingissä vietänkin. Kiinnostuksen jatkumisen varmistaa osaltaan nimitykseni Someron Työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi. Paikan haasteellisuutta lisäävät kuntavaalien sijoittuminen heti ensimmäiselle vuodelle, sekä yhdistyksen melkoinen uudelleenorganisoinnin tarve.
Pitkäaikainen puheenjohtaja Jouko Elo jättää minulle suuret saappaat täytettäväksi. Alkuun lienee minimitavoite hypätä niihin kainaloita myöten. Toivottavasti saan aikaa kasvaa täyteen mittaani ja täyttää saappaat jos nyt ei täysin, mutta jokseenkin vaikkapa edes vyötäröä myöten. En voi liiaksi korostaa jäsenistön tuen merkitystä puheenjohtajuudelleni. Politiikassa ei kukaan pärjää yksin. Haluan palauttaakin kunniaan Somerolla yhdessä tekemisen ja töiden jakamisen perinteen.
Edustamissuma tuo ja vie samaan aikaan. Vapaapäiviä ei ole siunaantunut pitkään aikaan muutamaa satunnaista lukuun ottamatta. Politiikan parissa työskentelevälle toisaalta työ ja huvi sekoittuvat usein. Näin on minullakin. Myös matkojen ja illanviettojen oheen kuuluu poliittinen keskustelu. Koskaan ei oikein pääse vaihtamaan vapaalle. Rentoutumisen tärkeys ja totaalisen turhan oleskelun merkitys löytyvät vasta sitten, kun ne huomaa menettäneensä.
Vaan nyt on taottava kun rauta on kuumaa. Viime aikoina tapaamani ihmiset, käymäni keskustelut ja omaksumani tieto lunastavat uhrausten hinnan keveästi. Silti otan innolla vastaan joulun pyhien tuoman hengähdystauon.
Toivon oikein rentouttavaa joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoilleni!!
maanantaina, marraskuuta 19, 2007
Master of puppets
Musiikki ja politiikka kohtaavat usein. Niin kuin yhden ihmisen mielenkiinnonkohteet yleensäkin tuntuvat kohtaavan. Olen koostanut käyttööni levyllisen poliittisia aiheita käsittelevää musiikkia.
Introna on Bob Dylanin 'Times they are a-changin''.. Itse nautin tämän mieluiten Blackmore's Nightin versiona, jossa yhdistyy muotopuhtaus ja kaunis melodisuus tähän äärimmäisen hienoon ja sinänsä täydelliseen manifestiin.
Kotimainen tarjonta lähtee CMX:n 'Kätketyllä kukalla'.. "Minä en koskaan milloinkaan/ tule lausuntoja antamaan..." on laittamattomasti sanottu, ja perässä seuraa Don Huonojen 'Verta, pornoa ja propagandaa'. Kumpikaan ei kaivanne tarkempia perusteita.
Kotimaisista tämän alan orkestereista suosikkini on Juliet Jonesin sydän, jonka 'Politiikkaa' -kappale vie asian ytimeen. Saman orkesteriperheen (JJS + Juliet Jones + Eero Jones & Kahvi)kappaleista politiikkaa koskettelevat tavalla tai toisella myös ainakin 'Työläiset', 'Kotimainen kysyntä' ja 'Valehtelijan elo'.
Paikkaansa poliittisten musiikkikappaleiden eliitissä puolustaa tietysti myös M.A Nummisen 'Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa'. Tämä poliittisen musiikin merkkipaalu määrittää joidenkin mielestä vanhentuneen oikeisto-vasemmisto -jaon kielikuvien kautta paikalleen.
Ulkomaisen osaston määrällisesti hallitsevin yhtye on Manic Street Preachers. Kun 'The masses against the classes' soi, tapaan ajatella viime eduskuntavaaleja. Porvarihallituksen äänestäjille tekisi mieli usein huudahtaa: 'If you tolerate this then your children will be next'.
Manicsit toteavat muita lainaten myös, että 'We Are All Bourgeois Now'. Toisesta suunnasta Maaniset lainaavat kappaleen 'Socialist serenade', josta poimin rivin 'yes, I have money, but I hate champagne'. Hyvin sanottu, mutta itse toki pidän samppakaljasta.
'Porvariston hillittyä charmia' kuvailee tutulla tavallaan myös YUP. Keskustan puoleen kritiikkinsä lausuu (tai ainakin näin tulkitsen) Sleepy Sleepers 'On se niin väärin' -kappaleellaan. Niin tuon kuin Lapinlahden lintujen 'Vanhan suomalaisten poikain vitutuslaulunkin' voi tulkita puhtaan yksilöpoliittisellekin tasolle, mutta itse miellän molemmat laajemmin Suomen nykytodellisuutta kuvaaviksi teoksiksi. Samaan sarjaan kuuluu myös Miljoonasateen 'Meitä jyrätään'. Ultra Bran 'Suosi ulkomaista' suuntaa yleispuoluevastaisuutensa kärjen keskustaan, ja maalinsa löytää tämäkin kritiikki.
