Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin

"Sometimes I feel so down and out
Like emotion that’s been captured in a maze
I had my ups and downs
Trials and tribulations,
I overcome it day by day,
Feeling good and almost powerful
A new me, that’s what I’m looking for"
- Sugababes

Rentouttavan kesän jälkeen, nyt kun jaksaa taas, palaan vielä hieman rankkaan kevääseen. Työn ollessa kutsumus, harrastus ja leipäpuu mahdolliset turbulenssit kiikuttavat ihmistä melko perusteellisesti, vaikka tilanteessa ei sitä ehkä huomaakaan. Loman alussa huomasi pian kuinka pahasti loman tarpeessa olikaan ollut.

"Ei ole helpompaa hommaa kuin olla demareitten rivikansanedustaja. Sinulla on kolme nappia, joita pitää painaa. Ja sitten joku vielä kertoo, mitä nappulaa painetaan. Mutta jos haluaa jatkoaikaa, täytyy tehdä jotain muutakin."
- Pekka Myllykoski (Freud, Marx, Engels & Jung, Soundi 7/97)

Eduskunnassa myrskysi koko kevään. Ministeritason heppulit sekoilivat naisten kanssa kuin teinipojat. Media herkutteli ja kansanedustuslaitoksen arvovallasta murennettiin palasia toistensa jälkeen. Vaalirahaskandaalia käsiteltiin kaikista sellaisista kulmista, joista siitä saatiin otsikoita. Todella halpaa.

Avustajapuolella oltiin ottavana osapuolena osin median silmässä, mutta osiltaan eduskuntatalon sisällä näkymättömissä. Jokunen skandaalinpoikanen avustajiin liittyen jäi medialta huomaamattakin.

Avustajajärjestelmä on melko tuore ilmiö Suomessa. Se, miten systeemi aikanaan ajettiin ylös, on jättänyt eduskunnan sisällä selvästi joitain umpeutumattomia haavoja. Paikoitellen avustajia kohdellaan jonain muuna kuin työtovereina. Pääosin tietysti eduskunnan henkilökunta on mukavaa ja yhteistyöhaluista, mutta poikkeuksia löytyy. Osin nihkeys johtuu siitä kuvasta, joka työstämme annetaan. Meidät nähdään monin paikoin vain kulueränä, ahtaita tiloja täyttävänä amatöörisakkina. Varsinaista työtämme ei arvosteta, koska siitä ei tiedetä mitään.

Ja kuinka voisikaan tietää, kun ensinnäkään kahta samanlaista toimenkuvakokonaisuutta ei talon avustajilla ole. Toiseksi harva edustajakaan jakaa kiitosta avustajalleen, jota ilman esimerkiksi tietokoneen hienoudet, kuten sähköpostin käyttäminen eivät onnistuisi. Tämä oli nyt siis karrikoitu, joskaan ei niinkään kaukana totuudesta oleva esimerkki. Oma edustajani on siitä kiitollinen tapaus, että hän ei säästele kiitoksen sanaa minua kohtaan niin henkilökohtaisessa kanssakäymisessä kuin ihmisten edessäkään. Ja tietokoneenkin perustoiminnot Katja hallitsee ihan hyvin.

Se jättää minulle aikaa hoitaa tärkeämpiä työtehtäviäni, joihin kuuluvat mm. yhteydenpito sähköpostitse ja puhelimitse, valtiopäivätoimien valmistelu ja taustoitus (esim. kirjalliset kysymykset ja erilaiset aloitteet), internet-sivujen ylläpito ja päivitys, vierailujen järjestelytehtävät sekä kaikenlaiset juoksevat tehtävät mitä ikinä eteen tulee. Edustajani valtiopäivätoimet ovat vapaasti luettavissa eduskunnan internet-sivuilla ja sieltä toivottavasti ilmenee asiakokonaisuuksien määrä ja aiheiden laajuus.

Olen talven ja kevään aikana tehnyt taustatutkimusta mm. keliakiavauvoista, nuorten huumekuolemista, aspergerista, häistä, naisten hemmotteluhoidoista, SDP:n historiasta, naisten historiasta (sic.), työ- ja elinkeinoministeriön yhdistämisestä, työvoimatoimistojen toiminnasta, maahanmuuttajien ongelmista, opiskelijoiden asumislisästä, autokatsastuksesta, ympäristöluvista, omaishoidosta ja arvonlisäveroasioista. Laiska töitään laskee, mutta vastapainona sille riittämättömyyden tunteelle, joka seurasi kevään stressistä, on hyvä huomata mitä kaikkea tuli sitten kuitenkin tehdyksi.

