Työstä ja taloudesta, puoluekokousblogi 2, muista #28!

"We, Jah people, can make it work;
Come together and make it work, yeah!
We can make it work;
We can make it work."
- Bob Marley

Yksi eduskuntatyöni keskeinen painopiste on ollut pääjohtaja Taimelan valiokuntatyön myötä työelämäasioissa. Olen osallistunut melko aktiivisesti sosialidemokraattisen valiokuntaryhmään työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kohdalla. Tällä vaalikaudella on ollut huolestuttavaa, kuinka vähän puolue on panostanut työelämäkysymyksiin. Varsinainen työryhmätyöskentely, joka olisi tuottanut aloitteellisia työkaluja eduskuntaryhmälle, on puuttunut kokonaan.

Eduskunnassa työntekijän puolustamisen osalta olemme hävinneet aloitevaltikan selkeästi vasemmistoliitolle. Tämä on sosialidemokraattisen puolueen suurin häpeätahra tämän oppositiokauden aikana. Työelämävaliokunnan jäsenet ovat eduskuntaryhmän tuella suorittaneet omaa osuuttaan, mutta uusien ja mullistavien avausten suhteen on ollut hiljaista. Työmääristäkin johtuen on jouduttu asemaan, jossa vain reagoidaan muiden esityksiin. Tämän suhteen ollaankin onnistuttu paremmin, mutta reaktiivinen lähtötilanne on väärä, kun SDP:n tulisi ottaa proaktiivisesti aloite omiin käsiinsä.

Puoluekokoukselle jätetyissä talous- ja työelämätavoitteissa korostuu huoli taloudellisesta tilanteesta ja etenkin suomalaisesta työstä. Paikoin tilanteeseen reagointi on aloitteissa varsin suoraviivaista ja korostetun jyrkkää, mutta varsinaisen talouspoliittisen linjan ja vaihtoehdon luominen lienee kestävämpi keino vaikuttaa asioihin kuin nopeat ja yliradikaalit vedot.

Tarvitaan puolueen talouspoliittinen linja joka katsoo tulevaisuuteen ja hahmottelee, millaisen yhteiskunnallinen kehityksen tulisi olla, jotta eläisimme tulevaisuudessa sosialidemokraattisessa ihannevaltiossa. Samalla tarvitaan konkreettisia lyhyen tähtäimen toimia.

Jussi Ahokas hahmottelee Kalevi Sorsa säätiön julkaisemassa Tehokkaiden markkinoiden harha -kirjassa talouden perustavanlaatuista muutosta. Nykytalous perustuu tuotannolle, eli tarjonnalle. Luodaan tarjontaa, jolle sitten kilpaillaan kysyntää. Tämän sijaan pitäisi harkita painopisteen siirtämistä kysyntään, eli lähdettäisiin miettimään mitä tarvitaan ja sitten tuotettaisiin sitä. Kuulostaisi järkevältä toiminnalta, vaikka herääkin kysymys miten samaan aikaan huolehdittaisiin talouskasvusta, joka nykyään perustuu kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen tehtyihin hankintoihin. Suurena linjana tämäkin näkökulma tulisi pohtia puolueen talouspolitiikkaa linjattaessa.

Lyhyen tähtäimen toimina tulisi, kuten puolueen tuore linjaus meneekin, vahvistaa veropohjaa ja korottaa rikkaiden verotusta. Pääomaveron korottaminen ei ole pelkästään oikeudenmukaisuuden tunteen asia, kuten kokoomuslaiset painottavat. Se on aidosti oikeudenmukaisuuden asia!

Samalla elvyttävää politiikkaa tulisi jatkaa. Veroelvytys on katsottu tappiin ja yli. Nyt on aika lähteä tukemaan mm. rakennustoimintaa investointiavustuksin ja lisättävä selkeästi menoelvytystä. Kaiken elvytyksen rakentavana ideana tulee olla työllistämisen tukeminen.

Aloitekimppua selatessa silmään pistää Keski-Espoon Sosialidemokraattien aloite, jossa korostetaan pienyrittäjien ryhmää potentiaalisena SDP:n äänestäjäkuntana. Vastauksessaan puoluehallitus linjaa puolueelle valmisteltavaksi yrittäjyysohjelman seuraavalla puoluekokouskaudella. Olisi jo aikakin. Pienyrittäjät OVAT SDP:n keskeistä äänestäjäkuntaa. Kokoomus on unohtanut heidät jo aikapäiviä sitten juostessaan ison rahan perässä. Pienyrittäjien asema on varsin lähellä, joskin ratkaisevan kaukana, perusduunarin tilannetta, joten tarkoin pohdittu poliittinen linja tekisi SDP:stä aidosti johtavan yrittäjäpuolueen. Tämä olisi aivan varmasti toteutettavissa ilman, että puolueen perusperiaatteista tarvitsisi joustaa.