Puoluekokouksesta

"Freed from the memory
Escape from our history, history

And I just hope that you can forgive us
But everything must go

And if you need an explanation
Then everything must go

I look to the future it makes me cry
But it seems too real to tell you why

Freed from the century
With nothing but memory, memory

And I just hope that you can forgive us
But everything must go"
-Manic street preachers


Puoluekokouksen suuria tunteita herättäneet puoluejohdon valinnat on saatu kunnialla purkkiin. Nuorten liittokokouksessa alkanut trendi jatkui kohdallani ja käytännössä kaikki henkilövalinnat menivät niin kuin äänestin. Kahdeksan kahdeksasta. Aika hyvin.

Erityisesti ilahduttaa Ari Korhosen valinta. Hänen merkityksensä oman aktiiviurani alkutaipaleen herkässä vaiheessa voidaan mainita huomattavaksi. Aikojen saatossa häntä hieman tuntemaan oppineena voin olla rauhallisin mielin puoluesihteerin paikan osalta.

Ensikertalaiselle puoluekokous oli hieno kokemus, eikä sen henkeä turhaan ole kehuttu. Rupeama oli myös rankka, mistä huolimatta keskusteluja ja tapahtumia jaksoi seurata loppuun asti hyvin. Miellyttävä yllätys itselleni oli valiokuntatyöskentely kaiken kaikkiaan. Osallistumisen matala kynnys takasi monipuolisen ja polveilevan keskustelun.

Ainoaksi huonoksi puoleksi lukisin ympäristö- ja ilmastopoliittista asiakirjaa ja siihen liittyviä aloitteita käsitelleen valiokuntamme kohdalla asiakirjan pituuden. Poliittinen ohjelma kadottaa helposti tehonsa ja hukkuu raskauteensa liian pitkänä.

Oman puolueen ottamat askeleet tälle vuosituhannelle olivat erittäin odotetut. Näin hienolla tavalla ja kokonaisvaltaisesti harpattu taipale innostaa lainaamaan uhmakkaasti Helloweeniä:

"We've got the power
We are divine
We have the guts to follow the sign
Extracting tensions from sources unknown
We are the ones to cover the throne"

Näillä sanoilla kohti kuntavaaleja