Jatketaanpa Amerikka-teemaa hieman vakavammalla naamalla. Liikevaihdoltaan maailman suurin yritys Wal-Mart tuli Teksasin reissulla tutuksi. Taustaa tämän periamerikkalaisen jätin toiminnasta tarjoaa Työväen Sivistysliiton julkaisema Wal-Mart - globalisaation kova ydin (TSL 2006) -kirja.
Kysymys globalisaatiosta verrattuna maailman amerikkalaistumiseen on keskeinen linjanveto. Globalisaatio on hyvä asia - tai se voisi olla sitä - maailman amerikkalaistuminen on pidemmällä aikavälillä turmion tie. Globalisaatiossa pärjää hyvin pitämällä kiinni pohjoismaalaisesta hyvinvointivaltiomallista. Amerikkalaistuminen tarkoittaa tämän myymistä.
Amerikassa oli jotenkin nähtävissä tulevaisuus, johon suuntaan täällä kotona ollaan kovaa kyytiä menossa. Esimerkiksi Suomen vähittäiskauppa keskittyy samalla tavalla automarketteihin, ylisuuriin yksiköihin, jotka tavoittaa vain autollinen kansanosa. Vähittäiskaupassa sananvalta siirtyy suurille kauppaketjuille valmistajaportaalta. K-ryhmä pystyy Suomessakin jo vaatimaan tavarantoimittajiensa tuottamaan valmisteita halpamerkillensä. Pirkka-kääreessä olevat tuotteet löytyvät siis viereiseltä hyllyltä kalliimpina versiona valmistajansa tuotemerkillä. Wal-Mart on tällaisen toiminnan edelläkävijä ja se on vienyt - tyylinsä mukaan - valmistajaportaan kiristämisen äärirajoille.
Kysymys on siitä, että kun yritys on näin suuri toimija, se pystyy sanelemaan pienemmille sidosryhmilleen niiden toimintaa melko härskisti. Suomalainen esimerkki on Nokia, joka vie volyymillään alihankkijoitaan kuin pässiä narussa. Pienet ja keskisuuret alihankkijayritykset ovat pelinappuloita, jotka saavat venyä äärimmilleen ja mikäli ne eivät siihen pysty, Nokia vaihtaa toimittajaa - halukkaita on jonossa. Seurauksena on pienyritysten roikkuminen löysässä hirressä kunnes ne lasketaan konkurssin lepoon.
Yhteiskuntavastuu on suuryhtiölle tuntematon asia. Nokialla ei tunnusteta suomalaisen yhteiskunnan merkitystä yrityksen mielettömälle nousulle maailman mittakaavassa. Suuryhtiöt luovat pelon ilmapiirin ympärilleen uhkaamalla lähteä maasta. Nokia hiertää nyt suomalaista yhteiskuntaa hävyttömästi pienenä sidosryhmänä alihankkijoidensa tapaan. Suomalaisesta yhteiskunnasta on saatava kaikki mahdollinen hyöty irti. Sitten kun se on kaikkensa antanut, voi Nokia siirtää tuotantonsa muualle. Ja tämä tapahtuukin sitten helposti, koska siihen on jo varauduttu. Henkilöstö on siirretty osa-aikaisiksi ja vuokrafirmoille. Nokia lähtee Suomesta helpommin kuin kuppa Töölöstä, jos se niin päättää tehdä.
Heikoimmilla ovat työntekijät. Työsuhteiden ehdot ovat menossa koko ajan surkeampaan suuntaan ja työsuhteiden luonne on jo nyt irrationalistisen tyly. Apuun säntäävät vihreät perustulomalleineen. Sehän käytännössä siirtää vähäisimmänkin yhteiskuntavastuun yrityksiltä valtion kannettavaksi, eli työnantajan vastuu työntekijöiden perustoimeentulosta siirretään valtiolle. Wal-Mart on tässäkin suhteessa edelläkävijä. James Hoopesin mukaan Yhdysvaltojen veronmaksajat subventoivat Wal-Martia melkein kolmella miljardilla dollarilla vuodessa. Tämä tapahtuu käytännössä yhteiskunnan tukiessa eri tavoin minimipalkoilla eläviä Wal-Martin työntekijöitä.
Meidän suomalaisten kannattaa pitää silmämme auki ja tehdä päätöksiä järjellä. Suuntamme on nyt kohti Amerikkaa ja vauhti kiihtyy. Julkisessa keskustelussa on alettava erottaa suuryritykset pk-yrityksistä. Yrittämistä saa ja tulee tukea, mutta lähinnä niin että pienyrittämisen kynnyksiä puretaan. Suuryhtiöiden härskiä toimintaa ei tarvitse sietää loputtomiin. Amerikkalainen unelma ei toimi Suomessa. Rikastumisen ajatus on tietysti houkutteleva, mutta suosikaamme mieluummin vaikkapa Suomalaista unelmaa, jota Pekka Himanen hahmottelee kirjassaan Suomalainen unelma -innovaatioraportti. Vaan sepä onkin sitten toinen tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti