Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys
Pauliina Tuomola: Waltari – Suomimetallin pioneerit
Charles Bukowski: Auringonvalo, tässä olen – haastatteluja ja kohtaamisia 1963-1993
Teemu Masalin: Mac –käsikirja
Wilson Kirwa, Heikki Saure: Voihan Wilson! – positiivisia tarinoita
Seppo Saraspää ja Pertti Turunen: Inarin vuosi – kirjeitä Kenkäniemestä
"Paikallisen marketin kalatiskiltä tapasin argentiinalaisen savukirjolohen. Saman kaupan käytävällä puhuttelin inarilaista ammattikalastajaa, joka kertoi myyvänsä lähes kaikki saamansa kalat lentorahtina Pariisin ja New Yorkin hienostoravintoloihin. Siellä kun saa villistä luonnonkalasta parhaan hinnan.
Joskus kesäisin olen katsellut vessapolulla ahertavia muurahaisia. Yksi kuskaa neulasta tuonne, toinen tänne. Kolme vipukinttua pänkeää heinänkortta juuren yli ja kiskoo sitä kohta takaisin. Täysin järjettömän näköistä puuhaa. Nykyään olen ajatellut, ettei tämä meidän tavarankuskaus pilven reunalta katsottuna paljon kummempaa ole."
Mari Mörö, Petri Volanen: Paratiisi
"Yömyöhään saapui paikalle autio mies,
metsä pani sen merkille.
Tarjosi polun, puron, kiven,
ja unen, joka meni nuotilleen.
Hattutelineen.
Mies alkoi hengittää.
Parissa viikossa metsä laittoi hänet
muutenkin järjestykseen."
Pekka Korvenmaa: Taide ja teollisuus – johdatus suomalaisen muotoilun historiaan
"Vaikka 80-luvun kiihtyvä kansainvälistyminen oli monella tapaa kaivattua, toi se jälleen pintaan maan taideteollisuuskeskustelun erään kestoteeman, "kansallisen" omintakeisuuden ja kansainvälisten, usein uhaksi koettujen virtausten välisen jännitteen. Suomi muotoilee -näyttelyiden raadin arvioissa esiintyivät usein määreet, jotka leimasivat tarjotut esineet väärällä tavalla kansainvälisiksi, vierasperäisiksi. Postmoderni kokeilevuus koettiin uhkana suomalaiskansallisen modernismin perinteelle. Tämä perinne puolestaan miellettiin talonpoikaisen esinekulttuurin yksinkertaisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden jatkeeksi. Näillä eväin Suomi oli menestynyt jo Pariisin maailmannäyttelyssä 1900. Ajat vaihtuvat, argumentit pysyvät, vain kaapua muuttaen."
Mikael Jungner: Toimistokuukkeli - Miksi työssä pitää olla elämyksiä ja tarkoitus
"Strategia on yritykselle hiukan sama kuin elämän tarkoitus yksittäiselle ihmiselle. Ilman strategiaa tai elämän tarkoitusta toki pärjää, mutta silloin on suuri riski päätyä maailman tuulten riepoteltavaksi tai kaiken maailman komeljanttarien komenneltavaksi. Strategiasta ja elämän tarkoituksesta löytää lohtua erityisesti silloin, kun maailma potkii ja onni kääntää selkänsä. Mikä parasta, molemmat voi myös tarvittaessa vaihtaa ja yrittää sitten uudelta pohjalta uudella tarmolla."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti