Enoni on toista maata

"Anna anteeksi eno että katosin
sanomatta sanaakaan
en tahtonut navetan piikaa
syliini kikattamaan
en sietänyt silakan hajua
ja koirien haukuntaa
en jaksanut lypsää lehmää
viideltä aamulla"
- Tuomari Nurmio

Näin vaalien alla on reilua tuoda taustastaan esille myös joitain hieman vähemmän miellyttäviä asioita. Sellaisia pelkoa ja inhoa herättäviä juttuja, joista Hunter S. Thompson kertoo kirjoituksissaan.

Ei, en ajatellut puhua tällä kertaa siitä, että olen käynyt sivarin tai siitä, että olen käynyt armeijan. Tai siitä, että olen poliittinen broileri, tai siitä, ettei minua olisi olemassa ilman SDP:n nuorisojärjestöä (jonka työntekijöinä ollessaan vanhempani aikanaan tapasivat). En ajatellut retostella Britney Spears –diggailullani.

Ei, nyt tunnen pakottavaa tarvetta kertoa teille Risto-enostani. Hän sanoo vaalikoneen esittelytekstissä itsestään seuraavaa:

"Olen nimeltäni Risto Kotti ja edustan näköjään miehisyyden viimeistä linnaketta Suomessa.( Ja jos minä sitä edustan niin ei ole maa kunnon kantimissa ). Olen 54 -vuotias ensimmäinen rehellinen autokorjaamoyrittäjä."

Risto on Järvenpäässä keskustapuolueen ehdokkaana kuntavaaleissa. Annetaanpa Riston jatkaa vielä hieman:

"Siskoja on kolme nuorimmasta vanhimpaan: Riitta, Tarja ja Leena. Valitettavasti he ovat kaikki sossuja eli heidän näkemyksensä elämästä on lähes yhtä rajoittunutta veljespuolueensa Kokoomuksen ( myös työväen puolue )."

Olen siskoista nuorimman, Riitan, poika. Valitettavasti siis "sossu" itsekin ja vieläpä ylpeä siitä. Riitan ja Riston äiti on Elsa, joka on ollut elämänsä sosialidemokraatti ja äänestänyt puoluetta tunnollisesti. Tilanteessa, jossa oma poika on kepun listoilla, Elsa on hyvän äidin tapaan pakotettu äänestämään keskustaa.

Me sosialidemokraatit, "sossut" kuten minä, äiti, isä, tädit, isoäiti ja suurin piirtein muukin suku, haluamme painottaa hyvää ja inhimillistä vanhuutta. Sellaista, jossa saa hyvää hoitoa ja muuta huolenpitoa, eikä ketään pakoteta äänestämään keskustapuoluetta.

Kuten arvoisa lukija on toivottavasti jo huomannut, keskeisin minua ja Ristoa yhdistävä tekijä verisiteiden ohella on hienostuneella tavalla kieroutunut huumori.

Lopuksi haluan nostaa arvoon rakkaan enoni Riston ja minun yhteisen historian kauniita muistoja. Molemmat harrastamme kulttuuria. Käydessämme serkkuni häissä Teksasissa toissakesänä Risto luki Rikoksen ja rangaistuksen. Itse olin lukenut sen jo lukioaikoina. Minä ostin Teksasista Dixie Chicksin uusimman levyn.

Olemme molemmat hyvin tyylitietoisia. Mainitun reissun aikana Risto osti suuren valkoisen stetsonin. Minä ostin sandaalit. Veikkaan, että molemmille on löytynyt matkan jälkeen yhtä paljon käyttöä.

Risto maalailee: "Työnteko on harrastukseni. Aikaisemmin, kun oli aikaa, valmensin Haukkojen pikkujunnuja ikäluokkia 79,82,86. Se oli hienoa aikaa." Kuuluin itse ensin mainitussa ikäluokassa Riken valmennettaviin. Se todellakin oli hienoa aikaa.

Epilogi

Eihän tuolla kaikella polittisella harhailulla ole mitään merkitystä. Kaikkein tärkeintä on, että enoni nimi ei ole Tero.

"Tero ja minä olemme ystäviä
vaikka täysin erilaisia
tykkäämme eri asioista
Tero tykkää viinasta minä käyn lenkillä
Tero polttaa tupakkaa minä olen raitis
Tero tykkää pojista minä tykkään tytöistä
Tero käyttää hametta minä käytän housuja
Tero haisee kakkalle minä haisen ruusulle
Tero on ruma minä olen komea
Tero on tyhmänläntä minä olen älykäs
Tero on länkisääri minä olen pihtipolvi
Tero on sakilainen minä olen herrasmies
Terolla on psoriasis minulla on puhdas iho
Tero on lyhyt minä olen pitkä
Tero on laiha minä olen vanttera
Tero on maalta minä olen kaupungista
Tero on naimisissa minä olen vapaa
Terolla on velkaa minä olen varakas
Tero kulkee jalan minulla on auto
Tero on kusipää minä olen joviaali"
- Lapinlahden linnut