”A slave begins by demanding justice and ends by wanting to wear a crown”- Albert Camus
Alkuun kiitos äänestäjille. Tulos jäsenäänestyksessä oli minulle ja etenkin Somerolle loistava. Jonnan ja minun työ alkaa tästä, kun aloitenivaska ja ohjelmat käydään läpi Varsinais-Suomen delegaation ryhmäkokouksissa, Someron Ty:n kokouksissa ja tietysti omissa hiljaisissa lukuhetkissä.
Pyrin nostamaan mielenkiintoisimmat aloitteet ja ohjelmakohdat esiin sitä mukaa kuin delegaatio niitä käsittelee. Ensimmäiseen varsinaiseen kokoukseen järjestäytymiskokouksen jälkeen aiheiksi tulivat laki- ja kuntavaliokuntaan sekä järjestövaliokuntaan liittyvät aloitteet, joten niistä hieman seuraavassa.
***
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirjan ratifioiminen pistää heti silmään (aloite 221). Tähän olen törmännyt myös työssäni. Suomi on siis allekirjoittanut tämän lisäpöytäkirjan, joka koskettelee lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa. Allekirjoituksella Suomi on ilmaissut hyväksyvänsä pöytäkirjassa ilmaistut periaatteet.
Ratifiointi tarkoittaisi sopimuksen hyväksymistä laillisesti sitovaksi Suomessa. Kyse lienee lainsäädäntömme hitaasta muokkaamisesta oikeaan suuntaan, mutta sopimus on vuodelta 2000, joten luulisi että kymmenen vuotta on riittävän pitkä aika muokata lainsäädäntöä. Varsinkin kun kyse on tämänkaltaisista asioista. Ehdottomasti kannatettava aloite.
***
NUS on tehnyt aloitteen eduskunnan avustajajärjestelmän muuttamisesta (aloite 229). Asiasta on puhuttu työpaikallani paljon ja omassa työporukassa jatkuvasti luonnollisista syistä. Avustajajärjestelmään liittyy useita epäkohtia.
Aloitteen ensimmäinen huono puoli on se, että asiaa yritetään näin hoitaa kansanedustajien ohi. Aloitteen tekijöiden menettelystä voi päätellä, että he pitävät juuri kansanedustajia järjestelmän muuttamisen kannalta suurimpana kantona kaskessa. Tämä on kuitenkin väärä tapa toimia.
Alkuun kun ruotsin mallista puhuttiin, olin vahvasti sen kannalla. Tarkemmin asiaa pohdittuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että järjestelmää tulisi muuttaa nykypohjalta. Moniin aloitetekstissäkin mainittuun epäkohtaan on jo puututtu ja avustajajärjestelmän kehittämiseksi tehdään paljon töitä tällä hetkellä. Esimerkiksi mediaseurantaa on keskitetty, ja muitakin päällekkäisyyksiä on korjattu.
Aloitteessa on jätetty huomioimatta se, että jos kaikki avustajat (nyt noin 45 demariavustajaa) siirrettäisiin ryhmäkanslian alaisuuteen, heidän työnsä organisointiin ja työsuhteisiinsa liittyvien asioiden hoitoon tarvittaisiin lisäresursseja. Ryhmätoimiston henkilökunta on tällä hetkellä selkeästi alimitoitettu etenkin asiantuntijapalvelujen osalta, joten mielestäni sinne tarvitaan paukkuja lisää joka tapauksessa. Samalla puolueen ja ryhmäkanslian työnjakoa on kehitettävä (tosin sitä itse asiassa kehitettiin hiljattain huonompaan suuntaan puolueen organisaatiomuutoksen yhteydessä).
***
Aloitteessa 238 vaaditaan opiskelijoille oikeus hoitaa luottamustoimia. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, enkä oikein ymmärrä puoluehallituksen löperöä kantaa asiaan. Toivottavasti puoluekokous ottaa asiaan jyrkemmän kannan aloitteen tekijöiden ajatuksen mukaisesti. Samoin puoluekokouksen päätös aloitteen 247 pohjalta, joka on kannanotto työttömän mahdollisuuksista hoitaa luottamustoimia, tulisi olla selkeästi aloitteen ehdotuksen mukainen.
***
Jari Virtasen eri tahoilla masinoimaa opintovapaalain muuttamista selvittelin mm. SAK:sta, ja yhtyisin asiassa heidän kantaansa siinä, ettei työnantajalla tarvitse olla oikeutta pitää toiseen ammattiin opiskelevaa henkilöä palkkalistoillaan. Tätähän aloitteella ajetaan takaa. Nykykäytäntö, että opintovapaata voi saada maksimissaan kaksi vuotta, on mielestäni riittävä.
En oikein ymmärrä, mitä mieltä on pitää ”vanha” työsuhde ”varalla”, jos haluaa kouluttautua uuteen ammattiin kolmekin vuotta kestävällä koulutuksella. Tai siis sinänsä hyvältähän se kuulostaa työntekijän kannalta, mutta miksi työnantajan tulisi tähän suostua? Esim. muutosturvan kohdalla asia on toinen, eli jos nykyinen työpaikka on lähdössä alta, silloin on hyvä, jos pääsee kouluttautumaan uuteen ammattiin, mutta silloin kysymys on aivan eri asiasta, kuin opintovapaan käyttämisestä.
***
Järjestöpuolella otetaan kantaa puoluekokouskauden muuttamiseksi takaisin kolmivuotiseksi. Tämän suhteen on järkevää, kuten puoluehallituskin toteaa, katsella rauhassa. Kieltämättä tämä puoluekokous tuli vähän äkkiä yllättäen ja tapahtuma vaatii aina paljon työtä ja panostuksia, mutta on se silti verraton kansanjuhla ja monella tapaa arvokas foorumi. Tällä hetkellä olen nykyisen kahden vuoden puoluekokouskauden kannalla.
***
Aloitteessa 340 Mikkelin demarit vaativat SDP:lle uutta vammaispoliittista ohjelmaa. Samansisältöisen aloitteen tekivät puoluehallitukselle noin vuosi sitten Salon ja Someron Työväenyhdistykset. Silloinen vastaus oli sama kuin nyt, eli todettiin että moinen ei ole tarpeen. Olen asiasta eri mieltä ja tahtoisin edelleen että ohjelma tehtäisiin.
***
Globaalisosialidemokraattien aloitte 345 puhuu emansipatorisesta tuotannosta. Mielestäni on erittäin ongelmallinen lähtökohta, jos tämäntyyppisiä asioita ei osata sanoa kansantajuisesti käyttämättä turhia sivistyssanoja. Aloite sinänsä on varsin kannatettava.
torstaina, huhtikuuta 15, 2010
torstaina, maaliskuuta 11, 2010
Työstä ja taloudesta, puoluekokousblogi 2, muista #28!
"We, Jah people, can make it work;
Come together and make it work, yeah!
We can make it work;
We can make it work."
- Bob Marley
Yksi eduskuntatyöni keskeinen painopiste on ollut pääjohtaja Taimelan valiokuntatyön myötä työelämäasioissa. Olen osallistunut melko aktiivisesti sosialidemokraattisen valiokuntaryhmään työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kohdalla. Tällä vaalikaudella on ollut huolestuttavaa, kuinka vähän puolue on panostanut työelämäkysymyksiin. Varsinainen työryhmätyöskentely, joka olisi tuottanut aloitteellisia työkaluja eduskuntaryhmälle, on puuttunut kokonaan.
Eduskunnassa työntekijän puolustamisen osalta olemme hävinneet aloitevaltikan selkeästi vasemmistoliitolle. Tämä on sosialidemokraattisen puolueen suurin häpeätahra tämän oppositiokauden aikana. Työelämävaliokunnan jäsenet ovat eduskuntaryhmän tuella suorittaneet omaa osuuttaan, mutta uusien ja mullistavien avausten suhteen on ollut hiljaista. Työmääristäkin johtuen on jouduttu asemaan, jossa vain reagoidaan muiden esityksiin. Tämän suhteen ollaankin onnistuttu paremmin, mutta reaktiivinen lähtötilanne on väärä, kun SDP:n tulisi ottaa proaktiivisesti aloite omiin käsiinsä.
Puoluekokoukselle jätetyissä talous- ja työelämätavoitteissa korostuu huoli taloudellisesta tilanteesta ja etenkin suomalaisesta työstä. Paikoin tilanteeseen reagointi on aloitteissa varsin suoraviivaista ja korostetun jyrkkää, mutta varsinaisen talouspoliittisen linjan ja vaihtoehdon luominen lienee kestävämpi keino vaikuttaa asioihin kuin nopeat ja yliradikaalit vedot.
Tarvitaan puolueen talouspoliittinen linja joka katsoo tulevaisuuteen ja hahmottelee, millaisen yhteiskunnallinen kehityksen tulisi olla, jotta eläisimme tulevaisuudessa sosialidemokraattisessa ihannevaltiossa. Samalla tarvitaan konkreettisia lyhyen tähtäimen toimia.
Jussi Ahokas hahmottelee Kalevi Sorsa säätiön julkaisemassa Tehokkaiden markkinoiden harha -kirjassa talouden perustavanlaatuista muutosta. Nykytalous perustuu tuotannolle, eli tarjonnalle. Luodaan tarjontaa, jolle sitten kilpaillaan kysyntää. Tämän sijaan pitäisi harkita painopisteen siirtämistä kysyntään, eli lähdettäisiin miettimään mitä tarvitaan ja sitten tuotettaisiin sitä. Kuulostaisi järkevältä toiminnalta, vaikka herääkin kysymys miten samaan aikaan huolehdittaisiin talouskasvusta, joka nykyään perustuu kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen tehtyihin hankintoihin. Suurena linjana tämäkin näkökulma tulisi pohtia puolueen talouspolitiikkaa linjattaessa.
Lyhyen tähtäimen toimina tulisi, kuten puolueen tuore linjaus meneekin, vahvistaa veropohjaa ja korottaa rikkaiden verotusta. Pääomaveron korottaminen ei ole pelkästään oikeudenmukaisuuden tunteen asia, kuten kokoomuslaiset painottavat. Se on aidosti oikeudenmukaisuuden asia!
Samalla elvyttävää politiikkaa tulisi jatkaa. Veroelvytys on katsottu tappiin ja yli. Nyt on aika lähteä tukemaan mm. rakennustoimintaa investointiavustuksin ja lisättävä selkeästi menoelvytystä. Kaiken elvytyksen rakentavana ideana tulee olla työllistämisen tukeminen.
Aloitekimppua selatessa silmään pistää Keski-Espoon Sosialidemokraattien aloite, jossa korostetaan pienyrittäjien ryhmää potentiaalisena SDP:n äänestäjäkuntana. Vastauksessaan puoluehallitus linjaa puolueelle valmisteltavaksi yrittäjyysohjelman seuraavalla puoluekokouskaudella. Olisi jo aikakin. Pienyrittäjät OVAT SDP:n keskeistä äänestäjäkuntaa. Kokoomus on unohtanut heidät jo aikapäiviä sitten juostessaan ison rahan perässä. Pienyrittäjien asema on varsin lähellä, joskin ratkaisevan kaukana, perusduunarin tilannetta, joten tarkoin pohdittu poliittinen linja tekisi SDP:stä aidosti johtavan yrittäjäpuolueen. Tämä olisi aivan varmasti toteutettavissa ilman, että puolueen perusperiaatteista tarvitsisi joustaa.
Come together and make it work, yeah!
We can make it work;
We can make it work."
- Bob Marley
Yksi eduskuntatyöni keskeinen painopiste on ollut pääjohtaja Taimelan valiokuntatyön myötä työelämäasioissa. Olen osallistunut melko aktiivisesti sosialidemokraattisen valiokuntaryhmään työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kohdalla. Tällä vaalikaudella on ollut huolestuttavaa, kuinka vähän puolue on panostanut työelämäkysymyksiin. Varsinainen työryhmätyöskentely, joka olisi tuottanut aloitteellisia työkaluja eduskuntaryhmälle, on puuttunut kokonaan.
Eduskunnassa työntekijän puolustamisen osalta olemme hävinneet aloitevaltikan selkeästi vasemmistoliitolle. Tämä on sosialidemokraattisen puolueen suurin häpeätahra tämän oppositiokauden aikana. Työelämävaliokunnan jäsenet ovat eduskuntaryhmän tuella suorittaneet omaa osuuttaan, mutta uusien ja mullistavien avausten suhteen on ollut hiljaista. Työmääristäkin johtuen on jouduttu asemaan, jossa vain reagoidaan muiden esityksiin. Tämän suhteen ollaankin onnistuttu paremmin, mutta reaktiivinen lähtötilanne on väärä, kun SDP:n tulisi ottaa proaktiivisesti aloite omiin käsiinsä.
Puoluekokoukselle jätetyissä talous- ja työelämätavoitteissa korostuu huoli taloudellisesta tilanteesta ja etenkin suomalaisesta työstä. Paikoin tilanteeseen reagointi on aloitteissa varsin suoraviivaista ja korostetun jyrkkää, mutta varsinaisen talouspoliittisen linjan ja vaihtoehdon luominen lienee kestävämpi keino vaikuttaa asioihin kuin nopeat ja yliradikaalit vedot.
Tarvitaan puolueen talouspoliittinen linja joka katsoo tulevaisuuteen ja hahmottelee, millaisen yhteiskunnallinen kehityksen tulisi olla, jotta eläisimme tulevaisuudessa sosialidemokraattisessa ihannevaltiossa. Samalla tarvitaan konkreettisia lyhyen tähtäimen toimia.
Jussi Ahokas hahmottelee Kalevi Sorsa säätiön julkaisemassa Tehokkaiden markkinoiden harha -kirjassa talouden perustavanlaatuista muutosta. Nykytalous perustuu tuotannolle, eli tarjonnalle. Luodaan tarjontaa, jolle sitten kilpaillaan kysyntää. Tämän sijaan pitäisi harkita painopisteen siirtämistä kysyntään, eli lähdettäisiin miettimään mitä tarvitaan ja sitten tuotettaisiin sitä. Kuulostaisi järkevältä toiminnalta, vaikka herääkin kysymys miten samaan aikaan huolehdittaisiin talouskasvusta, joka nykyään perustuu kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen tehtyihin hankintoihin. Suurena linjana tämäkin näkökulma tulisi pohtia puolueen talouspolitiikkaa linjattaessa.
Lyhyen tähtäimen toimina tulisi, kuten puolueen tuore linjaus meneekin, vahvistaa veropohjaa ja korottaa rikkaiden verotusta. Pääomaveron korottaminen ei ole pelkästään oikeudenmukaisuuden tunteen asia, kuten kokoomuslaiset painottavat. Se on aidosti oikeudenmukaisuuden asia!
Samalla elvyttävää politiikkaa tulisi jatkaa. Veroelvytys on katsottu tappiin ja yli. Nyt on aika lähteä tukemaan mm. rakennustoimintaa investointiavustuksin ja lisättävä selkeästi menoelvytystä. Kaiken elvytyksen rakentavana ideana tulee olla työllistämisen tukeminen.