Tuleviin kuntavaaleihin lähdetään kysymään Peer Guntin sanoin: 'Who's gonna be elected'. Tässä vaiheessa voinee vain todeta Alice Cooperin sanoin: 'I wanna be elected'. Royal Trampsin 'In and out' laitettakoon tähän sarjaan.
Kantriahan pitää olla aina. Tällä levyllä homman hoitavat Johnny Cash 'The one on the right is on the left' -viisullaan ja ihanat, joskin vielä sovinnonhaluttomat, Dixie Chicksit 'Not ready to make nice' -hitillään. Blasters nyt ei ole ihan kantria, vaan periamerikkalaista rock 'n rollia. Heiltä kappale 'Common man' edustaa poliittisinta antia. Samoin kuin Creamilta 'The politician'.
Amerikkaan viittaa Dixie Chicksien ja Blastersien lisäksi Mr. Bungle, jonka 'The air-conditioned nightmare' nojannee Henry Millerin samannimiseen amerikkakritiikkikirjaan, josta olen intoillut paljonkin muutamia vuosia sitten. Sivumennen sanoen tuo kirja saanee uudelleenjulkaisunsa tämän talven aikana. Se on luojan lykky, sillä ainakin Someron kirjastosta nide on hävinnyt jonnekin. Onkohan Bushin pojilla sormensa taas pelissä?
Ja heviä. Taas mennään tulkinnallisuuden suohon, mutta en voi olla silloin tällöin ajattelematta Someron kaupunginvaltuustoa kuunnellessani Yngwie Malmsteenin 'Ship of fools' -kappaletta. Muutaman kerran valtuuston kokouksista kotiin talsiessani juuri tuo kappale on soinut päässäni. Pyydänpä tätä miltei asiatonta huomautusta saman tien asianomaisilta nöyrästi anteeksi ja pyrin keikuttamaan laivaa parempaan suuntaan osaltani tulevaisuudessa. Iron Maidenin 'Judas be my guide' ja Tarotin 'Follow the blind' menevät samaan subjektiivisen totuuteni piikkiin. Käyttökelpoisia lausuntoja moniin tilanteisiin, mikäli niitä lausuntoja nyt loihe sitten kuitenkin lausumaan Yrjänän linjauksista huolimatta.
Levyn parhaimpia one-linereita on kiistatta Catatonian 'Fuel' -kappaleessa: "fools get wotes in democracy", ja ah, miten Cerys tämän kohdan laulaa aina niin ihanasti huokaisten.. Pelkkä kappaleen nimi kertoo miltei kaiken Aerosmithin 'Eat the richin' kohdalla.
Tarkemmin lokeroimatta listaan tähän vielä Nirvanan 'Serve the servantsin', huonommin tuntemani Rage against the machinen tuotannon, Red hot chili peppersin 'The power of equalityn', The Clashin ja kotimaisen laululiikkeen ikivihreät (vaiko tässä tapauksessa punaiset?) mm. 'Vapauden kaihoineen' ja muine itsestäänselvyyksineen.
Siinä poliittinen musiikkitarjonta tällä kertaa. Sikäli kun jätin jonkin alan tärkeimmistä teoksista mainitsematta, oletan arvoisan lukijan muistuttavan asiasta sankoin vastausviestimäärin.
Introna on Bob Dylanin 'Times they are a-changin''.. Itse nautin tämän mieluiten Blackmore's Nightin versiona, jossa yhdistyy muotopuhtaus ja kaunis melodisuus tähän äärimmäisen hienoon ja sinänsä täydelliseen manifestiin.
Kotimainen tarjonta lähtee CMX:n 'Kätketyllä kukalla'.. "Minä en koskaan milloinkaan/ tule lausuntoja antamaan..." on laittamattomasti sanottu, ja perässä seuraa Don Huonojen 'Verta, pornoa ja propagandaa'. Kumpikaan ei kaivanne tarkempia perusteita.
Kotimaisista tämän alan orkestereista suosikkini on Juliet Jonesin sydän, jonka 'Politiikkaa' -kappale vie asian ytimeen. Saman orkesteriperheen (JJS + Juliet Jones + Eero Jones & Kahvi)kappaleista politiikkaa koskettelevat tavalla tai toisella myös ainakin 'Työläiset', 'Kotimainen kysyntä' ja 'Valehtelijan elo'.
Paikkaansa poliittisten musiikkikappaleiden eliitissä puolustaa tietysti myös M.A Nummisen 'Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa'. Tämä poliittisen musiikin merkkipaalu määrittää joidenkin mielestä vanhentuneen oikeisto-vasemmisto -jaon kielikuvien kautta paikalleen.
