Dee dee dee

"I feel I'm growing older
And the songs that I have sung
Echo in the distance
Like the sound
Of a windmill goin round
I guess I'll always be
A soldier of fortune"
-David Coverdale (Deep Purple)

Kevät näkee osaltani lopun pitkäaikaisille projekteille. Demarinuorten tämänkertainen liittohallitus on pitänyt viimeisen kokouksensa ja työni nuorisoliiton valtakunnallisella tasolla päättyy toukokuun lopun liittokokoukseen. Kaksi vuotta piti sisällään antoisaa työskentelyä ja hienoja kokemuksia, mutta myös puuduttavaa matkustamista ja kokouksissa istumista. Odotan innolla vapautuvia viikonloppuja.

Siirtyminen aikuisten maailmaan politiikassa alkaa siis olla herkimmässä vaiheessaan. Siviilissähän olen ikuisesti teini, kuten kaikki varmaankin tietävät.

Demarinuorten liittokokouksesta kaksi viikkoa eteenpäin ja on aika matkata SDP:n puoluekokoukseen. Jäsenistön ääni oli Varsinais-Suomessa niin vahva, että joudun jättämään haikailemani metallifestarit Tampereella väliin. Noh, onneksi Whitesnake ja ex-Rainbow –vokalistit esiintyvät vasta sunnuntaina, joten voin palkita itseni uurastuksesta loistavalla musiikilla. Suurempi harmi on oikeastaan se, että myös Blackmore's Night käy Suomessa juuri puoluekokouksen aikaan. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että kaksoiselämä on mahdotonta. Enkö voi olla teini ja aikuinen samaan aikaan?

Nuorten puolella onkin jo korkea aika karsia luottamustoimia ensinnäkin luonnollisesti alati kasvavan ikääni kuvaavan numeron myötä, mutta myös siksi että viime aikoina asiat ovat tupanneet mennä päällekkäin turhan usein. Tästä seuraa huono omatunto ja stressi. Luottamustoimien harvennushakkuu tulee korkeaan aikaan ja olen tämän kevään myötä löytänyt elämään muitakin harrastuksia.

Ne tehtävät, joita minulle jää, pyrin hoitamaan mahdollisimman hyvin. Alan hiljalleen oppia jotain ja paikoin saada suutanikin auki siellä sun täällä. Siirtyminen hiljaisesta opiskelusta aitoon vaikuttamiseen on osaltani vahvasti käynnissä. Keskeinen muutos tapahtui siinä kohtaa, kun aloin puolueosaston puheenjohtajaksi. Hiljaisesta takarivin taavista tuli yhdessä yössä suuna päänä reuhtova besserwisser. Tai ei nyt ihan, mutta melkein.

Mielikuvani itsestäni poliittisena toimijana on vahvistunut. Kaltaiseni matalasti koulutettu, paikoin yksinkertainen, toisaalla monimutkaisesti ajatteleva nousee tai kaatuu sen myötä minkä verran asioiden eteen laittaa työtä. Taustatyö, tutkiminen, lukeminen, selvittely ja tyhmät kysymykset kunniaan! On jotenkin käsittämätöntä miten ihmiset saivat joskus ihmeitä aikaan politiikan saralla tehden sitä raskaan työn ohessa vapaa-ajallaan. Samaa tietysti tapahtuu vielä tänäkin päivänä, joskaan ei saman mittaluokan kysymyksissä. Siihen verrattuna kaltaiseni politiikkaa työksensä tekevä hömötiainen on kyllä kohtalaisen tehoton, vaikka tavallaan onkin ihan oikeasti töissä kellon ympäri. Kyllä Carlos Mencia taitaa olla oikeassa, me ihmiset taidetaan olla tyhmempiä kuin ennen. Dee dee dee.