Aloitekimppua selatessa silmään pistää Keski-Espoon Sosialidemokraattien aloite, jossa korostetaan pienyrittäjien ryhmää potentiaalisena SDP:n äänestäjäkuntana. Vastauksessaan puoluehallitus linjaa puolueelle valmisteltavaksi yrittäjyysohjelman seuraavalla puoluekokouskaudella. Olisi jo aikakin. Pienyrittäjät OVAT SDP:n keskeistä äänestäjäkuntaa. Kokoomus on unohtanut heidät jo aikapäiviä sitten juostessaan ison rahan perässä. Pienyrittäjien asema on varsin lähellä, joskin ratkaisevan kaukana, perusduunarin tilannetta, joten tarkoin pohdittu poliittinen linja tekisi SDP:stä aidosti johtavan yrittäjäpuolueen. Tämä olisi aivan varmasti toteutettavissa ilman, että puolueen perusperiaatteista tarvitsisi joustaa.
keskiviikkona, maaliskuuta 10, 2010
EHDOLLA PUOLUEKOKOUKSEEN, VARSINAIS-SUOMI #28
"MAYBE THIS TIME WE'LL KISS AND WE'LL NOT SHAKE HANDS
INDIAN SUMMER, STILL AND UNBROKEN
AND LEAVE ALL THIS MATERIAL BENEATH
REMEMBER THE REASONS
THE REASONS THAT MADE US BE
I GUESS WE'LL HAVE TO TEST
WHAT'S DARKER THAN OURSELVES
WE SAID THE TRUTH WAS FIXED
IT'S LOST WITHOUT A TRACE"
-MANIC STREET PREACHERS
Täytyy alkajaisiksi todeta, että blogihiljaisuus on ollut tosiasia jo jonkin aikaa ja tunnustaa se, että syy hiljaisuuden päättymiseen on ehdokkuuteni puoluekokousedustajista käytävässä jäsenäänestyksessä Varsinais-Suomessa. Tarkoituksenani on nyt muutamalla blogikirjoituksella avata mielipiteitäni ja ajatteluani joistain teemoista sekä vähän työni ja luottamushenkilötoiminnan kehitystä ja arviota niistä. Otan mielelläni ideoita, kysymyksiä ja ehdotuksia käsiteltävistä teemoista vastaan. Josko aloittaisin kuitenkin henkilökysymyksistä.
Puoluekokouskauden lyhentäminen kahteen vuoteen ja oikeastaan lyhentämisen sattuminen juuri tähän puolueen uudistumisen saumaan tekee helpoksi todeta, että puoluejohdolle on hyvä antaa jatkokausi. Olin kaksi vuotta sitten äänestämässä puoluejohtoa nykyisekseen, enkä ole mieltäni muuttanut. Puolueen kehittämistoimenpiteet on saatu aluilleen, mutta henkilöiden vaihdokset tässä tilanteessa olisivat hankalia. Toki jos mielessäni olisi herännyt suurta tyytymättömyyttä siihen tapaan jolla puoluetta johdetaan tai pettymystä perustavaa laatua oleviin poliittisiin linjauksiin, voisin kuvitella että henkilövaihdokset olisivat mahdollisia nytkin, mutta onneksi kuvaamiani pettymyksiä ei ole tullut.
Viime puoluekokouksen valintojen jälkeen palaset loksahtivat lopullisesti kohdilleen vasta Eero Heinäluoman tultua valituksi eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Filatov hoiti toki ryhmän puheenjohtajuuden moitteetta, mutta tämä aika politiikassa vaati tietynlaista ryhmäjohtajan linjan muutosta. Samalla saimme puolueen näkymiselle leveyttä erittäin positiivisella tavalla. Porvarihallituksen ministerit ovat toinen toisensa jälkeen puikahdelleet pakoon Eeron sivalluksia ja lähteneet aika läpinäkyvästi keskustelun välttelylinjalle.
Puolueen puheenjohtaja Urpilaiseen olen täysin tyytyväinen. Hän tuli uuteen tilanteeseen pitkän hallituskauden jälkeen johtavan oppositiopuolueen johtajaksi ja toimintatapojen luominen lähti aika lailla tyhjistä. Oma linja ja oma tyyli ovat alkaneet muotoutua ja odottaisinkin, että pikkuhiljaa Eeron leveän selän takaa ponnistaa ajatuksiaan selvittänyt ja sanomaansa entisestään terävöittänyt Jutta Urpilainen.
Puolueen varapuheenjohtajisto on nuorekas ja valovoimainen. Sen jatkoa on helppo toivoa, joskin oma salainen toiveeni olisi nähdä eräs Katja Taimela puolueen varapuheenjohtajana. Mene ja tiedä.
tiistaina, kesäkuuta 09, 2009
Puheenvuorot valtuustossa 8.6.2009
SDP:n ryhmäpuhe Tilinpäätöksestä 2008
Puheenjohtaja, valtuutetut, lehdistön edustajat ja kuntalaiset!
Viime valtuustokausi oli talouslukujen valossa Somerolle varsin hyvä. Kaupungin talous on tällä hetkellä vahvassa kunnossa, mikä onkin äärimmäisen tärkeää ottaen huomioon sen, että taloudellisesti haastavammat ajat alkavat olla käsillä.
Nyt käsiteltäessä vuoden 2008 tilinpäätöstä onkin kiitoksen paikka. Someron vahvasta taloudesta kuuluu suuri kiitos kaupungin henkilöstölle. Samoin kiitos kuuluu viime vaalikauden luottamushenkilöille. Talousluvut kertovat omaa kieltään kaupungin asioiden hoidosta.
Asia ei ole kuitenkaan täysin niin valoisa kuin talousluvut osoittavat. Voidaan kysyä ovatko toiminnalliset tavoitteet linjassa talouslukujen kanssa? Jo viime vuonna toimintamenojen kasvu oli korkealla tasolla ja sama meno jatkuu tänä vuonna. Kehitys on toisaalta taloustilanteen kohdalla ja toisaalta väestön ikääntymisen oloissa erittäin hankala.
Menojen lisääntyminen on ollut siis varsin nopeatahtista, vaikka mihinkään ylimääräiseen ei ole lähdetty laittamaan rahaa. Herääkin kysymys tarkoittavatko viimeaikaiset menolisäykset itse asiassa sitä, että kunnallisiin palveluihin panostaminen on laiminlyöty lihavina vuosina?
Käsiteltäessä tämän vuoden budjettiin lisättyjen kotihoidon työsuhteiden sekä diabeteshoitajan ja päihdetyöntekijän palkkaamista kävi selkeästi ilmi se, että näille työntekijöille on suuri tarve. Sitä ei kiistänyt kukaan.
Kaiken kaikkiaan ehkä etenkin perusturvan kohdalla näkyy tehokkuusajattelun menneen jo liiankin pitkälle. Lisääntyneistä ja laajentuneista tehtävistä huolimatta henkilöstömäärä ei ole merkittävästi lisääntynyt.
Tilinpäätöskirjassa ja henkilöstöraportissa kiinnittää huomiota henkilöstön poissaolopäivien suuri määrä. Positiivinen esimerkki tämän suhteen on hammashoitola, jonka kohdalla mainitaan, että henkilökunnalla oli sairauspoissaoloja erittäin vähän.
Oireellista on kuitenkin se, että hammashoitolan työtahtia kuvataan sanoilla pakkotahtinen kiire. Voidaan kysyä millainen tilanne muissa yksiköissä on ja toisaalta kauanko hammashoitolan väki jaksaa painaa töitä pakkotahtisessa kiireessä?
Hammashoitolan kohdalla huomiota herättää myös peruuttamattomien poisjääntien määrä – 599. Tämä on melkoista haaskausta. Asiaan myös tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota. Toimenpiteisiin luvun pienentämiseksi on ryhdyttävä heti.
Arvoisat läsnäolijat!
Viime aikoina olemme tehneet monta suurta päätöstä, joiden vaikutukset Someron tulevaisuuteen ovat suuret pidemmälläkin aikavälillä. Paras-hankkeessa valittu itsenäisen Someron tie ei ole helppo. Tehdyn päätöksen takana on kuitenkin seisottava yhtenäisenä ja haettava toimivat yhteistoimintaratkaisut.
Keskeistä on tiedostaa se, että toimenpiteet eivät loppuneet päätökseen kuntaliitosten hylkäämisestä, vaan päinvastoin, siitä alkoi varsinainen työ. Meidän on nyt saatava kaupungin palvelut ja talous niin hyvään tasapainoon, että se kelpaa myös valtioneuvostolle ja ennen kaikkea omille kuntalaisillemme nyt ja tulevaisuudessa. Kun on päätetty, että palvelut hoidetaan omin voimin, ne on myös hoidettava kunnialla.