Ulkomaisen osaston määrällisesti hallitsevin yhtye on Manic Street Preachers. Kun 'The masses against the classes' soi, tapaan ajatella viime eduskuntavaaleja. Porvarihallituksen äänestäjille tekisi mieli usein huudahtaa: 'If you tolerate this then your children will be next'.
Manicsit toteavat muita lainaten myös, että 'We Are All Bourgeois Now'. Toisesta suunnasta Maaniset lainaavat kappaleen 'Socialist serenade', josta poimin rivin 'yes, I have money, but I hate champagne'. Hyvin sanottu, mutta itse toki pidän samppakaljasta.
'Porvariston hillittyä charmia' kuvailee tutulla tavallaan myös YUP. Keskustan puoleen kritiikkinsä lausuu (tai ainakin näin tulkitsen) Sleepy Sleepers 'On se niin väärin' -kappaleellaan. Niin tuon kuin Lapinlahden lintujen 'Vanhan suomalaisten poikain vitutuslaulunkin' voi tulkita puhtaan yksilöpoliittisellekin tasolle, mutta itse miellän molemmat laajemmin Suomen nykytodellisuutta kuvaaviksi teoksiksi. Samaan sarjaan kuuluu myös Miljoonasateen 'Meitä jyrätään'. Ultra Bran 'Suosi ulkomaista' suuntaa yleispuoluevastaisuutensa kärjen keskustaan, ja maalinsa löytää tämäkin kritiikki.
Tuleviin kuntavaaleihin lähdetään kysymään Peer Guntin sanoin: 'Who's gonna be elected'. Tässä vaiheessa voinee vain todeta Alice Cooperin sanoin: 'I wanna be elected'. Royal Trampsin 'In and out' laitettakoon tähän sarjaan.
Kantriahan pitää olla aina. Tällä levyllä homman hoitavat Johnny Cash 'The one on the right is on the left' -viisullaan ja ihanat, joskin vielä sovinnonhaluttomat, Dixie Chicksit 'Not ready to make nice' -hitillään. Blasters nyt ei ole ihan kantria, vaan periamerikkalaista rock 'n rollia. Heiltä kappale 'Common man' edustaa poliittisinta antia. Samoin kuin Creamilta 'The politician'.
Amerikkaan viittaa Dixie Chicksien ja Blastersien lisäksi Mr. Bungle, jonka 'The air-conditioned nightmare' nojannee Henry Millerin samannimiseen amerikkakritiikkikirjaan, josta olen intoillut paljonkin muutamia vuosia sitten. Sivumennen sanoen tuo kirja saanee uudelleenjulkaisunsa tämän talven aikana. Se on luojan lykky, sillä ainakin Someron kirjastosta nide on hävinnyt jonnekin. Onkohan Bushin pojilla sormensa taas pelissä?
Ja heviä. Taas mennään tulkinnallisuuden suohon, mutta en voi olla silloin tällöin ajattelematta Someron kaupunginvaltuustoa kuunnellessani Yngwie Malmsteenin 'Ship of fools' -kappaletta. Muutaman kerran valtuuston kokouksista kotiin talsiessani juuri tuo kappale on soinut päässäni. Pyydänpä tätä miltei asiatonta huomautusta saman tien asianomaisilta nöyrästi anteeksi ja pyrin keikuttamaan laivaa parempaan suuntaan osaltani tulevaisuudessa. Iron Maidenin 'Judas be my guide' ja Tarotin 'Follow the blind' menevät samaan subjektiivisen totuuteni piikkiin. Käyttökelpoisia lausuntoja moniin tilanteisiin, mikäli niitä lausuntoja nyt loihe sitten kuitenkin lausumaan Yrjänän linjauksista huolimatta.
Levyn parhaimpia one-linereita on kiistatta Catatonian 'Fuel' -kappaleessa: "fools get wotes in democracy", ja ah, miten Cerys tämän kohdan laulaa aina niin ihanasti huokaisten.. Pelkkä kappaleen nimi kertoo miltei kaiken Aerosmithin 'Eat the richin' kohdalla.
Tarkemmin lokeroimatta listaan tähän vielä Nirvanan 'Serve the servantsin', huonommin tuntemani Rage against the machinen tuotannon, Red hot chili peppersin 'The power of equalityn', The Clashin ja kotimaisen laululiikkeen ikivihreät (vaiko tässä tapauksessa punaiset?) mm. 'Vapauden kaihoineen' ja muine itsestäänselvyyksineen.
Siinä poliittinen musiikkitarjonta tällä kertaa. Sikäli kun jätin jonkin alan tärkeimmistä teoksista mainitsematta, oletan arvoisan lukijan muistuttavan asiasta sankoin vastausviestimäärin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)