"Ei mitään juttua voi lähteä tekemään sillä tavalla, että mitähän noi ajattelee tästä jutusta. Silloin pitäis miellyttää ja lipasta kaikkien persettä ja sehän on ihan demaritouhua."
- Matti Pellonpää (Soundi 3/91)

Myös puolueen jatkuva ryöpytys meinasi käydä voimille. Tie puoluekokoukseen oli kivikkoinen, eikä puoluejohdon vaihtaminen ollut mikään autuaaksitekevä hokkus pokkus –temppu. Tuskin kukaan siitä sellaista toivoikaan. Erilaisia vääntöjä nimenomaan henkilökysymyksiin liittyen käytiin ja paikoin oli tuskallisen vaikeaa erottaa oliko väittelykumppani kuinka tosissaan.

Vaikka puoluekokouksessa henkilökysymykset menivät niin kuin äänestin, ei juhlamieli voinut oikein kohota. Niinhän se on näissä puoluehommissa kun äänestetään, että vaikka itse olisi voittaneen kannan puolella, niin miltei aina siellä toista mieltä olleiden joukossa on monia hyviä tyyppejä, joiden olisi suonut voittaa myös, kun tietää miten vahvasti ovat mielipiteensä takana.

Toinen harmituksen aihe samoin puoluekokouksen kuin viime kevään eduskuntatyönkin kohdalla on se, että asiakysymykset jäivät vähäpätöisempien henkilöön liittyvien kysymysten varjoon. Näin se näyttäisi menevän ja siksi voidaan sanoa politiikan olevan kriisissä. Niin ja siksi silloin tällöin tekee mieli heivata koko homma. Onneksi moisia mielenhäiriöitä on harvoin ja ne menevät nopeasti ohi.

"Valehtelisin jos sanoisin, että rakastan elämää, sillä minä en rakasta sitä sellaisena kuin se on vaan sellaisena kuin sen pitäisi olla. Ei ole mittaa minun kaipuulleni todelliseen elämään. Elämään joka näännyttää itsensä vaihtelevien intohimojen ruuhella, elämään jossa ei ole tietoa rajoista, kohtuudesta eikä johdonmukaisuudesta."
- Akseli Gallen-Kallela (Peter von Bagh: Sininen laulu)

Puoluekokouksesta saatiin ehkä edes yksi asiakysymys julki. Maksuton päivähoito. Luonnollista, että media nappasi tästä kiinni, sillähän on helppo takoa ja polkea demareita vähän joka mutkassa. Minusta tämä yksittäinen kanta oli liikkeelle elintärkeä askel takaisin kohti politiikan tekemistä, jossa arkipäiväisten poliittisten päätösten taustalla on selvä kaukaisempi tavoite. Forssan ohjelma on tällaisesta paras esimerkki.

Uuden puoluejohdon lanseeraama unelmakiertue on tälle looginen ja mainio jatko. Pitää uskaltaa unelmoida tulevaisuutta sellaiseksi millainen se olisi jos saisin päättää omien arvojeni pohjalta. Silloin on helppo tehdä johdonmukaisesti valinnat pienissä politiikan avulla ratkaistavissa kysymyksissä päivittäin, kun tietää mihin suuntaan on menossa. Jos demareilla olisi ollut kaukaisempi visio viime vaalikaudella, varallisuusveroa ei olisi poistettu.

Someron Työväenyhdistyksen puheenjohtajana päätin perustaa kuntavaaleja valmistelemaan oman unelmaryhmäni. Kokoan siihen muutamia toimijoita, joiden suusta ei kuule sellaisia lausahduksia kuten:
"Onhan tätä yritetty jo kymmeniä vuosia, muttei tämä Somerolla voi mennä läpi." Tarkoituksena on luoda osin epärealistinenkin visio siitä, minkälaisessa kunnassa saisimme asua esim. kymmenen tai kahden kymmenen vuoden päästä, jos saisimme vapaasti päättää. Voi olla, että tämä uusi avaus avaa erilaisia näkökulmia asioihin ja tuo sen myötä uudentyyppisiä ajatuksia vaaliohjelmaamme. Voi tietysti myös olla, että se epäonnistuu surkeasti, mutta silloinhan voin aina Ritchie Blackmorea lainatakseni "ottaa kunnon kännit".