Sama pätee kouluverkonkin suhteen. Jos päätetään, ettei kouluja lakkauteta, on samalla myös sitouduttava pitämään huolta siitä, että kaikilla Somerolaisilla koululaisilla on toimivat, ehjät ja siistit oppimistilat sekä pätevät opettajat koulusta riippumatta.
Hyvät kuulijat!
Menneestä on otettava oppia tulevaan. Edessämme ovat kuten kaikki tiedämme taloudellisesti kovat ajat. Meidän valtuutettujen on valmistauduttava tekemään myös vaikeita päätöksiä, koska meidät on niitä päätöksiä tekemään valittu.
Olemme tässä hiljattain huomanneet, että virkamieskunnallamme on jaloja pyrkimyksiä tulla jakamaan tätä vastuuta. Asia on kuitenkin niin, että vastuu päätöksistä ja toimintalinjoista kuuluu pääosin luottamushenkilöille. Meidän on itse pidettävä huolta siitä, että myös käytämme vastuun tuomaa valtaa.
Se vaatii luottamusta ja puoluerajat ylittävää yhteistyötä, jonka toimiminen on hieman yskähdellyt, mistä kertoo ehkä osaltaan runsas tasaväkisten äänestysten määrä eri toimielimissä.
Vaikeiden aikojen yli päästään kunnialla vain hyvällä yhteistyöllä ja se vaatii keskustelua asioista niiden oikeilla nimillä. Se vaatii rehtiä politiikkaa. Riitaisa luottamushenkilöjohto ulkoistaa valtansa aina helposti virkamiehille. Somerolla tämä kehitys on jo liian pitkällä. Itse ainakin näin tuoreena valtuutettuna haluan olla tekemässä niitä päätöksiä, josta olen vastuussa kuntalaisille.
---
(Tämän seuraavan, kronologiassa ensinnä olleen, puheen kohdalla siis tilaisuus jäi käyttämättä, kun Mauri antoi puheenvuoron ainoastaan Tarkastuslautakunnan puheenjohtajalle. Puhelin osioita tästä puheenvuorosta ryhmäpuheen kauniiksi lopuksi, joten julkaistakoon myös se tässä.)
Puheenjohtaja!
Käytän nyt tämän tilaisuuden hyväkseni, kun pääsen ensimmäistä kertaa valtuustossa kommentoimaan tarkastuslautakunnan arviointikertomusta. Olen ollut tarkastuslautakunnan jäsen menneen nelivuotiskauden, jonka viimeinen arviointikertomus tämä on, ja jatkan samassa tehtävässä myös tulevat neljä vuotta.
Haluaisin ensinnäkin korostaa tarkastuslautakunnan merkitystä. Tehtävämme on valvoa nimenomaan valtuuston tahdon toteutumista. Tämän on aivan oleellinen tehtävä, koska tavallisen valtuutetun on mahdotonta valvoa päätösten toteutumista erilaisissa kaupungin toimielimissä.
Arviointityön keskeinen työkalu on talousarviokirja ja toisaalta tilinpäätös. Tarkastuslautakunnan jäsenenä törmääkin harmittavan usein puutteisiin asetetuissa talousarviotavoitteissa. Tämänkertaisessa arviointikertomuksessa olemmekin kiinnittäneet huomiota hyvin pitkälti sellaisiin puutteisiin talousarviossa, jotka haittaavat arviointityötä tai jopa tekevät sen mahdottomaksi.
Vetoan teihin hyvät valtuutetut, että eri lautakuntien jäseninä kiinnitätte huomiota talousarvioprosessissa taloudellisten seikkojen ohella myös toiminnallisiin tavoitteisiin. Tarkastuslautakuntaa tai sen jäseniä voi tarvittaessa lähestyä, jos tarvitsette vinkkejä, siitä millaisia hyvät tavoitteet ovat. Toiminnallisten tavoitteiden asettamiseen rohkaisisin erityisesti sosiaalityöstä vastaavaa perusturvalautakuntaa sekä tilahallinnosta vastaavaa teknistä lautakuntaa.
Esimerkkinä tavoitteen asettamisen kummallisuuksista voisi mainita, että yleishallinnon tavoitteena oli viime vuoden huhtikuuhun mennessä päivittää kaupungin strategia. Strategiapäivitys oli tavoitteena jo vuonna 2007. Viime vuonna strategian päivitys siirrettiin tälle vuodelle ja nyt prosessi on sen suhteen jo hyvässä käynnissä. Olikin loogista ja ymmärrettävää, ettei kauttaan lopetteleva valtuusto tee strategiapäätöksiä, jotka tavallaan velvoittaisivat uutta valtuustoa aika pitkällekin tulevaisuuteen. Sitä vastoin vaikeampaa on ymmärtää miksi strategiapäivitys oli ylipäätään tavoitteena, kun sen täyttämiseen ei ollut oikeastaan edes mitään aitoa pyrkimystä.
Tavoitteiden ohella myös toteuman arviointi kiinnostaa tarkastuslautakuntaa. Olennaista on, että toteuma kertoo selkeästi nimenomaan tavoitteen toteutumisesta. Tarkastuslautakunta nosti esimerkkinä tästä esiin perusturvatoimen hallinnon tavoitteen, jossa on mainittu erittäin tavoittelemisen arvoisia asioita, eli henkilöstön hyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Tavoitteen mittaaminen vuoden 2008 osalta on kuitenkin mahdotonta, koska toteumatiedot pohjaavat jo vuonna 2007 tehtyyn tyytyväisyyskyselyyn. Tämän tavoitteen osalta tarkastuslautakunnan on mahdotonta toteuttaa lakisääteistä tehtäväänsä.
Sivumennen sanoen viime mainitussa tavoitteessa käsitellyn asian huomioiminen, eli henkilöstön työhyvinvointiin liittyvät asiat kaipaisivat kovasti kaupungin henkilöstöstrategiaa, jonka hyväksyminen on - yllätys yllätys – ollut keskushallinnon toteutumattomien tavoitteiden listalla ainakin vuodesta 2007.
Puheenjohtaja, valtuutetut, lehdistön edustajat ja kuntalaiset!
Viime valtuustokausi oli talouslukujen valossa Somerolle varsin hyvä. Kaupungin talous on tällä hetkellä vahvassa kunnossa, mikä onkin äärimmäisen tärkeää ottaen huomioon sen, että taloudellisesti haastavammat ajat alkavat olla käsillä.
Nyt käsiteltäessä vuoden 2008 tilinpäätöstä onkin kiitoksen paikka. Someron vahvasta taloudesta kuuluu suuri kiitos kaupungin henkilöstölle. Samoin kiitos kuuluu viime vaalikauden luottamushenkilöille. Talousluvut kertovat omaa kieltään kaupungin asioiden hoidosta.
Asia ei ole kuitenkaan täysin niin valoisa kuin talousluvut osoittavat. Voidaan kysyä ovatko toiminnalliset tavoitteet linjassa talouslukujen kanssa? Jo viime vuonna toimintamenojen kasvu oli korkealla tasolla ja sama meno jatkuu tänä vuonna. Kehitys on toisaalta taloustilanteen kohdalla ja toisaalta väestön ikääntymisen oloissa erittäin hankala.
Menojen lisääntyminen on ollut siis varsin nopeatahtista, vaikka mihinkään ylimääräiseen ei ole lähdetty laittamaan rahaa. Herääkin kysymys tarkoittavatko viimeaikaiset menolisäykset itse asiassa sitä, että kunnallisiin palveluihin panostaminen on laiminlyöty lihavina vuosina?
Käsiteltäessä tämän vuoden budjettiin lisättyjen kotihoidon työsuhteiden sekä diabeteshoitajan ja päihdetyöntekijän palkkaamista kävi selkeästi ilmi se, että näille työntekijöille on suuri tarve. Sitä ei kiistänyt kukaan.
Kaiken kaikkiaan ehkä etenkin perusturvan kohdalla näkyy tehokkuusajattelun menneen jo liiankin pitkälle. Lisääntyneistä ja laajentuneista tehtävistä huolimatta henkilöstömäärä ei ole merkittävästi lisääntynyt.
Tilinpäätöskirjassa ja henkilöstöraportissa kiinnittää huomiota henkilöstön poissaolopäivien suuri määrä. Positiivinen esimerkki tämän suhteen on hammashoitola, jonka kohdalla mainitaan, että henkilökunnalla oli sairauspoissaoloja erittäin vähän.
Oireellista on kuitenkin se, että hammashoitolan työtahtia kuvataan sanoilla pakkotahtinen kiire. Voidaan kysyä millainen tilanne muissa yksiköissä on ja toisaalta kauanko hammashoitolan väki jaksaa painaa töitä pakkotahtisessa kiireessä?
Hammashoitolan kohdalla huomiota herättää myös peruuttamattomien poisjääntien määrä – 599. Tämä on melkoista haaskausta. Asiaan myös tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota. Toimenpiteisiin luvun pienentämiseksi on ryhdyttävä heti.
Arvoisat läsnäolijat!
Viime aikoina olemme tehneet monta suurta päätöstä, joiden vaikutukset Someron tulevaisuuteen ovat suuret pidemmälläkin aikavälillä. Paras-hankkeessa valittu itsenäisen Someron tie ei ole helppo. Tehdyn päätöksen takana on kuitenkin seisottava yhtenäisenä ja haettava toimivat yhteistoimintaratkaisut.
Keskeistä on tiedostaa se, että toimenpiteet eivät loppuneet päätökseen kuntaliitosten hylkäämisestä, vaan päinvastoin, siitä alkoi varsinainen työ. Meidän on nyt saatava kaupungin palvelut ja talous niin hyvään tasapainoon, että se kelpaa myös valtioneuvostolle ja ennen kaikkea omille kuntalaisillemme nyt ja tulevaisuudessa. Kun on päätetty, että palvelut hoidetaan omin voimin, ne on myös hoidettava kunnialla.
Sama pätee kouluverkonkin suhteen. Jos päätetään, ettei kouluja lakkauteta, on samalla myös sitouduttava pitämään huolta siitä, että kaikilla Somerolaisilla koululaisilla on toimivat, ehjät ja siistit oppimistilat sekä pätevät opettajat koulusta riippumatta.
Hyvät kuulijat!
Menneestä on otettava oppia tulevaan. Edessämme ovat kuten kaikki tiedämme taloudellisesti kovat ajat. Meidän valtuutettujen on valmistauduttava tekemään myös vaikeita päätöksiä, koska meidät on niitä päätöksiä tekemään valittu.
Olemme tässä hiljattain huomanneet, että virkamieskunnallamme on jaloja pyrkimyksiä tulla jakamaan tätä vastuuta. Asia on kuitenkin niin, että vastuu päätöksistä ja toimintalinjoista kuuluu pääosin luottamushenkilöille. Meidän on itse pidettävä huolta siitä, että myös käytämme vastuun tuomaa valtaa.
Se vaatii luottamusta ja puoluerajat ylittävää yhteistyötä, jonka toimiminen on hieman yskähdellyt, mistä kertoo ehkä osaltaan runsas tasaväkisten äänestysten määrä eri toimielimissä.
Vaikeiden aikojen yli päästään kunnialla vain hyvällä yhteistyöllä ja se vaatii keskustelua asioista niiden oikeilla nimillä. Se vaatii rehtiä politiikkaa. Riitaisa luottamushenkilöjohto ulkoistaa valtansa aina helposti virkamiehille. Somerolla tämä kehitys on jo liian pitkällä. Itse ainakin näin tuoreena valtuutettuna haluan olla tekemässä niitä päätöksiä, josta olen vastuussa kuntalaisille.
---
(Tämän seuraavan, kronologiassa ensinnä olleen, puheen kohdalla siis tilaisuus jäi käyttämättä, kun Mauri antoi puheenvuoron ainoastaan Tarkastuslautakunnan puheenjohtajalle. Puhelin osioita tästä puheenvuorosta ryhmäpuheen kauniiksi lopuksi, joten julkaistakoon myös se tässä.)
Puheenjohtaja!
Käytän nyt tämän tilaisuuden hyväkseni, kun pääsen ensimmäistä kertaa valtuustossa kommentoimaan tarkastuslautakunnan arviointikertomusta. Olen ollut tarkastuslautakunnan jäsen menneen nelivuotiskauden, jonka viimeinen arviointikertomus tämä on, ja jatkan samassa tehtävässä myös tulevat neljä vuotta.
Haluaisin ensinnäkin korostaa tarkastuslautakunnan merkitystä. Tehtävämme on valvoa nimenomaan valtuuston tahdon toteutumista. Tämän on aivan oleellinen tehtävä, koska tavallisen valtuutetun on mahdotonta valvoa päätösten toteutumista erilaisissa kaupungin toimielimissä.
Arviointityön keskeinen työkalu on talousarviokirja ja toisaalta tilinpäätös. Tarkastuslautakunnan jäsenenä törmääkin harmittavan usein puutteisiin asetetuissa talousarviotavoitteissa. Tämänkertaisessa arviointikertomuksessa olemmekin kiinnittäneet huomiota hyvin pitkälti sellaisiin puutteisiin talousarviossa, jotka haittaavat arviointityötä tai jopa tekevät sen mahdottomaksi.
Vetoan teihin hyvät valtuutetut, että eri lautakuntien jäseninä kiinnitätte huomiota talousarvioprosessissa taloudellisten seikkojen ohella myös toiminnallisiin tavoitteisiin. Tarkastuslautakuntaa tai sen jäseniä voi tarvittaessa lähestyä, jos tarvitsette vinkkejä, siitä millaisia hyvät tavoitteet ovat. Toiminnallisten tavoitteiden asettamiseen rohkaisisin erityisesti sosiaalityöstä vastaavaa perusturvalautakuntaa sekä tilahallinnosta vastaavaa teknistä lautakuntaa.
Esimerkkinä tavoitteen asettamisen kummallisuuksista voisi mainita, että yleishallinnon tavoitteena oli viime vuoden huhtikuuhun mennessä päivittää kaupungin strategia. Strategiapäivitys oli tavoitteena jo vuonna 2007. Viime vuonna strategian päivitys siirrettiin tälle vuodelle ja nyt prosessi on sen suhteen jo hyvässä käynnissä. Olikin loogista ja ymmärrettävää, ettei kauttaan lopetteleva valtuusto tee strategiapäätöksiä, jotka tavallaan velvoittaisivat uutta valtuustoa aika pitkällekin tulevaisuuteen. Sitä vastoin vaikeampaa on ymmärtää miksi strategiapäivitys oli ylipäätään tavoitteena, kun sen täyttämiseen ei ollut oikeastaan edes mitään aitoa pyrkimystä.
Tavoitteiden ohella myös toteuman arviointi kiinnostaa tarkastuslautakuntaa. Olennaista on, että toteuma kertoo selkeästi nimenomaan tavoitteen toteutumisesta. Tarkastuslautakunta nosti esimerkkinä tästä esiin perusturvatoimen hallinnon tavoitteen, jossa on mainittu erittäin tavoittelemisen arvoisia asioita, eli henkilöstön hyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Tavoitteen mittaaminen vuoden 2008 osalta on kuitenkin mahdotonta, koska toteumatiedot pohjaavat jo vuonna 2007 tehtyyn tyytyväisyyskyselyyn. Tämän tavoitteen osalta tarkastuslautakunnan on mahdotonta toteuttaa lakisääteistä tehtäväänsä.
Sivumennen sanoen viime mainitussa tavoitteessa käsitellyn asian huomioiminen, eli henkilöstön työhyvinvointiin liittyvät asiat kaipaisivat kovasti kaupungin henkilöstöstrategiaa, jonka hyväksyminen on - yllätys yllätys – ollut keskushallinnon toteutumattomien tavoitteiden listalla ainakin vuodesta 2007.
tiistaina, toukokuuta 19, 2009
Vaalit on taas! Koska meillä on vaalit?
"What's the point in an education
When you have to pay for the privilege?
This side of the truth where no sun shines
They don't count the cripples and the blind
I was thinking everybody had a chance
Like a dream stretched way too far
All this time such a debt to the city
I don't know who's the real enemy
This is a socialist serenade
Yes I have money but I hate champagne
This is a socialist serenade
I can't see the past anywhere"
-Manic Street Preachers
Varoitus! Sisältää äänestyssalaisuuden rikkovaa tietoa.
Eurovaalien lähestyessä jokainen tiedostava kansalainen pohtii, kuka ehdokkaista olisi oman äänen arvoinen. Pois tiedostavuus minusta, mutta pohdintaan taivuttakoon.
Pääjohtajani toimii Ahmed Al Chibibin (#162) vaalipäällikkönä, joten on luonnollista, että Ahmed on varteenotettava ehdokas numero 1. Ahmedissa yhdistyvät monet sellaiset piirteet, joita ehdokkaassani haluan nähdä. Kyky ideoida ja ajatella itse, verkostoitua ja ajaa asioita yhteistyössä erilaisten ihmisten kanssa ovat mielestäni Ahmedin vahvuuksia.
Mieleni palaa nuorisoliiton liittokokoukseen viime vuonna, kun puskista ja tuntematta Ahmedia tulin salin puhujapöntössä pitämään kannatuspuheen hänen valitsemiseksi liittohallitukseen. Puheestani huolimatta Ahmed valittiin äänivyöryllä. Samassa liittokokouksessa juhlistettiin Ahmedia myös mestarillisena jäsenhankkijana. Hän voitti Demarinuorten jäsenhankintakilpailun ylivoimaisesti.
Entinen kollegani eduskunnasta Jenny Lindborg (#171) puolestaan olkoon varteenotettava ehdokas numero 2. Työkokemus europarlamentissa sekä tietynlainen asiantuntemus ja jämäkkä ote vakuuttavat. Myös Jennyn esiintyminen miellyttää oli kysymyksessä sitten vähäisestä kuulijakunnasta Someron ilmastoseminaarissa tai valtakunnallisen television vaalikeskustelu.
Ylen vaalien avauslähetyksen markkinameiningistä voi olla montaa mieltä, mutta Jennyn kohdalla se oli onnistunut esiintyminen. Itse asiassa kyseisessä ohjelmassa onnistuneiden ehdokkaiden joukko oli varsin vähäinen. Jopa kokeneet poliitikot takeltelivat luvattoman paljon. En tiedä oliko kysymys onnesta, mutta Jennyn valitseminen samaan pöytään mm. Jukka Relanderin ja Ari Vatasen kanssa oli jättipotti. Kyseinen 'keskusteluke' muodosti koko ohjelman miellyttävimmän kokonaisuuden. Jotenkin Jennystä huokuu se, että hän tietää mistä puhuu ja se puolestaan johtaa siihen, että Jennyä myös aidosti kuunnellaan.
Kolmas nuori demariehdokas Niko Korte (#170) mainittakoon varteenotettavana ehdokkaana numero 3. MTV3:n parjattu vaalikone löysi Nikon ja Ahmedin kahden kärjeksi kohdallani. Niko valittiin Ahmedin kanssa Varsinais-Suomen edustajaksi liittohallitukseen mainitussa Demarinuorten liittokokouksessa. Asiakysymyksissä olemme siis jo vaalikoneenkin mielestä samoilla linjoilla, joten painotan Nikon musiikkiharrastusta. Mies, joka soittaa rockabilly-musiikkia tämän päivän Suomessa, ei voi olla läpeensä paha. Niin Niko, Ahmed kuin Jennykin ovat suuria lupauksia, joista kuullaan vielä.
Pilvi Torsti (#181) nousee varteenotettavaksi ehdokkaaksi numero 4. Pilvin ansioluettelo on hämmentävän vahva. Lisäksi hänen esille tuomansa asiat ovat juuri sellaisia joita sosialidemokraateilta on muodon ja sisällönkin puolesta puuttunut jo pitkään. Äärimmäisen raikas tuulahdus.
Varteenotettava ehdokas numero 5 olkoon kansanedustaja Kimmo Kiljunen (#169), jonka kansainvälinen meriittilista on kattava, ja nimenomaan sen puolesta hän olisi mainio europarlamentaarikko. Ehdottomasti valmis päätöksentekijä ja poliitikko kansainvälisille areenoille, mitä ehkä neljä ensin mainittua ehdokasta eivät aivan täysin ole.
Äänestin muistini mukaan viime eurovaaleissa Nesrin Cania (#166), joka olkoon varteenotettava ehdokas numero 6. Nesrin on aikaansaapa ja kansainvälinen ihminen, jolla on nuoresta iästään huolimatta kokemusta poliittisesta päätöksenteosta jo runsaasti.
Ja onhan noita muitakin loistavia ehdokkaita Liisa Jaakonsaari (#168), Reijo Paananen (#174), Petra Paasilinna (#175), Ilkka Taipale (#179) jne. jne. Perhana, mainio listahan demareille lopulta kasaantui.
Oma pohdintani on tällä hetkellä siis melkoisen auki. Hyvistä ehdokkaista on suorastaan runsaudenpulaa. Äänestyskulttuurini on aina ollut ehdokas- ja puoluelähtöistä. Näiden lisäksi olen tavannut äänestää yleensä naista aina silloin kun se on mahdollista. Systeemi on yksinkertainen mutta toimiva. Olen saanut olla erittäin tyytyväinen sellaisiin naisiin, joita olen ollut jossain yhteydessä äänestämässä kuten Tarja Halonen, Jutta Urpilainen, Heli Paasio ja Katja Taimela. Olisikohan aika lisätä listaan Jenny Lindborgin nimi?
JK Sikäli kun muistini palvelee minua oikein, äänestin ensimmäistä kertaa äänioikeuden saatuani SIG -yhtyeestä tunnettua Matti Inkistä, joka pyrki tuolloin demarien listalta eduskuntaan. Toivon kovasti, että Matti - tuo Suomen Richey Edwards - löydetään pikapuoliin, ja kunnossa mikäli mahdollista.
When you have to pay for the privilege?
This side of the truth where no sun shines
They don't count the cripples and the blind
I was thinking everybody had a chance
Like a dream stretched way too far
All this time such a debt to the city
I don't know who's the real enemy
This is a socialist serenade
Yes I have money but I hate champagne
This is a socialist serenade
I can't see the past anywhere"
-Manic Street Preachers
Varoitus! Sisältää äänestyssalaisuuden rikkovaa tietoa.
Eurovaalien lähestyessä jokainen tiedostava kansalainen pohtii, kuka ehdokkaista olisi oman äänen arvoinen. Pois tiedostavuus minusta, mutta pohdintaan taivuttakoon.
Pääjohtajani toimii Ahmed Al Chibibin (#162) vaalipäällikkönä, joten on luonnollista, että Ahmed on varteenotettava ehdokas numero 1. Ahmedissa yhdistyvät monet sellaiset piirteet, joita ehdokkaassani haluan nähdä. Kyky ideoida ja ajatella itse, verkostoitua ja ajaa asioita yhteistyössä erilaisten ihmisten kanssa ovat mielestäni Ahmedin vahvuuksia.
Mieleni palaa nuorisoliiton liittokokoukseen viime vuonna, kun puskista ja tuntematta Ahmedia tulin salin puhujapöntössä pitämään kannatuspuheen hänen valitsemiseksi liittohallitukseen. Puheestani huolimatta Ahmed valittiin äänivyöryllä. Samassa liittokokouksessa juhlistettiin Ahmedia myös mestarillisena jäsenhankkijana. Hän voitti Demarinuorten jäsenhankintakilpailun ylivoimaisesti.
Entinen kollegani eduskunnasta Jenny Lindborg (#171) puolestaan olkoon varteenotettava ehdokas numero 2. Työkokemus europarlamentissa sekä tietynlainen asiantuntemus ja jämäkkä ote vakuuttavat. Myös Jennyn esiintyminen miellyttää oli kysymyksessä sitten vähäisestä kuulijakunnasta Someron ilmastoseminaarissa tai valtakunnallisen television vaalikeskustelu.
Ylen vaalien avauslähetyksen markkinameiningistä voi olla montaa mieltä, mutta Jennyn kohdalla se oli onnistunut esiintyminen. Itse asiassa kyseisessä ohjelmassa onnistuneiden ehdokkaiden joukko oli varsin vähäinen. Jopa kokeneet poliitikot takeltelivat luvattoman paljon. En tiedä oliko kysymys onnesta, mutta Jennyn valitseminen samaan pöytään mm. Jukka Relanderin ja Ari Vatasen kanssa oli jättipotti. Kyseinen 'keskusteluke' muodosti koko ohjelman miellyttävimmän kokonaisuuden. Jotenkin Jennystä huokuu se, että hän tietää mistä puhuu ja se puolestaan johtaa siihen, että Jennyä myös aidosti kuunnellaan.
Kolmas nuori demariehdokas Niko Korte (#170) mainittakoon varteenotettavana ehdokkaana numero 3. MTV3:n parjattu vaalikone löysi Nikon ja Ahmedin kahden kärjeksi kohdallani. Niko valittiin Ahmedin kanssa Varsinais-Suomen edustajaksi liittohallitukseen mainitussa Demarinuorten liittokokouksessa. Asiakysymyksissä olemme siis jo vaalikoneenkin mielestä samoilla linjoilla, joten painotan Nikon musiikkiharrastusta. Mies, joka soittaa rockabilly-musiikkia tämän päivän Suomessa, ei voi olla läpeensä paha. Niin Niko, Ahmed kuin Jennykin ovat suuria lupauksia, joista kuullaan vielä.
Pilvi Torsti (#181) nousee varteenotettavaksi ehdokkaaksi numero 4. Pilvin ansioluettelo on hämmentävän vahva. Lisäksi hänen esille tuomansa asiat ovat juuri sellaisia joita sosialidemokraateilta on muodon ja sisällönkin puolesta puuttunut jo pitkään. Äärimmäisen raikas tuulahdus.
Varteenotettava ehdokas numero 5 olkoon kansanedustaja Kimmo Kiljunen (#169), jonka kansainvälinen meriittilista on kattava, ja nimenomaan sen puolesta hän olisi mainio europarlamentaarikko. Ehdottomasti valmis päätöksentekijä ja poliitikko kansainvälisille areenoille, mitä ehkä neljä ensin mainittua ehdokasta eivät aivan täysin ole.
Äänestin muistini mukaan viime eurovaaleissa Nesrin Cania (#166), joka olkoon varteenotettava ehdokas numero 6. Nesrin on aikaansaapa ja kansainvälinen ihminen, jolla on nuoresta iästään huolimatta kokemusta poliittisesta päätöksenteosta jo runsaasti.
Ja onhan noita muitakin loistavia ehdokkaita Liisa Jaakonsaari (#168), Reijo Paananen (#174), Petra Paasilinna (#175), Ilkka Taipale (#179) jne. jne. Perhana, mainio listahan demareille lopulta kasaantui.
Oma pohdintani on tällä hetkellä siis melkoisen auki. Hyvistä ehdokkaista on suorastaan runsaudenpulaa. Äänestyskulttuurini on aina ollut ehdokas- ja puoluelähtöistä. Näiden lisäksi olen tavannut äänestää yleensä naista aina silloin kun se on mahdollista. Systeemi on yksinkertainen mutta toimiva. Olen saanut olla erittäin tyytyväinen sellaisiin naisiin, joita olen ollut jossain yhteydessä äänestämässä kuten Tarja Halonen, Jutta Urpilainen, Heli Paasio ja Katja Taimela. Olisikohan aika lisätä listaan Jenny Lindborgin nimi?
JK Sikäli kun muistini palvelee minua oikein, äänestin ensimmäistä kertaa äänioikeuden saatuani SIG -yhtyeestä tunnettua Matti Inkistä, joka pyrki tuolloin demarien listalta eduskuntaan. Toivon kovasti, että Matti - tuo Suomen Richey Edwards - löydetään pikapuoliin, ja kunnossa mikäli mahdollista.
perjantaina, huhtikuuta 17, 2009
Confessions of a culture slut
"Despair seeps through and cuts our eyes
Unified collapse of everything inside
We understand but can't accept
You are not dead 'cos we hate"
-Manic street preachers
Se kuuluisa aamukahvi lirahti jälleen väärään kurkkuun perjantaina 17.4.2009, kun luin Salon Seudun Sanomien yleisönosastoa. Silmiini osui raflaava otsikko: "Salon on leikattava menoja kulttuurirahoista".
Heikki Tamminen pohtii kirjoituksessaan vuodenvaihteessa yhdistyneen Salon kaupungin taloustilannetta. Suuren mittakaavan kuntaliitos on saanut osakseen kovaa kritiikkiä. Viime vuoteen lakanneiden kuntien hyvin erityyppiset painolastit on puheissa yhdistetty yhdeksi suureksi perusteluksi sille, miksi kuntaliitos oli virhe.
Kuntaliitos ei tuonut mukanaan välittömiä hyötyjä ongelmien kasautuessa uuden kunnan alkutaipaleelle. Ympäröivän maailman talouskriisi lyö samalla Saloa kovemmalla kädellä kuin muita paikkakuntia elinkeinorakenteen vuoksi. Tulevaisuudenusko on Salossa koetuksella. Uskallan väittää, että pidemmällä aikavälillä nimenomaan kuntaliitos pelastaa Salon ja sen palvelut.
Mistä päästäänkin Tammisen kirjoituksen varsinaiseen älyttömyyteen. Taloustilanteen varjolla Tamminen ehdottaa kulttuurirahojen leikkaamista, kun "ilman sitä voi sentään elää". Kulttuuripanostuksethan yleisesti keräävätkin varsinkin huonoina aikoina kriitikoita kuin hyvinvointivaltio hajottavia oikeistovoimia. Siinä ei ole mitään uutta.
Eikä minulla ole tarjota uusia kulttuurin tärkeyttä painottavia argumenttejakaan. Ne vanhat ovat edelleen hyvin toimivia. Väitän, että Suomen taloudellinen menestys, joka ei olisi mahdollista ilman innovatiivista tuotekehitystä pohjaa rikkaaseen kulttuurielämään. Se puolestaan ei tule annettuna. Siihen tulee panostaa myös rahallisia resursseja. Nykyisellä piraattiaikakaudellahan mistään kulttuurituotteesta ei haluta maksaa. Samalla kaikenlainen arvokas sisällöntuotanto kuihdutetaan pois.
Kulttuurin ja taiteiden merkitystä ei yleisesti ymmärretä tai haluta ymmärtää. Ne ovat aidosti uusien ajatusten herättäjinä elämän mielekkyyden tae. Nykyihmisestä ollaan tekemässä työntekokonetta. Suurin vastavoima tälle on kulttuuri- ja taide-elämä. Tulevaisuus syntyy uusista ideoista ja sitä ei ole ilman ihmisten ennakkoluulotonta ajattelua.
Taide – varsinkin nykytaide - laittaa ihmisen hämmentäviin tilanteisiin kohtaamaan jotain uutta ja erilaista, ehkä ärsyttävääkin. Tällaisten kokemusten kasvattava vaikutus on korvaamaton. Siksi kulttuuritohtori Kotti määrääkin hoidoksi Tammisenkin edustamien perussuomalaisten muukalaiskammoon aimo annoksen kotimaista taidetta ja kulttuurielämyksiä. Niistä kumpuaa myös sitä tulevaisuudenuskoa.
Unified collapse of everything inside
We understand but can't accept
You are not dead 'cos we hate"
-Manic street preachers
Se kuuluisa aamukahvi lirahti jälleen väärään kurkkuun perjantaina 17.4.2009, kun luin Salon Seudun Sanomien yleisönosastoa. Silmiini osui raflaava otsikko: "Salon on leikattava menoja kulttuurirahoista".
Heikki Tamminen pohtii kirjoituksessaan vuodenvaihteessa yhdistyneen Salon kaupungin taloustilannetta. Suuren mittakaavan kuntaliitos on saanut osakseen kovaa kritiikkiä. Viime vuoteen lakanneiden kuntien hyvin erityyppiset painolastit on puheissa yhdistetty yhdeksi suureksi perusteluksi sille, miksi kuntaliitos oli virhe.
Kuntaliitos ei tuonut mukanaan välittömiä hyötyjä ongelmien kasautuessa uuden kunnan alkutaipaleelle. Ympäröivän maailman talouskriisi lyö samalla Saloa kovemmalla kädellä kuin muita paikkakuntia elinkeinorakenteen vuoksi. Tulevaisuudenusko on Salossa koetuksella. Uskallan väittää, että pidemmällä aikavälillä nimenomaan kuntaliitos pelastaa Salon ja sen palvelut.
Mistä päästäänkin Tammisen kirjoituksen varsinaiseen älyttömyyteen. Taloustilanteen varjolla Tamminen ehdottaa kulttuurirahojen leikkaamista, kun "ilman sitä voi sentään elää". Kulttuuripanostuksethan yleisesti keräävätkin varsinkin huonoina aikoina kriitikoita kuin hyvinvointivaltio hajottavia oikeistovoimia. Siinä ei ole mitään uutta.
Eikä minulla ole tarjota uusia kulttuurin tärkeyttä painottavia argumenttejakaan. Ne vanhat ovat edelleen hyvin toimivia. Väitän, että Suomen taloudellinen menestys, joka ei olisi mahdollista ilman innovatiivista tuotekehitystä pohjaa rikkaaseen kulttuurielämään. Se puolestaan ei tule annettuna. Siihen tulee panostaa myös rahallisia resursseja. Nykyisellä piraattiaikakaudellahan mistään kulttuurituotteesta ei haluta maksaa. Samalla kaikenlainen arvokas sisällöntuotanto kuihdutetaan pois.
Kulttuurin ja taiteiden merkitystä ei yleisesti ymmärretä tai haluta ymmärtää. Ne ovat aidosti uusien ajatusten herättäjinä elämän mielekkyyden tae. Nykyihmisestä ollaan tekemässä työntekokonetta. Suurin vastavoima tälle on kulttuuri- ja taide-elämä. Tulevaisuus syntyy uusista ideoista ja sitä ei ole ilman ihmisten ennakkoluulotonta ajattelua.
Taide – varsinkin nykytaide - laittaa ihmisen hämmentäviin tilanteisiin kohtaamaan jotain uutta ja erilaista, ehkä ärsyttävääkin. Tällaisten kokemusten kasvattava vaikutus on korvaamaton. Siksi kulttuuritohtori Kotti määrääkin hoidoksi Tammisenkin edustamien perussuomalaisten muukalaiskammoon aimo annoksen kotimaista taidetta ja kulttuurielämyksiä. Niistä kumpuaa myös sitä tulevaisuudenuskoa.
perjantaina, huhtikuuta 03, 2009
Päätösvalta kuuluu valtuustolle
"seinään pää ja uudelleen
sitä rytmissä päivittäin mä teen"
-Ismo Alanko/Hassisen kone
Mielipidekirjoitus julkaistu Somero-lehdessä 3.4.2009
Hannu Salo esitti Somero-lehdessä (31.3.) kysymyksiä hoitohenkilöstön työsuhteiden täyttämisestä ja viranhaltijoiden toimivallasta. Salon ansiokkaan kirjoituksen jälkeen oli luettavissa perusturvajohtaja Parpon vastine, joka puolestaan herätti suuren kysymyksen päätöksentekokulttuurista Somerolla.
Parpo viittaa perusturvatoimen harkintaan ja korostaa pehmeiden keinojen käyttämistä tiukkenevaan talouteen valmistautuessa. Tällä perusturvajohtaja siis perustelee sitä, ettei valtuuston päätöstä uusista käsipareista perusturvaan ole vielä toteutettu, vaikka päätöksen mukaan paikat pitäisi olla jo täytetty ja uusien työntekijöiden töissä.
Viranhaltijan hyvästä tarkoituksesta ei liene epäselvyyttä, mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja. Ohittamaton fakta on, että näiden kenties kivuliaidenkin päätösten tekeminen ja niiden harkinta kuuluu kaupunginvaltuustolle. Kuntalaiset valitsevat valtuutetut, joiden tehtävänä on tehdä päätöksiä, vaikeitakin sellaisia, kuntalaisten parhaaksi. Tämä lain vahvistama perustotuus tuntuu unohtuvan Someron viranhaltijoilta yllättävän usein.
Vaikka kunnan taloudellinen tilanne muuttuisi kuinka nopeasti tahansa, ei valtuuston valtaa ja selkeäsanaista päätöstä voida ohittaa virkamiehen toimesta. Oikea menettely muutoksen tilanteessa on kutsua valtuusto koolle ja tarvittaessa avata talousarvio, jolloin valtuusto pääsee ottamaan kantaa tehdäänkö muutoksia tehtyihin linjauksiin vai ei. Valtuutetut kantavat tietysti myös vastuun tekemistään päätöksistä.
Jos tehtyihin päätöksiin ei asianmukaisesti haeta valtuustolta muutosta, tulee virkamiesten kunnioittaa valtuuston talousarviopäätöksiä ja laittaa ne viipymättä täytäntöön.
Antti Kotti
kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja
sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja
sitä rytmissä päivittäin mä teen"
-Ismo Alanko/Hassisen kone
Mielipidekirjoitus julkaistu Somero-lehdessä 3.4.2009
Hannu Salo esitti Somero-lehdessä (31.3.) kysymyksiä hoitohenkilöstön työsuhteiden täyttämisestä ja viranhaltijoiden toimivallasta. Salon ansiokkaan kirjoituksen jälkeen oli luettavissa perusturvajohtaja Parpon vastine, joka puolestaan herätti suuren kysymyksen päätöksentekokulttuurista Somerolla.
Parpo viittaa perusturvatoimen harkintaan ja korostaa pehmeiden keinojen käyttämistä tiukkenevaan talouteen valmistautuessa. Tällä perusturvajohtaja siis perustelee sitä, ettei valtuuston päätöstä uusista käsipareista perusturvaan ole vielä toteutettu, vaikka päätöksen mukaan paikat pitäisi olla jo täytetty ja uusien työntekijöiden töissä.
Viranhaltijan hyvästä tarkoituksesta ei liene epäselvyyttä, mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja. Ohittamaton fakta on, että näiden kenties kivuliaidenkin päätösten tekeminen ja niiden harkinta kuuluu kaupunginvaltuustolle. Kuntalaiset valitsevat valtuutetut, joiden tehtävänä on tehdä päätöksiä, vaikeitakin sellaisia, kuntalaisten parhaaksi. Tämä lain vahvistama perustotuus tuntuu unohtuvan Someron viranhaltijoilta yllättävän usein.
Vaikka kunnan taloudellinen tilanne muuttuisi kuinka nopeasti tahansa, ei valtuuston valtaa ja selkeäsanaista päätöstä voida ohittaa virkamiehen toimesta. Oikea menettely muutoksen tilanteessa on kutsua valtuusto koolle ja tarvittaessa avata talousarvio, jolloin valtuusto pääsee ottamaan kantaa tehdäänkö muutoksia tehtyihin linjauksiin vai ei. Valtuutetut kantavat tietysti myös vastuun tekemistään päätöksistä.
Jos tehtyihin päätöksiin ei asianmukaisesti haeta valtuustolta muutosta, tulee virkamiesten kunnioittaa valtuuston talousarviopäätöksiä ja laittaa ne viipymättä täytäntöön.
Antti Kotti
kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja
sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)